lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 3.luukku: Jos Pilleriä ei olisi..?

Moikka!
Jokos siellä ruudun toisella puolella ollaan ihan joulutunnelmissa, kun kalenteritkin on polkaistu käyntiin ja jouluun on 21 päivää? Täällä ainakin on, ja odotan jo illan reenien jälkeen odottavaa uunituore pipari + lämmin glögi yhdistelmää, ai että!
Joulukalenterin kolmannen luukun takaa paljastuu pohdintapostaus, joka kantaa nimeä "Jos Pilleriä ei olisi..?". Idean tähän sain ystävältäni Johannalta, joka ehdotti, että tekisin aiheesta postauksen. Ensin vähän kauhistuin, sillä enhän minä halua miettiä, mitä elämä olisi ilman Pilleriä- syksyn aikana kuitenkin käytiin vähän liiankin lähellä menettämistä, joka saikin minut pohtimaan asiaa.
Vuosi 2009 ja meidän ensitapaaminen ♥
Pilleri on ollut lempihevosiani vuodesta 2009 lähtien. Tosin silloisessa suosikkijärjestyksessä on ollut montakin, ja sen jälkeenkin on ollut monia hevosia, jotka ovat jyränneet tämän tähtipään ylitse ihan mennentullen- enhän Pillerillä noina vuosina vielä mennyt kovin paljoa. Pilleri muuttui vakiohevoseksi vasta viisi vuotta ensitapaamisen jälkeen, jolloin aloin ratsastaa sillä paljon koulutunteja, ja ryhmänvaihdoksen myötä Pilleristä tulikin minulle estehevonen. Siitä se sitten lähti, ja sillä tiellä olemme edelleen- enkä hetkeäkään vaihtaisi pois.

Jos Pilleriä ei olisi ollut, olisin varmaan aloittanut esteratsastajan taipaleeni tuolloin 2014 Masilla, sillä se on hyvin samankaltainen hevonen ja sopii niille, joita esteet vähän jännittää. Tasaisuudessaan ja ennenkaikkea pomminvarmuudessaan Masi menee vaikka mieluummin esteestä läpi, mutta ei se kiellä, jos mahdollisuus on tehdä toisin. Epävarmana ja jännittyneenä esteiden opettelijana, ei minua olisi voinut laittaa kenenkään yhtään kieltoherkän tai ryöstelevän ponin kyytiin, vaan nyt haettiin varmuutta ja pikkuhiljaa myös mukavuutta hypätä esteitä. Masi olikin myös todellisuudessa esteratsuni silloin, kun Pillerillä en voinut hypätä, ja kyllähän meillä oli ihan hauskaa yhteisissä estehyppelöissämme!
Rasmus on vakiinnuttanut paikkansa vakioestehevosteni joukosta- mutta olisiko se estehevosiani, jos Pilleriä ei olisi?
(C) Yanni
Kouluratsastuksessa en näkisi suurempia muutoksia, jos Pilleriä ei olisi, koska koulutunneillahan menen muutenkin paljon myös muilla hevosilla. Pillerin sairaslomien aikaan menen melkein joka tunti, oli sitten koulua tai esteitä, tuolla uljaalla valkealla "Pillerin korvikkeella", eli Rasmuksella, joten kyllä se voisi olla vakioratsuni myös ilman Pillerin olemassaoloa. Sovin Rasmukselle, koska en hätäänny, vaikka se vähän häsläisi, ja Rasmus opettaa minulle juurikin niitä asioita, joihin minun pitää kiinnittää huomiota- tasainen käsi, jalka kiinni, rauhallinen istunta. Muuten hevonen lähtee juoksemaan pois alta ja kuumuu ihan mahdottomaksi. Pillerikin opettaa juuri noita samoja asioita, vaikka ei lähdekään samalla tavalla kiitämään, kuin Rasmus- voisikin siis sanoa, että Rasmus on vain vähän vaikeampi, poniversio Pilleristä.
Kukaan ei koskaan voi sun paikkaas ottaa,
kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa ♥
Ihan yleisesti tallilla olossa taas olisi tosi iso reikä, jos ei olisi sitä yhtä pitkäkorvaa siellä kuikuilemassa herkkujaan. Ei olisi sitä yhtä, jonka luokse mennä, kun olo on apea tai jokin painaa mieltä. Ei olisikaan sitä yhtä, jonka nimen odottaa lukevansa omansa perästä tuntilistaa lukiessa. Ei olisikaan sitä karsinaa, jonka luota minut aina löytää.
Suurin kysymys itselleni olisi ehkä tämä- kuka olisi suosikkini, jos Pilleriä ei olisi olemassa? On niin vaikea sanoa, kun ei yhtään osaa ajatella mistä pitäisi, jos ei olisi kokenut kaikkea tätä Pillerin kanssa. Tykkäisikö sitä oikeasti kuumista hevosista? Toivoisiko niitä isompia menopelejä aina ponien sijasta? Minkälainen ratsastaja sitä ylipäätään olisi ilman Pillerin miltei vuoden mittaista "opetusjaksoa", kun se leipoi minusta ratsastajan matkustelijan sijaan? En yhtään tiedä, ja jotenkin tuntuu, että saattaisin olla vaihtanut tallia ja löytänyt toisaalta Pilleri Kakkosen, jota vaalisin kuin kukkaa kämmenellä. Tai kuka tietää, olisinko ratsastaja enää ollenkaan, kun P astui elämääni juurikin tuona kriittisenä "teinivuosiaikana", jolloin moni lopettaa harrastuksensa tai vaihtaa toisien lajien pariin.
Ensimmäistä kertaa Holjanterin selässä, rakastuin heti! ♥
Jos kuitenkin olisi pakko vastata joku tallin nykyisistä asukeista, niin se voisi olla Holli. Vastaus perustuu siihen, että Holli muistuttaa entistä ykköshevostani, Pontsoa. Ja muistuttaakseen minua tuosta edesmenneestä huippuhepasta, ei minun tarvitse olla kokenut välissä yhtään mitään sen erikoisempaa- Hollilla on vain jotain tosi pontsomaista itsessään, vaikka ei se vielä olekaan ihan Pontson veroinen este- ja kouluratojen ruusukehai. Ehkä siitä tulee sellainen vielä joskus. Ja silloin, kun Pilleristä aika jättää, saatan löytää lohtuni tämän suomenhevosen rinnalta. Sillä kaiken tämän jälkeen... aika valitettavasti tulee näyttämään, mitä elämä on ilman Pilleriä.

