sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Olen onnellinen

Moi!
Hirveästi olisi kaikenlaisia ratsastuspostauksia tehtävänä, mutta niin vähän aikaa tehdä niitä! Viikko onkin ollut blogin puolella harmillisen hiljainen, mutta minä en harmittele kyllä mitään tällä hetkellä- me käytiin Pillerin kanssa maastoilemassa extempore-tunnin merkeissä tänään, ja ai että, meillä oli hurjan kivaa ♥

Tuolla pitkin ja poikin löntystellessä (tai välillä vähän kovempaakin päästellessä) mietin meitä, ja meidän kulkemaa polkua. Tajusin, että me todella selvittiin kaikesta siitä, mitä meidän eteen on viimeisen vuoden aikana heitetty. Me ollaan starttaamassa taas kisoissa, ehkä vahvempina, kuin koskaan. Ja minä uskon Pilleriin tällä hetkellä enemmän, kuin koskaan ennen- en ole koskaan luottanut kehenkään tai mihinkään samalla tavoin. Olen hehkuttanut sitä täällä blogissakin jo varmaan liiaksi asti, mutta ei tätä hevosta vaan voi sanoin kuvailla, ainakaan niin, että sanat tekisivät sille sen ansaitsemaa oikeutta. Pilleri todella on ihan hurjan ihana persoona- isoine korvineen ja lautaskavioineen. Se on oikea taistelijaluonne, kuten minäkin. Ja taas tänään se todisti olevansa maailman viisain ja parhain poni, mun paras kaveri ♥
"You shoot me down, but I get up
I'm bulletproof, nothing to lose
Fire away, fire away
Ricochet, you take your aim
Fire away, fire away
You shoot me down, but I won't fall, I am titanium
You shoot me down but I won't fall
I am titanium"

Tajusin, etten ole koskaan tuntenut oloani niin kotoisaksi ja rentoutuneeksi, kuin just silloin siellä auringonpaisteessa käppäillessämme tunsin. Minulla oli hurjan hyvä, onnellinen olo. Olen kiitollinen siitä, kun olen saanut tällaisen upean hevosen kulkemaan matkaa kanssani. Haluan jatkaa tätä matkaa niin kauan, kuin vaan ikinä suinkin pystyn. Onneksi on jo varmaan satoja, ellei tuhansia, kultaisia muistoja, joita kukaan ei voi minulta ottaa ♥ Kiitos P, tästä, ja niistä monista muista hetkistä ♥

Tykkäätkö Sinä maastoilla?
Mikä saa sinut onnelliseksi?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

maanantai 20. helmikuuta 2017

Mitäs minä wannabe-kouluratsastaja!

