tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kadonneiden ulkoapujen metsästys

Moikka pitkästä aikaa!
Vielä hetki sitten ihmettelin, miten ihmiset saavatkaan tehtyä kesäpäivistään niin hirveän kiireisiä, mutta nyt olen tainnut joutua saman asian uhriksi- aamut tallilla, iltapäivällä kotiin, harkkoihin, suihkun kautta nukkumaan, ja taas alusta. Kaiken kruunaa vielä todennäköisesti hurjista siitepölymääristä herännyt allergia (minulla ei siis koskaan aiemmin ole ollut allergisia oireita), joka tekee sieraimiin kutakuinkin kivimuurien vahvuiset tukokset, minkä takia olen sitten ottanut allergia- ja nuhalääkkeitä hengitystä helpottamaan. Kaikki varmaan ovatkin kuulleet näistä "väsyttämätön allergialääke"-mainoksista huolimatta, että ne tekee olon tosi väsyneeksi ja veteläksi, jonka takia sitten se vapaa-aika, mitä on saanut iltoihinsa, on mennyt levätessä ja voimia seuraavaan päivään kerätessä. Ihan käy sääliksi kyllä teitä kaikkia jollekin siitepölylle tai vastaavalle allergisia ihmisiä, tätäkö se on joka ihmeen päivä?! Toivottavasti tämä menee kuitenkin pian ohi! Pahoittelut siis blogin hiljaisuudesta, ei ollut tarkoitus pitää mitään taukoja! :) Mutta, höpinät sikseen ja itse asiaan, eli kouluratsastukseen tällä kertaa!
Ensin ratsastettiin ympyrän reitit asetuksineen kuntoon.
En kestä tuota Pillerin ilmettä, hän niin keskittyy :)
Tässä kokeillaan takaosan siirtoa sisällepäin ympyrän uralta.
Alkuun hankaluuksia tuotti se, ettei reitti saanut pienentyä, vaikka takaosa siirtyi ympyrän uran sisäpuolelle.
Me ollaan tässä Pillerin kanssa käyty tosiaan ihan useammalla koulutunnilla, kun kriiseillään esteratsastuksen puolella nyt ihan urakalla- ei, se päivä ei edelleenkään ole tullut, jona Pilleri kieltäisi, mutta syytä hevosella olisi kuitenkin jo ollut kun kuski törttöilee ihan huolella! Koulutunneilta ollaan haettu sitä tasaisempaa suorittamista ja hevosen pitämistä tasaisena, toki muutoinkin kuin vain sen rytmin kannalta- tasaisesti avuilla, ohjan ja pohkeen välissä, suorana. Mitään kummallisia tehtäviä emme ole tehneet, mutta minulla kuitenkin olisi teille kuvia meidän kouluväännöistä, joiden ohella ajattelin nyt vähän pohtia ongelmiani ratsastuksessa, jotka heijastelevat jokaisessa lajissa eri tavoin- jos hevosta ei sileällä saa avuille, tuskin se esteilläkään kovin hyvin kuuntelee, joten nyt täytyi vähän palata perusasiohin! Postauksen kuvat on otettu sunnuntain 28.05 tunnilta :)
Pillerin mielipide vastataivutuksesta ympyrän uralla oli luokkaa "ei huvita" :D
Sitkeällä työstämisellä ponista tuli kuitenkin jo melko hyvä! :)
Kuskia naurattaa taas, ja poni näyttää surkelta, kun ei ollutkaan estejuttuja tänään :D
Välillä Pillerin takajalkoja sai herätellä raipalla, mistä poni otti aina kovasti olevinaan nokkiinsa :D
Mutta siitä se nyörtyi ja teki meni oikein mallikkaasti vaikka minkämoiselle mutkalle!
