keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 7. luukku: Minä ratsastajana- postaussarjan 2. osa: Heikkouksia ja vahvuuksia

Heipähei!
Miten ensimmäinen joulukuun viikko on sujunut tähän mennessä? Ovatko teidän joulukalenterit lähteneet hyvin käyntiin, vai meinasiko olla vaikeuksia? :) Minulla meni aika hilkulle yhden luukun kanssa, mutta onneksi sain kuin sainkin sen tehtyä ajoissa! Nyt vaan tsemppi sitten toiselle viikolle päälle, tässä onkin enemmän tekemistä, kun ei oikein mikään ole valmista :D
Joulukalenterin seitsemäs luukku pitää sisällään Minä ratsastajana- postaussarjan toisen osan, jossa käsitellään heikkouksia ja vahvuuksia. Koitin eritellä tässä postauksessa niitä vähän erikoisempia juttuja, jotka ei niin näy päällepäin, sillä istunta-asioita käsittelin jo joulukalenterin ensimmäisessä luukussa. Jotta postauksesta ei tulisi yltiöpositiivinen tai sen paremmin myöskään surkuttelupostaus, niin olen nimennyt tähän saman verran plussia (merkitty listauksessa "+") ja miinuksia (merkitty "-") omassa ratsastuksessani ja tavassani "olla ratsastaja"! Lista on savolaiseen malliin lupsakasti sekaisin, eli jokatoinen kohta on miinusluontoinen asia ja jokatoinen sitten mielestäni hyvä seikka :)
Harvinaislaatuinen kuva, minä ja Rommi ihan kavereina!
- Epäluottamuslauseet tietyille hevosille
Siis nimenomaan niille, joita pelkää tai joilla ratsastamista syystä tai toisesta jännittää. Näillä hevosilla ei ole kanssani mitään tilaa toimia, vaan jokainen askel ja toiminta on niin tiukoin määrättyä, että varmasti pysyy hevonen hallinnassa- mm. Rommi ei saa kääntää päätään ollenkaan minua kohti esimerkiksi harjatessa, koska tiedän sen olevan ns. "riskiryhmässä" puremisen kannalta, eikä se saa ratsastaessakaan olla yhtään kevytperäinen. Tietysti hevoset ovat pahalla päällä, jos olet kokoajan härkkimässä ja rajoittamassa niiden toimintaa, etkä anna hetken rauhaa esimerkiksi ratsastaessa, vaan koko ajan puuhaat jotain ja "varmistelet" hevosen pysyvän kilttinä. Hevosen pitää saada olla hevonen, eikä Rommikaan yleensä turhasta pukita, vaan se huomauttaa sillä ratsastajaansa virheestä. Karsinassa Rommi on ihan silmieni edessä ollut purematta toista hevosenhoitajaamme, vaikka katsoikin korvat luimussa kohti- kun vain luottaisin senkin olevan ihan kiltti, ja toimisin vasta sitten, kun on jotain, mistä pitää huomauttaa. Rommikin kun toimii vallan hyvin pelkällä "äänikomennolla", herkkänahkaisena hevosena se ottaa vain enemmän nokkiinsa esimerkiksi läpsimisestä lavoille ja muuttuu kahta kauheammaksi. Pitäisi siis niellä pelkonsa ja olla hevoselle sen tarvitsema johtaja, antamalla myös sille oma tilansa, jonka sekin antaa sinulle. Tämä mielessä olenkin nyt tunneilla käydessä sen kanssa touhunnut, ja vaikka olo on epävarma, olen sisuuntunut ja ollut hevosen kanssa samassa tilassa- tunneillakin meillä sujuu jo ihan hyvin, eikä poni enää pelota niin paljoa!
Nämä tilanteet ne tulee kyllä aina vähän puskista, kun ei sitä tästä tohelosta aina uskoisi! :D
+ Hevosen toiminnan ennakointi
Koen tämän seikan vahvuudeksi, sillä tämän tekemällä olen välttänyt monta tippumista ja vielä enemmän varmaankin välttänyt loukkaantumista tippumisen yhteydessä, kun olen varautunut jonkinlaiseen poikkeavaan liikkeeseen tai säpsyntään. Hyvänä esimerkkinä Tahkon kesäleiri 2015, kun ratsastin Sukalla istuntatunnilla ja huomasin ihmisen liikkuvan talon varjosta kohti kentän reunaa ja auringon valaisemaa kohtaa. Olin kuullut, että hevonen ei näe yhtä hyvin varjoihin seisoessaan itse auringossa, joten varauduin hevosen säikähtämiseen korjaamalla jalustimet hyvin päkiöille ja ottamalla jo vähän painoa enemmän sille puolelle (eli tässä tapauksessa sisäjalalle), miltä painoa lähtee hevosen hypätessä sivuun. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun ihminen tulisi varjoista esiin, Sukka heitti 90 astetta ympäri takajaloillaan sivuloikan kera ja minä laskeuduin jaloilleni sen viereen pitäen edelleen ohjista kiinni. Sukka rauhoittui kyllä heti, kun se huomasi moisen sapelihammastiikerin olevankin sille ihan tuttu ihminen, joten tuntia sitten jatkettiin uuden selkäännousun myötä ja enää ei sitten kukaan maastoutunut. Muisto on oikeastaan hyvin hauska, ja vieläkin naurattaa, miten en itse ehtinyt edes huomata olevani jo maassa, kun olin vasta "varautumassa" säikähdykseen. Suoritus kuitenkin oli ihan kymppi+, kun kehenkään ei sattunut ja Sukkakin selvisi ehjänä hevosena sapelihammastiikerin hyökkäyksestä! Myös Rauhalahden tunneilla on hyvä vähän miettiä etukäteen, mitä esimerkiksi Pilleri voisi sanoa aidan takana kykkivästä ihmisestä tai jostain muusta poikkeavasta, vaikka se ei ihan samanlaisia liikesarjoja tarjoakaan, kuin esimerkiksi Sukka. Varautumalla, mutta ei kuitenkaan hevosta säikähdykseen "ajamalla" jännittymällä itse, voi säästää itseltään monia lääkärireissuja! :)
(C) Mimi
- "Liika" luottaminen
Vastakohtana edelliselle miinuskohdalle, on myös hevosia, joiden en usko olevan tuhmia tai esimerkiksi kieltävän esteelle. Joskus tämä on ongelma, joskus ihan hyvä asia- mutta mielestäni tämä kallistuu ehkä vähän miinukseksi, sillä en esim. usko Pillerin karkaavan karsinasta, vaikka sen antaisi seisoskella oviaukossa. En usko sen ikikuunapäivänä stoppaavan esteelle. En usko Pillerin puraisevan tai potkaisevan ihmistä, ellei nyt tee ihan jotain todella typerää hevoselle. En siis toisin sanottuna ole kovin varuillani Pillerin tai jonkun muun hyvin kiltin hevosen kanssa, kuten vaikka Sorayan. Se, ettei ole hevosen kanssa varuillaan, voi kostautua pahastikin- mutta taas toisaalta, jos koko ajan pelkää ja jännittää, että nyt tämä ei hyppää tai nyt tämä tekee sitä ja tätä, se on taas tuota liiallista kyseenalaistamista ja epäluottamusta. Mieluummin siis luotan liikaa, kuin liian vähän, vaikka tämä miinukseksi onkin listattu!
Skriik, jarru pohjaan!
(C) Anna, videokaappaus
+ Maltti esteistunnassa
Tykkään omassa istunnassani siitä, että istun satulassa ihan viimeiseen asti ja odotan hevosen lähtöä hyppyyn, vaikka ponnistuspaikka olisi lähellä estettä. Tällä olen pelastanut itseni tipahtamiselta esteillä, minkä takia moinen putki onkin edelleen käynnissä- koskaan ei ole hevonen lähettänyt minua hyppäämään ihan keskenäni esteitä jääden itse seistä törröttämään toiselle puolelle *kopkop*. Ja olen melko varma, että jos olisin lähtenyt hyppäämään ennen hevosen hyppyynlähtöä näissä tilanteissa, olisin saanut nousta puomien seasta vain löytääkseni hevosen myhäilemästä vierestäni. Kiitos muutaman läheltä piti- tilanteen, olen nyt paljon varmempi hyppääjä myös epävarmojen hevosten kanssa, kun luotan pysyväni satulassa myös kiellon sattuessa :)
Tämä on lopputulos, kun Pillerin jättää tekemään asioita yksin!
Selkä on ainakin hypyssä mukana? :D
- Hevosen jättäminen yksin esteillä
Jos näen paikan olevan huono, saatan lamaantua ja jättää tekemättä mitään. Toisaalta saatan toimia myös toisin päin, eli lähteä tuuppaamaan hevosta esteen sekaan- kumpikaan ei ole hirveän hyvä metodi, mutta Pillerin ja Rasmuksen kanssa on onneksi oppinut jo olemaan ihan melkein ihmisiksi ja antaa hevosen päättää sitten, mitä tehdään, ollen itse vain jalalla ja kädellä lähellä. Kyllä se paikka sieltä hahmottuu, ei ole kiirettä- sepä se onkin, kun minulle tulee hirveä hätä, jos esteelle on kymmenen metriä ja en näe paikkaa. Hevonen kuitenkin ehtii siinä ajassa jo järjestellä itseään, vaikka minä en ehtisi erottaa askelta kuin vasta ponnistusta edeltävänä hetkenä- se näissä meidän tallin hepoissa onkin hienoa, että ne ei tuittuile, vaikka ratsastaja olisikin vähän ulapalla. Esteet pelottaisi minua varmasti edelleen, jos hevonen stoppaisi aina, kun itse jäädyn satulassa, mutta onneksi nämä on niin kullannuppuja, että ainakin pari kertaa hyppäävät ihan rohkeasti ja itsevarmasti esteestä omine nokkinensa ennen kuin alkavat närkästyä! Tallin hevosista ehkä parhaiten huomaan Rommista, että heppaa välillä vähän kypsyttää, jos ratsastaja tuo sen monta kertaa huonosti vähän isommalle esteelle- sitten alkaa se niskojen nakkelu ja muu sellainen ylimääräinen, vaikka muuten Rommi hyppääkin tosi kiltisti ja on aloittelevallekin hirveän hyvä ratsu, ponnistaa vaikka paikaltaan ja hyppää tasaisesti. Onneksi on itse oppinut jo huomaamaan, milloin vain ajelehtii esteelle, ja osaa sitten tehdä edes sitä kuuluisaa "jotain", eikä vain jää ihmettelemään- mutta paljon on vielä tehtävää, joten siksi tämä on miinuksien joukossa! Estesilmää voi onneksi treenata ihan missä vain, joten tämä kohta korjaantuu helposti, kun vaan näkee vähän vaivaa ja jaksaa harjoitella epäonnistumisista huolimatta! :)