1. Superponi <3
Heipähei ja isot pahoittelut postauksen myöhästymisestä!
Nyt tulisikin kuvapainotteisempi postaus meidän tämän vuoden ensimmäisistä kouluratsastustreeneistä! Kävin tosiaan viime viikon alussa pitkästä aikaa koulutunnilla, jotta saataisiin Pillerin kanssa vähän tuntumaa tuohon "esteratsastukseen ilman esteitä", eli juurikin niihin asioihin, mitä minun pitää tehdä esteväleissä ja lähestymisissä, vaikka nyt ei esteitä maneesissa ollutkaan. Meidän ongelmahan ei oikeastaan koskaan ole ollut siinä, etteivätkö hypyt onnistuisi, vaan juurikin siellä esteväleissä, kun hevonen pääsee pitkäksi, hitaaksi, liian vahvaksi, etupainoiseksi, tai laukkaa väärää laukkaa- näitä ongelmia me ratkotaan koulutunneilla, koska ihan niillä samoilla nikseillä, saan Pillerin takaisin haltuun myös esteiden ollessa näköpiirissä. Kuskilla on vaan ollut nappulat sileällä hukassa, niin ongelmia myös esteillä on ilmennyt mm. raviin siirtymisinä ja (jopa Pillerin tapauksessa) poikkeuksellisena etupainoisuutena ja pidätteen vastusteluna. Koulutunnilla saatiinkin kuski takaisin ruotuun, ja kappas, kun seuraavalla estetunnilla tehtiinkin töitä ihan saumattomasti ja huippuhyvin!
2. Piti ihan hyvän matkan päähän pysähtyä pyörimään ja ihmettelemään tätä elämää ja hyvinvointia uhkaavaa kavalettia!
3. Ihan muina miehinä me sinne sitten mentiinkin ihmettelemään näitä kauhistuttavia uusia tulokkaita! (or not)
Tunnilla meitä olikin vain kolme ratsukkoa, joten oli hyvin tilaa tehdä tehtäviä, ja vaikka vähän omaakin kuviota tarpeen vaatiessa- tunnin alkuun hevosilla olikin vähän omaa kuviota, kun maneesiin oli tuotu uusia, valkoisia kavaletteja estenurkkaukseen, ja nehän ne vasta olivatkin jännittäviä. Minusta kyllä vähän tuntuu, että Pilleri vain keksi pelätä, koska Morri esitti pelkäävänsä, ja kävelin Pillerillä sen perässä. Eetu sitten pistikin kunnon show'n pystyyn ja sinkoili sinnetänne kulmasta, Pillerin ollessa kolmikosta ehkä kuitenkin se rauhallisin, vaikka sekin katseli kulmausta ja vähän kylkimyyrysi, jos liian lähelle erehdyin sitä pyytämään- tehtäviä vain hevosille, niin eiköhän ne maneesimörötkin taas unohdu! On kyllä ollut nyt tosi paljon näitä pölhöämisiä hevosilla, onneksi kukaan ei ole tietääkseni vielä muksahtanut alas säpsyilyjen takia :) Minulle nuo säpsymistilanteet on siitä vähän hankalia, että vaikka en mielestäni jännitä tai pelkää, kun hevonen alkaa katsoa, mutta silti lietson hevosta kehonkielelläni ja toiminnallani pelkäämään enemmän- annan syytä pelätä, joten tietenkin hevonen reagoi "pelottavaan asiaan". Taisi kuski pelätä näitä kavaletteja nyt enemmän, kuin hevonen! Pistän vaikka pääni pantiksi, että ne kun saapuvat sitten joskus tunnilla eteen, niin ei P kyllä katso pienintä hetkeäkään, vaan hyppää yli niinkuin ei olisi uutta estettä missään olisi ikinä nähnytkään :D
4. Tunnin alkuun hevosia taivuteltiin ympyröillä sekä ulos-, että sisällepäin.
5. Pilleri meinasi aluksi mennä vähän liiankin korkealle niskalle jännittyen, joten sain vinkiksi ratsastaa
sitä pitemmällä ohjalla tarjoten tilaa. Se auttoikin kummasti! :)
6.
Tällä kertaa työskenneltiinkin koko tunti pääty-ympyröillä, minä poneja hurjistuttavassa C-päädyssä rohkealla ratsullani ja ponit sitten L-päädyssä. Työstettiin hevosia ympyröillä ensin käynnissä, tehden vasta- ja myötäasetuksia, sekä taivutuksia aina yhden kokonaisen ympyrän ajan kerrallaan- eli esimerkiksi ensin koko ympyrä asettaen ulospäin, sitten seuraava ympyrä taivuttaen sisälle. Pilleri oli käynnissä toisaalta tosi hyvä, sillä se tukeutui tarjoamalleni tuelle ja teki hyvin sekä taivutukset, että asetukset, molempiin suuntiin. Toisaalta taas P välillä teki sitä omaa bravuuriaan, eli heitti päänsä vinottain ulos- tai sisällepäin, eli ei asettunut rehellisesti- kuskilta tuo jäi harmittavan usein huomaamatta, mutta ravissa tehtiinkin sitten onneksi korjausliike ja hepankin pää suoristui! Käynnissä ratsastin Pilleriä vähän pitemmälle ohjalle, joka onkin sille paljon parempi, jotta sen selkä pysyisi ylempänä- Pilleri myös rauhoittui paljon paremmin, kun en pyytänyt sitä virkkuukoukuksi, ja rentouduin itsekin, kun hevonen oli tyytyväisempi.
7.
8.
9. Loppujen lopuksi voitiin ratsastaa myös kavalettien ohi ulospäin asettaen, eikä poni pölhöillyt yhtään! :)
Hetken aikaa hevosia käynnissä taivuteltuamme siirryttiin tekemään samaa ravissa, ympyrä kerrallaan, huolellisella suoristuksella. Pilleri oli vähän kuin tuuliviiri, välillä tosi hyvin rentona ohjien tuella ja tasaisesti töitä tehden, välillä taas kuin tikittävä aikapommi, valmis sinkoamaan tuhansina sirpaleina jokaiseen ilmansuuntaan- tai no, Pillerin mittakaavassa ehkä valmis jopa pakenemaan pari askelta sivulle. Sanotaanko siis, että työskentely sujui vähän vaihtelevalla menestyksellä! Pilleri kuitenkin tuntui tosi kivalle noiden hyvien pätkien aikana, joten oli meillä ainakin ajottain nappulat kohdillaan ;) Ulospäin taivuttaessa Pilleri oli paljon tasaisemman tuntuinen molempiin suuntiin, kuin sisällepäin, vaikka kierros olisikin ollut meille parempi, joten kuskilla taisi olla ulko-ohja melko huolella hukassa myötätaivutuksia tehdessä. Onneksi tämä kouluratsastus ei meidän päälaji olekaan, niin saa välillä tehdä näitä ihan alkeistason erheitä...? :D
10.
11.
12.
13. Katsokaa nyt, miten toinen on söpö <3
14.
15. Tukka takana ja elämä edessä.. :D
Tällä tunnilla otettiin myös laukat osana alkuverryttelyä, ja tehtiin samaa tehtävää vielä laukassa ihan pieni hetki molempiin suuntiin. Laukassa Pilleri oli vähän samanlainen kuin ravissa, välillä hurjan kiva, välillä taas tuntui, että se juoksi selättömänä apuja karkuun ja keksi vähän omia juttuja, kuten omatoimisia keskilaukkoja. On se kumma, kun me nyt Pillerin kanssa ollaan oltu ihan ihme jänishousuja ja pelätty vauvoja, kavaletteja, ja lumien putoamista katolta- onpahan sinkoiltu koko vuoden säikkymisten edestä tässä kevään aikana ;) Mutta, vakavasti ottaen, näin jälkeenpäin voisin väittää ratsastaneeni liian lyhyellä ohjalla laukkaa, jolloin P meni turhan lyhyenä selkä alhaalla. Mutta, muistaapahan ensi kerralla antaa hevoselleen tilaa edestä myös vähän pörheämpänä päivänä! Laukassa Pilleri eteni kivasti eteenpäin, olematta kuitenkaan edestä raskas. Olisin voinut pyytää sitä vielä vähän terävämmäksi, kuten esteilläkin yritetään saada se juurikin hallittuun, mutta terävään laukkaan. Pilleri kun osaa olla vähän sellainen flegmaattinen laukkaaja, uskokaa tai älkää! Mutta saatiin molempiin kierroksiin ihan hyvää pätkää, sanomattakin lienee tosin selvää, että oikealle saatiin pitempiä ja tasaisempia, oikeasti rentoja pätkiä, kun taas siihen huonompaan vasempaan kierrokseen, hyvät pätkät olivat lähinnä ulospäin asettaessa- eikä näitä oikeastaan voi verrata edes toisiinsa, kun vasemmalle taivuttamisen saa oikeastaan unohtaa kokonaan, varsinkin alkutunnin laukoissa, joten vasemman kierroksen "hyvä" tarkoittaa sitä, että hevonen on kuunnellut ja asettunut haluamaani suuntaan olematta edestä raskas. Oikeaan kierrokseen kun menee hyvin, niin me näytetään jo melkein kouluratsukolta!
16. "EI HUVITA!!" "Mennään nyt vaan..."
17. Väistön jälkeen Pillerin piti antaa ravata reippaasti eteenpäin, sillä se väistö tehtiin melko hitaassa ravissa,
jotta hevoset oikeasti astuivat alleen ja ne olivat väistön aikana kiireettömiä.
18.
19. Hyvin se ristiaskel sieltä tulee! :)
20.
21. Pilleri rentoutui pieniä pätkiä myös vasemmassa kierroksessa, joten ihan yhtä surkua ei myöskään vasen kierros tällä kertaa onneksi ollut! :) Täytyy vaan muistaa, etten voi olettaa Pillerin olevan yhtä helppo sille vaikeaan kierrokseen, enkä saa hermostua siitä, kun asiat ei onnistukaan yhtä helposti, kuin oikealle.
Päivän varsinainen tehtävä oli tällä kertaa pohkeenväistö ympyrän uralla. Eli, menimme pohkeenväistöä takaosa ulospäin ympyrän avonaisella puoliskolla, joka tarkoittaa tässä tapauksessa maneesin keskustaa kohtaavalla puoliskolla noin kymmenen metrin verran. Oli tärkeää muistaa, että hevosen asetuksen täytyy kuitenkin säilyä sisällepäin, koska ratsastamme kuitenkin väistöäkin ympyrällä, sen reitin mukaisesti. Pilleri pääsi ensin väistöissä vähän liiankin helpolla, mutta kun opettaja muistutti, että mitä paremmin vaadin väistön nyt läpi, sitä parempi Pilleristä tunnin mittaan tulee ja sitä laadukkaammin se rupeaa liikkumaan, joten voin pyytää siltä etenkin käynnissä paljon enemmän väistävää askelta ristiin. Pillerillä oli vähän oma mielipide näistä väistöhommista, mutta kyllä se väisti aina kun pyysin, ja juuri sen verran kun pyysin. Niskastaan P kyllä jännittyi etenkin oikeaan kierrokseen raviväistöjen aikana, ja ei oikein halunnut mennä pitkää ristiaskelta, vaan ehdotti ennemmin sellaista etenevämpää pikku-ristiaskelta, mutta toisto toistolta P kuitenkin parani! Yllättävän matalana sen niska kuitenkin oli kuvissa, joten ehkä vain liioittelin mielessäni sen kirahvointia väistöjen aikana- hyvinhän P niitä tekee! Askellus kyllä ihan oikeasti parani toisto toistolta, ja ihan selkään asti tunsin, miten takaosa tuli paremmin ja paremmin alle. Vaikkei minun ole mitenkään hankala istua Pillerin harjoitusravissa, niin silti istuminenkin tuntui vähän helpottuvan, kun Pilleri ravasi takaa työntäen! :) Meille taitaakin tehdä nämä väistöt hyvää :)
22.
23.
24. Lopuksi vielä jalustimet jalkaan ja kevennellen loppuun :)
25. Polkee, polkee! Kyllä nämä tehtävät teki hyvää :)
Tehtävää jatkettiin koko lopputunti samanlaisena, ja oli kyllä ilo huomata, että ero aloituksella ja lopetuksella oli kuin yöllä ja päivällä. Kulman tuijottelu loppui ja saatiin oikeasti tosi hyvää työskentelyä aikaiseksi, vaikka mukana olikin myös niitä heikompia hetkiä. Minä annan itselleni toilailuja nyt tällä kertaa paljon anteeksi, sillä olin ratsastanut Pillerillä viimeksi koulua satulan kanssa NELJÄ kuukautta sitten, koulukisoissa. Toki ilman satulaa onkin tullut humputeltua sitten senkin edestä :D Meillähän meni siis siihen nähden tosi kivasti, ja tästä varmasti suunnataan ylöspäin, kun saadaan koulutreenejäkin säännöllisemmin alle! Joskus minä kyllä kieltämättä vähän kadehdin noita pitkänhuiskeita rouvashenkilöitä, kun saavat mennä Pillerillä niin paljon ;)
26.
27.
28. Maailman hienon heppanen <3
29. Mitä mä olisinkaan ilman tätä hevosta<3
Tulipahan jotenkin töksähtänyt tuntipostaus, kun oli niin paljon saman tehtävän tiimoilta työskentelyä! Eikö olekin aika jännää minun blogista löytää näinkin "lyhyt" turina? ;) Mutta, onneksi kuvia on senkin edestä, välillä näinkin päin ;) Me Pillerin kanssa ollaankin käyty myös tämän jälkeen vääntämässä koulua, ja yhdellä ihan superhyperonnistuneella estetunnillakin- ja ilmoittauduttiin nyt Lotan suosituksesta myös 70-80cm luokkaan sitten ensi kuun kisoihin! Pilleri on hypännyt kyllä tosi hyvin, ja nyt alkaa estevälienkin ongelmat olla historiaa, kun olen löytänyt hevosen kokoamiskyvyn, ja noh, liekö Pillerillä nyt koskaan voisi kadottaa kaasua- tarkoitan, että P on ollut nyt tosi kuuliainen ja reagoinut apuihini juuri toivotulla tavalla, oli ne sitten eteen- tai taaksepäin pyytäviä. Odotan jo innolla kisapäivää, toivottavasti meidän treenaus näkyy sitten myös ulospäin! :)
30.
Minkälaisia kouluratsastustehtäviä Sinä tykkäät tehdä?
Nousiko jokin kuvista suosikiksesi?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Ja vielä ihan etukäteen varoituksena, tällä viikolla on minun kalenterissa melko kiireistä- muuttojuttuja, uusia tuulia ja kotihommia, joten jos viikko on hiljainen, niin älkää huolehtiko! Täällä minä olen, on vain nyt tällä hetkellä muuta ajateltavaa- koitan teille jotakin viikon varrelle kuitenkin ajastaa, edes jonkun kevyen postauksen muodossa, niin en hiljene täysin ja kokonaan, sehän se vasta olisi mälsää! Ja, jotta kukaan ei mahdollisesta hetken hiljaisuudesta suutu, niin lupaan tehdä kisapäivästä sitten MyDayn teille taas! ;) Mukavaa alkuviikkoa jokaiselle!
XOXO,
Siiri

