sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 18. luukku: Minä ratsastajana-postaussarjan 4. osa: Me ratsukkona

Heippa!
Pilleri on esiintynyt monessa joulukalenterin postauksessa, ja tähdittää etenkin tätä postaussarjaa ollessaan kuitenkin blogin päätähti ja minulle se ykkösheppa- nyt haluankin pohdiskella ja mietiskellä, miksi me ollaan hyvä ratsukko, minkälaisia heikkouksia ja vahvuuksia meillä yhdessä on, ja miten me sovitaan toisillemme. Tätä kirjoittaessa en tosin ole mennyt Pillerillä yli kuukauteen, ja olen kaiken kukkuraksi pää täynnä räkää ja kuumeessa, mutta yrittänyttä ei laiteta, kalenteri tehdään vaikka toinen jalka haudassa! ;)
Tätä postausta kuvittaa kuvat syyskuun ratsastustunnilta, josta jäi postaus julkaisematta :)
Kaikki ratsastuskuvat siis (C) Ilona!
Ensinnäkin haluaisin nostaa esille sen, miten mahdottoman anteeksiantavainen ja oikeasti kärsivällinen hevonen Pilleri on. Sen suussa saa roikkua vaikka koko tunnin, eikä se tee siltikään elettäkään vastustaakseen ratsastajaansa. Se ei ikinä vikuroi, tai muutenkaan osoita mieltään. Se on vähän sellainen avioliitossa jo vuosia ollut mies, joka vain tekee, mitä vaimo sanoo- oli vaimo, eli siis vertauksessa ratsastaja, sitten oikeassa tai väärässä. Pilleri haluaa miellyttää ihan mahdottoman paljon ja on niin äärettömän nöyrä hevonen, etten ole toista tavannut. Minua välillä jopa vähän inhottaa, miten nöyrä P onkaan- heittäisi vain minutkin kerran selästä, kun teen jotain typerää, niin oppisin olemaan ihmisiksi! :D Toisaalta ilman tuota luonnettaan, ei Pilleristä olisi kaikkeen siihen, mihin sitä nyt käytetään- jatkotunneista lähtien, niin isoille kuin pienillekin. Ilman Pillerin nöyryyttä ja raudanlujaa "kokemusta", ei siitä olisi ollut minulle estehevoseksi, tai oikeastaan, minusta ei olisi ollut sille esteratsastajaksi. Pilleristä oikein huomaa, miten se kohtelee kaikkia aloittelijoita kuin kukkaa kämmenellä, on niin kuuliainen ja mukava, kuin olla ja voi- kun siinä sitten hiljalleen oppii ja edistyy, alkaa Pillerikin näyttää uusia puolia ja sitten sen kanssa saa tehdä jo enemmän töitä, jotta se toimii hyvin. Pillerin kanssa onkin ihan superkivaa kehittyä, koska siitä löytää aina jotain uutta, vuosien jälkeenkin!
Joskus on hyvä päivä, joskus huono- silti tavoitteen pitää aina olla onnistuminen!
Minulle ratsastajana tuo nöyryys on äärettömän hyvä piirre hevosessa, sillä minun on niin helppo olla uskomatta omiin kykyihini. Olen välillä vähän niitä "no, kunhan menee jotenkin"- ajattelutyypin omaavia ihmisiä, jotka saattaa olla jo vähän luovuttaneita hevosen toimivuuden suhteen jo ennen selkäännousua. En minä kuitenkaan saa sitä rennoksi, en minä kuitenkaan saa sitä rauhalliseksi, en minä kuitenkaan saa sitä tai tätä tehtyä sen kanssa. En oikein osaa sanoa, onko se enemmän sitä, etten usko hevosen haluavan edes yrittää kanssani, vai sitä, etten usko omaan kykyyni kaivella sitä