Kuka olisi Sinun lempihevosesi tallin asukeista, jos Pilleriä ei olisi?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

12 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus. Laittoi miettimään näitä asioita. Olen sitä mieltä, että hevosella on jokaiselle ratsastajalle jotakin annettavaa. Minusta ärsyttävin piirre hevosessa on se, että se säikkyy. Rakastuin siihen poniin, jolla menin vasta kisoissa. Se on juuri sellainen säikky ja kyttää kaikkea. Se on saanut minut pelkäämään vähemmän säikkyviä hevosia ja tuonut paljon itsevarmuutta ratsastukseen. On ne jotkut hevoset kultaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihan totta! Kaikki ei kaikista hevosista tiettykään tykkää, mutta jokainen hevonen aina opettaa jotain, ei epäilystäkään! :) Ja sehän on ihan superhienoa, jos sitten oppiikin tykkäämään sellaisesta alkuun pelottavan tuntuisesta hevosesta! :)

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu postaus, laittoi tosiaankin miettimään asioita! Itse olen valitettavasti juuri äskettäin joutunut päästämään irti ponista, joka oli aivan ihana, mutta ei kuitenkaan se vakkariratsuni. Sattuu!
    Mä rakastan jokaista hevosta, jolla ratsastan - oli se sitten kuuma, herkkä, säikky tai laiska. Yritän ajatella, että jokainen hevonen opettaa jollain tavalla ratsastamaan ja jokaista hevosta täytyy opetella ratsastamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmm, menettäminen aina kirvelee, vaikka ei olisikaan se oma vakioponi tai se kaikista rakkain, kun hevosen on kuitenkin tuntenut. Meidänkin Jarvi kun laukkasi vihreimmille laitumille, niin kyllä siinä koko tallista puuttui pala, kun Jarvi kuitenkin palveli yli kymmenen vuotta ratsastuskoulun asiakkaita :')
      Kyllä, ihan totta! Aina, kun nousee selkään, oppii siitä jotain, vaikka kävelisikin vain kierroksen kenttää ympäri- jokainen hevonen on vähän erilainen pohkeelle, tai ohjasotteille. Jokaisella hevosella on ne omat vahvuudet, toisilla se voi olla kokoaminen ja toisella vaikka esteiden ylittäminen- jokainen on erilainen, ja jokaiselle meistä löytyy se, joka mihinkin tilanteeseen parhaiten sopii! :)

      Poista
  3. Hyvin kirjoitettu, sait mutkin miettimään, että mitä jos Eetua ei olisi. Todennäköisesti olisin edelleen tuntiratsastaja, en vuokraisi saati valmentautuisi tai kilpailisi. Se kaikki lähti Eetusta. Hassua ajatella tällaisia :D Mulla ratsastus alkoi juurikin "teinivuosina" 15 veenä, ja vaikeampinakin aikoina Eetu oli aina valmis kuuntelemaan ja lohduttamaan! En tiedä sitten missä ja mitä olisin tässä vaiheessa, ellen olisi tallille ja Eetun luokse päätynyt. :)
    Mutta hei, ajatuksia herättävät postaukset on hyviä! Lisää näitä :D ja huomiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näinpä :) On se hienoa, että löytää näitä kultakimpaleita juuri silloin, kun eniten tarvitsi! :)<3
      Kiitoksia, hienoa että miellytti, vaikka olikin vähän synkempi postaus tällä kertaa :)! Tällainen ajatuksen herättäjä-postaus on tulossa myös myöhemmin kalenterissa, joten silloin sitten taas! ;)

      Poista
  4. Todella hyvin kirjoitettu postaus, selkeästi olet ajatellut asiaa! Pisti itsenikin miettimään vähän tarkemmin asioita.

    VastaaPoista
  5. Tosi kauniisti kirjotettu! :) itekkään en tietäis missä olisin jos ei olis ollu hevosystävää auttamassa vaikeina aikoina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hepat on ihania! :) Kiitoksia, mukava kuulla että tykkäsit! :)

      Poista
  6. Heippa taas, taidan tehdä comebackin kommentoinnissa, kun kerran tein sen blogissa myös! :D

    Erittäin hyvin kirjoitettu postaus ja sai todellakin ajattelemaan asiaa! En ollenkaan tiedä, mitä tekisin jos Ajatusta ja Marjattaa ei olisi. Ehkä minunkin pitäisi kirjoittaa postaus aiheesta, jos et koe sitä kopioimisena. :D Hyvät aiheet tarttuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kun tulit takaisin! :) Tervetuloa vain ;)
      Kirjoita vaan, olisi hauska lukea! :)

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!