torstai 16. helmikuuta 2017

Mun paras ystävä

Heippa!
Ystävänpäivä oli 14.02- miten Sinä vietit ystävänpäivääsi? Kävitkö kenties syömässä, tai leffoissa, vai vietitkö koti-iltaa rakkaiden ystävien tai perheenjäsenten kanssa? Saitko hyvän ystävänpäivän-toivotuksia puhelimitse, tai perinteisemmän ystävänpäiväkortin- jopa pieniä lahjoja? Ystävänpäivä on siitä erityinen päivä, että joka päivä, voisi olla ystävänpäivä. Joka päivä, voisimme muistaa läheisiä, voisimme tehdä jokaisesta päivästä ystävien juhlan!
Ystävänpäivä sai minut miettimään, miksi kutsun Pilleriä parhaaksi ystäväkseni. Instagram-kuvista löytyy hashtageja "mybestfriend", "parasponi", "mylove", ja "theoneandonly". Kukaan ei ole oikeastaan koskaan kysynyt miksi Pilleri olisi paras ystäväni, vaikka kaikki ei aina ymmärräkään, miten hevonen voi olla ihmisen veroinen ystävä. Voisi veikata, että hevonen tuntuu ystävältä, kun muita ei ole- mutta onhan minulla muitakin, ihan meitä kaksijalkaisia matkassani. Olen vain aina tuntenut olevani enemmän yhtä eläinten, kuin suurimman osan ihmisistä kanssa- ei, en juokse pitkin peltoja kuin pahainen villivarsa, tai kaiva kuoppia naapurin pihaan ja piilota tavaroitani, kuten koira, en tarkoita sitä. Tarkoitan, että minä koen tarvitsevani enemmän sellaista läsnäoloa, jota eläimet ovat kertakaikkisen hyviä tarjoamaan, kuin vastaavaa ihmisen seuraa. Minä viihdyn hiljaisuudessa, jossa sanoja ei tarvita. Rapsutan mielelläni koiraa korvan takaa tai harjaan hevosen kylkeä, kaikessa hiljaisuudessa, sanomatta sanaakaan- ja silti, minua ymmärretään paremmin, kuin voisin sanoilla koskaan saada selitetyksi.
Olen koko ikäni ollut todella eläinrakas, ja pitänyt erityisesti koirista ja hevosista äärettömän paljon. Lähisukulaisillamme on ollut paljon koiria, ja olen varmasti ihan pienenä nyyttinäkin jo kohdannut ensimmäiset koiran kuonot tutustumassa uuteen perheenjäseneen- olen vain ollut niin pieni, etten muista koskaan nähneeni näitä koiria, vaikka meillä onkin mm. valokuvia minusta isovanhempieni koirien kanssa. Meillä ei ole koskaan ollut mitään omia lemmikkejä minun elämäni aikana, mutta kavereillani on ollut koiria, sekä naapurissamme asustaa Ulla-mäyräkoira, jonka olen tuntenut ihan pienestä pennusta asti, kun minut kutsuttiin sitä katsomaan- Ulla onkin myös yksi niistä hyvin tärkeistä, rakkaista eläinystävistä, vaikka se ei minun omani olekaan. Muutun jollain tavalla takaisin siksi ala-astetta käyväksi lapseksi, kun näen Ullan, ja ei Ullakaan näytä silmissäni vanhalta, vaikka sen nassu alkaakin jo harmaantua, vaan se on ikuisesti se pieni mäyräkoiranpentu, josta ei tiennyt, heiluttaako häntä koiraa, vai koira häntää. Jokainen tuntemani koira on ollut hurjan kiltti, ja ihmisrakas. Ehkä juurikin siksi, en pelkää koiria, vaan olen niiden kanssa hyvillä mielin. Samalla tavalla, olen kohdannut paljon, paljon enemmän kilttejä ja ihmisrakkaita hevosia, kuin niitä epäsosiaalisia- en osaa pelätä tai epäillä hevosia, niin sanotusti ilman syytä. Luotan, kunnes hevonen antaa syyn olla luottamatta.
Tämä Pillerin muotokuva on osa Pilleristä tekeillä olevaa taulua! :)
Suvussani ei oikeastaan ole muita hevosihmisiä, kuin ukkini. Ukki teki metsätöitä nuorena työhevosten kanssa, ja noista kaviokkaista olenkin kuullut tarinan jos toisenkin- mutta yksikään niistä ei ole saattanut hevosta huonoon valoon. Hevonen on ollut ukin elämässä paljon muutakin, kuin työväline, se on ollut ystävä. Ukki on opettanut minulle, että hevonen on äärettömän viisas ja älykäs eläin, jonka älyä ei koskaan pidä aliarvioida. Hevosilla on todella hyvä tilannetaju ja kyky tulkita, niin meitä ihmisiä, kuin lajitovereitaankin. Hevonen tietää asioita meistä jo hyvän aikaa ennen kuin me edes näemme hevosen- ja vaikka kuinka koittaisimme olla jotakin, mitä emme ole, näkee hevonen siitä lävitse. Ja hevonen muistaa asioita, joita olemme sille tehneet, vielä kauan aikaa sen jälkeen, kun me olemme unohtaneet- hevonen voi oppia jo yhdestäkin kerrasta. Ukki opetti, että aina pitää yrittää olla reilu, vaikka ei ymmärtäisi, miksi hevonen toimii niin kuin se toimii- väkivalloin hevosta hallitsemalla ei tilannetta koskaan tulla ratkaisemaan. Ukki on antanut minulle monet niistä perusteista, joita vaalien toimin nykypäivänäkin hevosten lähellä. Iso kiitos siitä, etten pelkää hevosia niistä huonoistakaan kokemuksista ja kohtaamisista huolimatta, kuuluu ukille- ja Pillerille. Pillerin kanssa minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä, vaikka olisin itse ollut epävarma. Pillerin kanssa olen aina tuntenut olevani hyvissä käsissä, tilanteessa kuin tilanteessa. Olen aina ollut täysin varma siitä, ettei se tahdo minulle pahaa. Mutta onhan moisia hevosia muitakin, mikä tekee Pilleristä erityisen?
Pilleri astui elämääni juuri sillä hetkellä, kun kipeimmin kaipasin tosiystävää. Pilleri on aina ollut siinä, kun olen sitä tarvinnut. Se on päästänyt omaan tilaansa, omaan karsinaansa, ja antanut viettää aikaa kanssaan, lähtenyt kanssani töihin joka kerta samalla innolla. Se on kuunnellut ilot ja surut, kokenut kanssani suuria saavutuksia ja karvaita pettymyksiä, ollut kanssani hyvänä, ja huonona päivänä. Pilleri ottaa minut iloisesti vastaan päivästä, viikosta, ja kuukaudesta toiseen. Pillerille ei tarvitse selittää mitään, sillä se tietää kyllä jo valmiiksi. Sen sileä turkki on kastunut kyynelistäni monta kertaa vuosien aikana. Se on äärettömän ymmärtäväinen hevonen, se todella lukee ja peilaa meitä ihmisiä jatkuvasti- siksi Pilleristä voikin saada monenlaisen kuvan, sillä se toimii ihmisen mukaan. Minun silmissäni Pilleri todella on täyttä kultaa, ja ansaitsee jokaisen kehun, mitä olen sille koskaan antanut- enemmänkin. Onhan meillä heikkojakin hetkiä, eikä aina tanssita niillä kuuluisilla ruusuilla, mutta kaikesta ollaan tähän mennessä selvitty ja uskon meidän selviävän jatkossakin. Mikään ei ole vahvempaa, kuin ystävyys, rakennusosinaan luottamus, kunnioitus ja rakkaus ♥
Liekö olen koskaan sanonut, mutta minä todella olen sitä mieltä, että Pilleri on maailman paras hevonen. Ja olen ihan äärettömän onnekas, että olen saanut siitä itselleni niin hyvän ystävän ♥

