keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Hyvänmielen pläjäys

Kuvituskuvaksi videolle seuraksi marraskuun alkupuolelta räpsy!
(C) Ilona
Heippa!
Tämän postauksen piti tulla vasta joskus viikkojen päästä kalenterin jälkeen, mutta nyt kun sain videon kasaan, niin halusinkin jakaa tämän heti! Marraskuun loppupuolella menin tosiaan vielä Pillerillä ilman satulaa, ja sain tunnille taltioijan mukaan, joten tässä tulisi taas pitkästä aikaa maastakäsin kuvattua videoita meidän menosta! Videokoosteesta löytyy kaikki pätkät, mitä kamerasta löytyi, eikä niitä ole oikeastaan sen kummemmin pistetty osiksi koosteeseen- siitä selittyykin puolen tunnin kesto, katsokoon, ken jaksaa! ;) Minun mielestäni jokaisessa pätkässä vaan oli jotain julkaisemisen arvoista, joten halusin sitten jättää mahdollisimman paljon materiaalia koosteeseen- ja eihän se pahaa tee näyttää kerrankin isoa osaa tunnin työskentelystä, eikä vain viittä minuuttia, joten tässä nyt kerrankin sitten tulee videota ihan olan takaa! Ja onhan Pilleri niin söpökin, että kyllä sitä jaksaa vähän pitempäänkin tuijotella? ;) Pilleri suuttuu, jos väitätte, että ei ole!!

Videoon on karannut yksi järjestysvirhe, mutta ehkä siihen ei kuole (väistöjä jo ennen tehtävän selitystä) :) Videossa näkyy ihan kaikesta kaikki, ja opettajan kommentit kuuluu hyvin, joten en sen kummempia tässä selitä. Otsikkokin sen kertoo, video tuo minulle tosi hyvän mielen ja siitä todella jäi ihan huippukivat fiilikset! Pilleri suoritti kaikki tehtävät tosi tasaisesti ja teki heti paremmin, kun itse tein paremmin. Se onkin ihan hassua, miten videossakin on monta kohtaa, joissa opettaja sanoo vaikkapa että "rentouta molemmat kädet", ja sillä sekunnilla Pillerinkin niska laskee! Jotakin taikaa noissa opettajissa on pakko olla..! On se niin huippuheppa, rakastan ♥ Odotan jo innolla ensikertaa Palleron kanssa, niin huippu se nyt on ollut näillä ilman satulaa-kerroilla, josko sama buumi jatkuisi myös satulalla ♥

Menetkö Sinä mielelläsi ihan "kouluratsastusta" ilman satulaa, vai humputteletko vain rennosti?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Joulukalenteri alkaa huomenna, iiks! Tänään menen illalla vielä kavereille seuraksi tallille, joten ei heppailu tämän kuun osalta vielä tähän jäänyt! :) Joulukalenterin jälkeen sitten taas ratsastushommia (ellei jokin luukuista tarvitse korvaajaa ratsastuspostauksen muodossa/tule jotain tosi hehkuttamisen arvoista ;) ), joten siihen asti hepat sanovat tuntihommista täällä blogin puolella näkemiin! :)
XOXO,
Siiri

maanantai 28. marraskuuta 2016

Jin ja jang

Isot kiitokset postauksen kuvista Johannalle! :)
Moikka!
Pahoittelut kovasti, että tämä postaus tulee myöhässä, mutta en edellisen postauksen jälkeen vain ole ehtinyt istua koneella ihan ajatuksen kanssa, lähinnä olen vain käynyt esimerkiksi tyhjentämässä kameraa tai muuta pientä ja nopeaa- Bloggerkin on ajanut minut ja monet muut tiehensä uuden päivityksen myötä, josta en itse henkilökohtaisesti ole vielä oppinut tykkäämään, pidin enemmän siitä, että näin lukemani blogit heti etusivulla :/ Viikonloppukin meni ihan yhdessä hujauksessa vain, kun olin paikallisilla markkinoilla liikenteenohjaajana, eikä sitten päivistä paljoa jäljelle jäänytkään, kun kotiin pääsi! Nyt kuitenkin on aikaa istua tähän, ja kirjoitella teille kisoja edeltäneistä treeneistä molempien heppojen kanssa, eli vielä kerran estejuttuja ennen joulukalenteria :) Nämä kaksi tosiaan ovat vähän niinkuin jin ja jang, täydentävät toisiaan, ja opettavat minulle ratsastajana omalla tavallaan niitä tärkeitä juttuja! :)
Poni tekee todella mitä vain saadakseen askeleensa sopimaan, vaikka sitten hyppää maapuomienkin yli!
Rasmuksen kanssa viimeistelytreeni sujui jumppasarjoja ja linjoja työstäen, ja Lucaksen kanssa työn alla oli samat tehtävät, mutta lisänä oli vielä tiukan tien sarja (laukanvaihto). Tunnit olivat niin samankaltaisia, niin halusin nyt läntätä molempien materiaalit tähän yhteen postaukseen, ja samalla ajattelin hyödyntää tilaisuuden vähän vertailla näitä kahta "varaheppaani", kun on molemmista tullut jo selitettyä niin monet perinteisemmät postaukset. Postausta kuvittaa Lucas, koska Rasmus-tunnille en saanut kuvaajaa, mutta molemmista tunneista on kyllä kypäräkamerakoosteet, jotka löytyvät alempaa :)
...? :D Timanttinen tekniikka meillä!
Jumppasarjalla sekä Lucaksen, että Rasmuksen kanssa saa aina olla tarkkana hevosen suoruuden kanssa. Lucas vaihtelee laukkaa, jos sen kaula on vino, kun taas Rasmus on vähän huolimaton, jos se jää vinoon tai tulee esimerkiksi käännöksestä lapa edellä. Molemmat hevoset "tarvitsevat" ratsastajaa vähän eri tavalla, Rasmus vähän tueksi ja turvaksi, ja Lucas tasapainottajaksi. Rasmus ei hyppää hyvin, jos et anna sille tukea, mutta samalla tilaa toimia. Lucas ei toimi ollenkaan, jos sen antaa vaan himmailla etenkin kaarroksissa, poni kun on luonnostaan jo vanhuuttaan hidas. Toisaalta jos Lucaksen pukkaa esteelle, kuten meille kisoissa kävi, niin stoppi tulee, kun este on ponille jo ponnistamisen kokoinen- jos taas jää vetämään ja nyppimään, loppuu ihan vain vauhti ja käy samalla tavalla. Tyhjäksikään ei voi edestä jättää, kun sitten Lucas on tosi pitkänä kohti esteitä. Lucas siis todella opettaa ratsastamaan jalalla kohti kevyttä kättä, kun taas Rasmuksen kanssa pääpointtina on lähinnä hevosen saattaminen esteelle hyvin ja rauhallisesti, se huolehtii kyllä eteenpäinpyrkimyksestä ihan itse ;) Rasmus on enemmän minun tyyppiäni näistä kahdesta, mutta ilman "Lucas- kuuriani" olisi käteni edelleen liian raskas Rasmuksen kanssa tekemiseen etenkin niillä yli 70cm esteillä, kun veto jää päälle hevosen kiihdyttäessä esteelle sen sijaan, että rentouttaisi käden ja käyttäisi tarvittaessa istuntaa ja yhtä lyhyttä pidätettä. Ilman Lucasta en olisi ymmärtänyt Rasmuksen ratsastamista, ja ilman Rasmusta en osaisi arvostaa Lucaksen kanssa touhuamista. Ja mikä parasta, näiden kahden avulla, ratsastan Pilleriä sitten aikanaan esteillä ihan tosi paljon paremmin!

