perjantai 30. kesäkuuta 2017

Ponituksia kaksinverroin

Moi!
Nyt hypin kyllä tässä postausjärjestyksessä ihan urakalla, mutta kun nämä kaksi ponia olivat viime sunnuntaina niin mahtavia, niin pakkohan se oli postata pikimmiten! Sunnuntaina olin tosiaan tuplatunnilla, eli klo 14 ja klo 17 tunneilla. Meidän tunti olisi voinut hypätäkin, mutta sateen takia hyppyhommat jäivät sikseen, ja jälkimmäisellä tunnilla oli sovittu koulutunti, joten ei vielä paluuta esteiden sekaan- mutta nämä koulutunnit olivat kyllä ihan tosi mukavia, ja oli hauska kokeilla kahta ensinnäkin keskenään erilaista, mutta myös Pilleriin verrattuna erilaisia poneja. Päivän ensimmäinen ratsu oli pappaponi Eetu (enää täytyy ratsastaa vanhusponeista Ferryllä, Morrilla ja Piatilla, jotta saa SBL kohdan tehtyä!) ja jälkimmäinen ratsu sitten Leevi. Molemmista poneista oli kerinnyt kertyä taukoa ihan jonkin verran, taisin viime talvena mennä viimeksi Eetulla yhden koulutunnin, ja Leevillä muutamat esteet ja pari koulutuntia. Tykkään kyllä näistä kahdesta, ja ne ovat omalla tavallaan kumpikin hirveän hauskoja hevosia, jotka vaativat vähän erilaisia asioita ratsastajaltaan- eiköhän siis aleta puida näitä tunteja läpi!
Eetusta otetut kuvat on ottanut Johanna, kiitos paljon! :)
Oli kyllä ihan hauska fiilis, kun jalustimet olivat kolmanniksi viimeisissä rei'issä ja polveni tuli silti satulan siiven yli :D
Molemmilla tunneilla tehtiin täsmälleen samaa tehtävää, joten kerron poneista vähän vuorotellen tehtävä kerrallaan. Aloitimme molemmat tunnit käynnissä, tehden päätyihin voltit ja pitkille sivuille loivan kiemurauran. Volteilla piti väistättää aina yhden askeleen verran hevosen takaosaa ulospäin, ja sitten taas palata normaaliin asetukseen, ja taas uudelleen yksi ristiaskel. Tarkoitus oli tehdä niin monta väistöpätkää voltin aikana, kuin vain pystyi, eikä tarkoitus ollut jatkaa väistöä sitä yhtä hyvää askelta pidemmälle. Loivat kiemuraurat mentiin hevosia sisällepäin asettaen, väistättäen etuosaa ihan aavistuksen takaosan edelle, ja kiinnitimme kulmien ratsastuksessa erityisesti taivutukseen huomiota. Koko ajan olikin mukavasti jotakin tekemistä, ja hevosetkin pysyivät hyvin kuulolla, kun oli paljon tehtävää! Eetun kanssa käyntityöskentely sujui oikein hyvin, se oli tosi kivalla, tasaisella ja kevyellä tuntumalla ja liikkui hyvin eteenpäin. Se myös ymmärsi tuon loivan kiemurauran etuosan väistättämis-tehtävän ihan superhyvin, ja toimi kuin ajatus! Välillä Eetu näki olevinaan jotakin mörköjä maneesin ovipäädyssä, mutta ei ottanut yksiäkään lähtöjä tai edes säpsähtänyt, kunhan vain yritti oikoa- sekin jäi pois, kun keksi ponille vielä jotain lisätehtäviä oven edessä, välillä mentiin mm. avotaivutusta ja välillä vasta-asetusta, jotta Eetu keskittyisi itse tehtäviin, eikä keksisi jotain omia mörkö-juttujansa. Väistöt meni Eetulla välillä vähän yliyrittämisen puolelle, ja se heitti peppunsa ihan sivulle, vaikka hakusessa oli pelkkä yksi ristiaskel. Väistöt sujuivat siis vähän vaihtelevalla menestyksellä, mutta ne onnistuneet pätkät oli kyllä tosi makeita, kyllä pappaponikin on vielä vetreä, kun sille päälle sattuu! Eetu olikin käynnissä ihan superkiva ja teki kaikki pyydetyt asiat tosi täsmällisesti, kunhan osasin itse pyytää :)
Leevistä otetut kuvat on ottanut Ilona, iso kiitos siis myös hänelle! :)
Ponin täydellistä harjaa oli vaan ihan pakko tuijottaa! :D
Leevi loivalla kiemurauralla :)
Leevin kanssa aloitettiin myös ihan samalla tavalla, ja ei kyllä voi tästäkään ponista valittaa! Leevi ymmärsi volteilla tehtävät väistöt ihan heti ensimmäisestä kerrasta lähtien, ja otti niin superhienoja ristiaskeleita, etten voinut kuin ihmetellä ja kehua Leeviä! Leevin kanssa varmasti ainakin tuplattiin väistömäärät, mitä olin saanut Eetun kanssa aikaiseksi, mutta toisaalta taas Leeville loiva kiemuraura oli hieman hankalampi juttu, enkä saanut sitä ihan yhtä hyvin kulkemaan etuosa loivasti väistäen, vaikka Leevinkin kanssa tuli kyllä muutama onnistunut pätkä :) Leeviä haluan kyllä erityisesti kehua tosi pehmeästä tuntumasta ja tasaisuudesta edestä, on sekin muuttunut jo paljon siitä, kun se saapui Rauhalahteen- silloin se nyhti ohjia ihan jatkuvasti ja ei oikein millään tasoittunut kuolaimen tuelle, mutta nyt se oli niin tyytyväinen ja tasainen, ai että! :) Hienoa nähdä, miten Leevistäkin on tullut niin maanmainio ratsastuskouluhevonen, sillä se on tosi kiltti, rauhallinen ja yritteliäs, antaa paljon virheitä anteeksi, mutta ei kuitenkaan ihan ilmaiseksi tee töitä. Parasta hevosissa onkin juuri se, että ne palkitsee ratsastajansa heti oikeista teoista, ja niin Leevi todella tekee! :)
Hauska, miten eriparia voi hevonen olla etu- ja takapäästään :D
Kunnon kouluponi kuoriutui tästäkin estepapparaisesta! <3
Aika timanttinen istunta kyllä tässä otoksessa :'D