+ Hevosen kiittäminen
Kiitän hevosia ratsastuksen lomassa melko usein, välillä ihan pienesti vain sormella rapsuttamalla tai äänellä kehuen pitäen ohjan tuntumalla, ja oikein isosti kun kiitän, niin heitän sisäohjan löysäksi ja taputtelen hevosta koko kämmenellä. Äänellä kehuminen voi myös rauhoittaa hevosta, esimerkiksi Hollia rauhoittaa, kun ihminen kehuu sitä laukassa myös äänellä. Ensimmäistä käytän paljon tehtävän ollessa kesken, kun taas jälkimmäinen on hyvä esimerkiksi tehtävän jälkeen, loppuraveissa tai tunnin lopuksi hevosten kävellessä pitkin ohjin. Hevonen kuitenkin yhdistää kiittämisen hyvään työntekoon silloin, kun sitä kiitetään tehtävän sujuessa hyvin, joten koitan aina muistaa myös ne pienemmät rapsutukset :) Rommilla ratsastin tuossa marraskuun viimeisellä tunnilla, ja voin kyllä rehellisesti myöntää, että opettajan piti alkutunnista muistutella, että kehu Rommia- minä se kun olin niin keskittyneenä, ettei poni vaan keksi mitään, että keskityin ihan vääriin asioihin, enkä edes huomannut hevosen rentoutuneen jo alleni. Yleensä unohtaakin kehua hevosta, jos joku jännittää, mutta kun itse rentoutuu, kiinnittää myös huomiota paremmin niihin positiivisiin, kehumisen arvoisiin asioihin- ja lopputunnista Rommille oikein sateli kehuja! :)
Tämäkin tilanne olisi voitu selvittää, jos olisin tehnyt puolipidätteitä ennen tehtävää ja koonnut hevosta vähän lisää takaosansa päälle. Virheitä onneksi oppii, ja seuraava kerta onnistui hyvin!
(C) Elisa
- Hitaus reagoida
Jos hevonen on hidas, jään itsekin vähän ihmettelemään. Jos hevonen taas on liukas liikkeissään, en ehdi korjata sitä, kun pakka on jo levinnyt ja aloitetaan rakentaminen nollasta. Marraskuun viimeisessä postauksessa olevassa videossa kuuluukin, miten opettaja kertoo Pillerin olevan suustaan hidas, ja siksi minä en saisi olla hidas, vaan pitäisi olla nopea korjaamaan hevosta. Tässä koen olevani aika pahastikin vielä vaiheessa, enkä huomaa niitä pieniä muutoksia parempaan, jolloin hevosta pitäisi olla jo kehumassa paremmasta suorituksesta tai vaikka kuolaintuntuman hyväksymisestä. Siksi haluaisinkin nyt sellaisen kouluratsastuskuurin, jossa oikein painotetaan hevosen kehumista hyvistä suorituksista ja korjaamista sitten virheistä :)
Maailman parhain poni, jolla on iso rooli siinä, millainen ratsastaja olen :')
+ Tiellä kohti eleetöntä ratsastusta
Tämä ei välttämättä ole hirveän iso asia, saatika vielä sellainen suuri positiivinen juttu, mutta koska kyse on lajista, jossa voi jatkuvasti kehittyä, on tämä päässyt plussien listalle! Olen kuluneen vuoden aikana kehittynyt omasta mielestäni paljon eleettömämmäksi ratsastajaksi, eli kaikki tekemäni asiat eivät enää näy ulospäin. Olen oppinut liikuttelemaan kuolainta näkymättömämmin, pitämään käteni vakaampana, istumaan paremmin hevosen liikkeeseen, ja näin pääsen myös vaikuttamaan hevoseen esim. siirtymisissä paljon enemmän pelkän istunnan vaikutuksella, joka ei luonnollisesti näy niin paljoa ulospäin, kuin ohjista kiskominen. Olen oppinut ymmärtämään, mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta, milloin tarvitaan niitä vähän isompia apuja, ja milloin on parempi työstää pitkäjänteisesti niiden pienempien läpimenoa. Tässäkin esimerkiksi pääsee Rommi, jonka kanssa vähän arkailen- alkuun poni viskeli päätään sinne tänne, oli pohkeen takana, ja oli vähän kiukkuponi. Kun jaksoin vain ratsastaa niitä pieniä apuja läpi, joita tiesin hevosen "arvostavan" enemmän kuin sitä potkimista ja vetokilpailua, meni meillä vartin työskentelyn jälkeen jo tosi hyvin, ja laukassa hevonen näyttikin sitten parasta osaamistaan kanssani tähän asti! Ja se on aina sitä parempi, mitä pienemmillä avuilla saa hevosen kuulolle, joten olen tosi iloinen tästä kehityksestä ja toivon sen jatkuvan! :)

