keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Vuosi 2016 on nyt paketoitu- mitä se toi tullessaan?

Täytyyhän jokaisessa blogissa nyt parit ilotulituskuvat uudeltavuodelta olla!
Ensimmäistä kertaa onnistuin ilotulitteiden kuvaamisessa, joten laitetaan nyt ihan kaksi kuvaa näytille näin vuoden
vaihtumista muistellessa ;)
Heippa!
Vuoden 2017 käännettyä nyt jo neljännen sivunsa, on mielestäni hyvä aika paketoida vuosi 2016 ja pohdiskella kuluneen vuoden kohokohtia. Tässä postauksessa aion siis kertoa mieleenpainuneimpia, ja ratsastuksen kannalta tärkeitä käännekohtia vuodelta 2016, suoritan tämän vähän tällaisena palkintojen jakona- jokaisesta kategoriasta löytyy yksi tapahtuma, joka on jollain lailla ollut minulle tärkeä kokemus, joiden lisäksi olen listannut jokaiselta kuukaudelta jonkin mieleen jääneen kuvan, onnellisen muiston. Aloitetaan kuitenkin pidemmittä puheitta tämäkin seremonia, ja ynnätään vuoden kohokohdat yksiin kansiin!
Vuoden motivaatio-buusti
Vuoden motivaatio-buusti löytyy alkukesästä, kun olin menossa Johannan kanssa estetunnille. Olin hypännyt Pillerillä monta monituista tuntia ennen tätä, ja odotuksena tietenkin oli treenata Pillerillä myös tällä kertaa- vaan enpäs treenannutkaan, vaan vuorossa oli ensimmäinen estetreeni Rasmuksella sitten varmaankin kesän 2015. Tehtävänä oli rata, ja eihän siinä mitään, sinne vaan!
Tunti alkoikin ihan hyvin, tultiin ristikolle hyvät pyöreät hypyt, mutta koska aiheena oli rataharjoitus nostettiin verryttelyeste seuraavaksi ratakorkeuteen, joka oli sen 70cm näissä treeneissä. Rasmushan sitten päätti, että hänhän ei tuosta hyppää, ja mentiin esteestä ohi noin neljä kertaa, kunnes ratsastin Rasmuksen sillä kuuluisalla apinan raivolla kutakuinkin paikoiltaan ponnistaen esteestä yli. Meinasin tippua monta kertaa, kun yritin saada Rasmuksen ratsastettua edes esteelle asti, ja ns. "normaalisti" olisin mennyt jo ihan lukkoon ja pyytänyt estettä alemmas tai muuta helpotusta- tällä kertaa en kuitenkaan pyytänyt mitään, vaan ratsastin, ratsastin ja ratsastin, kunnes sain Rasmuksen taivuteltua tahtooni ja sen jälkeen meillä ei ole ollut mitään ongelmaa, missään treenissä, millään estekorkeudella. Hypättiin tuon episodin jälkeen ratakin ilman mitään ongelmaa, ihan juuri niin "isoilla esteillä", ilman pienintäkään epäröintiä tai ohimenoyritystä. Harmittaa ihan vietävästi, ettei juuri tuolla treenikerralla ollut kypäräkameraa tai kuvaajaa kentän laidalla, sillä tästä olisi tullut kyllä melkoinen kuvasaldo!