taitoa esiin myös vähän haastavammasta hevosesta tai itselleni vieraasta uudesta tuttavuudesta. Veikkaisin kuitenkin vahvasti tuota jälkimmäistä, vaikka siihen varmasti liittyy myös vähän tuota "pelkoa tuntemattomasta", kun ei tiedä, miten hevonen tulee toimimaan, niin varautuu sitten siihen, ettei kuitenkaan mene hyvin, niin säästyy pettymyksiltä? :D Tarvitsen niitä pieniä hetkiä, jolloin hevonen rentoutuu vaikka ympyränkin ajaksi tai tekee tehtävän hyvin, edes paremmin, kuin hetki sitten. Nöyrä hevonen yleensä palkitsee siitä pienestäkin parannuksesta, kun taas vähän nirppanokkaisemmat saattavat vaatia sitä ihan just samanlaista ratsastusta kaikilta ratsastajilta, jolloin osalla tietysti toimii ja osalla ei. Joidenkin ratsastustyyli ei istu joihinkin hevosiin, ja siksi onkin tärkeää mennä ihan pienestä pitäen laiskoilla, reippailla, herkillä, tuittupäillä ja vaikka vähän niillä automaateillakin, jotta osaa sopeutua tilanteisiin edes vähäsen sitten erilaisemman menopelin osuessa kohdalle.  Nöyrät hevoset ovatkin tosi hyvää "terapiaa" niihin väleihin, kun tuntuu, ettei ratsastus ole oikein sujunut hetkeen. Siksi Pillerillä meno onkin aina, ihan aina, piristävää, vaikka ei saataisi mitään kunnollista koko tunnilla aikaiseksi- Pillerillä on vaan niin mahdottoman kiva ratsastaa. No matter what.
On se vaan niin kaunis ja komea :)
Nöyryyden mukana Pilleristä löytyy sellaista "salaista rohkeutta". Se saattaa vaikuttaa vähän pölhöltä ja siltä kuuluisalta idiootilta, mutta kun sille antaa mahdollisuuden pärjätä ihan itse, se onkin yllättävän rohkea ja reipas mieleltään. En olisi itse uskonut sen olevan ihan viilipyttynä johtaessaan kesällä hevosia kauempana oleville laitumille, ilman satulaa ja minä selässään. Se kun ei yleensä ole ensimmäisenä menossa mihinkään, vaan luonteensa vuoksi myös laumoissa jonon hännillä- vaikka nyt se on kyllä oppinut jo vähän pomottamaankin muita, kiitos Cromin, pääsi Pillerikin vähän kokeilemaan niskan päällä olemista! Nythän P pompottaa (tai ainakin yrittää!) ympäriinsä jo Boboakin ;) Mutta, näin ihmisiä ajatellen, Pilleri kuitenkin on onnistunut yllättämään urheudellaan, syksyn kuntoutuksen aikanakin se kulki ihan yksin maastossa pimeällä, tai johti kaveria perässään, eikä ollut mitään ongelmaa. Se ei pelännyt, kun ei itse pelännyt- siksi sanonkin aina kaikille, että ei P pelkää, kun et itse jännitä. Se olevinaan katsoo maneesin C-päätyä, mutta kun siihen ei reagoi mitenkään, niin kappas, heppa lopettaa- mutta jos hirveästi rupeat kaikkea ylimääräistä tekemään, niin tietenkin se reagoi isommin, kun annat sille merkin siitä, että nyt hei tapahtuu jotain ihan hirveää! Pilleri onkin niin fiksu hevonen, ettei ihminenkään meinaa pysyä perässä. Tämän luonteenpiirteen ansiosta on minustakin tullut paljon fiksumpi hevosten kanssa, ja olen todella ymmärtänyt, että hyvin harva asia johtuu hevosesta- kyllä se johtuu hyvin usein siitä selästä istuvasta ihmisestä, vaikka ei välttämättä itse huomaa jännittävänsä tai tekevänsä jotain "outoa". Pilleristä sen todella huomaa, kun itse toimii eritavalla, se kun on omalla tavallaan hyvin herkkä, vaikka osaakin olla myös raskaan ja hitaan tuntuinen- kun sitä ratsastaa kuten sitä herkkää hevosta, on se ihan mahtava, mutta jos sitä ratsastaa kuin sitä raskasta ja hidasta hevosta, on se juurikin se hidas ja raskas hevonen.