Oletko Sinä saanut eläimistä ystäviä?
Hyvää ystävänpäivää jokaiselle, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan! :)
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta :)

XOXO,
Siiri

maanantai 13. helmikuuta 2017

NO HUI, vauvoja!

NO HUI KAUHISTUS!
Iso hevonen ja pienen pieni vauva rattaissaan- kumpi pelkää kumpaa?

Moi!
Tähän väliin oli tarkoitus tulla kyllä jotain muuta, kuin ratsastuspostaus, mutta päivä ei edennytkään ihan suunnitelmien mukaisesti, niin en ehtinytkään raapustaa postausta- mutta, me kaikkihan rakastamme ponien päähänpistoja, ja nyt esittelisin yhden Pillerin hassuista hetkistä!
Kävin tosiaan viime viikonloppuna ratsastustunnilla hyppimässä jälleen kerran esteitä, kenenkäs muunkaan, kuin Pillerin kuskina. Vihdoin tuli niin hyvä tuntikokonaisuus, että pystyin päästämään irti tästä "estetuntihamstrauksesta", ja olen varmoin mielin, vaikka en hyppäisi enää kertaakaan ennen kisoja- seuraavaksi tunniksi varasin siis koulutunnin PM-tasolta, eli palaamme ihan varsin perusasioihin, kertaamaan ihan perusratsastuksen saloja. Hyvinhän meillä sujuu, parannamme tunti tunnilta, mutta minun täytyy nyt löytää omat ulkoapuni muuallekin, kuin teräviin käännöksiin, ja säädellä Pilleriä enemmän, sen sijaan, että antaisin sen vain mennä sitä vauhtia, mitä se nyt nostosta alkaa liikkua eteenpäin. Minun pitää "tarttua" Pilleriin, ja löytää taas se tasapaino sille, että en tee sen selässä liikaa, mutta en myöskään matkustele ja anna hevoselle liikaa vapauksia. Niinhän sitä sanotaan, että esteratsastus on kouluratsastusta muutamalla hassulla hypyllä höystettynä- joten treenaamaan vain!
Valitettavasti juuri tällä tunnilla ei ollut ketään kuvaamassa, mutta kypäräkameran kooste löytyy alempaa! :)
Tällä tunnilla kuitenkin mentiin vielä niitä esteitä, ja tehtävä oli sama, kuin Danin kanssa hyppäämälläni tunnilla, eli menimme innaria ja linjaa, joka tosin oli tällä kertaa 21m linja 17,5m sijaan- vaihtelu virkistää ;) Meitä oli taas reippaasti tunnilla mukana, joten taas pikaiset ravit ja laukat molempiin suuntiin ennen linjan molempien esteiden hyppäämistä erikseen verryttehyppyinä- minulla oli nyt kerrankin se yleisraippa mukana (vaikka esteraippa olisikin parempi Pillerille), ja Pilleri tuntui tosi kivalle heti alusta asti. Laukassa kosketin Pilleriä kerran kaulalle raipalle, ja kappas, kun laukka olikin sitten sillä kunnossa- terävä takaa, lyhyt ja kevyt edestä. Tein alkuverryttelyssä siirtymisiä askellajien sisällä, eli ravasin pitkillä sivuilla puoleen väliin asti reippaasti eteenpäin, ja puolessa välissä otin Pillerin takaisin joko normaaliin raviin, tai vielä vähän hidastetumpaan, ja jatkoin vasta kulmasta normaalilla ravilla eteenpäin. Laukassa menin pitkillä sivuilla eteenpäin kevyessä istunnassa, ja päädyissä kootummin, istuen alhaalla. Jos tahti kiihtyi liiaksi, tai P meni etupainoiseksi, otin sitä myös pitkillä sivuilla koottuun laukkaan, ja jos se lähti ilman lupaa kiihdyttämään, mentiin koko sivu normaalia harjoituslaukkaa. Pidin nyt siis huolen, että Pilleri on minulla hyppysissä, eikä se tee siirtymisiä ennakoiden ja malttoi odottaa ohjettani. Vaihtelinkin välillä niin päin, että meninkin ensimmäisen pitkän sivun puolikkaan kootumpaa ravia tai laukkaa, ja sitten pyysin eteenpäin, kunnes kulmasta taas hidastin normaaliin tahtiin. Tämä toimikin tosi hyvin, ja Pilleri tuntui tosi kivalle ratsastaa! :)
04.02 tunnilla :)
(C) Silja
Verryttelyhypyt otettiin taas linjan yksittäisille ristikoille, kaksi kertaa vasemmasta kierroksesta C-päädystä päin ja kaksi kertaa oikealta L-päädystä. Videolla ensimmäisenä näkyy meidän toinen verkkahyppy (käynnistin kameran vasta ensimmäisen hypyn jälkeen), joka oli sellainen "yksi jalka kerrallaan, mutta kuitenkin tasajalkaa"-hyppy, enkä oikein vieläkään ole päättänyt, mistä se johtui. Tultiinko huonolla rytmillä, epätasapainossa, vai oliko hyppypaikka nyt vain hankala? Onneksi este oli kuitenkin minimaalinen Pillerille, joten ihan vallan hienosti me tälläkin tyylillä este ylitettiin- olisikohan saanut tyyliarvostelussa hyvät pisteet? :D No, onneksi ratsastustunneilla tyyli saa välillä olla ihan vapaa! Seuraavat hypyt sujuivatkin sitten paljon paremmin, ja hypättiin jo ihan normaalin näköisestikin, joten ihan hyvillä mielin kohti päivän ensimmäistä tehtävää, eli innaria puomi-ristikko-ristikko-ristikko-puomi.