Huom! Videoissa ei ole tällä kertaa taustamusiikkia, joten opettajien kommentit kuuluvat (välillä) :)
Linjat on näiden kahden kanssa aika helppoja ja yksinkertaisia, kunhan tietää itselleen sen hyvän tavoiteaskelmäärän. Rasmuksen kanssa 17,5m on ihan hyvä viisi askelta rauhassa edeten, tai kyllä sen neljälläkin tulee, jos oikein kiire on- samoin saa sinne sen kuusikin askelta, mutta kuuteen kannattaa tähdätä vain ristikoilla tasaisuuden säilyttämiseksi. Rasmus testaa linjoilla ulkoapuja, ja löytää itsensä tosi usein esteiden ulkoreunaan, Lucas ei välttämättä valu ulos, mutta jos se ei ole ulkoavuilla, laskeutuu se väärässä laukassa. Linjoja ratsastaessa molempien kanssa saa siis keskittyä ulkoapuihin ja tasaiseen rytmiin, ja tähdätä siihen tiettyyn askeleeseen. Jotain samaa näissä molemmissa siis todella on, ulkoapujen tärkeyttä ei näiden kahden kanssa voi tarpeeksi korostaa!
Sarjat on omasta mielestäni ihan yhtä helppoja molemmilla, mutta laukanvaihdon kanssa on välillä uljaan valkean kanssa vähän vaikeuksia, jos en täysillä keskity hommaan. Lucas vaihtaa kuin vettä vaan, ei mitään ongelmaa, ja askeleessa on kyllä venyvyyttä tällä ponilla, joten se kyllä pelastaa kaikki tilanteet. Rasmuksen kanssa saa ehkä tehdä sarjavälissä töitä vähän enemmän, jos lähestyminen ei onnistu, kun Lucakselle voi antaa päätäntävallan ja pitää vaan oma pohje kiinni, se venyy tai kokoaa, kummin nyt fiksumpaa on- kätevä automaatti ;) Toisaalta tykkään siitä, ettei hevonen tee parasta suoritustaan ilman ratsastajan apua, joten Rasmus on siinä mielessä oma suosikkini näistä kahdesta. Ratsastajana kun olen melko hidas reagoimaan, niin yhden askeleen sarjoja on paljon "kehittävämpi" treenata Rasmuksen kanssa, joka ei anna ihan niin paljon anteeksi, vaan vaatii ratkaisuja. Rasmuksen kanssa ongelmana voi myös olla ulkoreunaan ajautuminen, kuten linjoillakin, ja liian kovaa sarjalle sisään tuleminen, jonka takia hevosella ei sitten välttämättä ole aikaa ilman ratsastajan tilannetajua nousta ajoissa ylös seuraavalle osalle- Rasmuksen kanssa on kyllä myös palkitseva treenata näitä juttuja, vaikka välillä onkin vaikeita hetkiä!


Radoilla molemmissa on puolensa, Lucas kun on niin konkari ja sen selässä voi vaikka unohtua vähän matkustelemaankin ja nauttimaan kyydistä, mutta kyllä minä itse tykkään enemmän myös radoilla Rasmuksesta, vaikka meillä onkin vielä paljon tehtävää sujuvien ratojen saamiseksi. Rytmi meillä alkaa olla kunnossa, mutta laukanvaihdot tarvitsevat vielä hiomista, samoin hevosen pitäminen suorana myös niissä tilanteissa, joissa se valuu ulkoreunoihin. Treeniä, treeniä vain! :)
Laiska ja reipas, musta ja valkea, varma ja epävarma, jin ja jang. Erilaisia, mutta molemmat niin mahdottoman mukavia ja toinen jopa melkein niitä kuin minulle tehtyjä menopelejä :) On se ihanaa, kun on tällaisia treenikamuja ja osaavia opettajia, jotka ymmärtää, mitä oppilas tarvitsee!
Onko Sinulla treeniheppojesi joukossa toistensa vastakohtia?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Pilleri kaipailisi edelleen ehdotuksia mielipidepostaukseensa, joten niitä saa edelleen laitella kommenteissa tulemaan! :) Enää kolme yötä joulukuun alkuun, vähän minua jo jännittää, miten blogihistoriani ensimmäinen joulukalenteri otetaan vastaan ja meneekö se ihan hyvin, vai tuleeko teknisiä haasteita!
XOXO,
Siiri

torstai 24. marraskuuta 2016

Saako suoritukseen olla tyytyväinen virheistä huolimatta?

