torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 8. luukku: Talvi Tahkolla

Heippa!
Ensimmäinen viikko joulukuusta on nyt eletty, mitäs se toi teille tullessaan? Minulle se toi läjän aivan mahtavia kommentteja, kauniita päiviä ja iloista mieltä- tästä onkin tosi kiva jatkaa joulukalenterin parissa, saa nähdä, mitä toinen joulukalenteriviikko tuo tullessaan!
Pakkaspäivän laskeva aurinko
Pitihän sitä ottaa vähän artsympiakin kuvia :D
Nämä kaikki postauksen kuvat on muuten puhelinkuvia viimeistä lukuunottamattta!
Kahdeksannen luukun takaa paljastuu talvisia Tahkon maisemia ja muisteluja niihin hektisiin päiviin, joihin kuitenkin mahtui hetkiä, jolloin kaikki pysähtyi. Luonnon kauneus on Tahkolla jos jossain läsnä, varsinkin kun viettää päivästään suurimman osan ulkona- kaipaan noita hetkiä, kun kiipesit islanninhevosten kyydittämänä Tahkovuorille ja loit katseesi alas huipulta. Mieli todella lepäsi. Puoleen vuoteen mahtui paljon, hyviä ja huonoja hetkiä, iloa ja surua, sekä tietenkin hevosien kommelluksia. Nyt ajattelin jakaa niitä parhaita, mieleenpainuneimpia hetkiä Tahkon talvesta kuvien kera.
Iloinen islanninhevossafarien ohjaaja työssään! :)
Maailma oli Dagfarin korvien välistä kauneimmillaan ♥
Yllä näkyvään kuvaan tiivistyy se kaikkein paras anti ja juttu koko talvessa. Oli niin äärettömän kaunista, hiljaista, asiakkaat oli mukavia ja lupsakalla tuulella, ja mikä parasta, sitä sai miltei joka päivä ratsastaa islanninhevosilla. Loppua kohti kun sai vielä ihan itse valita, kellä sitä halusi lähteä vetämään vaellusta, kun asiakkaiden hevoset vaan oli valittu- tämä kuvan pörröpäinen idiootti, eli Dagfari oli hyvin usein oma valintani. Dagfarissa parasta oli se, että se vaan oli Dagfari- sen luonne oli kaikessa tyhmyydessään niin sympaattinen, ettei siitä vaan voinut olla tykkäämättä. Dagfari oli aina se, joka juoksi jossain ihan muualla tarhassa, kuin muut. Dagfari avasi tallissa seinästä riimunnarunsa ja meni syömään lampaiden mysliä käytävän laatikosta. Dagfari oli äärettömän kiltti, ja katseli muita aina kauhistunut ilme kasvoillaan- vaikkei oikeasti ollut pelokas, sen ilme vain oli aina sellainen. Fiksu kuin mikä tuo ihana ruunaherra oli, ja kokemuksen kyllä huomasi tämän johtohevosen varmoista otteista ja tilanneälystä. Askellus ei "Dagilla" välttämättä ollut mikään mukavin issikkavalikoimasta, mutta kyllä sen kanssa oli ihan älyttömän kiva mennä. Asiakkaille kuvia ottaessa vuoren huipulla, pystyi Dagfarin satulassa kääntymään nurinperin ja irrottamaan ohjaksista, eikä se silti lähtenyt ikinä mihinkään. Ei edes lumiauran ilmestyessä takana olevalle tielle, silloinkin se seisoi ihan hievahtamatta ja odotti rauhassa merkkiä reissun jatkumisesta. Dagfari oli ihan huikea, ja sen pehmeää selkää on kova ikävä- onneksi D kuitenkin muutti monen muun Tahkon issikan kanssa läheiselle vaellustallille, Kinahmille. Siellä siis voi nykyään tavata melkein kaikki Tahkon issikat, niin niitä vuoden 2009 leirin kavereita (Kleopatra, Slettu, Hervir...), kuin näitä uudempiakin, joiden kanssa minä tein töitä. Onkin ihan huippua, ettei issikkalauma levinnyt, vaan pääsi miltei kokonaisena uuteen kotiin! :)
Huomatkaa Sorayan ruskea naama, kun pyöröaitaus pöllysi :P
Toinen aivan huippu juttu oli tämä toinen suloinen idiootti tässä, eli Soraya. Sorayan kanssa oli ihana viettää iltoja ja iltapäiviä, melko harvoin ratsain, mutta sitäkin useammin maastakäsin touhuten. Soraya tuli luokse kutsuttaessa, Soraya oli aina kiltti tilanteessa, kuin tilanteessa. Sorayan kanssa oli äärettömän helppo olla, sitä ei tarvinnut yhtään pelätä ja sen kanssa pystyi tekemään ihan mitä mieleen juolahti. Sorayan kanssa oli hauskaa olla maneesissa kaksistaan, hölköttelemässä perätysten ja harjoittelemassa kaikenlaisia juttuja, mitä sitä olikaan ikinä muiden nähnyt tekevän. Soraya oppi mm. seuraamaan myös esteiden yli, toki ensin ylitettiin ihan vaan puomeja. Se oppi pysähtymään sillä sekunnilla, kun itse pysähdyin ja se myös peruutti, kun minä peruutin. Se kääntyi ja seurasi, kuin hai laivaa, vaikka olisikin ollut jotain muutakin tutkittavaa. Sitä pystyi juoksuttamaan ilman liinaa, ja se silti kiersi ympyrää minä keskipisteenään- vaikka ratsastaja selässään. Se odotti aina luvan kaikkeen, ja oli muutenkin niin hurmaava neiti- ei se ollut yhtään tamma, ikinä. Se oli aina ihmisrakas ja ei näyttänyt koipea tai hammasrivistöä kenellekään. Soraya onkin taustoistaan huolimatta minun silmissäni maailman kiltein hevonen, ja sen silmissä näkyy kaikki sen kokema- miten niin nuorella hevosella voikin olla niin viisaat ja ilmeikkäät silmät. Soraya on edelleen ihan ykköstamma, ja sitä pientä nappisilmää on ihan mieletön ikävä ♥