Videolla kuuluu opettajan kommentit, joten kannattaa katsoa äänet päällä! :)

Aloitimme tehtävän vasemmasta kierroksesta, ja tultiin kolme toistoa. Ensimmäisellä kerralla Pilleri pääsi aavistuksen pitkäksi ennen tehtävää, ja olin itse liikaa yläkropalla etunojassa tehtävän aikana, joten yritin äänellä vielä tehtävän seassa hidastaa Pilleriä, ettei jo valmiiksi meille ahtaat välit kävisi liian tukaliksi isolle hevoselle. Ei kuitenkaan tiputusta, tai edes kopsautusta, eli kyllä Pillerillä on vielä tallella tuo jalkojensa järjestelyn jalo taito :) Seuraavalla kerralla ajattelinkin sitten, että pidän Pillerin lapasessa ihan esteelle asti, jos se yhtään kiihtyy, niin pidätän, enkä anna sen vain mennä perusteenani "kolme askelta ennen estettä hevosen oma tila"- ei se siinä tilassaan saa kuitenkaan ruveta rynnimään kohti estettä. Otinkin sitten pidätteen vielä ennen puomia, ja koitin pitää yläkroppani suorassa ja satulan päällä- välit tuntuivat sujuvan paljon paremmin, kun en lietsonut hevosta venymään pitkäksi ja käymään raskaaksi kohti esteitä omalla ratsastuksellani, eivätkä ne sitten ihan niin ahtailta tuntuneetkaan :) Tultiin vielä kolmannen kerran, ja nyt jäin liikaa vetämään, jolloin käsi jäi kovaksi ja Pillerin selkä matalaksi, joten kopsautus keskimmäiselle esteelle ja melko kiireinen suoritus, laskeutuen vielä ristilaukassa. Pilleri kuitenkin teki parhaansa sen puitteissa, mitä minä sille annoin- minä se mokasin, kun jäin vetämään paikkaa puomille, enkä hellittänyt kädellä, jolloin sille ei jäänyt tilaa suorittaa tehtävää.
Kyllä nämä kesäiset värit ihan suorastaan hyppäävät silmille- ollapa jo kesä!
Vaihdettiin suuntaa, ja tultiin vielä pari kertaa oikeassa laukassa lähestyen. Päätin, että lyhennän laukasta nyt jo alkujaan vähäsen pois, sillä P yleensä ottaa ne muutamat pidemmät askeleet tehtävää lähestyessä, niin josko sillä sitten olisi myös se tila tehdä niin, ja pääsen rentoutumaan, jos tullaan vähän lyhyemmässä laukassa kohti tehtävää. Tämä toimikin tosi hyvin, ja tehtävä sujui hienosti, vaikka P otti ne pari pitempää askelta tehtävälle tullessa- se mahtui tekemään niin, ja pääsin itse istumaan rauhassa rennolla kädellä, jolloin Pillerilläkin oli se rauha ja vapaus suorittaa esteet. Tämä suoritus oli ihan hurjan hyvä, ja poni saikin paaaaljon kehuja, niin minulta kuin opettajaltakin! :) Toisella kerralla minä itse tulin taas liian pitkää laukkaa sisään tehtävälle, jotenkin olin tuudittautunut äskeiseen huippuhyvään suoritukseen, niin en sitten nyt ratsastanut niin tarkasti. Paikka ei osunut puomille, joten Pillerillä oli kaviot täynnä töitä järjestellessään itseään esteiden seassa- tämä oli niitä tilanteita, joissa hevonen korjasi kuskin virheen, ja Pilleri hoiti tehtävän sitten loppuun hidastaen ihan itse vauhtiaan ja keräten itsensä pakettiin. Hevonen teki hienoa työtä, kuski ei niinkään :D No, kuitenkin tehtiin se yksi huippusuoritus, joten ei jäädä märehtimään tätä!
03.02 tunnilta :)
(C) Johanna
Vaihdettiin sitten tehtävää, ja siirryttiin tulemaan 21m linjaa kokonaisena ihan näinä pikkuristikkoina, joilla oltiin verryteltykin. Ensimmäinen tehtävä oli tulla sillä oman hevosen normaalilla laukalla, ja katsoa, täytyykö sitä hidastaa tai antaa vähän lisäpuhtia, jotta askel istuisi väliin hyvin, tavoitteena siis kuusi tai seitsemän laukkaa kaikille ratsukoille. Me Pillerin kanssa tähdättiin tietenkin siihen kuuteen, sillä paljon treenatut 17,5m linjat on meillä tasaiset viisi askelta. Nostin siis ihan normaalin laukan, ja pyysin vähän puhtia kokoamista vaatineen innaritehtävän jälkeen lähestyessäni esteitä. Ensimmäiselle Pilleri tekee ponnistuspaikasta johtuen melko "pitkän" hypyn, mutta mielestäni se oli ihan hyvä päätös, ettei linjaväliin tarvitse tehdä suuria muutoksia laukassa, vaan päästäisiin sillä tasaisella askelmäärällä suorittamaan. Jostain hyvin oudosta syystä Pilleri jää kuitenkin ristilaukkaan ensimmäisen esteen jälkeen, eikä laukka korjaannu kuin pari askelta ennen seuraavaa ristikkoa :D Laskeskelin kuitenkin meille tulleen sen kutakuinkin kuusi askelta, vaikka kyyti olikin aika epätasaista, ja opettaja oli kanssamme samaa mieltä- jotakin kuuden askeleen kaltaista sinne tuli. Meille ei ole varmaan ikinä käynyt niin, että linja tai sarjaväliin jäisi ristilaukka, vaikka laukanvaihtoesteiden jälkeen meillä voi olla paljonkin ristilaukkoja, kun etupää vaihtuu, mutta takapää ei. Nyt ei kuitenkaan ollut ainakaan kuskin tarkoitus antaa mitään merkkiä laukan vaihtamisesta, mutta ehkä P vaan ajatteli esitellä taitojaan, että taittuu nämä välit ristilaukassakin... :D
3.2 tunnilta :)
(C) Johanna
Seuraavalla kerralla jokaisen ratsukon tehtävä oli tulla seitsemällä askeleella, joka tarkoitti meille yhtä askelta lisää linjaväliin. Tein päätyyn voltin, sillä Pilleri vähän katseli jotakin pikkumiehiä (tai vauvoja) päädyssä, ja halusin sen tulevan esteelle keskittyneenä tehtävään, eikä muihin juttuihin. Kokosin sen pakettiin voltilla, ja lähestyin estettä satulassa tiiviisti istuen, yrittäen ratsastaa paikan lähelle estettä, luoden pienen hypyn ja siten pienemmän laukan myös linjaväliin. Pilleri tulikin tosi hienosti lähelle estettä, ja teki pienenpienen hypyn siitä yli laskeutuen pian esteen jälkeen taas maan kamaralle, joten minun oli melko helppo ratsastaa väliin se yksi lisäaskel. Pilleri otti pidätteestä vähän nokkiinsa, ja vaihtoi taas takaosan askeleen ajaksi ristilaukaksi, mutta korjasi sen itse takaisin ja ängättiin sitten se seitsemän askelta väliin. Tein pidätteen mielestäni vähän liian myöhään, se olisi pitänyt tehdä heti laskeutumisesta, mutta hienosti Pilleri hoiti homman kotiin näinkin päin- suoritus olisi vain ollut tasaisempi, jos olisin ottanut pidätteen jo ensimmäisellä askeleella kolmannen sijaan.