Hieno poni! :)<3
Tunnilla keskityimme hevosten taka- ja etuosien siirtelyyn, suoruuteen, sekä pureuduimme asetuksen ja taivutuksen eroihin. Käynnissä P olikin ihan superkiva, ja sulkutaivutukset sujuivat ympyrän uralla kuin vettä vain! Teimme myös vasta-asetusta, joka sujui sekin tosi hyvin, ja Pilleri kyllä pääsi yllättämään- se oli niin kiva ja kevyt, vaikka pitikin välillä kutitella raipalla takaosaa hereille. Käynnistä jäikin tosi hyvä fiilis, ja oli huojentava huomata, että P tosiaan toimii, kun itse vaan ratsastan enkä jää ihmettelemään. Siitä saammekin esille ongelman numero yksi: ratsasta apu läpi, äläkä vain odottele, että tapahtuu. Pillerin kanssa se on niin helppoa tyytyä siihen, että se laukannosto tulee ehkä viiden askeleen päästä, kun sen nyt pyytää, vaikka sen pitäisi tulla heti. On myös hirveän helppo jättää työskentely siihen "tämä on nyt ihan ok", vaikka voisi jatkaa työstämistä, kunnes hevonen on huikean hyvä- en vaadi itseltäni, enkä hevoselta tarpeeksi paljon. Jätän asioita "kesken", vaikka pystyisin vielä parempaankin. Ainahan se ei toki niin mene, mutta silloin kun menee hyvin, niin pitäisi olla rohkea ja yrittää vielä parempaa, vaikka koko homma voikin myös levitä yrittäessä- siinä kuitenkin voittaisi mielestäni ehkä vähän enemmän, kuin sillä ainaisella mukavuusalueella puksuttelulla. Aiheen tiimoilta tuli kuitenkin myös kehuja, ja Lotta piti kovasti siitä yrityksestä, mitä sunnuntain tunnilla esiteltiin- kun yritin, vaadin, ja yritin aina vain uudelleen, niin pikkuhiljaa Pilleri parani, notkistui ja ei enää ollut mitään ongelmaa niissä sille inhottavissakaan liikkeissä. Se teki mitä pitikin, välillä huippuhyvin ja välillä vähän huonommin, mutta tuli kuitenkin tosi paljon niitä hyviä pätkiä :) Se asenne pitäisikin saada nyt vähän laajempaan mittakaavaan, että pitää vaatia hevoseltakin, eikä vain antaa mennä, niinkuin hevonen itse ensimmäisenä tarjoaa. Pilleri jos kuka on tuon hämäämisen mestari, sillä sehän puksuttaa kaula pitkänä, takajalat tallissa ja niska ylhäällä ihan niin kauan, kunnes asialle tekee jotain- mutta parasta on se, että Pilleri antaa ihan mielihyvin tehdä asialle jotain, eikä se ala protestoimaan, vaikka joutuu mukavuusalueeltaan pois. Jälleen yksi puoli Pilleristä, jota ei voi arvostaa tarpeeksi! :)
Huomatkaa kuskin totinen yritys istua niinkuin kouluratsastajat istuu ja ponin totinen takaosa :D
Minun oli jotenkin vaikea uskoa kuvia katsellessani, että tämäkin otos tosiaan on vasemmasta kierroksesta, joka on meille ihan supervaikea suunta. Yleensä vasemmalle ollaan vain ihan muuleja :D
Oikea suunta, se normaalisti parempi suunta, olikin tänään hankala. Saattoi johtua siitä, ettei sitä työstetty niin paljoa, kuin toista kierrosta, mutta ero oli ihan selkeä- ratsastettavuus oli oikeasti parempi vasemmalle tällä kertaa!