...P oli vissiin olevinaan uusinta esteradalla, vaikka tunnin teemana oli avo- ja sulkutaivutukset :D
Minä olen ratsastajana kovin ailahtelevainen "persoona", siis siinä mielessä, että yksikin epäonnistuminen voi saada minut epävarmaksi tekemisestäni. Ratsastamieni hevosten on siis välillä pärjättävä myös yksin, esimerkiksi esteradalla, jos minulle tulee jäätyminen- ja siitä jos jostain on Pilleriä kiittäminen, se todella pelastaa tilanteen kuin tilanteen, jos itse jää neuvottomaksi. Ja kuten olen monesti sanonut, se ei tee parastaan ilman ratsastajan apua, joten vaikka sen kanssa selviää haasteesta kuin haasteesta, on siinä onnistuminen jo työläämpää, kuten varmasti myös monen muun hevosen kanssa. Tuntuu mahdottoman hienolta onnistua Pillerin kanssa sileällä, koska se ei oikeasti ole helppo hevonen saada rennoksi, se kun on jo valitettavasti vuosia tottunut kulkemaan selkä alhaalla ja pää ylhäällä, ja näin siitä on tullut sille se "ensimmäisenä tarjottava" tapa liikkua. Toisaalta se ei "pihtaa" millään lailla sitä rentonakaan kulkemista, vaan tekee senkin kyllä heti, kun vaan teet oikein- ja sellaisen hevosen minä tarvitsen, hevosen, joka palkitsee aina, kun tekee itse oikein. Varjopuolena ehkä tässäkin, minkäänlaista merkkiä ei P anna niistä virheistä, mutta toisaalta, hurjan hyvä ja luotettava opettajahan se on niille, joita ratsastus voi vähän jännittää ja joille tekisi tosi pahaa sellainen "hevosen antama rangaistus", kuten vaikka pukittelu tai muu sellainen vikurointi. Pilleri onkin ihan superhyperhyvä opettaja luottamuksessa, eli siihen on äärettömän helppo luottaa ja uskoa- ilman Pilleriä, en minäkään uskaltaisi puoltakaan siitä, mitä nyt uskallan. Ilman Pilleriä, en välttämättä luottaisi hevoseen, en yhteenkään. Ja tässä ehkä suurin syy siihen, miksi hehkutan Pillerin olevani se elämäni hevonen- se on rehellisesti ensimmäinen, jonka kanssa uskallan enemmän, kuin yksin uskaltaisin.
Juu, tällä kertaa ei huvittanut kuin toista meistä- arvaa kumpaa?
Heikkoutena meillä molemmilla on ehkä se, että jos ei huvita tehdä töitä naama mutrulla, niin sitten vedetään vähän omalla tyylillä. Meistä on siis hirveän vaikea tehdä oikeasti ns. "vakavasti otettavaa ratsukkoa", ei nääs nuttura turhia kiristä kumpaakaan. Yritän aina olla pitämässä hauskaa, ja Pillerin mielestä on tosi hauskaa mennä kovaa, joten joskus ehkä se menee vähän enemmän siihen huvitteluun, kuin varsinaiseen työntekoon.. ;) Mutta, siksi se onkin myös yksi meidän