Seuraava tehtävä olikin sitten haaste meille kaikille- ratsastakaa niin monta askelta, kuin saatte. "Suoritus oli hylätty", jos hevonen siirtyisi tehtävällä raviin. Nyt ei tosiaan auttaisi tulla liian kovaa sisään, ja yrittää linjavälissä säätää askelia, vaan nyt piti päästä pienellä laukalla pienesti sisään, ja säilyttää maltti linjalla. Kuski siis liimasi itsensä penkkiin, otti vatsalihakset käyttöön, ja istuskeli kyydissä jokaisella askeleella liikettä vasten, pohkeet kiinni. En ollutkaan hetkeen mennyt Pillerillä niin hidasta ja pientä laukkaa, mutta mikäs meidän siinä mennessä- Pilleri suoritti ihan supertasaiset YHDEKSÄN askelta, ja kyllä minä olin meistä niin ylpeä, että olisin voinut vaikka haljeta! Minun ei tarvinnut ratsastaa isoa pidätettä, minun ei tarvinnut vaikuttaa Pilleriin estevälissä yhtään sen enempää, kuin ennen tehtävälle tulemista. Me saatiin tasainen ja siisti suoritus, jes! Opettajakin ihmetteli, että mitäs ihmettä tämä nyt on, kun P saa enemmän askelia, kuin tunnin poniratsukot, mutta kyllä minä olen aina tiennyt Pillerin tekevän näitä ihmeitä, kun sille antaa mahdollisuuden- näitä tehtäviä ja suorituksia lisää, kiitos! ;) Meidän kakkosyrittämä olikin sitten taas sitä kuskin haaveilua, kun ensimmäiselle tuli vähän outo hyppy, ja unohdin pitää jalat kiinni pidätteen aikana, niin Pilleri ymmärsi sen raviinsiirtymisenä ja meidän toinen yritys ei tuonut sitten lisäaskelia tällä kertaa, mutta kyllähän tuosta ykkösyrityksestä voi olla siltikin superylpeä! :) Tultiin vielä kolmannen kerran, kun tuo edellinen oli mennyt niin mönkään, ja nyt saatiin sitten taas kahdeksan askelta isosta ykköshypystä huolimatta, joten kyllä Pilleri tänään kuunteli tosi hienosti kuskin apuja ja oli kuulolla, tarkkana kuin porkkana! Superheppa <3
04.02 tunnilla :)
(C) Silja
Seuraavaksi tultiin linjaa vielä muutaman kerran ihan normaalissa laukassa kuudella askeleella pystyiksi korotettuna, esteet eivät olleet mitään isoja, joten edelleen pystyin ajattelemaan tuovani Pillerin mieluummin lähelle estettä, kuin päästämään sen roiskimaan kaukaa. Ensimmäisellä yrittämällä tultiin ykkösesteelle ihan hyvin, mutta tila linjavälissä jäi aavistuksen ahtaaksi, kun en tehnyt mitään tehdäkseni hevoselle tilaa toisellekin esteelle. Takajalkakosketuksella puomi maneesin hiekkoihin, mutta tämä erhe olisi onneksi helppo korjata- otan yhden pidätteen (joka menee myös läpi :D), niin Pilleri mahtuu paljon paremmin ja pystyy tekemään laadukkaan hypyn myös kakkosesteelle. Toisella kerralla kuski heilautti sitten jo vähän eväänsä, mutta ei vaatinut tarpeeksi, ja Pilleri meni menojaan- nyt jo karkeammin, etujaloilla este kanveesiin. Saatiinkin sitten ihan yksinoikeudella tulla vielä kerran, että saataisiin sinne väliin se tarvittava tila puhtaaseen ylitykseen- ja sitten tapahtuikin hassuja.
Tiukka tuijotus- koska sehän voi vaikka hypätä sieltä päälle!!!
Nostin laukan ja lähestyin ihan normaalisti, samalla tavalla, kuin aiemmillakin kerroilla. Maneesiin oli alkuverryttelyjen jälkeen saapunut pieni vauva vaunuissaan, jota Pilleri ei ollut sen suuremmin pelännyt koko tunnin aikana, mutta nyt... Jostain P sai sitten päähänsä, että nyt tuo pieni nyytti tuolla vaunuissaan ihan varmana syö minut, loikkasi tasajalkaa sivuun ja saikin sitten pysähtyä niille sijoilleen, sillä eihän sitä nyt tuolla tavalla loikita, vaikka mikä saksikäsi-Edward olisi katsomossa, varsinkaan, kun se samainen nyytti on jo ohitettu monta kertaa ilman välikohtauksia. En oikein tiennyt, olisiko minun pitänyt ottaa ratsuni päähänpisto vakavasti, vai naureskella sen pupuloikalle, mutta esteellehän tästä olisi päästävä, oli siellä matkan varrella hevosia syöviä hurjia vauvoja tai ei. Uusi laukannosto, ja sisäjalka kiinni kylkeen, hevosen keskittyminen tehtävälle (vaikka vähän se valkuaiset vilkkuen taisi tuijotella tuota hurjaa nyyttiä vaunuissaan). Kappas, kun ei se vauva enää meitä syönytkään, ja päästiin tehtävälle- onnistuneesti yli molemmista esteistä, ja nyt oli se tilakin toiselle hypylle, kun kuski ymmärsi, että pidäte täytyy ottaa läpi, eikä vain odotella, että josko se heppanen hidastaisi nyt vähäsen. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa tämän päivän hyppelöt, ja siirryttiin ravailemaan loppuraveja, Pilleri oli tosi kivasti rentona ja pyörittelin sitä hetken aikaa L-päädyssä, kunnes jatkoin matkaa käynnissä kohti C-päätyä ja tuota hurjistuttavaa vauvaa toppahaalarissaan, kyllähän tämä pelko nyt oli kohdattava ihan rauhallisissa merkeissä. Juttelin Pillerille mennessäni, ja perustelinkin sille, että sinä olet ihan hirveän iso hevonen, ja tuo vauva on tuollainen 10kg pikku palleroinen- ei sitä tarvitse pelätä, se pelkää sinua varmasti enemmän. Pääsin sitten siihen kohtaan, että Pilleri on isompi, niin hän esittää jälleen sivuloikan ja kylkimyyryää sitten kuin parempikin kouluhevonen pois vauvan näköpiiristä :D Videolle ei enää tallentunut seuraavia ohitusyrityksiä, mutta siellä me käveltiin, kunnes sain Pillerin ilman mitään loikkia tai ylimääräisyyksiä ohittamaan rattaat. Mentiinkin sitten kaartoon ihan toiseen päähän maneesia, ettei ponin tarvitse pelätä, ja talutin sen vielä väärältä puolelta pois maneesista, jotta olin sen ja rattaiden välissä ohittaessamme ne- voi poni, kun olet höperö! Ja eihän siinä sitten enää ollut mitään hurjaa, saatika mikään muu poni pelännyt vaunuja. Toisaalta, olihan minulla tiedossa, että P vähän jännittää noita kuvullisia vaunuja, samoin kuin niitä sateenvarjoja, ja auringossa kimmeltäviä vesipulloja. Ehkä se olikin se Pillerin mielestä vaunussa asuva vihreä mies, joka ponia pelotti, eikä itse vauva!
<3
(C) Silja
Mutta näin, sellaista dramatiikkaa tällä kertaa- tunti oli kyllä sivuloikista huolimatta meidän ehdottomasti onnistunein sitten viime vuoden kesän treenien, joten en voisi olla tyytyväisempi! Kehityskäyrä on suorastaan ampunut ylöspäin, ja poni pysyy jo housuissaan esteillä, eikä minunkaan tarvitse olla kokoaikaa rajoittamassa hepan riemua, saatika nyhtää sen päätä ylös viistämästä maata. Ollaan parannettu ja tsempattu ihan hurjana tunti tunnilta, ja alkaa taas tuntua, että me ollaan se ratsukko, ei vain ratsastaja ja hevonen <3

Mitä Sinun hevosytäväsi pelkäävät?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

perjantai 10. helmikuuta 2017

Vinkulelu vai villivarsa?