Mikä on oma paras puolesi ratsastajana?
Oletko Sinä käsitellyt blogissasi heikkouksiasi ja vahvuuksiasi ratsastajana?
Jos olet, linkkaa postauksesi kommentteihin! :)
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

12 kommenttia:

  1. Tää oli tosi hyvin käsitelty aihe. :) tuo eleettömyys on mielestäni tosi hieno asia ratsastajassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Koitin valita niitä vähän erikoisempia juttuja, jotka ei näy päällepäin, kun istuntaa käsitellessäni ykkösluukussa jo kävin niitä asioita paljon läpi :) Kiva, että tykkäsit! :)

      Poista
  2. Aa aa, tuo ensimmäinen eli epäluottamus tiettyjä hevosia kohtaan kuulostaa e-rit-täin tutulta! :D Sitä on aina tietyllä tavalla varuillaan sellaisten hevosten kanssa, joiden tietää olevan vaikka herkkiä näykkäisemään. Mun mielestä olisikin siltä kannalta kätevämpää elää tietämättömyydessä hevosten luonteiden kanssa ja selvittää niitä itse - siinähän sitä hevostenlukutaitoa oppii! :D

    Ratsastukseni tuppaa olemaan tietyissä tilanteissa niin rumaa, ettei siinä paljoakaan mitään positiivista ole, mutta jos nyt jotain, niin en ainakaan kellahda helposti kaulalle hevosen kiskaistessa ohjia, eli mulla on syvät vatsalihakset aika hyvässä kondiksessa nyt. :) Tällaisesta aiheesta en ole tehnyt postausta, mutta pitääpä pistää korvan taakse - tämä on hyvä siinä mielessä, että pääsee oikeasti kirjoittaessaan samalla analysoimaan, että mitenkäs asiat nyt oikeasti ovatkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se on, Rommi vaan päätti näyttää sen pirulaisen puolensa niin nyt on käynyt näin :'D mutta P on kyllä maailman kiltein kunnes toisin todistetaan! :)
      No tuohan on tosi hyvä vahvuus! :) Kannattaa tosiaan välillä pohtia näitä pienempiäkin juttuja ja istunnan ulkopuolelta, osaan itsekin nyt jo paljon paremmin miettiä asioita "Romminkin kannalta", että ylireagoinko nyt vähän tai olenko liian varovainen. Sen kanssa ei kyllä liian varovainen voi olla, mutta kyllä sen pepun päällisenkin voisi uskaltaa harjata muutoinkin kuin kurottamalla :'D