Moro!
Noniin, nyt on saatu tulokset kasaan, niin päästään kisaraporttia rustamaaan! :) Eli meidän tallilla oli tosiaan 19.11 estekisat, joihin osallistuin pienten muutoksien jälkeen Rasmuksella ja Lucaksella. Molemmat hepat ovat syksyn aikana tulleet ihan tutuiksi, tosin toisella en ollut tällä korkeudella hypännyt rataa sitten vuoden 2010 ja toisella meidän edellinen kisastartti oli päättynyt hylkäykseen jo kolmannelle esteelle- haasteita siis oli, mutta rohkein mielin lähdin radoille. Päivästä on tosiaan tulossa joulukalenteriin videopostausta, joten päivän kulusta tähän nyt niin höpise, vaan kerron enemmän itse kisasuorituksista.
Tuhannet kiitokset kuvaamisesta Johannalle ja Ilonalle! :)
Tämä kuva on kuin suoraan meidän ekoista estetreeneistä, kuskilla pää vinossa ja poni hoitaa homman :D
Ensimmäisenä vuoroon pääsi Rasmus, ja 60-70cm luokka. Rasmuksen kanssa oltiin treeneissä saatu tosi hyvä boomi päälle, joten lähdin oikein hyvillä mielin verkkailemaan ja pitämään sen kanssa hauskaa. Rasmus olikin ihan sairaan kiva koko verkan ajan, tosi rauhallinen ja todella tuntui, että se luotti minuun ihan täysillä. Meille tuli omasta mielestäni tosi kivoja hyppyjä ja Rasmus suoritti äärettömän hyvin, otin verkassa vain kaksi hyppyä ristikolle ja kolme pystyesteelle, sillä Rasmus ei tehnyt virheitä lähestymisissä tai ponnistuksissa- se imi hyvin, mutta otti kuitenkin pidätteetkin superhyvin vastaan ja odotti hyvin kärsivällisesti aina omaa ratkaisuani. Se oli suora, joka on jo uutta meille, ja se ei liiraillut mihinkään, niin superponi! Lähdimme luokassa viimeisinä, joten saimme katsoa muiden suorituksia ja Rasmus osoitti siinäkin kisakäyttäytymisensä- se seisoi paikoillaan kuin tatti, eikä tehnyt mitään odotellessaan kuuden muun ratsukon suoritukset läpi. Tunneillahan sen kanssa saa pyöriä ympyrää ja hyöriä sinnetänne, koska se ei pysy paikoillaan odotellessaan vuoroaan varsinkaan tunnin loppupuolella, joten tämä oli kyllä positiivinen yllätys!
Rataan sisältyi yhdeksän estettä, ja se oli hyvin helppo rata- siihen sisältyi vain kolme laukanvaihtoestettä, ja estejärjestyskin oli siinä mielessä yksinkertainen, että samat esteet tultiin kahdesti ihan samalla tavalla, välissä oli vain sarja. Laukanvaihdot on Rasmuksen kanssa toisinaan (vähän kuin Pillerinkin) pieni ongelmakohta, sillä Rasmuskin jää helposti ristilaukkaan takaa, joten vaihtoihin se tarvitsee hyvät hypyt ja kuskin apua tasapainottamiseen. Rasmus ei myöskään vaihda lennosta, kuten Pilleri, joten olo oli hieman vieras väärän laukan sattuessa kohdalle ja hevosen vaan jatkaessa laukkaa- no, en minä tässä volttiakaan rupea pyörittämään, jotta ehdin raville tämän ponin saada, joten mennään vaan, kerran tässä vaan eletään! Siksi sanonkin Rasmuksen olleen tosi rohkea ja oikeasti nyt kuskin puolesta töitä tekevä, koska treeneissä se on tehnyt ties minkälaista koikkaloikkaa, jos laukka on ollut väärä/risti/muuten vain huono ennen estettä. Nyt se todella uhrautui ja yritti minun puolestani, näin ihan uuden puolen Rasmuksesta radalla :)

Tässä me odotellaan vuoroa niin nätisti seisten :)
Rasmus hyppäsi kaikki esteet ihan äärettömän rohkeasti ja hyvin, Rasmuksen jalat jäi roikkumaan vain tuossa kakkoshypyssä huonon lähestymisen takia. Muuten se oli mielestäni ihan älyttömän terävä ja näppärä, laukoista viis niin sinne vaan meni ja rohkeasti menikin! :) Olen ihan hurjan ylpeä, superponi ♥ Tällä suorituksella Rasmus myös lunasti paikkansa Pillerin virallisena kisaratsukorvikkeena, kyllä tällä kelpaa kisata ja pienellä treenillä noustaan helposti 80cm luokkiinkin! Vaikka joku voisi ajatella radan olleen epäonnistunut pudotuksen ja vastalaukkojen, ravivaihtojen ynnä muun takia, en minä itse osaa olla tyytymätön, koska Rasmus oikeastaan ylitti kaikki odotukseni, ja oli ihan äärettömän rohkealla päällä radalla ja luotti ratkaisuihini esimerkiksi tiukemmallakin tiellä (vaikka mm. kesän kurssilla me mentiin ohi moisen käännöksen jälkeen). Muistetaan kuitenkin, että meidänkin estetaipale on alkanut niin, ettei kumpikaan luota kumpaankaan ja sitten mennään ali, ohi ja ympäri ristikoistakin- silloin vuosia sitten, kun Rasmuksella olin kisoissa, tie tyssäsi jo verryttelyssä ensimmäiselle ristikolle. Radalla homma tyssäsi sitten kolmannelle esteelle, josta ei enää päästy yli- huima parannus siis siihen, vaikka onhan hevonenkin vuosien saatossa saanut varmuutta ja näin hyppää, vaikka ratsastaja olisi vähän epävarma. Olen ihan supertyytyväinen hevoseen ja me kuitenkin noustiin tähän pisteeseen ihan edellisten parin kuukauden aikana, joten en todella osaa nähdä rataamme mitenkään huonona suorituksena- päinvastoin, tästä on ihan äärettömän hyvä lähteä hiomaan noita laukanvaihtoja ja kenties opettelemaan myös lentävää vaihtoa esteiden väliin tarvittaessa. Tästä sai motivaatiota, ensi kisoissa sitten näytetään, että kyllä mekin osataan yhdessä! :) Rasmuksen kanssa sijoitukseksemme muotoutui 8./14., ajassa 56.75 ja 4vp. Aika oli päivän toiseksi nopein, joten ilman kuskin sähläystä, olisi Rasmus saanut korvansa taakse sinisen ruusukkeen- mutta kyllä minä sellaisen mielikuvitusruusukkeen Rasmukselle tästä antaisin, niin hienosti se teki töitä! :)♥

Ero on kuin yöllä ja päivällä, tässä hyppy jolle Lucas vaan hidasti ja hidasti ja hidasti..
Ja tässä kunniakierroksen jälkeinen hyppy, jalatkin on ihan erilailla ponilla käytössä!
Seuraavana olikin sitten 80cm rata Lucaksella. Lucaksen aiemmalta ratsastajalta sain kuulla sen olleen tositositosi hidas 60-70cm radalla, itse en kavereiden ratoja siis valitettavasti nähnyt, kun varustin Rasmusta ensimmäisen verkkaryhmän kisatessa. Siitäpä sitten taas köytettiin ratsastajaan kiinni kaikki mahdolliset apuvälineet kannuksista lähtien ja mentiin kohti "kulttuurishokkia", kun äsken ratsasti reipasta ja menevää hevosta ja nyt ratsasti tällaista pientä täitä tervassa. Verryttelyhypyissäkin Lucas tuntui tosi tahmealta ja ei ollut niin terävä, kuin edellisen päivän estetunnilla. Se ei halunnut ratkaista kaukaa, vaan hidasti laukkaa kaikista eteenpäin ajavista avuista huolimatta ja ponnisti sitten pohjasta yli. Otinkin sitten kunniakierroksen verran niin kovaa, kuin ponin jaloista irti sain maneesin ympäri ja hyppäsin suoraan uudelleen, niin johan siinä oli joku tolkku! Tiesin, että nyt ei ole mitään järkeä hypyttää Lucasta, kunnes saadaan parempi suoritus, koska se ei enää jaksa radalla jos nyt pakotan sen tekemään töitä yhden pystyn kanssa liikaa- joten ei muuta kuin odottamaan lähtövuoroa, joka oli jälleen ryhmän viimeinen, ei tosin parhain mahdollisin fiiliksin.