Käyntityöskentelyn jälkeen aloitimme tekemään samaa tehtävää ravissa, paitsi että voltilla tehtävät väistöt muuttuivat enää sisätakajalan aktivoimiseksi rungon alle ja taivutus sai olla mieluummin liian reilu, kuin liian "loiva". Eetun kanssa huomasin melko selkeän suuntaeron, ja toiseen suuntaan taivutus ja takaosan aktivointi oli ainakin kymmenen kertaa helpompaa, kuin toiseen, johon en meinannut saada Eetua edes asettumaan- vanhuus tekee tehtävänsä, mutta ei Eetu kuitenkaan mikään mahdoton ollut toiseenkaan suuntaan. Suurin ongelma oli ehkä se, miten Eetu kaatui sisällepäin melko paljon oikeaan kierrokseen, enkä saanut sitä oikein korjatuksi, vaikka oikomaan se ei kuitenkaan päässyt- mikä on jo sinänsä iso voitto tämän ponin kanssa, että voltit ovat oikeasti pyöreitä, eikä mitään soikioita tai heti puolesta välistä katkaistuja :D Osasyy tuohon sisällepäin kaatumiseen oli varmasti myös oma istuntani, joka oli hieman hakusessa Eetun melko tikkaavissa raviaskeleissa, kun on tottunut sellaiseen suurempaan liikkeeseen, joten saatoin itsekin nojailla milloin mihinkin suuntaan ja viestittää ponille melko ristiriitaisia apuja. Otinkin jalustimet pois, jolloin ainakin itsestä tuntui, että meni paljon paremmin ja istunta oli enemmän kunnossa :) Ei Eetu kuitenkaan mikään katastrofi missään nimessä ollut, vaan sen kanssa oli mukava työstää koko ajan, vaikka heikkojakin hetkiä sattui sekaan! Eetustakin huomasi sen, että ei se turhaan nostanut päätään tai näyttänyt hapanta naamaa- aina aiheesta, ja ponin ilme kirkastui samantien, kun teit itse oikein :) Kiemuraurat onnistuivat Eetun kanssa hyvin ravissa molempiin suuntiin, ja se meni kyselemättä syvälle myös ovipäädyn kulmiin, joten kyllä ponitus kuulolla oli, mitä tässä juuri haettiinkin! :)
Tämä kuva (C) Silja, kiitos! :)
"Nyt Siiri pitäs tapahtua jo niillä volteilla jotain, eikä mennä vaan suoralla hevosella..."
"Yritän, yritän..!"
Raippa sai lentää kentän laidalle, kun poni otti vähän turhia kierroksia.. :P
Leevin kanssa ravityöskentely lähti käyntiin melkoisella spurtilla, ja poni tikkasi menemään ihan mahdotonta kyytiä. Muutaman kerran sain pysäyttää ja nollata ponin mielentilan, ja aloittaa taas uudestaan tehtävän teon, mutta pian ylimääräiset kiihdyttelyt jäivät pois ja Leevi tasoittui taas tuntumalle keskittyen annettuihin tehtäviin. Kiemuraurien alkuun Leevi meinasi aina tarjota jotain lisättyä ravia olevinaan kuin lävistäjälle lähdössä, mutta kun liioittelin asetuksen kanssa ja aloitin etuosan väistättämisen heti kulmasta, pysyi se oikein hienosti nahoissaan ja teki ihan supermahtavan tuntuisia pyöreitä askeleita, pysyen rentona tehtävän läpi! Volteilla takaosan aktivointi meinasi vähän jäädä, kun ponitus selkeästi ajatteli sisäpohkeen siirtämisen vastalaukan nostona, joten se tarjosi volteilla ties mitä askellajeja välillä, mutta sekin jäi pois, kun ratsastin sen huolella vaikka hieman alitemmossa voltille sisään, ja tein niin pikkuruisia apuja, että poni tuskin huomasi- tavallaan "siedättämällä" Leevi sisäpohkeen olemiseen taaempana alkoi sekin tehtävä sujua jo ihan hyvin, vaikka ehkä yllettiin vähän parempaan tässä tehtävässä Eetun kanssa. Tärkeintä oli kuitenkin se, että saatiin edes muutamat onnistuneet voltit ilman kiihdytyksiä tehdyksi, ennen kuin siirryttiin seuraaville tehtäville, ja vähän huonosta alusta huolimatta ne viimeiset suoritukset oli jo tosi hyviä ja sehän riittää! :)
Laukkaa työstettiin tänään vain volteilla, eli tehtävää jatkettiin ihan samalla tavalla kiemuraurineen kaikkineen, mutta päätyihin tehdyt voltit ratsastettaisiin ihan normaalisti laukassa taivuttaen. Eetun laukka ei kuuleman mukaan ole mikään miellyttävin, varsinkaan jos ponin pää on ylhäällä ja selkä alhaalla- ilman jalustimia kun ratsastin, niin kerkesin kieltämättä jo miettiä, että nyt kun poni ottaa ovipäädystä lähdöt ja heittää peppuaan mennessään, niin kuski on kyllä mennyttä kalua. Mutta mitäpä vielä,  Eetu oli laukassa oikeastaan tosi kiva ainakin verrattuna ennakko-odotuksiin! Onhan sen laukka hankalaa istua, kun sen takajalat eivät jousta oikeasti yhtään, joten se pompauttaa aika voimakkaasti irti satulasta, jos ei ole "valmistaunut" moiseen. Mutta kyllä täytyy myöntää, että vaikka osasin varautua, niin kyllä se oli aivan kamalan hapokasta koittaa istua siellä ja vielä ratsastaa ponia a) eteenpäin ja b) edes kaukaisesti hevosta muistuttavan näköiseksi :D Ei Eetu kuitenkaan laukassakaan mitenkään hirveä ollut, vaikkakin melko työläs ajoittain- täytyy kuitenkin antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Eetulle ihan superhienoista, täsmällisistä ja tahdikkaista siirtymistä laukalle ja laukasta raviin! Ne olivat ehdottomasti Eetun parhaat hetket tässä reenissä, ihan mahtavia, ei olisi koulutuomareillakaan ollut paljoa motkottamista ;) Jos sitä menisikin Eetulla seuraaviin koulukisoihin?!