Tuo yhden esteen taistelu on vuoden motivaatio-buusti, koska sillä hetkellä tiesin pystyväni asioihin, joiden edessä olin ennen arka. Voitin itseni, ja ehkä otin myös erävoiton Rasmuksesta, ja sen jälkeen olen tuntenut itseni itsevarmaksi ratsastajaksi- ja se jos mikä, on vaikuttanut vuoden kulkuun äärettömän paljon.
Pilleri kuntoutuksen aikana kävelylenkillä :)
(C) Kata
Vuoden ratkaisun hetki
Vuoden ratkaisun hetki on ehdottomasti Pillerin sairasloma ja sen johdosta tullut hyppytauko. Silloin minun oli pakko, ihan täysin pakko, hypätä muillakin hevosilla, jos halusin hypätä ollenkaan. Minun täytyi avata silmät ja sydänkin, ja antaa tilaa muille hevosille. Ja kappas vain, löysin itselleni toisen kisahevosen, johon luotan ja johon ennen kaikkea uskon, kun muiden usko loppuu. Pystyn myös hyppäämään pienestä jännityksestä huolimatta niillä vähän vieraillakin hevosilla, kuten Leevillä ilman mitään paniikkimomentteja. Tämä on myös näyttänyt minulle melko ilmiselvän asian, jolle olen kuitenkin omalla tavallani ollut sokea- ei opettaja aseta oppilaita minkäänlaiseen vaaraan, eli ei minulle annettaisi hevosta, jonka kanssa minun ei uskottaisi pärjäävän. Joskus voi tuntua vaikealta, mutta opettajalla on aina jokin asia, jonka hän haluaa näyttää tai opettaa antamalla sen "inhokin" tai hankalan hevosen- reaktiivinen ratsastaja joutuu välillä hyvin herkän hevosen selkään, itsestään epävarma ratsastaja ratsastaa välillä epävarmaa hevosta nähdääkseen oman varmuutensa vaikutuksen. Pillerin kanssa oli helppo säätää kaikkea liikaa, koska se ei suoraan sanottuna välitä, jos teet virheen- Rasmuksen kanssa rauhoituin odottamaan hevosta. Pillerin kanssa sai vaikka itkeä ja huutaa selässä, ja silti se hyppäsi mitä vain- oli helppo jäädä matkustamaan, mutta Rasmus ei hyppää hyvin, jos et ratsasta hyvin. Vaikka Pilleri siis on aivan mahtava, ihana, maailman paras hevonen, on se kuitenkin esteillä siinä mielessä ei-niin-opettavainen, ettei se kiellä tai mene ohi edes silloin, kun syytä olisi. Rasmus on opettanut ratsastamaan sen verran, kun on tarpeen, ja jättämään loput tekemättä. Ratkaisun hetkenä 2016 on siis pakon sanelemana muilla hevosilla hyppääminen, joka muutti kutakuinkin koko loppuvuoden kulun syyskuusta lähtien.