Ennen minua tuli yksi puhdas rata, yksi neljän virhepisteen rata ja yksi (tosi nopea) kahdeksan virhepisteen rata, joten tavallaan paineet olivat pois meidän suorituksesta. Lähdin kaverin neuvojen mukaisesti ravailemaan vähän matkaa ennen laukannostoa ja laukkaa pyysin heti eteen niin paljon, kuin ponista sain, koska kaarteisiin ei parane tämän ponin kanssa kuolla. Lucas syttyi vasta linjalla laukkaamaan ja sitten tultiinkin tosi hyvää laukkaa kohti sarjaa- koska en itse halua hidastaa Lucasta, kun sen laukassa ei oikeasti tunnu ikinä olevan mitään säätövaraa, vaan se on joko laukka tai ravi, niin tultiin sitten optimaalisen ponnistuspaikan ohi, liian pohjaan ja Lucas veti liinat kiinni. Fiksusti se sen teki, sillä huonosti olisi saattanut käydä askelta kauempaa ja huonosti olisi todellakin käynyt noin läheltä estettä ponnistettaessa, Lucas kun ei halua tiputella puomeja ja on jaloistaan hyvin varovainen. Otettiin sitten uudet vauhdit (ja nyt poni lähti liikenteeseen heti nostosta alkaen) esteen kokoamisen jälkeen ja tällä kertaa onnistuneesti yli (kumma kyllä suht samasta ponnistuspaikasta, kuin edelliselläkin olisi ollut askelta kauempaa) ja rata loppuun puhtaalla suorituksella. Tuloksena sija 2./4., ajassa 01,07.14, nopeimpana neljän virhepisteen suorituksena, mutta vähäisen osallistujamäärän vain ensimmäinen sai ruusukkeen ja me muut tyydyttiin suklaaseen :) Täytyy kyllä sanoa, että tuo on tosi hyvä ja kiva juttu, että kaikki saa jotain aina kisoihin osallistuessaan, eikä vain voittajat. Koulukisoissa sai karkkipussin, kesän estekisoissa pinssin ja nyt sitten suklaapatukan, ja vaikka kaksi edellämainituista onkin jo hävitetty parempiin suihin, on mukava saada jokin konkreettinen muisto kisakarkeloista mukaansa! :)
Kaikkensa antanut poni :D
Lucas ei tuntunut oikein missään vaiheessa rataa pohkeen edessä olevalta, vaikka etenikin pätkittäin ihan ok, ja huomasin itsekin, etten ole rataa sillä mennyt sitten vuoden 2009. Rimakauhua en itse kokenut, mutta vähän kauhistutti, miten laukka hiipui ja hiipui vähän väliä, eikä mistään meinannut olla mitään apua- ei pohkeesta, ei äänestä, ei raipasta, ei kannuksesta, ja edessä oli kuitenkin ihan hyppyä jo tämänkokoiselta ponilta vaativia esteitä. Mieli on loppujen lopuksi ihan hyvä, Lucaskin hyppäsi kaikesta huolimatta hyvin, vaikka olikin vähän hidas pohkeelle, se kuitenkin oli rohkeasti mukana päätöksissäni ja ratkaisi myös itse silloin, kun minä en osannut selkeästi mieltäni ilmaista- yllättävän hyviä paikkoja siis, radassa vain kaksi räikeämpää lähestymisvirhettä! Selkeästi huomasin sen olevan jo vähän väsynyt aiemmasta radasta, vaikka pienen hengähdystauon se olisin saanut tallissa, niin kyllähän vanha poni jo vähän hyytyy tällaisesta urakasta. Kielto oli kuitenkin oma virheeni, joten ponin tekemistä on turha tässä syytellä! :) Mielelläni jatkan treenejä myös Lucaksen kanssa, joten hyvä korvikeponikakkonen tästäkin saadaan- meidän treenikohteena jatkuu ulkoavuilla kääntäminen ja suoruus esteillä, vaikka oltaisiinkin kääntymässä johonkin suuntaan :) Tässä kävikin nyt niin, että se poni, jonka uskoin olevan "se helpompi" olikin se vaikeampi ja meillä meni huonommin, kuin treeneissä, kun taas se poni, jonka kanssa en oikein tiennyt mitä ajatella, olikin ihan superhyvä ja teki paljon paremmin, kuin treenien aikana! Treenin tulokset näkyivät siis vähän ristiriitaisesti tällä kertaa, mutta hengissä olemme ja tästä on suunta sitten taas uusia treenejä ja koitoksia kohti! :)
Päivän poni ♥
Kisapäivän MyDay tulee sitten joulukalenterissa, joten muita päivän juttuja ja myös ensireaktiot ratavideoihin paljastuvat sitten! Olen kyllä vallan tyytyväinen, selvisin molempien ponien kanssa ihan vallan hienosti ja mikä tärkeintä- vieläkään en suostu tippumaan hevosen kieltäytyessä esteillä! ;) Sitä putkea haluan jatkaa vielä pitkään! En odottanut itseltäni mitään nappisuoritusta, olen oikein iloinen kun löydettiin ne selkeät kehityskohdat molempien ponien kanssa ja voidaan jatkaa kohti kevättä niillä tärpeillä! :)

Mitä odotat hallikaudelta, vai kisaatko vasta ensi kesänä taas ulkokentillä?
Oletko Sinä tippunut esteen sekaan kiellosta?
 Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Alle viikko aikaa enää joulukuun ja ennen kaikkea kalentereiden alkuun- joulukalenteriin pyydettiin Facebookin puolella Pillerin mielipide- postausta, joten nyt saisi ehdotella, mistä kaikesta P kirjoittaa tänne! Idea on siis se, että P kertoo, mitä mieltä se on esimerkiksi vaikka tammoista tai lumesta, ihan mistä nyt vain haluatte kysyäkään. Heitelkäähän siis ideoita, niin P pääsee taas tuhoamaan näppäimistön lautaskavioillaan ihan kunnolla! ;)
Jotenkin tästä postauksesta tuli nyt vähän tynkä, mutta ehkä taas ensi kerralla vähän soljuvampaa ilmaisua.. :D
XOXO,
Siiri