Kuskin ilme kertoo kaiken oleellisen? :'D
Leevi näyttää tässä vähän orimaiselta, ihana! :)
Jollakulla takajalat ehkä vähän tallissa ;)
Leevi oli laukassa ihan hirveän outo, ja teki juurikin niitä kananmunan muotoisia ympyröitä pyöreiden reittien sijaan. Jostain syystä voltille lähteminen oli hirveän hankalaa, ja sieltä oli kamala kiire sitten pois, kun voltille pääsi. Raipan olin heittänyt jo pois, mutta jos se olisi minulla vielä ollut, olisin ottanut sen ulkokäteen ja ratsastanut pari volttia vaikka pitäen sitä vasten Leevin ulkolapaa- olisi voinut luulla, että ollaan jossain liukkaassa mutkassa, kun ei vaan millään meinattu saada reittiä kuntoon :D Hävetti kyllä vähäsen, kun pitäisi sitä nyt jo voltti osata ratsastaa, mutta näköjään ei aina onnistu sekään! Päätinkin sitten Leevin kanssa tehdä aina useamman laukkavoltin peräkkäin, ja aina, jos se meinasi liirata reitiltä ulos, sai uusi voltti alkaa. Ennätys taisi olla kuusi volttia perätysten, mutta siitä se onneksi korjaantui ja työskentely tuotti tulosta! Laukassa Leevi oli kyllä edestä mielestäni aika outo ratsastettava, sillä se oli tavallaan hirveän raskas, mutta tavallaan ei kuitenkaan ohjalle tukeutunut, mutta toisaalta se ei ollut ollenkaan epätasaisen tuntuinen siirtymisissä. Leevi on kova poika puremaan kiinni vasemmassa kierroksessa sisäohjaan, mutta nyt tuntui, että se puree vain koko ajan jokaiseen kierrokseen- elävä kuolain lienee avain, eikä saisi jäädä vain tappelemaan. Mielestäni Leevi kuitenkin parani myös laukassa, vaikka se taisikin jäädä päivän heikoimmaksi askellajiksi. Sen verran puolustaudun, että olihan sitä jo tuossa vaiheessa melkoisen väsynyt ja lihakset hapoilla, eikä poni päästänyt kuskia helpolla- mutta kyllä ne hyvät pätkät oli ihan älyttömän mageita, Leevi jos joku se on hevonen ponikoossa, vau! Laukatessa Leevi tuntui ehkä myös itse vähän väsähtävän, ja se hyytyi sitten kiemuraurilla välillä vähän liiaksikin, vaikka parempi toki se, kuin se tykinsuusta lähteminen, ja siitä irtosi oikeastaan ravissakin parhaat pätkät juuri laukan jälkeisillä kiemuraurilla :)
Loppuravit sujuivat molemmilla hevosilla hyvin, ja erityisesti Leevi oli ihan superhyvä! Hankalaahan se oli saada kumpaakaan myötäämään yhtään alaspäin, kun molemmat tarjosivat sitä pillerimäistä "entäs jos vain suoraan eteenpäin?"-venytysmallia, mutta hyvään hetkeen sai molempien kanssa lopettaa ja olla oikeastaan tyytyväinen myös omaan tekemiseen! Hyvin jaksoin, ja paransin myös siinä, etten jättänyt tehtäviä kesken tai luovuttanut jos jokin tuntui hankalalta, vaan koitin työstää molemmat ratsut läpi ja saada ne onnistuneet suoritukset, ennenkuin siirryin tekemään seuraavaa tehtävää. Oli se sitten ne kymmenen laukkavolttia peräkkäin, tai pysäyttäminen ja uudelleen aloittaminen, mutta en jättänyt asioita puolitiehen ja siitä jäi tosi hyvä fiilis! :) Täytyy kyllä uskaltautua pyytämään muitakin poneja ratsuiksi, tällä kertaahan nämä eksoottiset valinnat juonsivat siitä, ettei Pilleriä voinut ottaa sairasloman vuoksi- mutta mukava oli kyllä mennä näinkin erilaisilla poneilla, ja on taas vähän enemmän keinoja myös Pillerin ratsastamiseen! :)
Myös tämä kuva (C) Silja, iso kiitos! :)
Ihana Leevi :3
Oliko "tuplapostaus" mielestäsi hyvä juttu, vai olisitko mieluummin lukenut tunneista erikseen?
Viikonloppuna täällä Kuopiossa kisataan esteillä- jos pääsen paikalle, haluaisitteko jonkinlaista postausta kisojen tuoksinnasta?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Lupa epäonnistua

Heippa taas pitkästä aikaa!