P pääsi taas menemään pää vinossa, joka onkin ollut nyt ihan silmäänpistävä ongelma joka ratsastuksessa.
Siihen meillä on avaimena sisäkäden nostaminen, kunnes P myötää- se toimiikin, mutta eihän sitä missään kouluradalla voi tehdä, joten ehkä joku toinenkin keino olisi tarpeen? :'D
Ravissa olen huomannut meillä nyt ihan selkeän ongelman nimeltä ulkoapujen puuttuminen. Opettajat siitä minulle sanoo joka tunti, että pelkästä sisäohjasta en voi ratsastaa ja roikkua vain siinä, vaikka hevonen olisi kuinka raskas- kaikki lähtee ulkoavuista liikkeelle, joten jos niitä ei ole, niin ei se hevonen toimi, vaikka mitä muuta tekisin. Etenkin volteilla meinaan unohtua ratsastamaan pelkkää sisäohjaa, vaikka tiedän sen olevan väärä toimintatapa- mikälie aivojen oikosulku se aina tuleekaan, kun nousee hevosen selkään! Nyt viimeisimmällä koulutunnilla viime viikolla keskityinkin melkein pelkästään niihin ulkoapuihin, ja muistuttelin itseäni vähän väliä hölläämään sisäohjan vaikka löysäksi asti, mutta ulko-ohjasta pyrin pitämään kokoajan napakasti kiinni. Huomasinkin ihan selkeän muutoksen Pillerissä, ja se oli oikeasti paljon kevyempi, kun en koittanut ratsastaa sitä sisäohjalla tarpeettoman paljoa- tuntui ihan mahtavalta, että vihdoin ja viimein sen sai ihan itse aikaiseksi, ilman että opettajan tarvitsi kokoajan huomauttaa. Tuntuikin, että tuolla tunnilla minulla naksahti sellainen "kouluratsastaja-vaihde" päälle, ja ratsastin oikeasti ihan fiksusti, vaikka itse sanonkin! Ei enää niitä idioottimaisia virheitä, joita on tehnyt tässä vähän turhan pitkään- hevosen ehdoilla, mutta kuitenkin asiat läpi vaatien. Tuntui ihan lottovoitolta tuollainen pieni asia, vaikka eihän P nytkään ollut minkään hienonhienon kouluponin näköinen, mutta kuitenkin selkeää parannusta edellisiin kertoihin! :)
Laukassa kokeiltiin, mitä tapahtuu, jos hevoselle luovuttaakin löysät ohjat. Pilleri ei välittänyt moisista, mutta lähti vähän kovempaa, kun nojasin tietenkin eteenpäin vahingossa samalla, kun päästin ohjat :D
Laukassa meillä on ollut pientä tasonlaskua, sehän oli aiemmin meidän paras askellaji, mutta me ollaan nyt taidettu vaihtaa se käyntiin :D Huomasin, että annan Pillerin olla hirveän vahva edestä ja epäaktiivinen takaa, ja viime viikon tunnilla päätinkin korjata asian, sillä laukassa me ollaan oikeasti vahvoilla, ja jopa hyvännäköisiäkin välillä, kun sille päälle satutaan. Pillerille sopivan ohjastuntuman hahmottaminen on yksi avainasioista tuossa laukan työstämisessä, sillä sitä on ihan turha ratsastaa virkkuukoukuksi, mutta toisaalta ei se nyt saa pää maassakaan mennä. Täytyy löytää se sopiva tuntuma, jolla P nostaa selkäänsä ja laskee hieman niskaansa, käyttäen takaosaansa aktiivisesti polkien, eikä ohja oikeastaan ole silloin kovin lyhyt. Näin jälkikäteen kun kuvia katselin, niin huomaan ohjan olevan tosi vaihtelevan pituinen, välillä lyhyt, välillä sopiva, välillä