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kuvapostaus: #fangirlmoment

Oli aika hassua, kun Elmo tuli ja kaikki sitten kurkkivat, että siellä se olympiaratsastaja nyt sitten on- tosin itsekin vähän kurkin :D Vielä hurjempaa oli, kun pääsit itse juttusille ja auttamaan Elmoa valmennusten kulussa!
Moi!
Tällä hetkellä istuskelen kotosalla häntäluu kipeänä, kun kaaduin lauantai-iltana portaissa ja laskeuduin sitten peppu edellä portaan kulmaan- murtunut häntäluu ei kuitenkaan ole, mutta vähän tässä vielä juilii :P Onneksi tapaturma sattui vasta kisojen jälkeen, eikä ennen! Kisapostauksen olisin tosiaan halunnut julkaista jo sunnuntaina, kun olin sen saanut jo silloin valmiiksi, mutta odottelen vielä itse kisatuloksia, joten postaus nyt hetken vielä seisoskelee luonnoksena. Tähän väliin keksinkin sitten julkaista kuvapostauksen suosikkikuvistani Elmo Jankarin estevalmennuksista marraskuun alkupuolelta, kun ei ole tuntipostauksiakaan minulla nyt valmiina, ja blogi on ollut tuppisuuna jo kolme kokonaista päivää. Elmo saapuu Kuopioon taas joulukuussa valmentamaan, ja siitä onkin juttua sitten joulukalenterissa! :) Kuvat on ihan sekalaisessa järjestyksessä, eikä niitä ole muokattu :)
Ethän kopioi luvatta!!
Hevosista ehdottomasti nätein omaan silmääni oli tämä kaveri tässä :)
Ymmärtääkseni tämä oli rk ILOn tuntihevosia, joten voi tällä joskus päästä ratsastamaankin!
Kaikki ryhmät aloittivat luonnollisesti harjoitteet vähän pienemmillä esteillä, mutta loppurata oli aina jokaisen ratsukon
ratakorkeudessa. Tässä Minttu ja Riesa lämmittelyssä, joita meninkin alunperin kuvaamaan :)
Tämä oli nuori kouluhevonen, jolta ei pomppua puuttunut!
Alkuun häntä vähän jänskätti uusi paikka, mutta kyllä se ihan mielettömän hienosti hyppäsi!
Tämä kuva oli oma päivän suosikkiotokseni :)
Voiskohan tää heppa vähän lainata tuota etujalkatekniikkaa Pillerille ja Rasmukselle?
Tämä poni oli kyllä ihan ehdoton ykkönen söpöydessä! Hirmun hienosti tämä parivaljakko kyllä myös tehtävät suoritti :)
Tätä heppaa ei estekorkeus huimannut, ponnua riitti ihan maailman ääriin asti!
Kiitos vielä tätäkin kautta rk ILOlle valmennuksen järjestämisestä, ja Elmolle opettavaisesta illasta! Ensi kerralla taas vähän viisaampana, että mihin ihmeeseen sitä pitikään mennä ja mitä nyt tapahtuu.. :D Kiitos siis myös henkilökunnalle tietämättömän ystävällisestä ohjaamisesta ja mukaan ottamisesta, oli hienoa asiakaspalvelua! :) Valmennus tosiaan oli tällä kerralla myöhässä, ja pääsin kotiin vasta yhdentoista aikaan- mutta ei haitannut, ensi kerralla otan sitten eväät mukaan, niin jaksaa vaikka tulisikin jotain myöhästymisiä! ;) Ilta oli äärettömän opettavainen, odotan innolla joulukuun valmennusviikonloppua!

 Onko Sinulla lempivalmentajaa, tai jotakuta, jonka valmennukseen haluaisit kovasti päästä?
Näyttääkö jokin kuvan hevosista omaan makuusi sopivalta estehepalta?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

perjantai 18. marraskuuta 2016

Härkää sarvista

Moi!
Nyt tulee tälle blogille hyvin epätyypillinen päivitys nimeltä pikapäivitys. Pitäisi nääs joutua jo unihommiin, kun huomenna on kuin onkin kisapäivä myös itselläni- tosin, emme innostu liikaa, Pilleri ei kokenut ihmeparantumista, vaan kisaratsuina toimivat hyvinä korvikkeina syksynkin tunneilla toimineet Rasmus ja Lucas. Tajusin, että se, miksi haluan kisata vain Pillerillä on paljon muutakin, kuin sitä, että se on minulle se kaikista parhain ja ihan ykkönen- tajusin, että Pillerin kanssa olen mukavuusalueellani, ja siltä mukavuusalueelta täytyy nyt poistua. Täytyy haastaa itseään, jotta ensi kerralla voisi Pillerinkin kanssa olla jo moninverroin parempi esteratsastaja. Hyvä esteratsastaja osaa ratsastaa monia hevosia, ei vain sitä yhtä- kiitos teille, jotka rohkaisitte ilmoittautumaan ja ottamaan haasteen vastaan näin olosuhteidenkin pakottamana. Ilman sitä viimeistä töytäisyä niin opettajilta, ystäviltä, kuin puolitutuiltakin, en olisi rohjennut tarttua tilaisuuteen tulla paremmaksi ratsastajaksi.
Uljas valkea pääsee koittamaan taitojaan 60-70cm luokkaan, tavoitteena siisti ja hallittu rata :)
Kun taas Uljas PoniMusta pääsee kisaamaan 80cm luokassa, oikeasti jopa voitosta! Puomit ei kolise, kun ponin pitää
hyvässä liikkeessä, joten ei mitään hätää! :)
Huomisen kulku on tosiaan sellainen, että aamusella lähden tallille kahdeksan jälkeen ja ensimmäisessä luokassa ratsastan Rasmuksella 60-70cm. Tiedän jo nyt lähteväni molemmissa luokissa viimeisenä ja olevani myös 60-70cm vasta toisessa verkkaryhmässä, joten minulla ei ole mikään kiire ja voin hyvin auttaa radanrakennuksessa ynnä muussa. Varmaan jossain yhdeksän jälkeen lähden sitten varustamaan uljasta valkeaa, ja kisasuorituksen jälkeen teen lentävän vaihdon seuraavaan kisaratsuun 80cm luokkaa varten, eli otan Lucaksen (joka siis hyppää jo 60-70cm luokassa) ja viskaan vain maankamaralla kannukset jalkaan. 80cm luokassa on vain neljä lähtijää, joten siinä ei kauaa nokka tuhise ja pian päivä onkin jo ohi- millaisella menestyksellä? Toivottavasti sellaisella, että voin poistua pystypäin ja kertoa Pillerillekin hyvät uutiset, nyt opittiin taas uutta ja ratsastettiin hyvin. Omaa suoritusta lähden ennen kaikkea tekemään, ettei kesän kisojen muiden tuijottelu kostaudu ja lähde ratsastamaan yli omien taitojen.

Päivästä pyrin kuvaamaan pyytämäänne MyDayta, mutta tosiaan kun kaikki kaverit on nyt kisoissa mukana, niin en tiedä, miten monipuolisesti pystyn asioita ikuistamaan- kypäräkameralla voin kuvailla jotain, mutta maastakäsin tuskin tulee hirveästi matskua, ellen nyt viimehetkellä saa jotakuta houkuteltua matkaan. Aamupäivän jälkeen sitten mietitään, mitkä olisi illan kujeita, mutta nyt tämän illan kujeet saa olla iltapala ja nukkumatin vierailu, joten ensi kertaan taas! Pitäkäähän meille peukkuja, vaikka ei nyt ihan ykköstykit olekaan liikenteessä! :) Rohkein mielin tulta päin vain!