Heippa!
Tiedän, että lupailin postausta Pillerin estetreeneistä seuraavaksi, mutta ettei kenelläkään tursua Pilleri korvista ulos, kun voi tursuta jo nämä esteet korvista ulos, niin laitetaan tähän väliin juttua komeasta nuoresta herrasta- Danielista! Meidän ensimmäisistä hyppytreeneistä voi lukea klikkaamalla tästä, ja meidän ensikohtaamisesta täältä.
Ensimmäinen loikka!
Kaikista kuvista suurinsuuri kiitos Ilonalle! :)
Tässä kuvassa edelliseen verrattuna korjattu käden sijainti hypyssä :)
Minulla oli tosiaan keskiviikkona korvaustunti, jolle olin toivonut Pilleriä puomeille tai esteille, mutta Pilleri meni valitettavasti muilla tunneilla tällä kertaa ja minulle oli annettu Rasmus. Rasmusta siis siirryin varustamaan ja harjailemaan, ja voi että, se oli jotenkin tosi seurallisella päällä, sen kanssa oli niin kiva olla! Nuo Pillerin "omat" hevosnamit tosin houkuttelivat myös Rasmusta hamuamaan taskuja, ja jos ei nyt kerrota Pillerille, niin Rasmuskin sai maistaa namuja harjauksen ja suojien laiton jälkeen, kun se oli ollut niin nätisti- vaikka ainahan se on! :) Sitten kuuluikin jo toimiston oven kopsahdus, ja menin katsomaan, mitä me hypätään tänään, mutta törmäsinkin hevosten vaihtoon open toimesta, ja oman nimeni perään oli vaihdettu herra Daaaniel. No, eikun pikavauhtia toiseen karsinaan harjaamaan ja varustamaan uutta ratsua, ja juoksujalkaa rakentamaan esteitä maneesiin- päivän tehtävänä innari ja 17,5m linja.
Sieltä me lähdetään, vaikka vielä mahtuisi ehkä askel tämän kokoiselle esteelle :D
..mutta kyllä se ponnistus juuri ja juuri silti riitti ;)
Ponilta sujui tämä leikki vaikka silmät kiinni!
Meitä oli tunnilla kahdeksan ratsukon verran, joten alkuverryttelyt suoritettiin pikaiseen tahtiin ravissa ja laukassa maneesia kiertäen, tarvittaessa sai tehdä ympyröitä päätyihin. Erityisesti piti kiinnittää huomiota siihen, etteivät hevoset tule ulko- tai sisäapuja vasten, eli että hevoset eivät oikaise halutulta reitiltä, ja että ne kääntyvät takaosansa päällä kaula vaikka suorana. Danielissa oli hirveästi energiaa ja menohaluja, mutta parempi näin, ja se liikkuikin tosi kivasti eteenpäin! Alkuverkoissa meillä ei ollut mitään ongelmia, D oli tosi kivasti pohkeiden ja ohjan välissä käyttäen haluamiani reittejä ja edeten hyvin itse eteenpäin- kohti ensimmäisiä hyppyjä siis! Verryttelyhypyt otettiin linjan punaiselle ristikolle (oikea kierros) ja ruskealle ristikolle/pystylle (vasen kierros) palaten esteen jälkeen uralle, emme siis tulleet koko linjaa kerralla. Aloitimme luonnollisesti ristikolla, jolle Dani teki kaksi tosi kivaa, rohkeaa hyppyä! Minä itse sain korjata kättäni eteenpäin hypyssä, sillä Danieli "jättää selkänsä helposti talliin", jos sille ei anna tarpeeksi tilaa hypyissä. D teki melko isojakin hyppyjä välillä, niin kyllä se oli ihan hyvä idea laittaa käsi vähän liioitellusti eteenpäin ja napata harjasta kiinni! Myös linjan toiselle esteelle Danieli teki myös tosi hyviä suorituksia, mutta oikoi C-päädystä melko paljon, joten reittiin jäi parantamisen varaa.
Dani oli juuri hypännyt puominkin yli, niin kuskille tuli pieni hysteriakohtaus :D
Miten toinen voikin olla noin söpö?!?! :3
Aloitimme tunnin tulemalla innaria puomi-ristikko-ristikko-ristikko-puomi oikeasta kierroksesta. Menin maneesin keskeltä pikkuhiljaa kohti uraa ja odottamaan ennen meitä tehtävälle lähteneen ratsukon suoritusta- D teki sitten vuoroaan odottellessa "Danit", eli vinkaisi ja koitti lähteä laukalle ilman lupaa :D Minä lähinnä hämmennyin ja naurahdin, mutta tietysti pysäytin Danin ja odotin, että edellinen teki oman hyppynsä loppuun, ennen kuin nostin laukan. Danieli heittäytyi ihan villiksi, ja laukannostossakin oli hieman tarpeetonta ilmaa maankamaraan- vauhtiakin meillä riitti, mutta sinne vaan esteille! Minua vähän jännitti ns. "pitkä innaritehtävä" Danilla, kun olin sillä kuitenkin vain kerran aiemmin hypännyt, enkä tiennyt, miten se reagoisi, jos askel ei sopisi tai välissä tapahtuisi jotain outoa- päätinkin siis vaan, että annan ponin hoitaa, ja minä olen pohkeet kiinni mukana menossa. Dani tulikin tosi hienosti ja suurella innolla tehtävälle, ja teki sen tosi hyvin ja pehmeillä hypyillä loppuun asti! :) Seuraavalla kerralla Danieli keräsi vielä vähän lisää kierroksia, yritti taas oikoa heti kulmasta kohti estettä, ja hyppäsi jo puomistakin yli astumisen sijaan- ainakin jollain oli energiaa! Dani korjasi laukankin lennosta tehtävän jälkeen, kyllä tästä esteponi tulee ;) Intoa alkoi kuitenkin kertyä kuskin makuun jo vähän liiaksi, kun alla oli ennemmin vinkulelun nielaissut villivarsa, kuin ratsastuskouluponi, mutta kyllä me jonkinlainen yhteisymmärrys kuitenkin säilytettiin- liikkelle lähdettiin vasta kuskin luvalla, ja oikomisesta seurasi käännös takaisinpäin, kunnes reitti oli edes jotenkuten kunnossa. Voi näitä preerian villejä otuksia..
Hullu akka yritti minut tuonne esteiden syövereihin laittaa! t. Dani
Kuski hakee oikeaoppisesti ohjista tukea, ettei mätkähdä maneesin hiekkaan :D
Tarpeeksi vauhtia vaan, niin ei keritty hidastella ennen estettä, vai miten se menikään?
Ei ne esteet sitten loppujen lopuksi ollutkaan ponia syöviä hirviöitä tästäkään suunnasta :) Rohkea poni!
Vaihdettiin suuntaa, ja tultiin innaria vielä muutaman kerran toisesta suunnasta. Minä se lähdin taas ihan muina miehinä nostamaan laukkaa kulmassa, mutta poni päättikin taas kääntyä heti kulmassa kohti esteitä- ei käy laatuun, takaisinpäin ja uusi laukannosto. Ei onnistu vieläkään, joten vielä kerran takaisin ja uusi nosto, ponin innossa oli jo pitelemistä :D Tällä kertaa selviämme samalle linjalle esteiden kanssa, mutta askelta ennen puomia D kauhistuu tehtävää ja loikkaa sivuun- kuski saa kiittää grippihousujaan, että pysyi edes selässä kun loikattiin päin johdetta! No, näitä sattuu nuorien ponien kanssa, eikun vaan suoraan uudestaan tehtävälle. D tekee saman tempun, ja hyppää tehtävältä sivuun ennen sen alkamistakaan- lähestytäänpä nyt nuoren herran psyykkeelle helpommasta ravista, sillä vasen laukka on Danille hankalaa. Ravilla päästäänkin ilman ongelmia tehtävälle asti ja mennään se kunnialla alusta loppuun! Tulimme vielä suoraan uudestaan laukassa, ja hyvin se sujui, kun oltiin saatu vähän tutustua esteisiin tästäkin suunnasta- on minulla vielä opeteltavaa näiden nuorien ratsastuksessa, mutta sitä vartenhan sitä tunnilla oltiin :) Opekin sanoi, että nyt minun täytyy miettiä opettavani hevosta, eikä toisinpäin- minä asetan raamit, ohjeet, ja rajat, ja poni suorittaa niiden sisällä. Ja tottahan se on, kun hyppään esim. Pillerillä, niin en minä opeta sille mitään, vaan se opettaa minua. Rasmuksen kanssa asia on aika 50-50, mitä isompi este, sitä isompi rooli minulla on, jotta Rasmus ylittää sen, mutta ilman Rasmuksen halua suorittaa, en minä pysty sitä pakottamaan. Danilla hyppääminen onkin siis tosi erilaista, vaikka se onkin melko samantyyppinen, kuin Rasmus ja P- sen ei vaan voi vielä olettaa tekevän asioita ilmaiseksi ilman kuskin panosta, mutta kyllä minä luulen, että Danielista vielä sellainen tulee, sillä rakkaus hyppyhommia kohtaan on ihan käsinkosketeltava ponin menoa katsellessa, eikä se nytkään ota itseensä kuskin mokista.

