torstai 17. marraskuuta 2016

Vielä viimeisen kerran?

Ehkä huikein kuva meistä ikinä!
Moi!
Kävin tosiaan eilen keskiviikkona ylimääräisellä ratsastustunnilla, kun opettajat kertoivat sen olevan estetunti ja ajattelin sitten mennä Pillerillä sinne hyppäämään, että saadaan vähän "touchia" ennen kisojakin noihin hyppyhommiin. Tunti oli kyllä estetunti, mutta Pilleriä ei meidän ryhmän kohdalla näkynyt, ja oman nimeni perässä oli uljas valkea. Opettaja kysyikin ensimmäisenä talliin tullessani, että kenelläs minä olen tulossa kisoihin? Vastasin sitten, karvasta pettymystä nieleskellen, että en halua tulla kellään, jos Pillerillä ei voi tulla. Monta mukavaa ja taitavaa hevosta tarjottiin kisaratsuiksi, mm. Masia, Lucasta ja Rasmusta, mutta en vain halua kisata muilla, kuin Pillerillä- se tulee aina olemaan se ykköskisatykki, eikä muilla ole siihen sananvaraa. Näinpä meidät viivattiin osallistujalistasta yli ja meidän kisastartti siirtyy ensi vuodelle- jos Pilleristä vielä pomppuponi tulee, mutta uskotaan ja toivotaan kuitenkin vielä vakaasti, ettei viimeisin hyppy ole vielä viimeinen.
Rehellisesti voin myöntää, että kun asiasta kuulin niin kyyneleet nousivat silmiin. Ei sitä oikein etukäteen ymmärtänytkään, miten surulliseksi siitä tuleekaan, kun epäily muuttuu totuudeksi. Rasmus tuntuikin ymmärtävän, että nyt ihmistä surettaa, ja oli kovasti tulossa syliin ja seurasi liikkeitäni koko ajan- kai voisi sanoa, että Rasmus piti minulle seuraa. Kyyneleet vierivätkin pitkin poskia muutamaan otteeseen, vaikka parhaani mukaan yritin pitää tunteeni sivussa ja keskittyä tulevaan estetuntiin, ei surua ja pettymystä vaan voinut pitää sisällään. Tunti menikin vähän haahuillessa ja tuntui, että olisin nähnyt vain unta tai jotain, en ollut läsnä. En osannut jännittää, vaikka eteemme nousi taas vähän isompi okseri, en osannut oikein tehdä mitään, vaikka Rasmus meni vähän lujempaa, kuin oli tarkoitus. Mikään ei oikein tuntunut miltään, vaikka Rasmus oli opettajan sanoin todella hyvä tänään ja korjasin virheitämme aktiivisesti ja onnistuneesti. Ja Rasmus olikin tosi hyvä, minä en vaan itse osannut iloita asiasta, kun mielessä kummitteli vain ajatus: "mutta kun tämä ei ole Pilleri."
Me ihan ekoissa kisoissamme :')
Tunnin jälkeen hoisin Rasmuksen sitten pois, ja jokin ajoi minut Pillerin karsinalle. Avasin karsinan oven ja astuin sen viereen asettaen käteni sen kaulalle ja juttelin sille. Pyysin anteeksi, etten saanut vietyä sitä vielä sen rakastaman asian pariin, vaikka olin luvannut. Pyysin anteeksi siitä, etten tehnyt tarpeeksi sen eteen ja jättänyt sen yksin, ollut käymättä sen luona. Kyyneleet vierivät taas silmistäni ja rapsuttelin Pillerin turpaa. Se katsoi minua silmiin ja tuntui olevan hyvin hämillään. En jotenkin osannut olla siinä Pillerin kanssa, kun se oli niin kysyvän näköinen, enkä löytänyt enää mitään, mitä voisin sanoa tai tehdä. Niinpä lähdin sitten kotiin ja mietin, mihin tästä oikein jatkaisi, kelle puhuisi, mitä sanoisi.
Ja tässä sitä ollaan. Kirjoittaessakin nieleskelen itkua, vaikka ei olekaan mistään haudanvakavasta kyse ja poni on muutoin ihan ok- tätä oli vain odottanut sieltä syyskuun kisoista lähtien, kun alla oli se hyvä suoritus ja tiesin, että siitäkin voidaan vielä parantaa ja olla vieläkin parempia. Pillerin kanssa on vain niin huippua kisata ja hypätä, ettei sille oikein löydä sanojakaan. On niin hienoa päästä näyttämään, että me osataan tämä homma ihan kaksistaan, ja me ollaan hyviä siinä. On niin äärettömän pelottavaa ajatella, että hypyt voivat oikeasti olla takanapäin, esteratsastus kun teki meidät molemmat niin mahdottoman iloisiksi ja lähdin aina, ihan aina, hyvillä mielin tunnilta, kun olin saanut hypätä Pillerin kanssa- Tia sen hienosti kommentissaan tiivistikin, että kirjoitan Pilleristä aina kauniisti, vaikka olisi mennyt huonommin, kuin koskaan. Ja se ei ole mitään esitystä, vaan Pilleri oikeasti on minun mieleeni niin mahdottoman hieno ja hyvä hevonen, että en halua lytätä sitä yhdestä tai edes sadasta virheestä- sekin on pelastanut tilanteet minun virheeni jälkeen varmaan satoja kertoja, joten miksi unohtaa olla kiitollinen? Lohduttavaa on kuitenkin se, että koulutreenejen hyvää boomia me voidaan edelleen jatkaa, vaikka estehommiin ei vielä päästäkään. Pääasia, että poni on edelleen siellä, odottamassa omalla paikallaan, innokkaana työntekoon ♥
Eniten toivon, että me päästäisiin edes vielä kerran hyppäämään, vaikka maahankaivettuja ristikoita. Vielä viimeisen kerran. ♥
Mitä Sinä toivoisit, vielä viimeisen kerran?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