Onko pikapäivitykset silloin tällöin mielestäsi ihan jees, vai olisiko parempi vain
kertoa kerralla kunnolla (vaikka sitten vähän jälkijunassa)?
Postailetko itse joskus innoissasi pikapäivityksiä esim. kisatuloksista tai muista uutisista? :)
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

torstai 17. marraskuuta 2016

Vielä viimeisen kerran?

Ehkä huikein kuva meistä ikinä!
Moi!
Kävin tosiaan eilen keskiviikkona ylimääräisellä ratsastustunnilla, kun opettajat kertoivat sen olevan estetunti ja ajattelin sitten mennä Pillerillä sinne hyppäämään, että saadaan vähän "touchia" ennen kisojakin noihin hyppyhommiin. Tunti oli kyllä estetunti, mutta Pilleriä ei meidän ryhmän kohdalla näkynyt, ja oman nimeni perässä oli uljas valkea. Opettaja kysyikin ensimmäisenä talliin tullessani, että kenelläs minä olen tulossa kisoihin? Vastasin sitten, karvasta pettymystä nieleskellen, että en halua tulla kellään, jos Pillerillä ei voi tulla. Monta mukavaa ja taitavaa hevosta tarjottiin kisaratsuiksi, mm. Masia, Lucasta ja Rasmusta, mutta en vain halua kisata muilla, kuin Pillerillä- se tulee aina olemaan se ykköskisatykki, eikä muilla ole siihen sananvaraa. Näinpä meidät viivattiin osallistujalistasta yli ja meidän kisastartti siirtyy ensi vuodelle- jos Pilleristä vielä pomppuponi tulee, mutta uskotaan ja toivotaan kuitenkin vielä vakaasti, ettei viimeisin hyppy ole vielä viimeinen.
Rehellisesti voin myöntää, että kun asiasta kuulin niin kyyneleet nousivat silmiin. Ei sitä oikein etukäteen ymmärtänytkään, miten surulliseksi siitä tuleekaan, kun epäily muuttuu totuudeksi. Rasmus tuntuikin ymmärtävän, että nyt ihmistä surettaa, ja oli kovasti tulossa syliin ja seurasi liikkeitäni koko ajan- kai voisi sanoa, että Rasmus piti minulle seuraa. Kyyneleet vierivätkin pitkin poskia muutamaan otteeseen, vaikka parhaani mukaan yritin pitää tunteeni sivussa ja keskittyä tulevaan estetuntiin, ei surua ja pettymystä vaan voinut pitää sisällään. Tunti menikin vähän haahuillessa ja tuntui, että olisin nähnyt vain unta tai jotain, en ollut läsnä. En osannut jännittää, vaikka eteemme nousi taas vähän isompi okseri, en osannut oikein tehdä mitään, vaikka Rasmus meni vähän lujempaa, kuin oli tarkoitus. Mikään ei oikein tuntunut miltään, vaikka Rasmus oli opettajan sanoin todella hyvä tänään ja korjasin virheitämme aktiivisesti ja onnistuneesti. Ja Rasmus olikin tosi hyvä, minä en vaan itse osannut iloita asiasta, kun mielessä kummitteli vain ajatus: "mutta kun tämä ei ole Pilleri."
Me ihan ekoissa kisoissamme :')
Tunnin jälkeen hoisin Rasmuksen sitten pois, ja jokin ajoi minut Pillerin karsinalle. Avasin karsinan oven ja astuin sen viereen asettaen käteni sen kaulalle ja juttelin sille. Pyysin anteeksi, etten saanut vietyä sitä vielä sen rakastaman asian pariin, vaikka olin luvannut. Pyysin anteeksi siitä, etten tehnyt tarpeeksi sen eteen ja jättänyt sen yksin, ollut käymättä sen luona. Kyyneleet vierivät taas silmistäni ja rapsuttelin Pillerin turpaa. Se katsoi minua silmiin ja tuntui olevan hyvin hämillään. En jotenkin osannut olla siinä Pillerin kanssa, kun se oli niin kysyvän näköinen, enkä löytänyt enää mitään, mitä voisin sanoa tai tehdä. Niinpä lähdin sitten kotiin ja mietin, mihin tästä oikein jatkaisi, kelle puhuisi, mitä sanoisi.
Ja tässä sitä ollaan. Kirjoittaessakin nieleskelen itkua, vaikka ei olekaan mistään haudanvakavasta kyse ja poni on muutoin ihan ok- tätä oli vain odottanut sieltä syyskuun kisoista lähtien, kun alla oli se hyvä suoritus ja tiesin, että siitäkin voidaan vielä parantaa ja olla vieläkin parempia. Pillerin kanssa on vain niin huippua kisata ja hypätä, ettei sille oikein löydä sanojakaan. On niin hienoa päästä näyttämään, että me osataan tämä homma ihan kaksistaan, ja me ollaan hyviä siinä. On niin äärettömän pelottavaa ajatella, että hypyt voivat oikeasti olla takanapäin, esteratsastus kun teki meidät molemmat niin mahdottoman iloisiksi ja lähdin aina, ihan aina, hyvillä mielin tunnilta, kun olin saanut hypätä Pillerin kanssa- Tia sen hienosti kommentissaan tiivistikin, että kirjoitan Pilleristä aina kauniisti, vaikka olisi mennyt huonommin, kuin koskaan. Ja se ei ole mitään esitystä, vaan Pilleri oikeasti on minun mieleeni niin mahdottoman hieno ja hyvä hevonen, että en halua lytätä sitä yhdestä tai edes sadasta virheestä- sekin on pelastanut tilanteet minun virheeni jälkeen varmaan satoja kertoja, joten miksi unohtaa olla kiitollinen? Lohduttavaa on kuitenkin se, että koulutreenejen hyvää boomia me voidaan edelleen jatkaa, vaikka estehommiin ei vielä päästäkään. Pääasia, että poni on edelleen siellä, odottamassa omalla paikallaan, innokkaana työntekoon ♥
Eniten toivon, että me päästäisiin edes vielä kerran hyppäämään, vaikka maahankaivettuja ristikoita. Vielä viimeisen kerran. ♥
Mitä Sinä toivoisit, vielä viimeisen kerran?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