Putterin kanssa viimeisestä kertaa ♥
Iltahölkällä ♥
Kolmantena juttuna, joka jäi hyvin positiivisena mieleen Tahkon ajalta, ovat itsenäiset treenit Putterin kanssa. Joku meillä vaan klikkasi, ja vaikka se olisi ollut tunnilla kuinka porsas ja pukitellut tai muuten kiukutellut, ei se minun kanssani tehnyt enää mitään. Laukanvaihtojakin pystyin sen kanssa puomeilla tekemään, eikä se protestoinut. Koulua vääntäessä ei ollut erimielisyyksiä, sen kuin vain ohjat tuntumalle ja naks vain, hevonen oli avuilla ja myötäsi. Se teki, mitä pyydettiin, meni, minne pyydettiin. Ei tarvinnut tapella, ja se jos joku, oli aina vähän pahan päivän jälkeen huojentava tunne, kun hevonen kaikesta huolimatta suoritti niin nöyrästi, kun itse teit oikeita asioita. Putterin kanssa pystyi helposti tekemään hyvin lyhyenkin treenin, koska se vain oli niin mahdottoman helppoa sen kanssa. Putter palautti aina uskon siihen, että osasin ratsastaa, vaikka välillä tunne olikin omassa päässä toisenlainen. Putteria on kaikesta orimaisuudesta huolimatta myös ihan kauhean kova ikävä, ja toivon sille kaikkea hyvää ♥


