lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 17. luukku: Workout!

Heipähei!
Jouluaatto se vain lähenee- mikä on ollut ihaninta joulunodotuksessa tähän asti? :) Itse olen tykännyt eniten joululahjojen etsinnästä, vaikka välillä onkin pieniä kriisin hetkiä, kun mikään ei tunnu olevan "just se lahja"- ajatus on kuitenkin tärkein näissä jutuissa! Poikaystäväni kanssa käytiinkin toissapäivänä jo yhden joululahjan tiimoilta ulkona, eli sain lahjaksi liput Mentalisti 2.0- kiertueelle katsomaan Pete Poskipartaa! Oli kyllä hauskaa ja todella hämmentävää, ennen kaikkea mukava irtiotto arjesta! :)
Joulukalenterin 17. luukussa puhutaan treeneistä ja siitä, minkälaiset asiat olen itse kokenut hyödyllisiksi ratsastuksen kannalta ""oheisharjoitteissa". Lifestyle-postauksia on minulta toivottu jo useampaan otteeseen, mutten oikein ole itse kiinnostunut muusta kuin urheilusta, joten tässä nyt paras yritykseni lifestyle-postauksen tiimoilta :D Syksyllä olikin pinnalla monenlaisia treenipostauksia, niin lifestyle- kuin hevosblogeissakin, joten täältä tullaan- vähän jälkijunassa vain ;) Tässä postauksessa pohdiskelen pääasiassa pesäpallojoukkueeni harjoituksien vaikutuksia ratsastukseen, ja toivottavasti postaus herättää ajatuksia myös siellä ruudun toisella puolella niistä omista harrastuksista! Pahoittelut postauksessa olevien linkkiupotusten sijainnista, en osannut keskittää niitä!

Olen täällä blogissa saattanut ohimennen mainita harrastavani ratsastuksen lisäksi myös pesäpalloa.  Ratsastamassa käyn tosiaan 1-2 kertaa viikossa, ja pesistä pelaan Puijon Pesiksen naisten suomensarjan joukkueessa, joukkue treenaa yhdessä noin neljä kertaa viikossa näin talvikaudella ja kesällä sitten mahdollisuuksien mukaan enemmän. Treeneistä kahdet per viikko on puhtaasti lajitreenejä, eli harjoitellaan sitä varsinaista pesäpalloa- paljon heittoharjoituksia ja erilaisia lyöntijuttuja. Toiset kaksi treeniä ovat sitten fysiikkatreenejä, eli esimerkiksi erilaisia lihasvoima- tai juoksuharjoitteita. Ratsastuksen kannalta koen pesäpallon siinä mielessä hyödylliseksi lajiksi, että koordinaatio on hyvin tärkeä juttu, ja samalla tavalla täytyy tietää, missä sen oman kehon rajat menee- pallo täytyy saada kiinni katsomatta sen kulkua räpylään. Pesäpallo on myös hyvin monipuolinen laji, siinä tarvitaan ketteryyttä, voimaa, nopeutta ja sitä koordinaatiota ollakseen kokonaisvaltainen pelaaja. Kymmenen vuotta molempia lajeja harrastaneena voisin sanoa niiden tukevan toisiaan hyvin, vaikka ovatkin hyvin erilaisia lajeja- pesiksessä suoritukset ovat nopeita ja ohi ihan hujauksessa, kun taas ratsastuksessa työskentely on pitkäjänteisempää ja lihasrasitus staattista koko kehon alueelle :)