18 kommenttia:

  1. Ihanan tunteellisesti ja mahtavasti kirjoitettu, tätäkin lukiessa kyyneleet nousi silmiin! Kyllä se teidän viimeinen kerta vielä tulee :3
    Mä haluaisin vielä kerran nähdä mun unelmien harmaan, en ees tiedä, missä se on, en tiedä, mitä sille kuuluu. Ikävä.
    Mutta onneksi mulla on jo ihana ori, jota saan mahdollisesti jatkossa ratsastustunneille ja maailman paras pikkupukkiponi :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä tosi harmi, kun muuttaneita hevosystäviä on vaikea seurata :/ Itsekin käyn vaan heppajärjestelmästä silloin tällöin katsomassa, onko tullut kuolinilmoitusta meidän eläkeponeista, mutta onneksi tiedän kodin olevan kuitenkin superhyvä näillä kaikilla :')
      Ihana kuulla, että olet löytänyt uusia hevoskavereita! :) Tsemppiä teidän taipaleelle! :)

      Poista
  2. Voih, tosi harmillista! Ihanasti kirjoitettu, ihan kyyneleet nousi silmiin. Tsemppiä sinne jatkoon! 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan sitten vaikka kouluratsukko, kunhan ollaan jotain <3 Kiitoksia Repe! :')

      Poista
  3. Voi Pilleri... :( Pääasia, että poni on vielä elossa ja pääsette kuitenkin edes koulua menemään! Toivotaan, että Pilleri palaa estehommiin vielä jonain päivänä<3 Oli se päivä sitten ensi vuonna tai seuraavana, niin voin sanoa, että se tulee olemaan sun yksi parhaista päivistä. Nimim. Eetun kanssa koettua :')
    Vielä viimeisen kerran toive? Hmm... varmasti se, että saan olla Eetun vierellä kun sen aika koittaa. Haluan, että se tietää, ettei sillä ole hätää ja että olen aina sen luona. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kauheampaa olisi kohdata taas yksi sairasloma, kun ei koskaan tiedä tuleeko käänteitä huonompaan tai kuntoutuuko poni enää ratsastuskoulukäyttöön- Pilleri on kuitenkin taistelutahtonsa osoittanut monet kerrat, joten toivotaan sille parasta :')<3
      Minäkin haluaisin olla Pillerin kanssa sinä hetkenä, vaikka olisihan se varmasti raskas pala. Hevosen ei kuitenkaan pidä jäädä niinä hetkinä yksin, vaan sillä pitää olla ystävä ja joku, joka oikeasti välittää siitä saattamassa sitä ajasta ikuisuuteen :')
      Kiitos ihanasta kommentista jälleen kerran, Tia! <3