Neljäs juttu, jota edelleen ikävöin, on ihana asiakaspalaute. Kun asiakkaat kehuu ohjaustasi ja kiittää mukavasta hevostelutuokiosta. Kun joku ihan asiakseen etsii sinut vielä uudelleen käsiinsä, ja kiittää ihan ylimääräistä rahaa antamalla upeasta työstä. Erityisen paljon näitä kehuja tuli talutusratsastuksista, kun pienten lasten kanssa harjattiin hevosia ja käytiin sitten kiertämässä pihapiiriä. Moni lapsi vähän jännitti, mutta kun tutustuttiin rauhassa hevoseen, niin uskaltauduttiin selkään asti ja sitten kun pidettiin tiukasti harjasta kiinni, niin hienostihan se meni. Tämä pikkuinen tässä alla olevassa videossa ihan intoutui laulamaankin, hän olikin yksi nuorimmista asiakkaistani, ja on jäänyt kyllä ihan ikuisiksi ajoiksi mieleeni ihanuudessaan: "ihanaa, ihanaa, ihanaa..." :)

Milla-mummo ja minä otettiin vähän yhteiskuvia :'D
Toinen suosikkivetohevosistani, Tofa ♥
Myös tuntilaisten ja tallityttöjen kauniit sanat lämmittävät mieltäni edelleen. Elämäni ensimmäisen yksityistunnin pidon jälkeen olin suorastaan sanaton, kun tämä tyttö kertoi minulle, ettei oikein koskaan ollut saanut laukanvaihtoja sujumaan, mutta nyt tajusi, miten se on tarkoitus tehdä. Enhän minä itsekään osannut tehdä sujuvia vaihtoja, mutta maastakäsin oli helppo katsoa ja huutaa ohjeita- loppujen lopuksi lopetimme onnistuneeseen kolmikaariseen laukanvaihtoineen, hieno Sukka ja ihan super oppilas! :) Tallitytöt olivat aina avuksi, oli se sitten hevosten varustamista, siivousta, hevosten hakua sisälle tai loimien riisumista. Onkin kiva seurailla tallityttöjen kuulumisia edelleen Instagramin ja Snapchatin välityksellä. Keksin tallitytöille kuulemma aina paljon parempaa tekemistä, kuin muut tytöt, enkä passittanut aina siivoushommiin ;) Näistä tallitytöistä kasvaa kyllä taitavia hevosihmisiä, siitä olen ihan varma. Iso kiitos päivien piristämisestä kuuluu myös heille, joten jos luette tätä, niin toivon teillekin kaikkea hyvää ja toivon, että olette löytäneet uusia hevosystäviä polullenne! :)
Tiettykään kaikki ei aina ollut sitä helppoa ja mukavaa, ja asiakaspalvelukin on tietysti omalla tavallaan raskasta, mutta en minä kanna kaunaa tai surkuttele, jos jokin meni jonain päivänä vähän huonosti. Muistot tästä ajasta ovat tosi lämpimät, ja on harmi, että tallin poppoota en enää näe. Jos siis luette tätä, niin lähetän teille halaukset ja kiitokset yhteisestä ajasta! En olisi sama ihminen, jos en olisi tätä kokemusta saanut ja siitä kasvanut ♥

Oletko Sinä koskaan käynyt töissä tallilla esim. tetissä?
Onko tallitöissä jotain, mistä erityisesti tykkäät?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

14 kommenttia:

  1. Mahtavasti kirjoitettu postaus, niin hirvittävän kaunista tekstiä!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! Varmasti ollut ihanaa päästä vetämään issikkavaelluksia :D ite tykkään niissä aina silllointällöin käydä :) ite olin lähes kaikki tet-viikot yms talleilla töissä :D ite tykkäsin eniten väkirehujen laittamisesta ja ravurien kanssa ratsastamisesta. Se vauhti oli ihanaa ja pääsin osaltani toteuttamaan unelmaani monte ratsastuksesta. Vaikka enhän sitä kuin talleilla tehnyt, vaikka kovasti sitä tekisi mieli koettaa kisoissa yms :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjaa, onpa jännää! :) Mä en ole koskaan ollut lämppäriravurin kyydissä, mutta ex-ravureita löytyy kyllä meidänkin tallilta suokkiversioina :) Kyllähän se Holli tullessaan näytti, mitä se vauhdinhurma oikein onkaan, mutta kyllä se on hirmu nopeasti oppinut tahdikkaaksi ratsuksi ja laukka parantuu kerta kerralta! :)

      Poista
  3. Todella kiva postaus ja ihania kuvia.