Ennen kävin kuntosalilla ihan vain omaksi ilokseni vapaa-ajalla, mutta nykyään käyn salilla osana joukkueemme treeniohjelmaa ja meillä kaikilla on omat henkilökohtaiset saliohjelmat ja liikkeet, joita tehdään. Nämä liikkeet on suunniteltu pesäpallossa tarvittavien ominaisuuksien parantamiseen ja kehon "tasapainottamiseen"- eli siis niin, että kehossa olisi tasapainoisesti voimaa, ei vain ylävartalossa tai pelkästään jaloissa. Se onkin hyväksi myös ratsastukseen, sillä jokaisen kehonosan on oltava yhtä vahva ja tasapainossa toisiinsa. Keskivartaloa tarvitaan ratsastuksessa ihan tosi paljon, ja siksi onkin hyvä, että treeniohjelmissa tehdään harjoitteita koko kehoa käyttäen! Olenkin huomannut vaikutuksia välittömästi myös satulassa, jos on viimeaikoina ollut rankkoja keskivartaloon keskittyneitä treenejä- väsynyt keskivartalo ei jaksa kannatella kehoa oikein. Lepo onkin tärkeä pointti kuntosaliharjoittelussa, lihakset kehittyvät levossa treenin jälkeen, joten jos käy paljon salilla, pitää muistaa harjoitella eri lihasryhmiä, ei aina vain jalkoja tai aina vain käsiä. Tai jos treenaa joka salikerralla vaikka juurikin niitä jalkoja, niin joka kerta ei voi tehdä niillä maksimipainoilla, vaan välillä täytyy tehdä kevyempiä harjoituksia. En sen enempää kerro kuntosaliharjoitteista, mutta kysyä saa kommentilla halutessaan :)
Ratsastus vaatii tasapainoa ja hyvä kehonhallintaa, ja tietysti kunnon on oltava hyvä, jotta näille
satoja kiloja painaville eläimille pärjää ;)
Joukkueen juoksutreeneissä tehdään juoksuharjoitteiden lisäksi paljon loikkia ja hankitaan jalkoihin elastisuutta, unohtamatta kuitenkaan kykyä lähteä räjähtävään liikkeeseen. Kirjoitushetkellä juoksutreenien teemana on selkeästi tekniikka, eli ei juosta täysiä oksentamiseen asti, vaan juostaan noin 80% teholla 80-100m, ja 95% teholla lyhyempää "pesävälimatkaa", n. 30-50m ja koitetaan keskittyä oikeanlaiseen asentoon ja liikkeeseen. Lantio edessä, polvi ylhäällä, ja kädet olkapäästä asti eteen-taakse-liikkeeseen, ei vain kyynerpäästä. Juoksussakin korostuu keskivartalo, sillä oikeinlaista tekniikkaa ei saavuta ilman hyvää tukilihastoa vatsa- ja selkälihaksissa. Ja sehän on suoraa plussaa ratsastukseen! :) Loikkaharjoitteissa pyritään räjähtävään liikkeeseen, joka on minulle henkilökohtaisesti vaikeaa etenkin tasajalkaloikissa- voimaa ja joustoa ei vain ole sillä tavalla kuin pitäisi, joten harjoitteesta on minulle hyötyä todella paljon, vaikka vielä onkin vaikeaa. Räjähtävästä liikkeestä ei suoranaisesti ole hyötyä välttämättä satulassa, mutta mielestäni siinä on yhteys kykyyn reagoida äkkinäisiin liikkeisiin, kuten vaikka hevosen kaukaa lähteneeseen ponnistukseen esteelle ja siinä tarvittavaan voimaan nousta ylössuuntautuvassa liikkeessäkin irti satulasta. Sen ihan huomaa, että en itse siihen kykene, vaan jään kiinni satulaan, joten tästäkin on minulle henkilökohtaisesti suuri hyöty! Joukkueella on myös suositukset omatoimisista lenkkeilyistä, mutta niillä ei nyt ole niin merkitystä tämän postauksen kannalta, joten jätetään ne välistä :)

Joukkueen treenejä ja joukkueen puolesta omatoimisia harjoituksia on paljon, ja senpä takia sellaiselle "hmm, voisinpa lähteä salille"- päiville ei oikeastaan ole hirveämmin tilaa. Lepo on omasta mielestäni todella tärkeä osa harjoittelua, ja vaikka joukkueen harjoitteista saisi kokoon vaikka jokaiselle päivälle kaksikin treeniä viikolle, on mielestäni ihan oikein pitää niitäkin päiviä, että ei tee mitään kehoa erityisesti rasittavaa, vaan vaikka käveleekin bussin sijasta tai tekee muuta hyötyliikuntaa- aina ei tarvitse, eikä pidä lähteä hiki hatussa raatamaan ja tekemään tosissaan verenmaku suussa. Ja niitäkin viikkoja on, kun menee mieluummin vaikka tallilla käymään tai kaverin kanssa kahville omatoimisten treenien sijaan- siihen ei tällä harrastajatasolla kuole, jos jättää omatoimisia treenejä välistä, se on ihan oman fiiliksen juttu. Urheilua pidän ennen kaikkea sellaisena kivana juttuna, ja eihän se ole kivaa, jos pakolla tekee! :) Siksi ajattelenkin, että aina saa jättää sen salin tai lenkin välistä, jos olo on väsynyt tai muuten vain ei oikein huvita. Treenistä saa paljon enemmän irti, kun se oikeasti on kivaa ja sen haluaa tehdä! Tietty jos nyt kuukauden ajan laiminlyö asioita, jotka muut joukkueelaiset tekee, jää joukkueen tasosta jälkeen ja se kostautuu sitten myöhemmin, joten sinänsä motivaation on pysyttävä yllä, ettei treenejä ihan vain huvikseen jätä välistä. Itse edustan muutenkin joukkueen ei-niin-hyviä pelaajia, joten minun on tehtävä tuplasti töitä pärjätäkseni- siitä pesäpallo onkin vähän ikävä laji, että joukkueesta vain 12 pelaajaa valitaan peleihin kokoonpanoon mukaan, ja siitä jää jotkut niin sanotusti katsomon puolelle. Pelaamme Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, jolta putoaa takaisin maakuntasarjaan, jos on sarjan huonoin, ja sen takia vain parhaat pääsevät pelaamaan, sen sijaan että kaikki pääsisivät mukaan ainakin pariin peliin. Paikka on ansaittava, ja edelliskaudesta aina parannettava. Sepä onkin ihan omiaan pitämään sen tahdon yllä tehdä myös omalla ajalla töitä edistymisen eteen, kilpailuhenkinen ihminen kun olen, vaikka ihan rohkeasti myönnänkin olevani yksi joukkueen epätasaisimmista pelaajista.
Ja kuka sitä väittää, ettei ratsastus ole urheilua?
Molemmilla on hiki, 45minuutin jälkeen!
Ratsastus on omalla tavallaan hyvin monipuolinen laji, joten sen kaveriksi sopii mielestäni toisella tavalla monipuolinen laji, jotta keho pysyy tasapainoisena ja rasitusta on monenlaista. Siksi tykkäänkin olla molempia, sekä ratsastaja, että pesäpalloilija! :)