      Poista
    2. Raskasta se olisi, mutta pahemmalta tuntuisi jättää se rakas yksin sillä hetkellä. Oma olo ei siitä kohene kuitenkaan pitkään aikaan, vaan jää se aukko elämään. Mutta ainakin muistaa sen viimeisen hetken, joka ainakin itselleni on tärkeää. :)<3

      Poista
  4. Ihana postaus! Mulla oli hyvin lähellä itku, tätä lukiessa, varsinkin kun Johanna Kurkela soi taustalla. Mä toivoisin pääseväni viimeiselle ratsastukselle, tai jos se ei ole mahdollista, niin edes tekemään maastakäsitelyä, ennen viimeistä matkaa. :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :') Hienoa kuulla, että teksti liikutti ja jollain tasolla varmasti kaikki hevosihmiset pystyy samaistumaan siihen, että pelkää hevosen puolesta. Se on mielestäni tosi hienoa!

      Poista
  5. Ihana ja hyvin postaus. Tulee vanha talli ja menetetyt hevoset mieleen tätä lukiessa. Toivottavasti pääset vielä Pillerin kassa hyppimään, kun se vaikuttaakin niin hienolta.

    VastaaPoista
  6. Tosi hienosti kirjotettu postaus! Tiiän miltä tuntuu, koska itellä ollut samantapainen tilanne :/ Parempi kuitenkin, että pääset vielä ratsastamaan Pillerillä ja toivottavasti vielä hyppäämän edes kerran! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia tsempistä, vertaistuesta ja kehuista! :') Joo, täytyy olla kiitollinen, että poni on kuitenkin vielä koulutunneilla! Isoin ongelma on varmaankin se, että kavioiden pitää kasvaa takaisin, ettei paikat irtoa ja sitten ollaan pulassa- esteillä kun kaviot kopisee tällä ponilla ihan yhtenään, niin on varmasti viisasta jättää hyppyhommat hetkeksi ja antaa kavioiden oman aineksen kasvaa kuukausien saatossa. Jos ei kuulostanut yhtään tutulta, niin selvitystä asiaan löytyy postauksesta nimeltä "Mitään ei ole tehtävissä", julkaistu viime kuussa! :)

      Poista
  7. Ihana postaus! Tiedän tuon tunteen vähän turhankin hyvin, usko pois!
    Mitä minä haluaisin vielä viimeisen kerran... Haluaisin tavata erittäin hyvän ystäväni vielä viimeisen kerran, vaikka se nyt on jo myöhäistä. Haluaisin sanoa hänelle, että vaikka syöpä hänet nujersikin, hän on minulle suunnattoman tärkeä. Loppuun sanoisin vielä: "Hyvää yötä. Kauniinta unia, nyt ei enää satu". <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin menetin ala-asteella ystäväni syövälle, emmekä me luokkatoverit häntä enää viimeisinä hetkinä nähneet, joten hyvästejä ei saanut jättää. Ehkä he tuolla jossain katselee ja kuulee hyvästit :)

      Poista
  8. Voi teitä ❤️
    Olisikin ollut todella kiva lukea miten teillä kisoissa meni, mutta harmi kun ette kisoihin sitten päässeetkään :/ Tiedän miltä sinusta tuntuu ja todella ihanaa lukea tekstiä, kun joku oikeasti välittää hevosesta. Ihan kyynel vierähti poskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pallero paranee kyllä vielä esteponiksi, uskon siihen vakaasti <3
      Kieltämättä harmittaa ihan tosi paljon, kun Pilleri ei pääse kisaamaan, mutta itse kuitenkin päätin ottaa härkää sarvista ja lähteä karkeloihin mukaan kisaratsu-kakkosilla. Tiedän, että mua harmittaisi ihan sairaasti jättää odotetut kisat välistä vain sen takia, että se "mukavuusalueen" ykköshevonen on sivussa, joten nyt lähdetään sitten vähän henkiseltäkin kantilta voittamaan uusia haasteita :) Ensi vuonna me sitten taas palataan parrasvaloihin, ihan varmasti! :)<3
      Kiitokset kauniista sanoistasi, lämmittävät mieltä äärettömän paljon <3

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!