Vuoden kisamuisto
Vuoden kisamuisto on ehdottomasti syyskuun erikoisesteluokan 3. sija Pillerillä. Pilleri oli tuolla radalla ihan superhyperhuippu, ja se todella teki töitä onnistumisen eteen. Elettiin molemmat siinä hetkessä ja tehtiin ihan paras suorituksemme, koskaan- muiston kultaa vielä mennyt pelko siitä, että se jäisi meidän viimeiseksi ja hevosen viimeiseksi hypyksi kavio- ja jalkaongelmien tultua mukaan melko välittömästi kisojen jälkeen. Niille, jotka eivät tiedä: Pillerin kaviosta lohkesi siis iso pala pois syksyllä, josta seurasi hetken tauko ratsastustunneilta, jonka jälkeen lähtikin melkoinen vuoristorata käyntiin kaikenlaisten ongelmien ja takapakkien kera. Pelkäsin menettäväni koko hevosen. P kuitenkin taisteli tiensä ulos kaikesta siitä, ja nyt se puksuttelee taas tunneilla 1-2h päivässä, vaikkakin sen jalat ovatkin jatkuvassa erityistarkkailussa.

Vuoden parasta antia
Maastoesteet. Ihan miettimättä, ehdottomasti, maastoesteet. Maastareilla minä ja Pilleri vaan oltiin ihan parhaimmillamme, ja siellä nurmikentällä se meidän välinen yhteistyö ja luottamus tulee mielestäni parhaiten esille. Siellä olin aina hymy korvissa ja oloni oli rauhallinen, rohkea ja täysin turvallinen Pillerin kanssa siinä hetkessä. Oltiin vaan niin elementissämme, että ei kyllä ole ennen tätä kesää, eikä sen jälkeenkään tullut yhtä hyvää fiilistä hevosen kanssa tekemisestä! Ollapa tänä kesänä toteutuksessa maastoesteet myös maastoreittien varrelle (esim. tukkeja tai muita), niin pääsisi kokeilemaan myös esim. ylämäkeen hyppyjä! :)
(C) Johanna
Vuoden kovin paikka
Pelko Pillerin menettämisestä. Monia huonosti nukuttuja öitä, painajaisia ja kyyneleitä mahtui tähän syksyyn vastapainoksi kaikille niille onnistumisille, joita kesän aikana saatiin. Kesä 2016 oli kyllä ehdottomasti yksi elämäni parhaista kesistä, mutta syksy romautti kaiken alas ja rakensin niin itseni, kuin suhteeni hevosiin uudelleen.
Kuten tuolla ylempänä jo kerroin, lohkesi Pillerin kavion piakkoin syksyn kisojen jälkeen, josta lähti sitten on-off-saikkuilu käyntiin. Päästiin kuitenkin täpärästi (P oli tunnilla ensimmäistä kertaa edellisenä päivänä) starttaamaan syyskuun viimeisenä päivänä kisoissa helppo C ja viikkoa myöhemmin vielä helppo B, joista saatiin molemmista hyväksytyt tulokset ja hyvä startti koulukisailu-urallemme- pian P kuitenkin alkoi oireilla takasista, ja eläinlääkäri katsoi parhaaksi pitää pienen kävelytysloman, ja P siirtyi taas pois tuntikäytöstä. Sillä, että sain itse olla mukana eläinlääkärin tarkistuksen aikana, oli todella suuri merkitys minulle itselleni, sillä haluan olla läsnä, jos Pillerille annettaisiin se peruuttamaton tuomio. Samalla tavalla haluan ehdottomasti olla läsnä, jos Pilleri joskus eläinlääkärin toimesta siirtyy ajasta ikuisuuteen. Se, että sain omin korvin kuulla ja silmin nähdä, ettei ell pitänyt Pillerin tilannetta mitenkään ylitsepääsemättömänä, vieritti ison kiven pois sydämen päältä, ja sinä hetkenä päätin olla mukana Pillerin kuntouttamisessa ja tehdä kaikkeni, jotta se saataisiin kuntoon, edes kouluratsastuksen pariin. Hiljaa kuitenkin lupasin Pillerille, että autan sen vielä viimeisen kerran esteille pitämään hauskaa- kivikkoisen syksyn jälkeen, johon mahtui mm. kaasuähky, Pilleri palasi tuntityöhön, ja joulukuun lopussa se hyppäsikin. Tuo hetki, kun luin Pillerin nimen omani perästä, oli sellainen tunteiden sekamelskan hetki, että sitä on vaikea kuvailla- toisaalta äärettömän onnellinen, iloinen ja helpottunut, että P pääsee vielä hyppäämään, kuten lupasin. Toisaalta ahdistunut, pelokas ja jännittynyt- mitä jos nyt sattuukin jotain peruuttamatonta, jos tästä tuleekin se ihan oikea viimeinen kerta? P ei kuitenkaan ole minun tietääkseni oireillut hyppäämisestä, joten se saa näillä näkymin muutamia kertoja kuussa hyppiäkin esteitä, aina tietenkin varovaisesti ja ei isoja esteitä, ennen kuin ollaan ihan 110%- varmoja, että jalat kestävät painetta. Merkit ovat kuitenkin hyvät, sillä Pillerin jaloissa ei sinänsä ole tapahtunut muutosta, vaan ne ovat aina olleet tuollaiset "pökkelöt", ja samoin kavioaines on ollut aina vähän heikomman puoleista- joten, koska se kesti estekäyttöä (ja vielä normaalia sellaista!) kaikki nämä vuodet, mikseivät sen jalat kestäisi satunnaista estekäyttöä nyt? Kyllä minulle kelpaa vaikka kerran kolmessa kuukaudessa hypätä ristikoita Pillerillä, kunhan saisin hypätä sillä vielä ja nauttia siitä onnellisuuden tunteesta, jonka saan vain tämän hevosen kanssa ♥