    VastaaPoista
  4. Onpas upeat maisemat :o En ole koskaan ollut issikkavaelluksella, mutta ehdottomasti haluaisin sellaisella käydä! :) Ja aiempaan kommentoijaan viitaten: tervetuloa kokeilemaan Ismoa, siltä ei vauhtia puutu. ;)
    Olin itte Puniksessa tet:ssä, ja sen jälkeen tehnytkin vakituisesti iltoja ja satunnaisesti aamuja. Paras hetki aamutallista on, kun kauraturvat rouskuttelevat aamuruokiaan, ja on se puolisen tuntia aikaa vain istuskella, syödä aamupalaa ja kuunnella tyytyväistä mussutusta. <3 Ehkä väkirehujen tai heinien jako on kuitenkin kivointa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaha, kiitos kovasti tarjouksesta ;) Täytyy kyllä sopia tärskyt, jos joskus sielläpäin tulee liikuttua! :)
      Mä tykkäsin ihan kauheesti täyttää väkkärikärryjä, eli siis huolehtia aina, että kauraa, mysliä, prixiä, proguttia ja kivennäisiä on kärryissä valmiina. Hirveän rentouttavaa oli täytellä niitä astioita, outoa :'D mutta hevosten hörinä oli kyllä myös ihana asia aamutallissa :) heinien jako ei minusta ollut kivaa, kun piti aina avata paali ja se oli ihan kakkaa :'Ddd

      Poista
  5. Arvaa olenko sinulle edes vain vähän kade :D
    Pääsisipäs sitä joskus itsekin samanlaiselle jaksolle tai edes lähelläkkään samanlaisella! Kuulosti todella ihanilta asioilta mitä sait tehdä ja uskon, että oli varmasti todella hieno kokemuskin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli todella hieno kokemus :)! Unelmoin ihan ekasta leiristä asti, että Tahkolle kun pääsisi joskus pidemmäksi aikaa töihin ja treenaamaan- no, treenaaminen vähän jäi ajanpuutteeseen ja työnpaljouteen, mutta opin kyllä silti ihan äärettömän paljon lisää, ja jostain kumman syystä olen ratsastanut tämän jälkeen myös Rauhalahdessa paljon paremmin, vaikka köpöttelinkin lähinnä issikoilla ja välillä kävin tunneilla (n. 1 kerran kuussa). Ratsastamista mitä ratsastamista, muutos voi mielestäni johtua myös lisääntyneestä itsevarmuudesta hevosten kanssa :)!
      Siitä vaan kuule kyselemään, minäkin vain kysäisin ja kolmen päivän päästä olinkin jo töissä! :) Rohkeasti vain, kun elämässä sellainen kohta olisi, että nyt olisi hyvä hetki! :) Työkokeiluna jakson tehdessään ei saa palkkaa, mutta saa korotettua työmarkkinatukea (n. 700e/kk) :)

      Poista
  6. Aivan upeita kuvia, varsinkin alussa, en olisi heti arvannut kännykkäkuviksi! Erittäin kauniisti kirjoitettu teksti myöskin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kauniisti sanottu! :) Noita maisemia ei olisi pilannut puhelinlaatukaan, oli todella kaunista! :)

      Poista
  7. Tosi hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen postaus! Ihanat maisemat tuolla Tahkolla kyllä on! Oon kerran ollut siellä ja mentiin myös issikkavaelluksella varmaankin juuri samalle tallille missä oot ollut, oli kyllä kivaa ratsastaa siellä kun oli niin upeet maastoreitit :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahkolla on kolme (tietääkseni) vaellustallia, tämä RC Tahko Areena, Kinahmin hevostila ja TahkoFarmi. Mukava, jos Tahko hurmasi myös sinut! :) Hevosen nimestä varmaankin tiedät helpoiten, millä tallilla olet ollut käymässä :) Nykyään Tahkon "vanha lauma" on Kinahmilla, joten tervetuloa kokeilemaan hevosia sinne! :)

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!