turhan pitkä. Pillerin kanssa jos ei löydä sopivaa tuntumaa, niin parempi liian pitkä, kuin liian lyhyt, jolloin P ei oikein pääse käyttämään selkäänsä, kun selässä ei ole huippuratsastaja, joka osaisi sen rehellisesti lyhyeksi, itseään oikealla tavalla käyttäväksi, ratsastaa. Olen siis oikeastaan ihan tyytyväinen tähän, mitä sain aikaan myös laukassa! :) Pilleri tuntuikin selkään pätkittäin tosi hyvältä, paljon paremmalta, kuin miltä se tuntui tällä tunnilla miltä kuvat on otettu, ja se oli edestä kevyt, sekä tosi hienosti herkkänä vastaamassa apuihin. Ja mikä parasta, myöskään vaikeamman suunnan laukka ei ollut mitään kamalaa käsivoimien kestävyystreeniä, vaan oikeasti mukavaa työstettävää! Tästä me sitten taas pikkuhiljaa hivutellaan itsestämme enemmän kouluratsukon näköisiä! :) Laukassa huomasin ihan erityistä apua siitä, että aloitin laukkaamisen asettamalla Pilleriä ulospäin, ja jättämällä sen saman tuntuman sille ulko-ohjalle, ratsastaen käännökset ulkoavuilla, ja kehuen paljon sisältä. Pilleri ei reagoinut lopulta sisäohjan löystymiseen mitenkään, eikä myöskään siihen, että päästin kädet suoriksi ja molemmat ohjat löysiksi- jes, jotain tehtiin siis oikein, mahtava homma! :)
Loppuraveissa olen pistänyt merkille, että annan Pillerille pitkän ohjan, vaikka se ei venyisi oikein tuntumaa kohti. Pitäisi siis muistaa, että hevonen on aina avuilla, vaikka ravattaisiinkin pitemmän kaulan loppuraveja- ei sekään ole sitä pyykkinaruilla humputtelua, vaan hevosen pitää olla tuntumalla. Positiivista loppuraveissa on kuitenkin aina ollut hevosen aktiivisuus ja hyvä takajalkojen käyttö, joten vaikka aina ei saada sitä eteen-alas-efektiä aikaiseksi, niin takaosan käyttö on ollut oikein mainiota, mikä tekee tietysti Pillerille tosi hyvää! :) Vaikka siis jokaisessa askellajissa ja erilaisissa tehtävissä tehdään niitä virheitä, eikä aina suju ihan niinkuin pitäisi, niin on hienoa huomata, että kaikissa tehtävissä tulee myös niitä onnistumisia ja hyviä hetkiä- kuten pitääkin! :)
(C) Aija
Kaikenlaista on tullut tässä mietiskeltyä, mutta onneksi ankeudet ja vaikeudet alkaa ehkä olla takanapäin. Estetunnilla en ole hetkeen käynyt, kun meillä on se puoli mennyt nyt tosiaan vähän metsään, joten halusin hankkia sen hyvän fiiliksen koulutunneilla kuntoon, ennen kuin mennään esteiden sekaan. Me rakastetaan hypätä, mutta siinä vaiheessa, kun tuntuu liian hankalalta, kannattaa tehdä hetki jotain muuta. Pilleri on toki käynyt estetunneilla muiden ratsastajien kanssa, ja sillä on varmasti ollut mukavaa, mutta kuskin pää kaipasi pientä jäähdytystä, joten vetäydyin itse hommasta sivummalle- nyt alkaa ehkä vihdoin olla aika palata esteiden pariin ja yrittää uudelleen, puhtaalta pöydältä! :) Tämän esteongelman tiimoilta löytyy luonnoksista oma postauksensa, joten jos haluatte sellaisenkin lukaista, niin kertokaa kommentilla! :)