Mistä lie tämäkin viikon tauko nyt vain putkahti- minusta itsestäni tuntuu rehellisesti siltä, että päivitin blogia ehkä kolme päivää sitten, mutta teillä ei varmasti ole samaa fiilistä! :D Kovasti on kerrottavaa, mutta aina ei voi laittaa blogia ykköseksi kaiken muun tekemisen lomassa- mutta josko se tästä, kun suunnitelmat selkiytyvät! :)
(C) Aija
Viime postaukseen tuli toivetta, että kirjoittaisin näistä ongelmista, mitä olen esteratsastuksen saralla nyt kohdannut, kun niistä ohimennen mainitsin. Nyt viimeaikoina on ollut tosiaan melkoista mahalaskua koko esteratsastus omalta osalta, ja suoraan sanoen ihan oikeasti hävettää. Hävettää, kun en enää "osaa", vaikka ihan yhtälailla oikeasti osaan nytkin, kuin keväällä osasin, mutta jokin osanen on nyt pahasti kadoksissa. Jostain syystä minua on alkanut välillä vähän jännittää esteillä, Pillerinkin kanssa- asioiden käsittely vaikeutuu heti, kun epäonnistumiset kasaantuvat ja kuormittavat omaa olemusta. Vain hetki sitten kuitenkin vasta ymmärsin, että mikä nyt oikein jännittää? Nyt jännittää epäonnistua. Pelottaa epäonnistua, kuin se olisi jokin hurjan iso sängyn alla piilotteleva mörkö, joka nappaa minut suihinsa, jos teen virheen. Mielessä kummittelee ajatus, että pitäisi jo osata ratsastaa Pillerillä näinkin pitkän yhteistyön jälkeen- mutta aina ei vain voi onnistua, kyllä sitä sattuu näitä huonompia treenejä varmasti ihan kansainvälisestikin kisaaville. Aina ei osu paikka tai löydy rytmiä, ja ei Pilleri ole siitä itseensä koskaan ottanut- jostain syystä minä olen.
Ilme edellisen tunnin jälkeen oli kovin pettynyt- ei hevoseen, vaan itseeni.
(C) Aija
Epäonnistumisesta on muodostunut minulle yhtäkkiä ihan ahdistuksen arvoinen juttu, asia, jota ei saisi koskaan tehdä. Minulle, joka ei ole enää vuosiin välittänyt siitä, miltä näyttää muiden silmään, tai mitä muut miettii- jota ei ole kiinnostanut "edustaa", vaan on halunnut olla vain oma itsensä. Jostain syystä nyt yhtäkkiä pitäisi olla täydellinen, osata kaikki, onnistua. Eihän se nyt niin voi mennä, mutta silti, harmittaa aivan vietävästi, kun ei ole hetkeen onnistunut esteillä. Olen pettynyt itseeni kerta toisensa jälkeen, vaikka toisinkin olisin voinut tehdä ja asiat nähdä- katsoa niitä valoisia puolia ja hakea niistä voimaa ensi kertaan. Ja oikeastaan, olenhan minä onnistunut, eikä mikään tunti ole ollut jokaisen hypyn osalta huono, mutta on hirveän vaikea nähdä niitä hyviä hetkiä epäonnistuneiden suoritusten yli. Ymmärrän asian, ja näen syitä ja seurauksia, mutta ratkaiseminen on silti ollut tosi hankalaa. Jostain syystä paisuttelen epäonnistumisia ihan naurettaviin mittoihin, ja möyriskelen sitten seuraavat kolme päivää siinä. En koe itsesääliä, vaan olen melkeinpä vihainen itselleni- miksi toimin näin, mikä on muuttunut? Vihastuttaa ja surettaa, kun on vieraantunut rakastamastaan lajista, eikä oikein osaa valita sitä oikeaa avainta tilanteen ratkaisuun.
Mutta mitäs sitten, jos epäonnistuu? Eihän se niin kamalaa ole, se kuuluu lajiin ja on yksi parhaimmista tavoista oppia eteenpäin. Niin, ymmärränhän minä sen, ja hyväksyn nämä faktat, mutta silti- pahimmalta koko jutussa tuntuu se, että olen itse ollut oikeasti ihan hirveän epäreilu hevosille. Tai no, hevoselle, ja niistä kaikista sille tärkeimmälle, Pillerille. Vihaan sitä, kun asiat muuttuvat ratsastajan takia hevoselle vaikeaksi, ja en ole muuta tehnytkään viime aikoina, kuin tehnyt asiat ihan luvattoman hankalaksi Pillerille. En ole osannut auttaa sitä enää yhtään esteille, ja tietenkin hypyt ovat olleet sen takia huonoja. Pudotuksia ja kovia kosketuksia on ropissut (rikottiin muunmuassa yksi meidän erikoisesteinä käytettävistä penkeistä..), eikä hevosta käy niistä kyllä syyttäminen- kyllä se syy on sen, joka tuo hevosen sellaisiin paikkoihin, ettei olympialaisissa kisaava ratsukaan yli pääsisi. Tosin se olympiaratsu varmasti kieltäisi ja herättäisi kuskinsa viskaamalla sen kanveesiin vähän miettimään tekosiaan- voi Pilleri, tekisitpä sinäkin joskus niin. Unohdan kehua, kun se tekee hyvin töitä, vaikka yleensä kehun sitä kutakuinkin kaikesta, meni meillä hyvin tai huonosti. Olen ollut aivan täysi tyhmyri, enkä ole osannut tehdä muutosta, vaikka olen tiedostanut kaikki virheeni. Estesilmä on kadonnut, tai ainakin kyky tehdä niitä ratkaisuja. Rytmiä ei löydy millään, ja joka kerta tehtäville tullaan ihan eri tavalla- tasaisuus tekemisestä on tipotiessään, enkä tiedä, miten ratkaisen tilanteen. Kasvoiltani ei enää paista hymy, kun viiletetään esteiden seassa- sen sijaan minua jopa vähän jännittää välillä ja takaraivossa kolkuttaa epäonnistuminen jo ennen suoritusta.