Onko Sinulla muita urheiluharrastuksia ratsastuksen lisäksi?
Mitä hyötyä tai haittoja näet toisista lajeista ratsastukseen nähden?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
XOXO,
Siiri

10 kommenttia:

  1. Oletpas sporttinen ihminen! Ihan alkaa hävettää oma ainainen sohvalöhöily :'D
    Ratsastushan ei yksinään ole fitness-tyypille riittävä, vaan olisi hyvä harrastaa jotain lajia tukevaa, kuten voimistelua, tanssia tai käydä salilla. Itselläni tuo on vähän jäänyt, sillä ainoa urheiluni ratsastuksen ohella on käydä kävelemässä koiran kanssa - kun ei ole kuntoa juosta.. :D aina sitä päättää aloittaa urheilun, mutta ehkä viikon jälkeen se taas "unohtuu"..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule en todella liiku joka pv viikossa, tälläkin hetkellä on tämän sairauden takia kohta viikko löhöilyä takana! :D Että turhaan podet huonoa omatuntoa ;)
      Mä niin rakastaisin omaa koiraa, olisi niiiin ihana käydä koiran kanssa lenkeillä ja harrastaa vaikka agilitya :)!

      Poista
    2. Tosi kiva postaus! Itse oon harrastanut tanssia pitkään, mikä mun mielestä tukikin hyvin ratsastusta! Nyt kuitenkin kun käyn sen 6 kertaa viikossa tallilla, niin aikaa ei enää vaan jää kauheasti muulle :/ Vaikka en nyt kerkiäkään harrastamaan muuta lajia, on meillä kuitenkin tallin puolesta välillä näitä oheisliikuntoja :)

      Poista
    3. Kiitos! :)
      Oi, tanssi olisi ihanaa, kun olisi yhtään rytmitajua tai kykyä liikuttaa kehoa niinkuin tanssissa liikutetaan :D Mun kehonhallinta kun ei ole mitään priimaa :'D Tanssi on kyllä hurjan kaunis harrastus, toivottavasti se on edelleen jollain tavalla läsnä elämässäsi :) Minkälaisia oheisliikuntoja tallinne järjestää? :)

      Poista
  2. Tämä oli todella mielenkiintoinen postaus! Itse tykkään lukea todella paljon treenauspostauksia, itsekin olen kirjoittanut yhden, jos toisenkin.

    Tiedän millaista on treenata kovaa! Harrastin kilpauintia kymmenenvuotiaaseen asti, jolloin minulla saattoi olla kahdeksat treenit viikossa! Tällöin oli pakko lopettaa, sillä vaikka oikeasti pärjäsin siinä, oli motivaatio lopahtanut ja uinti vei liikaa voimia.

    Sen sijaan uimahyppy olikin ihan oma lukunsa! Aloitin se kahdeksan vuotiaana ja minut "ylennettiin" kolme ryhmää tasokkaampaan ryhmään jo kolmien alkeistreenien jälkeen - tikkuhypyistä vedentasalta voltteihin tasoilta! Rakastin tätä lajia koko sydämmestäni ja treenasinkin sitä 12-vuotiaaseen asti SM-tasolle. Tällöin treenasin viikossa 2 "pakolliset" treenit, yhdet vapaaehtoiset sekä yhdet vapaaehtoiset telinevoimistelutreenit joka toinen viikko. Sydämmeni murtui, kun muuton takia jouduin jättämään lajin! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, mukava että ei-niin-heppaisa postauskin menee ihan hyvin osana joulukalenteria! :)
      Oi, oletpa oikea vesipeto! Harmi, että harrastus tyssäsi tavallaan sellaiseen asiaan, johon et voinut itse vaikuttaa. Mutta ne positiiviset vaikutukset mitä harrastuksesi ajalta sait, elävät varmasti vielä ja kehonhallintasi parantamiseen on sulla varmasti hurjasti kaikenlaisia harjoitteita, tuo uimahyppy varsinkin kuulostaa tosi vaativalta lajilta, täytyy todella tiedostaa oma keho! :)