Vuoden oppimisprosessi
Ehdottomasti minun ja Rasmuksen kehitys syksyn aikana. Rasmus ei alunperin ole ollut sellainen hevonen, jonka olen nähnyt omanlaisekseni tai muutenkaan minulle sopivaksi, mutta ei se vaatinutkaan kuin pienen tutustumisen, niin meistähän tuli oikeastaan aika hyvä pari! Rasmus on vasten "periaatteitani" esteillä epävarma hevonen, mutta minusta tuntuu, että se on vähän niinkuin Putter- oikean ratsastajan kanssa hyvin rohkea. Muistan vieläkin, miten ihmettelin, kun Milja minulle väitti kivenkovaan, että Putter on epävarma ja vähän nirppanokkainen hyppääjä, mutta en millään uskonut, koska se ei vikuroinut minun kanssani turhasta, se teki temppuja vain, kun minä tein virheitä. Samalla tavalla Rasmus on tekemättä töitä, jos jää matkustelemaan, vaikka se sietääkin Pillerin tavoin virheitä todella, todella paljon. Rasmuksesta on kuitenkin kuoriutunut ratsastajansa eteen paljon antava, uhrautuvainen hevonen, vaikka ensin se oli minunkin silmissäni vähän jopa ylimielinen esteratsu, kun se huiteli esteistä vain ohi ja juoksi pois avuilta- mutta, vika kun ei ole koskaan ollut hevosessa, vaan ratsastajassa, ja nyt kun ratsastaja on oppinut, niin hevonenkin on ihan mielettömän hyvä. Kyllä opettajilla oli taas sitä silmää tähänkin tilanteeseen, kun jakoivat Rasmuksen minulle kerta toisensa jälkeen ihan kyllästymiseen asti! ;)
(C) Ronja
Vuoden voitto
Vuoden voittona kiteytyy kaikki tämä edellä mainittu, vaikka ensin ajattelin tämän olevan vain henkinen voitto, niin siitä tulikin ihan konkreettinen voitto, kun Rasmuksen kanssa nappasimme 50-60cm luokasta 1. sijan ensimmäisenä ykkössijana koskaan. Vuoteen lähdin ajatellen, että nyt me Pillerin kanssa handlataan ne 70cm ja 80cm luokat, mutta lopputulemana meidän kisakausi jäi kaksien kisojen mittaiseksi, joten kisaratsu meni vaihtoon samalla, kun treenikaveritkin vaihtui- Rasmuksen kanssa sitten noustiin melko hallitsemattomista 50cm räpellyksistä jopa 80cm tasolle, ja nykyään radat sujuvat hyvässä kontrollissa, yhteisymmärryksessä ja luottavaisin mielin!

Vuoden kohokohta
27.12.2016. Jos tätä olisi kysytty keskellä kesää, olisi se voinut olla jotakin muuta, mutta koska tätä kysytään nyt, niin se on ehdottomasti paluu esteille Pillerin kanssa 27.12.2016 neljän kuukauden epätietoisuuden jälkeen. Sitä päivää olin odottanut, ja sen päivän koittaminen oli ihan heittämällä ihaninta koko vuodessa!

Vuoden hevonen
Nyt on tosi vaikea kysymys! Minulla oli ihan huikea kesä Pillerin kanssa, mutta syksy sujui sitten Rasmuksen kanssa superhyvin. Vastaan nyt ihan täysin sydäntäni kuunnellen, ja sanon, että se, jonka kanssa kokee ne kauheimmat, on aina se tärkein. Ja siksi vuoden hevonen on tänäkin vuonna Pilleri. Yhdessä onnistuttiin, yhdessä epäonnistuttiin, yhdessä pelättiin ja yhdessä opittiin. Opittiin todentotta valtavan paljon, ja opin itse ehkä sen kaikkein tärkeimmän- arvosta yhteistä aikaa, sillä se voi olla ohi silmänräpäyksessä. Opin arvostamaan jokaista hetkeä, oli se sitten ratsain tai ei, ja opin, että on ihan täysin turha jäädä märehtimään epäonnistumista. Opin, että P on todella, todella, todella paljon fiksumpi hevonen, kuin olin ajatellutkaan, vaikka ei se mikään tyhmeliini missään vaiheessa ole ollutkaan. Se todella tuntee ihmisen, ja se ymmärtää asioita hurjan hyvin- vaikka voikin testata asiaa jos toista. Tosipaikan tullen se on kuitenkin juuri se fiksu hevonen, jonka kanssa ei tarvitse pelätä mitään, koskaan.