(C) Mimi
Olen aina kokenut olevani sellainen asiat läpikäyvä ihminen, jota ei kauaa surkuttelut paina. Nyt kuitenkin on päässyt käymään vähän niin, että ne negatiivisuudet ovat kasaantuneet ja vyöryneet kuin lumipallo päälle, kaikki yhtäaikaa ja saaneet mielen hirveän matalaksi. Ratsastus on edelleen ihan älyttömän kivaa ja hauskaa, mutta hetkeen en ole poistunut estetunnilta tyytyväisenä itseeni. Harmittaa, sillä hevoset ovat oikeasti olleet tosi hienoja ja hyviä, mutta itse olen onnistunut mokaamaan niin huolella, että hevosenkin hyvä vire on mennyt hukkaan. Se kaihertaa mieltä ja kun on kyse itselle niin hirveän tärkeästä asiasta, on se myös kuluttavaa tallin ulkopuolella. Yleensä minun on tosi helppo löytää ne valonpilkahdukset epäonnistuneestakin tunnista, enkä jää asioita sen kummemmin märehtimään- meni miten meni, niin se on nyt mennyttä jo, ja ensi kerralla voit vasta asiaa korjata. Asioita ei ole tarvinnut sen enempää surkutella, vaan olen suorastaan nauranut omalle istunnalle epäonnistuneessa lähestymisessä tai hevosen kamelimaiselle olemukselle. Nyt kun katson kuvia ja videoita tunneista, niin tekisi mieli hypätä kaivoon ja heittää hanskat tiskiin, ei tästä tule yhtikäs mitään. Ensimmäistä kertaa yhdentoista vuoden aikana olen harkinnut luovuttamista. Jos minusta ei olekaan ratsastajaksi? Ei, siihen en halua päätyä, vaan jatkan yrittämistä. Liian moni on luovuttanut näinä hetkinä ja luopunut hevosista, minä en aio sitä tehdä, vaikka hankala hetki onkin meneillään. Kouluratsastus on tarjonnut iloja ja onnistumisia, mutta esteratsastuksesta on kertynyt jo kuukauden tauko- se on tosin tuntunut ihan hyvältä ratkaisulta, sillä ensin täytyy löytää se hyvä fiilis koulutunneilla, ja sitten vasta koittaa estejuttuja uudemman kerran. Ei kiirettä, sillä asia varmasti vain pahenee, jos menee hyppäämään, ennen kuin on asian kanssa itse täysin sujut ja menneet on unohdettu :)
(C) Venla
Olen kokenut kauheasti tarvetta puhua tästä mielinmäärin, ja erityisesti Saara on saanut tätä surkuttelua osakseen- kiitos siis jo tässä vaiheessa, kun olet vierelläni ollut ja tsempannut eteenpäin ♥ Olen Saaran kanssa asiasta keskustellut, ja ollaan mietitty kovasti, että millä solmu lähtisi aukeamaan- pitäisikö pitää pieni tauko ratsastuksesta, ja viettää aikaa muuten vain hevosten kanssa? Pitäisikö toivoa tunneille vaikkapa Rasmusta, jos itseluottamuksen omaan osaamiseen saisi sen kanssa takaisin, ja kiivetä vasta sitten Pillerin selkään? Vai pitäisikö vain jatkaa, kuten nytkin on jatkettu, käyden tunneilla ja ratsastaen niitä hevosia, jotka minulle jaetaan, tehden niitä tehtäviä, joita eteen tulee? Pitäisikö pyytää esteiden madallusta ja tulla hetken aikaa pienempiä tehtäviä? Minä en oikeastaan ole osannut sanoa juuta enkä jaata, mutta sen tiedän, etten aio hevosia hylätä. Enkä varsinkaan Pilleriä, en koskaan.

Videossa meidän menoa viimeisimmältä "estetunnilta", kun käytiin maastossa ja hypättiin muutama este kentällä.
Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää laulujen sanoituksiin, jotka natsaa tähän tilanteeseen ihan kympillä!

Ongelman ydin tuntuu olevan se, että en haluaisi olla Pillerille epämieluisa ratsastaja. En haluaisi tehdä sen työstä yhtään sen vaikeampaa, kuin se jo valmiiksi on. Se kantaa selässään jo muutenkin kymmeniä ihmisiä viikoittain, enkä halua olla yksi niistä ratsastajista, joiden kanssa se ei pääse olemaan oma itsensä. En halua tulla sellaiseksi ratsastajaksi, jonka kanssa Pillerin ei olisi kiva tehdä töitä. Haluaisin olla se, jonka kanssa Pillerillä on vapaus olla oma itsensä, ja sillä olisi hauskaa- tavoite, jota en ole viimeaikoina pystynyt täyttämään. Erityisen pelottavan ajatuksesta tekee se, että Pilleri on tälläkin hetkellä sairaslomalla jonkin jalkaongelman/jumin takia, sillä se ei ole liikkunut takaa puhtaasti, ja siitä ei todella koskaan tiedä, milloin ne viimeiset hypyt on hypätty. Ja jos nuo meidän edelliset estetreenit jäisivät meidän viimeisiksi, en antaisi sitä itselleni ikinä anteeksi.
Tätä me haetaan siihen tekemiseen nyt lisää!