tiistai 15. marraskuuta 2016

Parasta just nyt ♥

Kyllä tää vaan on niin parasta!
Kaikista postauksen kuvista ja videoista oikein iso kiitos Ilonalle! :)
Heippa! Pahoittelut, ettei postaus ehtinyt heti aamun ajastukseen, vaan tulee vasta nyt :)
Vihdoin ja viimein viime viikolla pääsin kiipeämään Pillerin selkään! Ette voi uskoa, miten iloinen olin saadessani kaverilta listasta kuvan- melkein itkettikin, kun odotettu aika tuntui niin pitkälle ja nyt se vihdoin olisi ohitse. Tunti oli tosin yhdistetty taas tällä kertaa meidän estepainoitteisen tunnin jälkeen olevaan A-koulupainoitteiseen ryhmään, joten meitä oli kahdeksan, ja hyppäämään ei nyt päästy, mutta en kyllä tätäkään tuntia vaihtaisi edes kasaan kultaa! Pilleri oli aivan hypersuperhuippu, enkä olisi oikeastaan edes uskonut meidän suorituvan tehtävistä noin hyvin- satulatta!
"Istu, istu, istu.."
Vakavat on mietteet..!
Vermon ravisuora aukeni eteen.. :'D
Onneksi P oli koko tunnin ihan hienosti hanskassa, eikä paria poikkeusta lukuunottamatta lähtenyt
yhtään haluttua reippaammin :)
Olen mennyt Pillerillä varsinaisen tunnin mukana ennen tätä vain kerran ilman satulaa, mutta mm. kesän aikana tuli käppäiltyä paljonkin laidunmatkoja ja esim. uittoreissulla pelkässä suitsituksessa. Pillerin säkä näyttää kieltämättä varsin hirviömäiselle, mutta sen askeleet ovat minulle helpot, joten ei oikeastaan jännittänyt ensimmäisten askelien jälkeen enää ollenkaan, tämähän olikin ihan tuttua kauraa :) Tunnin piti Lotta, ja vaikka ensin meidän piti mennä vastalaukkatehtäviä, vaihdettiin tehtävää monen ratsukon satulan jäätyä talliin vähän vähemmän hevosia villitseväksi ja tultiin pohkeenväistöjä. Tunti aloitettiin ihan normaalisti käynnissä ja ravissa hevosia avuille työstäen, Lotta painotti erityisesti sitä, että kun ohja lyhenee, ei hevonen saa hidastaa, vaan pitää alkaa edetä. Kun ohjat ovat vapaat, saa hevonen löntystää mitä tahtia mielii, mutta kun ohja lyhenee, ei se saa tarkoittaa sitä, että entisestään hidastetaan, vaan siitä alkaa työnteko. Pillerin kanssa olikin melko helppoa saada hevonen liikkeelle ja puolipidätteillä taas takaisin, joten meillä ei ollut sen isompia ongelmia tässä tehtävässä- Pilleri oikeastaan oli alusta alkaen superhyvin avuilla ja etenkin ravissa oli niin kuuliainen, että ei mitään rajaa!
Välillä piti huikata itselleen, että älähän tipu. Meinaan että etenkin laukan jälkeisen ravin jälkeen sitä aina
vähän seilaili hetken aikaa sinne tänne selässä, kyljeltä toiselle.. :'D
Alkuun mentiin ravissakin ihan vain maneesia ympäri pääty-ympyröitä ja siirtymisiä avuksi käyttäen, edelleen niitä puolipidätteitä harjoitellen. Ensimmäiset raviaskeleet oli itselleni vain sitä, että muistin taas, miten Pillerin askeleissa istuttiin, enkä puristanut hevosta jaloilla. Ensin siis vain pyörittelin ympyrää ja hain itselleni sen hyvän fiiliksen, ja vasta sen jälkeen tartuin hevosen liikkumisen paranteluun. Eipä tarvinnut oikeastaan, kun pyytää Pilleri mummoravista eteenpäin ja se olikin sitten siinä! Pilleri tukeutui oikeasti ihan supernopeasti molempien ohjien tuelle, ja taipui, siirteli takaosaa minne halusin, hidasti kun halusin, liikkui eteen kun halusin- säilyttäen sen mukavan pehmeyden sieltä edestä. Oli ihan supersiistiä, koska ei Pilleri ole koskaan ollut niin hyvä heti alusta alkaen! Olin aivan äimänkäkenä ja välillä sitten humputtelinkin vaan menemään, kun oli niin upean tuntuista, mutta onneksi opettaja sitten käski meidät työntekoon ja rupesimme tulemaan väistöjä L-päädystä päin pituushalkaisijalta aloittaen kohti M-kirjainta. Ennen pituushalkaisijalle tuloa sai tehdä voltin E-kulmaan, josta sitten suoristettiin pituushalkaisijalle ja aloitettiin väistö oikealle. Ensin me tultiin "vahingossa" vähän mummoravissa tehtävälle, mutta seuraavalla tultiin jo paremmalla rytmillä ja niin ristiaskeleetkin oli sitten laadukkaampia. Joka kerralla päästiin kuitenkin M-kirjaimessa tai ennen sitä uralle, joten tehtävä onnistui minun mielestä tosi hyvin! Eihän raviväistöt ole Pillerille niitä ihan mieluisampia tehtäviä, kun pitääkin koota, eikä olla formula, mutta se teki ne tänään kyllä ihan superhyvin, olin niin ylpeä! :) Pilleri pysyi muutenkin tosi rauhallisena suoritusten läpi, olin jo ihan fiiliksissä, vaikka tunnista oli kulunut ehkä 20 minuuttia!
Oli se vaan niin onnellinen poni :')♥
Huippuponi, olin jo niin vaaleanpunaisissa pilvissä menossa jo ennen tunnin puoltaväliä!
Kuskia vähän puhallututti :'D
Vaihdoimme suuntaa ja teimme pienen paussin jälkeen samaa tehtävää vasemmassa kierroksessa, nyt siis voltti tuli H-kulmaan, josta suoristettiin pituushalkaisijalle C-kirjaimesta ja tultiin väistö B-kulmaan. Tähän suuntaan Pilleri oli selkeästi vähän jäykempi tänään, vaikka "normaalisti" silloin kaksi kuukautta sitten vasen oli se parempi kierros, ja nyt pitikin ratsastaa välillä vähän topakammin pidätteet ulko-ohjasta läpi, ettei se vain juossut lapa edellä kohti uraa ihan banaanina. Lotan vinkkien avulla suoritukset parani joka kerta, ja vaikka ei tuntunutkaan mitenkään mahtavalta kahden ensimmäisen toistokerran aikana joka askeleella ottaa iso pidäte ulkoa ja survaista oikealla pohkeella hevonen väistämään, mutta ilman sitä "pientä" neuvotteluhetkeä, ei olisi kyllä onnistunut kertaakaan väistö tähän suuntaan. Onneksi Pilleri kuitenkin on niitä nöyriä hevosia, jotka ei jää kiukuttelemaan, kun pitää tämmöisiä mälsiäkin tehtäviä välillä pyöritellä, niin viimeiset väistöt oli oikeasti ihan superhyviä ja melkein harmitti, kun en voinut tallentaa peilistä näkynyttä ratsukkoa mihinkään muualle, kuin omaan päähäni- siinä me oltiin, sujuvassa raviväistössä, hevonen rentona ja liikenteessä ilman satulaa. Vaikka olin luullut, että pohkeenväistö olisi ehkä pahin tehtävä, mitä nyt eteen voi tulla näin ilman satulaa, kun P pukkaa vähän kiihtymään aina näissä ravitehtävissä. Se oli niin superhieno! Ei sanatkaan meinaa riittää :)
Ravityöskentelyjen jälkeen pidettiin taas paussi ja kuunneltiin samalla päivän laukkatehtävän idea. Tänään tehtäisiinkin väistöjä laukassa, joita en ollutkaan Pillerillä ainakaan muistaakseni ennen tehnyt! Tehtävä aloitettiin nostamalla laukka H-kulmassa, tekemällä voltti kulmaan, ja jatkamalla sitten lyhyen sivun läpi kohti pitkää sivua. Kulman jälkeen jatkettiin hetki pitkän sivun uraa pitkin ja suoristettiin, ja sitten väistätettiin hevosia muutama metri maneesin katossa olevan lamppurivin alle, jonka alle päästyämme sitten jatkettiin taas suoraan kohti lyhyttä sivua ja tehtiin voltti sielläkin päädyssä E-kulmaan. Voltin jälkeen sai siirtää käyntiin ja kävellä vähän matkaa ennen uutta laukannostoa, kunhan huolehti, että takaa tulevatkin mahtuu hyvin tulemaan voltille ja suorittamaan tehtävän loppuun. Pillerin laukka tuntui volteilla hyvältä ja rauhalliselta ja se oli ihan ok-tuntuinen edestä, välillä vähän tarpeettoman vahva, mutta kuitenkin ihan tasainen ja myöntyväinen. Kun jatkoin voltilta suoraan, se aina vähän kiihtyi ja nosti päätä ylös, mutta napakalla pidätteellä sen sai kyllä taas hallintaan hyvissä ajoin ennen kulmaa ja väistöä. Pilleri teki väistön joka kerta myös laukassa ihan superhyvin, pääsi taas yllättämään tämä poni taidoillaan <3 Kaikki oli oikeastaan kondiksessa sitten viimeisellä toistolla, tuli hyvät voltit, oli jarru, oli kaasu, superhyvä väistö, hyvä suoruus ja hyvät siirtymiset! Niin hieno heppanen tämä kyllä on :) Laukassa väistö taidettiin tulla neljä kertaa, kunnes sitten jatkettiin taas suunnanmuutoksen ja pikkupaussin merkeissä toisen kierroksen laukkoja.