vahvuuksista, minun on hirveän palkitseva tehdä Pillerin kanssa töitä, koska se tulee sillekin ilon kautta, kun sen antaa olla oma itsensä, eikä esim. hidasta sitä tarpeettoman paljon. Esteillä sen etenkin huomaa, miten hevonen todella tykkää, vaikka menisi ihan päin pyllyä kaikki mahdollinen- se vaan niin nauttii, joten turhaan ottamaan sitä siltä pois. Ei se ole mikään kuplamuoviin kääritty hienonhieno kilpahevonen, sen kanssa saa ja pitääkin pitää ihan vain hauskaa ja nauttia menosta, eikä ottaa liian vakavasti! :) Vauhtia ja vaarallisia tilanteita pitäisi löytyä tämän hevosen ansioluettelosta, vaikka vauhti onkin suuremmassa osassa vaarallisten tilanteiden sijaan ;)
Kaksi tyhmää tekee yhden ihan tarpeeksi fiksun, eikö niin? ;)
(C) Jenna
Ratsukkona me tavallaan täydennetään toisiamme- minulla riittää huumoria ja kärsivällisyyttä tälle hevoselle, teki se mitä vain. En suutu, en hermostu, enkä missään nimessä pelkää sitä. Se puolestaan jaksaa minun virheitäni, ja jaksaa tehdä kanssani aina yhtä iloisella mielellä töitä, korjata ja opettaa. Jostain syystä se on aina tuntunut sopivalta, vaikka omissa taidoissa on tultu eteenpäin ihan ryminällä- silti se on aina tuntunut niin omalta, hyvältä, ja tutulta haasteineen ja helppouksineen. Jostain syystä Pilleriin olen kiintynyt ihan täysin eri tavalla, kuin mihinkään muuhun hevoseen koskaan aikaisemmin. Toki yhteistyömme on ollut pitkäaikaisempaa, kuin mahdollisesti muiden hevosten kohdalla, mutta kyllä Pillerissä on jotain muutakin, kuin se, että se on Pilleri- siitä on tullut minulle ystävä, ja niinä hetkinä, kun muita ei ollut, on minulla ollut se. Synkkiä asioita on kuiskuteltu tämän hevosen korvaan ja kaikenlaisina hetkinä olen hakenut voimaa sen läsnäolosta. Olen niitä ihmisiä, jotka viihtyvät yksin, mutta silloin kun se ei ole ollut valinta, vaan hetki, jolloin ystävää ei vain oikeasti ole ollut, on Pilleri ollut siinä. Hevosista saa ihan aikuisten oikeasti ystäviä itselleen, vaikka eihän niiden kanssa lähdetä illanviettoon tai jääkiekkopeliä katsomaan, saatika puhuta poikaystävistä tai muista elämää mullistavista asioista- itse olen aina tarvinnut kuuntelijaa, en niinkään suunnannäyttäjää tai keskustelijaa, vain ystävää polulleni, ja siihen tehtävään Pilleri on kyllä istunut äärimmäisen hyvin. Ja toivon, että minäkin olen ollut osa sen polkua, ja olen sille miellyttävä ihmisystävä, vaikka hevonen ei välttämättä asioita ihan näin pohdiskelekaan. Joko siltä kaksijalkaiselta saa ruokaa tai sitten ei, se varmaan määrittää tämän ponin kohdalle aika pitkälle nämä ystävyyssuhteet ;)
Tämäkin tunti meni oikeasti ihan päin honkia, mutta silti hymyilin-
on se vaan paras!
Tiivistelmänä minä voisin sanoa sen näin: Pilleri on minun mielestäni maailman paras hevonen, ei epäilystäkään. Ja kohtelen sitä juuri sillä tavalla, kuin se olisi se maailman paras ja arvokkain hevonen- ehkä siinä onkin tämän jutun salaisuus.