Tilanne täytyy nyt nollata. Koska eihän tässä nyt oikeasti ole sattunut mitään sen vakavampaa, en vain ole osannut varautua tipahtamiseen pilvilinnoista, joita keväällä tuli luotua- hypättiin isompia esteitä ja ratoja kuin ikinä aiemmin, tehtiin hyvää työtä ja treenattiin oikeasti kovilla tavoitteilla. Ehkä se hauskanpito jäi jonnekin matkan varrelle, ja siitä nyt kiikastaa. Ei me olla mitään tosikoita, eikä meistä sellaisia oikein saakaan tehtyä- nyt siis vain hymyssä suin kohti seuraavia haasteita, olivat ne sitten huippusuorituksia tai pettymyksiä! Luottamus hevoseen täytyy saavuttaa jälleen maasta käsin, ihan kuin silloin pikkuisena tyttönäkin. En saa ajatella, että Pillerin kyky pelastaa tilanteet jatkuu ikuisuuksia- minun täytyy toimia ja auttaa sitä, sillä sekin on parempi kuin se, että jätän Pillerin ihan yksikseen. Opettajatkin sen ovat sanoneet, Pilleri ei ole helppo hevonen, vaikka onkin äärettömän kiltti, yritteliäs ja innokas tekemään- se tarvitsee apua ratsastajiltaan, ja ennen kaikkea sitä luottoa siihen, että Pilleri osaa ja Pilleri pystyy. Minäkin osaan ja minäkin pystyn. Asiat tehdään yhdessä, ihan kuten ennenkin- ja pidetään hauskaa, sillä niin me molemmat viihdytään parhaiten. Pilleri antaa kyllä anteeksi kaikki erheeni- minun täytyy vain antaa itse itselleni anteeksi ♥
<3
Onko Sinulla ollut samanlaisia ongelmia tai tuntemuksia?
Mikä on epäonnistumisessa mielestäsi parasta, entä pahinta?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Tämä tyttö se muuten laittoi paperinsa menemään Hingunniemen hevosopistoon (YSAO). Yliopistopaikka jäi ainakin näillä näkymin saamatta (tällä hetkellä varasija 40.), joten miksipä ei suuntautuisi hevosiin. Pienenä tästä haaveili, sitten ajatuksen taas hylkäsi, ja nyt taas ymmärsi- tekisin mitä tahansa näiden upeiden eläinten eteen, joten pitkät päivät ja raskaat työt eivät paljoa vaakakupissa paina sitä vasten, mitä hevosten kanssa voi saavuttaa. Infoan sitten pikimmiten, kun saan viestiä takaisinpäin opistolta, jossa sitten kerrotaan sainko paikkaa ja millä tavalla opiskeluni toteutetaan- jännittää!
XOXO,
Siiri

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kadonneiden ulkoapujen metsästys

Moikka pitkästä aikaa!
Vielä hetki sitten ihmettelin, miten ihmiset saavatkaan tehtyä kesäpäivistään niin hirveän kiireisiä, mutta nyt olen tainnut joutua saman asian uhriksi- aamut tallilla, iltapäivällä kotiin, harkkoihin, suihkun kautta nukkumaan, ja taas alusta. Kaiken kruunaa vielä todennäköisesti hurjista siitepölymääristä herännyt allergia (minulla ei siis koskaan aiemmin ole ollut allergisia oireita), joka tekee sieraimiin kutakuinkin kivimuurien vahvuiset tukokset, minkä takia olen sitten ottanut allergia- ja nuhalääkkeitä hengitystä helpottamaan. Kaikki varmaan ovatkin kuulleet näistä "väsyttämätön allergialääke"-mainoksista huolimatta, että ne tekee olon tosi väsyneeksi ja veteläksi, jonka takia sitten se vapaa-aika, mitä on saanut iltoihinsa, on mennyt levätessä ja voimia seuraavaan päivään kerätessä. Ihan käy sääliksi kyllä teitä kaikkia jollekin siitepölylle tai vastaavalle allergisia ihmisiä, tätäkö se on joka ihmeen päivä?! Toivottavasti tämä menee kuitenkin pian ohi! Pahoittelut siis blogin hiljaisuudesta, ei ollut tarkoitus pitää mitään taukoja! :) Mutta, höpinät sikseen ja itse asiaan, eli kouluratsastukseen tällä kertaa!
Ensin ratsastettiin ympyrän reitit asetuksineen kuntoon.
En kestä tuota Pillerin ilmettä, hän niin keskittyy :)
Tässä kokeillaan takaosan siirtoa sisällepäin ympyrän uralta.
Alkuun hankaluuksia tuotti se, ettei reitti saanut pienentyä, vaikka takaosa siirtyi ympyrän uran sisäpuolelle.
Me ollaan tässä Pillerin kanssa käyty tosiaan ihan useammalla koulutunnilla, kun kriiseillään esteratsastuksen puolella nyt ihan urakalla- ei, se päivä ei edelleenkään ole tullut, jona Pilleri kieltäisi, mutta syytä hevosella olisi kuitenkin jo ollut kun kuski törttöilee ihan huolella! Koulutunneilta ollaan haettu sitä tasaisempaa suorittamista ja hevosen pitämistä tasaisena, toki muutoinkin kuin vain sen rytmin kannalta- tasaisesti avuilla, ohjan ja pohkeen välissä, suorana. Mitään kummallisia tehtäviä emme ole tehneet, mutta minulla kuitenkin olisi teille kuvia meidän kouluväännöistä, joiden ohella ajattelin nyt vähän pohtia ongelmiani ratsastuksessa, jotka heijastelevat jokaisessa lajissa eri tavoin- jos hevosta ei sileällä saa avuille, tuskin se esteilläkään kovin hyvin kuuntelee, joten nyt täytyi vähän palata perusasiohin! Postauksen kuvat on otettu sunnuntain 28.05 tunnilta :)
Pillerin mielipide vastataivutuksesta ympyrän uralla oli luokkaa "ei huvita" :D
Sitkeällä työstämisellä ponista tuli kuitenkin jo melko hyvä! :)
Kuskia naurattaa taas, ja poni näyttää surkelta, kun ei ollutkaan estejuttuja tänään :D
Välillä Pillerin takajalkoja sai herätellä raipalla, mistä poni otti aina kovasti olevinaan nokkiinsa :D
Mutta siitä se nyörtyi ja teki meni oikein mallikkaasti vaikka minkämoiselle mutkalle!