      Poista
  3. Tosi hyvä postaus! :) Kylläpä sä jaksat olla aktiivinen urheilija! :D Mielestäni lähes tulkoon kaikki lajit auttaa ratsastuksessa, kehonhallintaa voi aina parantaa :D itse käyn vain viikottain joko pelaamassa jotai, puntilla tms, eli en mitään muuta harrasta mutta yritän liikkua muillakin tavoin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä kyllä ole ihan näin aktiivinen, kuin tästä voisi luulla, urheilen (terveenä, nyt tällä hetkellä vaan makaan sängyssä neljättä päivää :D) yleensä noin viidesti viikossa, joista siis suurinpiirtein neljät on joukkueen treenejä ja yhdet sitten ratsastusta/jotain omatoimista. En todella ole niitä ihmisiä, jotka jaksaisi käydä "aamutreeneissä" ja "iltatreeneissä", ellei aamutreeni ole sitten jotain tosi kevyttä! :D Ratsastuskursseilla ja leireillä kyllä jaksaa vaikka viisi tuntia päivässä ratsastaa, ei mitään ongelmaa, mutta sanotaanko näin, että jos laji olisi eri, ei välttämättä motivaatio olisi ihan niin korkea ;) Pesäpallo on mulle tosiaan ns. kakkoslaji, vaikka niitä treenejä onkin enemmän ratsastukseen nähden, mutta jos treenit olisi samaan aikaan ratsastuksen kanssa, menen miltei aina tunnille tai siirrän sen toisaalle. Teen mielelläni sitä, jonka koen itse kivaksi ja mukavaksi harrastukseksi, ja nämä kaksi lajia ovat mulle kyllä ihan täydelliset- toisessa saa vähän purkaa negatiivisia tunteita pallon mätkimiseen ja toisessa saa sitten vaan olla hiljaa ja suorastaan tanssia eläimen kanssa. Ne antaa mulle niin paljon sitä omanlaistaan energiaa ja voimaa, että ei tosikaan! :)

      Poista
  4. Tosi hyvä ja hyödyllinen postaus! Minkin vielä kaksi vuotta sitten harrastin ratsastuksen lisäksi joukkuevoimistelua, jossa treenejä oli aina vähintään se kolme kertaa viikossa. Pyrin myös aina kotona tekemään lihaskuntoa ja joskus lähdin ennen koulua aamulla seitsemältä lenkille. Ratsastuksen puolella valmennuksia oli kerran tai kahdesti viikossa ja itsenäisesti ratsastin noin 2 kertaa riippuen valmennuksista, ja usein myös muitakin kuin kisaponia. Molemmissa lajeissa halusin myös kisata tavoitteellisesti, joten viikonloput jakautuivat molempien lajien kesken, parhaillaan kahdet kisat yhtenä viikonloppuna, mutta eri päivinä. Koulussakin oli käytävä joten aika alkoi loppua kesken ja kokeisiin luin aina 10 jälkeen illalla, kun muut olivat jo nukkumassa. Liika on kuitenkin liikaa ja vuoden tätä jaksoin kunnes ratsastus vei voiton ja jouduin luopumaan jo 10 vuotta kestäneestä voimstelu-urastani.

    Puolivuotta pidin täysin taukoa kaikesta tanssista, mutta niiden tilalta juoksin 2 tuntia kolmena päivänä auttamassa alkeislaisia pientunneilla tallilla. Viime tammikuussa kuitenkin oli niin kova palo päästä tanssilattialle, joten tanssin puoli vuotta kerran viikossa. Kuitenkin sain vihdoin oman hevosen loppukeväästä, joten tanssi oli jälleen lopetettava ajanpuutten vuoksi. Tällä hetkellä en siis säännöllisesti harrasta muuta kuin hevostelua, vaikka intoa olisi mutta tunnit eivät vaan enää riitä vuorokaudessa. Ehkä vielä joskus pääsen takaisin tanssimaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, melkoinen urheilija olet kyllä ollut, en minä vaan repeäisi noin moneen paikkaan! Propsit siis sinulle, tuo on ollut melkoinen suoritus! :)
      No, onneksi sitä voi tanssahdella myös salien ulkopuolella, eikös vain! On hienoa, että olet noinkin omistautunut valitsemallesi lajille! :)

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!