Opettajan (ja kuskin) kommenttiraidat kuuluvat videolla, joten volyymit kaakkoon :)!
Herra Daaaniel Airlines :'D
Dani näyttää tässä niin kaikkensa antaneelta, että este selvitettäisiin puhtaasti! Toivottavasti se ei oikeasti
ihan noin työlästä ollut tehdä minun kanssa töitä :D
Innarin kanssa jätettiin työskentely siihen, ja siirryttiin tulemaan toisella pitkällä sivulla ollutta linjaa, jonka esteitä oltiin hypätty alkuverkoissa. Tultiin ensin vasemmassa kierroksessa, ja me taas vähän pistettiin mutkia suoriksi saapuessamme esteelle, mutta esteelle kuitenkin loppujenlopuksi päästiin- ponnistuspaikasta kuitenkin pientä epäselvyyttä, ja kutakuinkin voisin sanoa, että tultiin suoraan päin estettä teilaten puomin mukaan. D kuitenkin rohkeana poikana ei pienestä hätkähtänyt, vaan viidellä laukalla seuraavalle pystylle ja hienosti yli, Danieli ei selvästi ole yhtä herkkäsieluinen kuin kuskinsa, minä olin ihan varma, että nyt Danille tuli jotkut traumat, eikä se halua enää hypätä :D Toisin kävi, ja meno vain yltyi toisto toistolta- mielestäni meillä meni kuitenkin paremmin sen jälkeen, kun kerran teilattiin puomi matkaan, ja D teki ihan suorastaan hevosen kokoisia loikkia! Edelleen se oikoi ja koitti päästä ilman lupaa liikenteeseen (laukannostot tapahtui ihan vaan ohjasta myötäämällä:D), mutta se hyppäsi tosi hienosti, ja oikeasti paljon rohkeammin, kuin osasin ajatellakaan. Kuskin vaan piti opetella rauhoittumaan, vaikka poni pörhelsi, ja muistaa olla reilu, vaikka pitikin välillä olla napakkana. En saanut rankaista Danielia siitä, että se lähti vähän reippaammin, vaan minun piti rohkaistua ja ohjata vain esteille, vauhdista niin välittämättä. Se, jos joku, on vaikeaa minulle, sillä en tykkää lähestyä esteitä omaan mieleeni liian reippaassa temmossa- melko epäloogista, kun miettii noita vakioratsuja... :D
:'DD Kuskin aavituksen kauhistunut ilme, mutta silti katse seuraavalla esteellä!
Vaihdettiin vielä suuntaa, ja tultiin vielä viimeiset kaksi kertaa linjalle. Tämä suunta olikin se Danille helpompi suunta, joten oikominen ja muut ylimääräisyydet jäivät kutakuinkin kokonaan pois, ja päästiin tulemaan esteille ihan normaalisti. Kuskin oloa se helpotti todella paljon, ja ponikin oli selkeästi iloinen, kun vähän rentouduin ja annoin sen mennä ja ottaa vähän isompiakin loikkia. Harjasta kiinni vain, niin poni hoiti loput! Viimeisellä toistokerralla me tulla hurautettiinkin tuo 17,5m neljällä askeleella- ja miettikää, edes Pilleri ei tullut näitä linjavälejä neljällä askeleella, vaan viidellä! Eli ollaan tultu melko reipasta vauhtia, mutta hyvältä poni silti tuntui, eikä se yhtään epäröinyt etäisyyksiä- rohkea, rohkea villivarsa! :) Tähän oli oikeastaan tosi hyvä lopettaa, ja Danieli pääsi pörheltämään loppuraveja, kuskin miettiessä, että meniköhän meillä nyt hyvin vai huonosti?
Tomera varsuli :) Vaikka eihän tämäkään enää mikään varsa ole, miksi ajan pitää aina juosta niin nopeaan?
Niin, en oikein vieläkään tiedä, miten tunti meillä oikein meni. Koin mokailevani itse tosi paljon, vaikka D teki töitä hyvin ja tuli vain ne kaksi ohimenoa. Toisaalta opettaja sanoi, että voin olla tosi tyytyväinen meihin, vaikka välillä olikin vähän ylimääräisyyksiä matkan varrella. Minulle ei vain itselleni jäänyt sellaista hyvää fiilistä, sillä D teki kutakuinkin mitä mieli koko tunnin, eikä minulla oikein ollut siihen mitään otetta tai kontrollia sen tekemisistä. Luulen, että en vain ole tottunut siihen, että poni "saa" mennä kovempaa, kuin mitä itse haluaisin, en ole tottunut siihen, että en saa hidastaa, jos minusta siltä tuntuu. Toisaalta se oli tosi hieno juttu, että Dani oli noin reipas ja menevä, mutta toisaalta se oli juurikin sellaista villitystä välillä, jonka kanavoiminen oli minulle vaikeaa. Luulen, että me Danin kanssa voitaisiin nyt ensin treenata ne ristikot ja pikkupikkuesteet kuntoon, ja jatkaa sitten taas näiltä aavistuksen isommilta esteiltä, kun kuskillakin on jotkut nappulat hommaan :D Mitään pelkoa tai traumaattisia kokemuksia en kuitenkaan tunnista saanut, mutta uuden kokemuksen kyllä- näitä vain lisää, niin kasvetaan taas ratsastajana, kun astutaan sen oman boksin ulkopuolelle ja tehdään töitä välillä vähän oudoissakin olosuhteissa hevosen kanssa. Uutta oppii vain uutta tekemällä!

Oletko Sinä koskaan ratsastanut innosta vinkuvalla hevosella?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
Maailman paras tähtipää <3
(C) Silja
Me Pillerin kanssa laitettiin muuten nimi nyt paperiin, ja ollaan lähtölistoilla 50-60cm luokkaan :) Täytyisi nyt vaan saada sekä koulu-, että estetunteja alle, jotta saisi selvyyden, startataanko myös toinen luokka, ja mikä se luokka mahtaisi olla. Mutta, kyllä minä olen iloinen, jos päästään edes se yksi luokka starttaamaan- onhan siitä edellisestä kerrasta jo aikaa, kun ruusukkeita jahdattiin!
XOXO,
Siiri