Oletko Sinä tehnyt jotakin typeriä tai hölmöjä virheitä lähiaikoina?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Johan tuli sekava ja ihmeellinen postaus, pää taitaa olla täynnä räkää ja siitepölyä- mutta tulipahan edes jotakin postattua, niin saadaan tälle hiljaisuudelle stoppi! :) Nyt minä painun pehkuihin ja aamulla taas kohti tallia vielä tämän viikon ajan- oikein mahtavaa juhannusviikkoa teille kaikille, nauttikaa kesästä ja hevosista! :)
XOXO,
Siiri

12 kommenttia:

  1. On se kouluratsastus vaikea laji! :D Mekin ollaan tehty useasti tunnilla juuri noita takaosan siirtelyitä ympyrällä ja tykkään niistä kovin, koska lähes mikä tahansa hevonen tulee paremmin takaosalle tehtävän jälkeen.
    Teillä näytti menevän kivasti tuo tunti ja ihanan tarkkaa analysointia, tästä tykkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! :D Ne on kyllä tosi kivoja tehtäviä, on ollut tosi mukava nyt treenata niitä enemmänkin, kun ollaan tässä muutama viikko treenattu juurikin vastaavia tehtäviä :)
      Kiitos paljon! :)

      Poista
  2. Ai kauheeta, toivottavasti tuo allergia menee tosiaan ohitse! Itselläni ei tuosta ole minkäänlaista kokemusta, mutta kuulostaa tosiian inhottavalta!

    Tunnistin itseni tuossa kohdassa, että jätän asioita kesken.. Tyydyn usein siihen lähes hyvään suoritukseen, koska en uskalla pyytää enempää juuri siinä pelossa, että suoritus pahenee entisestään ja lopputunti meneekin sen kanssa takutessa. Sinänsä tämä on välillä jopa ihan hyvä, mutta välillä tosiaan pitäisi vaatia edes vähän enemmän.. Samoin olen opetellut myös pikkuhiljaa noita ulkoapujen käyttöä! :D

    Tää oli oikein kiva postaus ja tätä oli kiva lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allergia helpotti tuossa viikonloppuna sadesäiden myötä, jes! :)
      Se tuntuu olevan melko yleistä, mutta toisaalta ymmärrän sen ihan hirveän hyvin- kun pakka tosiaan voi levitä ihan kokonaan ja se on sitten taas alusta rakennettava koko homma, joten mieluummin mennään näin, kun on hevosenkin vielä mukava mennä :'D
      Kiitos paljon, mukava että tykkäsit! :)

      Poista
  3. Mulla on myös ollut aiemmin paljonkin tuota ongelmaa, että jään käyttämään vaan sisäapuja. Onneksi se on jo aikalailla poissa, eihän siitä tarvinnutkaan valmentajan muistuttaa kuin vuosi ;D Mukavalta kuitenkin näyttää kuvissä jälleen teidän meno! Ja kohta te taas pääsette varmasti suorittamaan esteitäkin entistä sujuvampana ratsukkona, tauko tekee varmasti ihan hyvää, ja sieltä on sitten taas hyvä ponnistaa ylös :) Tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti minäkin pääsen ongelmasta pikimmiten eroon! Ero on kyllä huomattava, kun siihen kiinnittää oikeasti huomiota- hevoset toimii paljon paremmin! :)
      Kiitos paljon, ja toivotaan parasta! :)

      Poista
  4. http://elaimetsydammessa.blogspot.fi/2017/06/124-uusia-blogeja.html?m=1

    Blogistasi maininta uusimmassa postauksessani! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi apua, menen heti katsomaan! :) Kiitos paljon! :)

      Poista
  5. Kesällä aika menee ihan liian nopeesti! Ite en oo blogia kerenny pitkää aikaa edes ajatella... jospa pian ehtis, kirjotettavaakin olis:D ihan totta, että jos alkaa tuntua pahalta voi hetken tehdä jotain muuta ennenkuin jatkaa esim hyppäämistä. :) tsempit seuraavaan hyppykertaa :) ois kiva kuulla esteongelmasta, varsinkin kun itelläänkin niitä on ollut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä muuta sano! Minullakin päivät vaan hulisee ohi, ja kun minusta tuntuu että nyt on ollut ehkä kolme päivää ilman blogijulkaisua, niin todellisuudessa se onkin jo viikko kulunut :D Hupsis!
      Kiitos paljon tsempeistä, ja toiveestasi postausta juuri julkaisin! :)

      Poista
  6. Kiva postaus ja hyviä kuvia! Toivottavasti se allergia lähtisi pois, eikä häiritsisi elämääsi enää yhtään ppidempää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Allergia hellitti viikonloppuna, ihanaa! 8)

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!