Ja kuvakategorian hyväntuulisimmat otokset:

Tammikuu
Tammikuussa työpäiviäni piristi Soraya! Ikävä tätäkin poninpalleroista <3
Helmikuu
Ei koko helmikuulta meinannut löytyä yhtään otosta, mutta tässä jo aiemminkin blogissa vilahtanut
kuva työkokeilun puolivälistä- puolivälin jälkeen jokainen hetki oli jo voiton puolella, joten
se antoi vähän lisäbuustia niihin hetkiin, jolloin mietti, onko tässä mitään järkeä!
Maaliskuu
Tarvitseeko tätä edes selittää? Ei mielestäni ♥
Huhtikuu
Paluu Rauhalahteen, ja ensimmäiselle vakiotunnille P ♥
JA tunnilla sai vielä rallittaa niin kovaa, kun hevoset jaloistana vaan pääsi!
Parempaa paluuta en olisi voinut toivoa! :)
Toukokuu
Toukokuun estekisat, ei meille sijoituksia sillä kertaa, mutta niitä tärkeitä oppeja saatiin tältäkin reissulta lisää ♥
Kesäkuu
Yksi kesän parhaita tunteja oli estetunti Ferryllä! Meillä meni tosi hyvin, ja postauksessa totesinkin:
"Ehkä ensimmäistä kertaa, esteratsastus tuntui helpolta."
Heinäkuu
Edellinen kerta Cromin selässä oli aivan kauhea, suorastaan traumaattinen.
Seuraavalla petrattiin- ja roimasti!
(C) Elisa
Elokuu
Tehoestekurssi ja Pilleripalleroinen! Kesän kohokohta ♥
(C) Mimi
Syyskuu
Yliannostus jo tästä kuvasta täällä blogissa, mutta eihän tähän voi valita mitään muuta!
Pilleri, 60-80cm erikoiseste, 3. sija ♥
Lokakuu
Joka hetkestä otin kaiken irti, ja jokaisen hetken halusin ikuistaa ♥
(C) Johanna
Marraskuu
Eikä voi kiistellä tästäkään, marraskuun ykkösjuttu oli ilman satulaa-tunti Pillerillä♥
(C) Ilona
Joulukuu
Joulukuun paras juttu oli kisat Rasmuksella, joista napattiin voitto pienemmästä luokasta ja
debytoitiin myös 70-80cm tasolla! Superhyper Rasmus :)
(C) Ronja/Silja
Näinpä se vuosi ynnättiin yhteen. Vuoteen mahtui paljon ja vaikka mitä, toukokuussa kotiinpaluu ja samoin paluu Rauhalahteen- enpä tiennyt, että Tahkolta lähtiessäni, en palaisi sinne enää koskaan. Enpä myöskään osannut aavistaa, etten tapaisi suurinta osaa kaviokkaista ikinä. Onneksi hyvästelin kunnolla, ja Laavaa, Sukkaa ja Sorayaa on ihan vallan mahdollista käydä morjestamassa ♥ Putterin muutto eteläisempään Suomeen kirpaisee ehkä eniten, sillä en sen asuinpaikkaa ole onnistunut selvittämään, mutta JOS se olisi jossain ratsastuskoulussa ja muualla, mihin sitä pääsisi tervehtimään, menisin kyllä ehdottomasti. Tahkon jälkeen on Rauhalahden merkitys elämässä noussut, sillä siellä asustavat nyt ainoat tutut hevoset- ja kuten tuli opittua kantapään kautta, kuka tahansa voi lähteä traikussa tallilta toisen matkaan, milloin tahansa. Vuonna 2017 haluan siis huolehtia, että jokainen tapaamiseni kaviokkaan kanssa olisi hyvä muisto, jos se jäisi viimeiseksi.
postaushaaste-1
Lisätään vähän jälkijunassa myös Jalustin.netin postaushaasteen logo mukaan! :)

Jäikö jokin päivä, hetki tai tapahtuma vuodesta 2016 Sinulle erityisesti mieleen?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Seuraavalla kerralla sitten taas ratsastuspostausta! Niitä onkin nyt ihan jonoksi asti, joten valmistautukaa tuntipostausvyöryyn! ;)
XOXO,
Siiri