Hieno poni! :)<3
Tunnilla keskityimme hevosten taka- ja etuosien siirtelyyn, suoruuteen, sekä pureuduimme asetuksen ja taivutuksen eroihin. Käynnissä P olikin ihan superkiva, ja sulkutaivutukset sujuivat ympyrän uralla kuin vettä vain! Teimme myös vasta-asetusta, joka sujui sekin tosi hyvin, ja Pilleri kyllä pääsi yllättämään- se oli niin kiva ja kevyt, vaikka pitikin välillä kutitella raipalla takaosaa hereille. Käynnistä jäikin tosi hyvä fiilis, ja oli huojentava huomata, että P tosiaan toimii, kun itse vaan ratsastan enkä jää ihmettelemään. Siitä saammekin esille ongelman numero yksi: ratsasta apu läpi, äläkä vain odottele, että tapahtuu. Pillerin kanssa se on niin helppoa tyytyä siihen, että se laukannosto tulee ehkä viiden askeleen päästä, kun sen nyt pyytää, vaikka sen pitäisi tulla heti. On myös hirveän helppo jättää työskentely siihen "tämä on nyt ihan ok", vaikka voisi jatkaa työstämistä, kunnes hevonen on huikean hyvä- en vaadi itseltäni, enkä hevoselta tarpeeksi paljon. Jätän asioita "kesken", vaikka pystyisin vielä parempaankin. Ainahan se ei toki niin mene, mutta silloin kun menee hyvin, niin pitäisi olla rohkea ja yrittää vielä parempaa, vaikka koko homma voikin myös levitä yrittäessä- siinä kuitenkin voittaisi mielestäni ehkä vähän enemmän, kuin sillä ainaisella mukavuusalueella puksuttelulla. Aiheen tiimoilta tuli kuitenkin myös kehuja, ja Lotta piti kovasti siitä yrityksestä, mitä sunnuntain tunnilla esiteltiin- kun yritin, vaadin, ja yritin aina vain uudelleen, niin pikkuhiljaa Pilleri parani, notkistui ja ei enää ollut mitään ongelmaa niissä sille inhottavissakaan liikkeissä. Se teki mitä pitikin, välillä huippuhyvin ja välillä vähän huonommin, mutta tuli kuitenkin tosi paljon niitä hyviä pätkiä :) Se asenne pitäisikin saada nyt vähän laajempaan mittakaavaan, että pitää vaatia hevoseltakin, eikä vain antaa mennä, niinkuin hevonen itse ensimmäisenä tarjoaa. Pilleri jos kuka on tuon hämäämisen mestari, sillä sehän puksuttaa kaula pitkänä, takajalat tallissa ja niska ylhäällä ihan niin kauan, kunnes asialle tekee jotain- mutta parasta on se, että Pilleri antaa ihan mielihyvin tehdä asialle jotain, eikä se ala protestoimaan, vaikka joutuu mukavuusalueeltaan pois. Jälleen yksi puoli Pilleristä, jota ei voi arvostaa tarpeeksi! :)
Huomatkaa kuskin totinen yritys istua niinkuin kouluratsastajat istuu ja ponin totinen takaosa :D
Minun oli jotenkin vaikea uskoa kuvia katsellessani, että tämäkin otos tosiaan on vasemmasta kierroksesta, joka on meille ihan supervaikea suunta. Yleensä vasemmalle ollaan vain ihan muuleja :D
Oikea suunta, se normaalisti parempi suunta, olikin tänään hankala. Saattoi johtua siitä, ettei sitä työstetty niin paljoa, kuin toista kierrosta, mutta ero oli ihan selkeä- ratsastettavuus oli oikeasti parempi vasemmalle tällä kertaa!
P pääsi taas menemään pää vinossa, joka onkin ollut nyt ihan silmäänpistävä ongelma joka ratsastuksessa.
Siihen meillä on avaimena sisäkäden nostaminen, kunnes P myötää- se toimiikin, mutta eihän sitä missään kouluradalla voi tehdä, joten ehkä joku toinenkin keino olisi tarpeen? :'D
Ravissa olen huomannut meillä nyt ihan selkeän ongelman nimeltä ulkoapujen puuttuminen. Opettajat siitä minulle sanoo joka tunti, että pelkästä sisäohjasta en voi ratsastaa ja roikkua vain siinä, vaikka hevonen olisi kuinka raskas- kaikki lähtee ulkoavuista liikkeelle, joten jos niitä ei ole, niin ei se hevonen toimi, vaikka mitä muuta tekisin. Etenkin volteilla meinaan unohtua ratsastamaan pelkkää sisäohjaa, vaikka tiedän sen olevan väärä toimintatapa- mikälie aivojen oikosulku se aina tuleekaan, kun nousee hevosen selkään! Nyt viimeisimmällä koulutunnilla viime viikolla keskityinkin melkein pelkästään niihin ulkoapuihin, ja muistuttelin itseäni vähän väliä hölläämään sisäohjan vaikka löysäksi asti, mutta ulko-ohjasta pyrin pitämään kokoajan napakasti kiinni. Huomasinkin ihan selkeän muutoksen Pillerissä, ja se oli oikeasti paljon kevyempi, kun en koittanut ratsastaa sitä sisäohjalla tarpeettoman paljoa- tuntui ihan mahtavalta, että vihdoin ja viimein sen sai ihan itse aikaiseksi, ilman että opettajan tarvitsi kokoajan huomauttaa. Tuntuikin, että tuolla tunnilla minulla naksahti sellainen "kouluratsastaja-vaihde" päälle, ja ratsastin oikeasti ihan fiksusti, vaikka itse sanonkin! Ei enää niitä idioottimaisia virheitä, joita on tehnyt tässä vähän turhan pitkään- hevosen ehdoilla, mutta kuitenkin asiat läpi vaatien. Tuntui ihan lottovoitolta tuollainen pieni asia, vaikka eihän P nytkään ollut minkään hienonhienon kouluponin näköinen, mutta kuitenkin selkeää parannusta edellisiin kertoihin! :)