Oletko Sinä ennemmin sellainen hauskanpitäjä, vai vakava vääntäjä?
Vai kenties vähän molempia?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Osa lähettämistäni kommenteista ei muuten ole viimepäivinä näyttänyt eksyneen perille, joten huomauttakaa rohkeasti, jos ei kuulu mitään, vaikka teillä on uusia postauksia! :) Puhelin ei välillä näytä lähettävän kommentteja, ja näin kipeänä en ole paljoakaan koneella, joten hihkukaa ja huutakaa, jos teille ei ole kuulunut kommentteja takaisin, en pure! :)
XOXO,
Siiri

8 kommenttia:

  1. Tämä postaus oli taas ihan älyttömän hyvin kirjotettu! Kaikki nämä Minä ratsastajana-sarjan postaukset ovat olleet todella hyvin toteutettuja, pointsit sulle!

    Itse en oikein ratsastaessa viitsi/uskalla, vaan usein painetaan nuttura liiankin tiukalla. Välillä otetaan jotain hölkkäpäiviä treenin sekaan, eli mennään vaan kevyessä ravissa kentällä niin, että pidän toisella kädellä ohjien päistä kiinni, kun toinen käsi lepää rentona reiden päällä. Liian usein painetaan kuitenkin vain sellaisella "Ratsasta, ratsasta paremmin, ratsasta parhaiten"-fiiliksellä, minunkin pitäisi oppia hölläämään ja tajuta, että ei muutama kevyempi päivä tapa Wonya. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kiva kuulla! :) Hienoa, että postaussarja on ollut mukavaa luettavaa! :)
      Höllää ihmeessä, hevonenkin varmasti nauttii jos vähän humputtelette! :) Mun pitäisi puolestaan ottaa välillä vähän vakavemmin, ja tehdä töitä silleen tosissaan :D

      Poista
  2. Tosi hyvin kirjotettu, taas kerran :) Ite oon ehkä suurimmaksi osaksi vakavammin vääntäjä, mutta hauskaakin pidetään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Noniin, sehän on hyvä että on löytynyt se teille sopiva tasapaino! :)

      Poista
  3. Tosi hyvin kirjoitettu postaus! Pilleri vaikuttaa juurikin sellaiselta jokaisen hepalta, joka soveltuu kaikentasoisille :) Hienoa, että Pilleri on auttanut sut yli sun peloista! Mun mielestä just tollanen hevonen on täydellinen "elämäni hevonen". Sellainen johon voi aina luottaa ja sellainen, jonka kanssa on kiva tehdä töitä pitkäjänteisesti, mutta kuitenkin on myös kiva irroitella! Itse tykkään toki myös tehdä sellaisia kunnon vääntöjä, mutta mun mielestä myös hauskanpito on tosi tärkeetä, että on sitten motivaatiota vääntää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikean kuvan sait, kuka vain voi mennä Pillerillä! :) Tiettykään ihan kaikki ei siitä pidä, kun se ei rentoudu ihan sormia napsauttamalla ja korvaa joskus tehtävien tekoa vauhdilla :)
      Ja kyllähän me Pillerinkin kanssa välillä vakavasti väännetään, koulukisojen merkeissä nääs ;) Ensi vuonna taas niitä juttuja! :)
      Kiitos kehuista ja mukavasta kommentista😊

      Poista
  4. Tosi hyvin kirjoitettu, ja kuten aina; niin ihanan positiivinen postaus! :D Ootte kyllä ihana pari♥ Ei moni löydäkkään ratsastuskoulusta sitä jollain tasolla "omaa" hevosta, itselle täydellistä, elämän hevosta♥

    Mulla tosiaan päivästä (omasta ja hepan!) riippuen välillä väännetään vähän vakavemmin ja välillä humputellaan menemään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia <3
      Tuo fiilispohjalla meneminen on kyllä yleensä hyvä, kunhan muistaa että välillä on höllättävä ja välillä myös tehtävä rankempaa reeniä, ettei ihan vaan jompaakumpaa ;) On kuitenkin hyvä kuunnella sitä hepan ja oman mielen fiilistä, että treenistä jää hyvä mieli! :)

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!