18 kommenttia:

  1. Mulla jäi moniakin asioita viime vuodesta mieleen. Tapasin ensimmäistä kertaa yhden parhaista ystävistäni, mun ensimmäinen metrin este ja se, että pääsin tallin 6 vuotiaan kuopusponin selkään sekä koulu-, este- että maastotunneille. Poni vei kyllä sydämeni jo vajaat kolme vuotta sitten nähtyäni sen ensimmäistä kertaa, mutta on se vain niin ihana edelleen <3 Viime vuosi oli myös ensimmäinen nykyisellä tallilla, kun en tippunut joten pakkohan sitä on hieman taputtaa itseään olkapäälle ja kiittää meidän Makkaraa tasapainotreeneistä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, vuotesi kuulostaa kyllä hienolta! :) Upeita kohokohtia! :) Hienoa, että hevosrintama hymyili tänä vuonna, ja maastoutumisiakaan ei tullut- ja ei muuten tullut mullekaan! ;)

      Poista
  2. Sulla on ollut tosi kivan kuulonen vuosi! :) Tosi onnistuneen postauksen olet jaksanut tehdä :D Itelleni jäi mieleen ehkä yksi onnistuimmista valmennuksista, sekä ensimmäinen 130cm esteemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tosi kiva olikin, erityisesti kesä! :) Kiitos kehusta, mukava kuulla, että postaus oli mielenkiintoinen! :)
      No huh, kyllä tuollainen jää ihan takuulla mieleen! :) Minullekin on jäänyt mieleen ekat yli 100cm esteet, ihan jokainen ne varmasti muistaa, kun se 100cm on jonkinlainen määrittämätön merkkipaalu kuitenkin ;)

      Poista
  3. Sulla oli kyllä ihan mahtava vuosi, jonka kruunasi tuo ihana estetunti Pillerillä<3 Täällä ollut peukut pystyssä sitä varten!
    Täytyy mainita vielä, että kirjoitat ihan älyttömän hyvin. Blogikin melkein paranee vain jokaisen postauksen myötä - ja onkin ehdottomasti lemppari blogini! Harvemmin tulee näitä tuntilaisten (paitsi oman tallin) blogeja luettua, mutta sulla on niiin paljon kaikkea muutakin, kuin perus tuntipostauksia. :3
    Mullakin oli suurimmaksi osaksi aivan ihana vuosi, johon mahtui hirmuisesti onnistumisia, vaikka epäonnistumisia oli varmasti ainakin tuplasti enemmän.. ;)
    Tsemppiä tälle vuodelle, toivottavasti se on parempi kuin viime vuosi, ja toivottavasti nähdään Pilleriä esteillä sun kanssa vielä monet kerrat! :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihan totta! :)<3 Peukuista oli varmasti apua, sillä Pillerin ottamista estetunnille oli mietitty jo viikon verran, ennen kuin se sinne otettiin- selkeesti ollaan lähetetty sellasia painostavia viboja, että pakko sitä on kokeilla estetunnilla ;)
      Voi kiitoksia, lämmittää mieltä kovasti <3 Tuntilaisten blogeissa on kyllä toisaalta sitä mukavaa vaihtelua, kun on hurjan paljon erilaisia hevosia, mutta toisaalta jokainen blogi ehkä tarvitsee sen/ne päätähtensä, jotta siinä säilyy selkeys. Onneksi hevosen ei tarvitse olla kuitenkaan oma, jotta se voi olla päätähti! Niin se Pillerikin vain oli päätähtenä, vaikka siitä ei moneen viikkoon kuulu välillä mitään :'D Kohta siitä tulee onneksi taas juttua, saa tämä kimo poni väistyä välillä ;)
      Toivottavasti tämä vuosi on vielä parempi kuin edellinen- ja eihän siitä mitään tulisi, jos koko ajan menisi hyvin, tylsäksihän se kävisi ;) Samat sanat siis teillekin <3

      Poista
  4. Mitään tiettyjä päivämääriä en osaa sanoa, mutota vuosi 2016 on ollut kokonaisuudessaan todella antoisa. Ratsastuksessa olen kehittynyt huimasti, vaikkakin takapakkia on ollut. Tämä postaus on tosi mukava ja mielenkiintoinen yhteenveto vuodesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana juttu! :) Toivotaan samanlaista kehitystä myös ensi vuodelle! :)
      Kiitos kehuista! :)