Pilleri näyttää jotenkin ponille tässä kuvassa :') Söpö pikkuinen!
Vasempaan kierrokseen laukat otettiin ihan vain ympyrällä, kun väistöt olivat olleet kaikille muille, paitsi Masille vaikeampia tähän kierrokseen. Meidät pistettiin Pillerin kanssa poniympyrälle mukaan, mutta hyvin me sielläkin mahduttiin olemaan, ponit oli reippaalla päällä ja me Pillerin kanssa vaan yritettiin irrota sisäohjasta ja taipua rehellisesti, niin siinä oli kaikilla kyllä ihan hyvä tila suorittaa tehtävää. Pilleri oli tähän kierrokseen laukassa hyvin vahva, ja kyllä siinä kului kaikki voimat, kun yritti istua, pitää laukan hyvänä, ja taivuttaa, kun P ei yhtään antanut nyt periksi. Muutama hyvä pätkä kuitenkin saatiin, mutta kyllä nämä vasemman kierroksen laukat jäi nyt vähän pahnan pohjimmaisiksi suorituksiksi tältä erää- mutta, parannamme niitä sitten ensi kerralla! :) Vähän luulen, että hyppäri tekisi Pillerille nyt hyvää, niin aukeaisi vähän paikat, ja saisi edetä myös vähän reippahammin. Nyt kun ei ollut satulaa, niin ravissa kyllä huomasi ihan selkeän muutoksen ja P liikkui tosi mielellään, mutta laukassa oltiinkin sitten vähän jäykempiä- hyvin se kuitenkin teki läpi koko tunnin kaikenlaiset tehtävät, joten mieli on superhyvä ja ennen kaikkea onnellinen, kun pääsin vihdoin itsekin ratsastamaan sillä tunnin mukana! :)
Paras heppa ikinä♥
Kisoihin on aikaa enää ihan hetki, jännittää jo vähäsen, mutta tietty vasta perjantai-iltana selviää, voidaanko me startata- ja tietty vielä aamullakin voi tulla peruutus, jos esim kenkä irtoaa tai muuta. Toistaiseksi valo on ollut vihreä, ja ainakin Lotta oli sitä mieltä, että Pillerillä voi kyllä hyvin tulla kisaamaan, jos se ei vaan itseä haittaa, että poni ei ole hypännyt niin meno voi olla sen mukaista. Hienostihan P osaa käyttäytyä, joten en usko sen luovan mitään ongelmaa- kesän saikun jälkeenhän me oltiin suorastaan liekeissä estetunneilla, joten uskon ponin olevan vain kahta terävämpänä! Odotan innolla, mutta tietty jos tilanne tässä muuttuu, ja P:llä ei voikaan startata, niin menen sitten katsomaan ja kuvaamaan :) Lauantaina joka tapauksessa sitten aamutuimaan tallille, oltiin itse kisaamassa tai ei! :)
Siitä puheen ollen, joulukalenteriin on tarkoitus tehdä kisapäivästä videopostausta, joten olisiko teidän kivempi katsoa kisapäivä MyDay- tyyppisesti (eli kaikki kuvattavan arvoinen kuvataan, vaikka ei liittyisikään kisoihin tai hevosiin) vai ennemmin sitten tallivideopostauksen tapaan, jossa tietty kuvailen varusteiden putsaukset yms muut kotona, mutta sitten video loppuu, kun heppajutut loppuu, eikä esimerkiksi illan puuhailua enää kuvata? Minulle on ihan sama, kummanlaisen videon teen, koska kalenterissa on jo yksi/kaksi (riippuen siitä, missä vaiheessa joulukuuta eräs tapahtuma pidetään) MyDayta ja kaksi tallivideota tämän lisäksi, joten se on aika sama, kummanlainen video kisapäivästä tulee. Kisat tosiaan loppuvat jo aamupäivällä, kun ensimmäinen verkka aloittaa jo yhdeksältä, joten loppupäivän ohjelmaan kuuluu lähinnä ruokailua, joukkueen juoksutreenit, blogihommia ja jääkiekkopeli, eli jos se teitä kiinnostaa, niin toki siitä teen videota, mutta jos mieluummin vain heppailua, niin sitten teen sen niin! :) Kertokaa ihmeessä kumpi on parempi, vai haluaisitteko kalenteriin sitten mukaan myös kuvapostauksen muodossa MyDay- postauksen! :)
Onnellinen ♥
Tykkäätkö Sinä ratsastaa ilman satulaa?
Onko Sinulla vielä kisoja tiedossa tämän vuoden puolella?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
XOXO,
Siiri