      Poista
  3. Hyvä postaus! Kivan laajasti kerroit aiheista ja kuvat oli hyviä havainnollistamaan :)

    VastaaPoista
  4. Hyvin kirjoitettu! Sait mut (jälleen!) ajattelemaan myös omaa ratsastustani, etenkin noilta kohdilta. :D En osaa sanoa mikä on "paras" puoleni ratsastajana, mutta voisin sanoa, että hyvänä asiana pidän sitä, että uskallan ja haluan kokeilla uusia hevosia ja uusia asioita. En anna ennakkoluulojen ja muiden kertomien juttujen pilata, vaan uuden hevosen selkään mennessä luon sen oman käsitykseni siitä. :) Ja tietysti se, että uskallan antaa hevosen tehdä itse päätöksiä. Tosin sen opin Grandilta, että ellen anna sille tilaa tehdä päätöstä, minä saan maistaa hiekkaa... :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha, Pilleri opetti vähän saman asian, vaikka ei tiputtanutkaan maneesin hiekkaan ;) Mukava kuulla, tuo on oikeasti tosi iso vahvuus ja rohkeutta jos jotain tässä lajissa tarvitaan! Itse olen välillä ihan lusmu, mutta onneksi olen myös rohkaistunut kokeilemaan uudelleen niitä aikanaan vaikeita/pelottavia asioita :)
      Kiitos kauniista sanoista! :)<3

      Poista
  5. Meillä on aika paljon yhteisiä asioita! Pidän itselläni aika samoina asioina noita heikkouksia, mutta itselleni voisin lisätä vielä, että olen vähän liian herkkä "suuttumaan". Pitäisi opetella pitämään rauhallinen mieli koko ajan eikä yhtäkkiä menettää malttiaan. Onneksi olen siinäkin kehittynyt jo huimasti vuoden aikana, mutta tie on vielä pitkä :)
    Vitsit, kun sun joulukalenteria on niin kiva lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin aikanaan hirveä mököttäjä, kun homma ei luistanut! Nyt olen ehkä ennemmin sellainen välillä liian vähäänkin tyytyvä, että "ihan hyvin" riittää enkä enää tavoittele "tosi hyvää", eli jätän homman vähän niinkuin kesken vaikka voisi saavuttaa vielä himpun verran paremman suorituksen! Kai minä odotan, että kohta poistutaan hepan mukavuusalueelta ja sitten ei ole enää kellään kivaa, mutta sehän se olisi hevoselle hyvä joutua työskentelemään välillä myös niitä hankalia asioita tai korkeammassa muodossa :)
      Kiitos kivasta kommentista, hauska kuulla, että muillakin on samoja ongelmia ja vahvuuksia! :) Ja kiitos myös kauniista sanoista, koitan pitää kalenterin loppuun asti mukavana! :)

      Poista
  6. Todella hyviä havaintoja! Itsellä tuo kiittäminen on ehdottomasti miinus, meinaa unohtua aina välillä, kun Wony on varsinkin esteillä sellainen "Anna yhtään ohjaa, niin ampaisen koko radan läpi nanosekunnissa!" Sileälläkin meinaa usein unohtua, kun sen saa työstettyä hyväksi niin pidän siitä kiinni!:D

    Oma kalenteri edistyy huolestuttavan hitaasti, huomisen videon sain valmiiksi vasta tänään ja perjantain postauksesta puuttuu vielä kuvat... Sitten onkin lähestulkoon koko loppu kuu tekemättä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Wony! :D Hupsu tamma :) Kannattaa kokeilla sitä sormella rapsuttamista, niin ei tarvitse antaa hepalle ohjaa, vaikka kiittääkin sitä työstä! :)
      Joo, minullakin on tuosta 13. luukusta lähtien vallan katkonaista tämä homma, taitaa olla tehtynä vain luukut 16., 18. ja 23. :'D huups! Mutta vielä on aikaa onneksi :)

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!