Laukassa kokeiltiin, mitä tapahtuu, jos hevoselle luovuttaakin löysät ohjat. Pilleri ei välittänyt moisista, mutta lähti vähän kovempaa, kun nojasin tietenkin eteenpäin vahingossa samalla, kun päästin ohjat :D
Laukassa meillä on ollut pientä tasonlaskua, sehän oli aiemmin meidän paras askellaji, mutta me ollaan nyt taidettu vaihtaa se käyntiin :D Huomasin, että annan Pillerin olla hirveän vahva edestä ja epäaktiivinen takaa, ja viime viikon tunnilla päätinkin korjata asian, sillä laukassa me ollaan oikeasti vahvoilla, ja jopa hyvännäköisiäkin välillä, kun sille päälle satutaan. Pillerille sopivan ohjastuntuman hahmottaminen on yksi avainasioista tuossa laukan työstämisessä, sillä sitä on ihan turha ratsastaa virkkuukoukuksi, mutta toisaalta ei se nyt saa pää maassakaan mennä. Täytyy löytää se sopiva tuntuma, jolla P nostaa selkäänsä ja laskee hieman niskaansa, käyttäen takaosaansa aktiivisesti polkien, eikä ohja oikeastaan ole silloin kovin lyhyt. Näin jälkikäteen kun kuvia katselin, niin huomaan ohjan olevan tosi vaihtelevan pituinen, välillä lyhyt, välillä sopiva, välillä turhan pitkä. Pillerin kanssa jos ei löydä sopivaa tuntumaa, niin parempi liian pitkä, kuin liian lyhyt, jolloin P ei oikein pääse käyttämään selkäänsä, kun selässä ei ole huippuratsastaja, joka osaisi sen rehellisesti lyhyeksi, itseään oikealla tavalla käyttäväksi, ratsastaa. Olen siis oikeastaan ihan tyytyväinen tähän, mitä sain aikaan myös laukassa! :) Pilleri tuntuikin selkään pätkittäin tosi hyvältä, paljon paremmalta, kuin miltä se tuntui tällä tunnilla miltä kuvat on otettu, ja se oli edestä kevyt, sekä tosi hienosti herkkänä vastaamassa apuihin. Ja mikä parasta, myöskään vaikeamman suunnan laukka ei ollut mitään kamalaa käsivoimien kestävyystreeniä, vaan oikeasti mukavaa työstettävää! Tästä me sitten taas pikkuhiljaa hivutellaan itsestämme enemmän kouluratsukon näköisiä! :) Laukassa huomasin ihan erityistä apua siitä, että aloitin laukkaamisen asettamalla Pilleriä ulospäin, ja jättämällä sen saman tuntuman sille ulko-ohjalle, ratsastaen käännökset ulkoavuilla, ja kehuen paljon sisältä. Pilleri ei reagoinut lopulta sisäohjan löystymiseen mitenkään, eikä myöskään siihen, että päästin kädet suoriksi ja molemmat ohjat löysiksi- jes, jotain tehtiin siis oikein, mahtava homma! :)
Loppuraveissa olen pistänyt merkille, että annan Pillerille pitkän ohjan, vaikka se ei venyisi oikein tuntumaa kohti. Pitäisi siis muistaa, että hevonen on aina avuilla, vaikka ravattaisiinkin pitemmän kaulan loppuraveja- ei sekään ole sitä pyykkinaruilla humputtelua, vaan hevosen pitää olla tuntumalla. Positiivista loppuraveissa on kuitenkin aina ollut hevosen aktiivisuus ja hyvä takajalkojen käyttö, joten vaikka aina ei saada sitä eteen-alas-efektiä aikaiseksi, niin takaosan käyttö on ollut oikein mainiota, mikä tekee tietysti Pillerille tosi hyvää! :) Vaikka siis jokaisessa askellajissa ja erilaisissa tehtävissä tehdään niitä virheitä, eikä aina suju ihan niinkuin pitäisi, niin on hienoa huomata, että kaikissa tehtävissä tulee myös niitä onnistumisia ja hyviä hetkiä- kuten pitääkin! :)
(C) Aija
Kaikenlaista on tullut tässä mietiskeltyä, mutta onneksi ankeudet ja vaikeudet alkaa ehkä olla takanapäin. Estetunnilla en ole hetkeen käynyt, kun meillä on se puoli mennyt nyt tosiaan vähän metsään, joten halusin hankkia sen hyvän fiiliksen koulutunneilla kuntoon, ennen kuin mennään esteiden sekaan. Me rakastetaan hypätä, mutta siinä vaiheessa, kun tuntuu liian hankalalta, kannattaa tehdä hetki jotain muuta. Pilleri on toki käynyt estetunneilla muiden ratsastajien kanssa, ja sillä on varmasti ollut mukavaa, mutta kuskin pää kaipasi pientä jäähdytystä, joten vetäydyin itse hommasta sivummalle- nyt alkaa ehkä vihdoin olla aika palata esteiden pariin ja yrittää uudelleen, puhtaalta pöydältä! :) Tämän esteongelman tiimoilta löytyy luonnoksista oma postauksensa, joten jos haluatte sellaisenkin lukaista, niin kertokaa kommentilla! :)

Oletko Sinä tehnyt jotakin typeriä tai hölmöjä virheitä lähiaikoina?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Johan tuli sekava ja ihmeellinen postaus, pää taitaa olla täynnä räkää ja siitepölyä- mutta tulipahan edes jotakin postattua, niin saadaan tälle hiljaisuudelle stoppi! :) Nyt minä painun pehkuihin ja aamulla taas kohti tallia vielä tämän viikon ajan- oikein mahtavaa juhannusviikkoa teille kaikille, nauttikaa kesästä ja hevosista! :)
XOXO,
Siiri