      Poista
  5. Todella kiva postaus ja ihania kuvia! Varsinkin tuo maaliskuun talvikuva on upea! Toivottavasti tänä vuonna tulisi paljon lunta ja tuollaiset maisemat myös tänne Tampereelle... :)

    Minun mieleeni jäi parhaiten viime vuodelta ensimmäisen oman kasvattini syntymä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Eikö olekin, se on kyllä oikeasti ihan mahtava! Ja sää oli todella ihan juuri noin kaunis :) Toivotaan, ainakin Itä-Suomi täällä Kuopion korkeuksilla alkaa jo muistuttaa noita maisemia! :)
      Oi, sepä se <3 Pysten Prinssi on kyllä niin ihana! Ollapa sellainen joskus itselläkin :)

      Poista
  6. Kiva postaus taas jälleen! Aika paljon on sunkin vuoteen mahtunut, mutta vaikuttaa kyllä silti, että ne on olleet kuitenkin paljolti kivoja juttuja :) Mulla ei itsellä oo mitään tiettyä kohokohtaa, mutta tietysti kaikki onnistumiset Kuun ja muidenkin heppojen kanssa on olleet niitä parhaita hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, monenlaista tuli tänä vuonna koettua! :) Ja kyllä oli yksi antoisimmista vuosista tähän asti, ehdottomasti :)
      Hienoa, että sullekin on jäänyt vuodesta positiivinen fiilis, eikä mikään epäonnistuminen ole jäänyt kummittelemaan! :)

      Poista
  7. Blogisi mukana linkkaa blogisi-postauksessa
    www.tuskantoivo.blogspot.fi

    VastaaPoista
  8. Ihana tämmöinen missä kerrot parhaimpia hetkiä! Voi kunpa itsekin muistaisin noin hyvin mitä kaikkea onkaan käynyt. Saisin varmaan muutaman rivin aikaisiksi ja iskisi täysin oikosulku :DD
    Sun vuosihan on kerrassaan ollut huippu ja todella hienoa, että Pilleri selvisikin tuosta kavio ongelmastaan <3 Meilläkin oli Hugon kanssa aika samanlainen juttu, mutta kaviosta lähti sen verran "pieni" palanen, ettei siitä ollut mitään haittaa ja kengittäjä sai kaviosta jälleen kavion. Toivottavasti Pillerin kanssa nyt kaikki epäonnet on jo takana päin ja pääsette toivottavasti tänä vuonna kisailemaan tai ainaskin viettämään todella hauskan vuoden yhdessä :)
    Parasta tässä vuodessa varmasti oli 50-60 cm luokan voitto Hugon kanssa! En yhtään osannut varautua voittoon ja olinkin ihan pihalla mitä mun pitää nyt tehdä :D Mutta fiilis oli uskomaton <3 Ja sitten Ossin kanssa montestartit ja Linnean ensimmäinen voitto raveista. Nää varmasti on mielessä vielä monen vuoden päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt sinä kyllä huijaat, kyllä sitä kuvien avulla muistaa vaikka ja mitä! ;)
      Toivotaan, että meillä olisi vielä niitä yhteisiä hetkiä jäljellä läjäpäin, olivat sitten esteiden parista tai muuten vain- nyt on sujunut kyllä superhyvin, joten en millään haluaisi menettää sitä huippukesää taas sairaslomille! Josko poni oppisi pitämään kengät kavioissaan.. :D
      Jee, hyvä te! :) Niin se eka voitto on kieltämättä vähän sellainen "öööö, oikeesti?!" :D Kyllä, vuosi 2016 oli monella tapaa ikimuistoinen myös minulle, näitä asioita muistelee vielä kiikkustuolissakin :)

      Poista
  9. Tosi magee ulkoasu! Ja ihania kuvia! Toi kuva 10 on ihan mieletön! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja niinpä, se on kyllä ihan uskomaton otos, että saikin kaiken kohdilleen tuohon kuvaan :)

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!