Mustaa valkealla

Moikka!
Ehdotuksia tuli joulukalenterin erikoispostauksiin niin paljon, että ylitimme 24 luukun kantokyvyn, joten ajattelin nyt sitten julkaista näitä kalenterin ulkopuolelle jääneitä vähän rikkomaan perinteisten ratsastuspostausten putkea. Nyt valitsin ensimmäisenä vuoroon faktapostauksen, jota olikin muutama toivonut kalenteriin, ja tässä tulisi 10 faktaa minusta, ja kymmenen faktaa Pilleristä! Faktat ovat blogin teeman mukaisesti hevos- ja ratsastusaiheisia :)

Minä

Tommi, tuo legendaarinen lentävä lihapulla!

1. Olen ratsastanut kaikilla Rauhalahden tallissa tällä hetkellä asuvilla hevosilla.
2. En ole koskaan hypännyt esteitä Tommilla, vaikka kaikki muut tuntuvat olevan.. :D
3. Kävin jokaisen Tahkon islanninhevosen selässä vähintään uittoreissulla.
4. En ole koskaan ratsastanut shetlanninponilla.
5. Olen tippunut kuluneiden kymmenen harrastusvuoteni aikana yhteensä vain viisi (ja puoli) kertaa. Puolikas siksi, koska hevosen selästä alas heittäytymistä ei lasketa, kuka sinne selkäänkään nyt jää, jos heppa alkaa piehtaroida! :D

Islanninhevoset päiväheinillä :)

6. Ratsastin kaikilla Tahkon omilla hevosilla leirien/työkokeilun aikana, paitsi shetlanninponeilla.
7. Olen saanut kaviosta, eli hevonen on potkaissut minua.
8. En ollut koskaan loimittanut hevosta, ennen kuin menin Tahkolle töihin.
9. Moni hevonen tykkää näpertää hiuksiani, ja osa jopa vetää niistä. Liekö sitten niin kuivat, että erehdyttävästi heinältä näyttävät :D
10. Muistan edelleen, missä karsinoissa kukakin hevonen oli, silloin kun olin itse pieni tyttönen ja kävin alkeistunneilla Rauhalahdessa. Karsinajärjestykset painuivat mieleen myös Tahkolta, niin Arjan, kuin Tarjankin ajalta.

Soraya <3 Toinen näyttää niin pieneltä ponilta, senkin nappisilmä! :')
Ikävä on kova<3

Pilleri

1. Pillerillä on valkeaa kaikissa jaloissa, mutta sen kaviot ovat ruskeahkot vaalean sijaan.
2. Pilleri on ollut meidän yhteisen kolmen vuoden aikana joka vuosi vähintään kahdella pidemmällä sairaslomalla.
3. Pilleri on kesäisin selkeästi ruskea, ja talvisin niin tumma, että sitä luullaan mustaksi hevoseksi.
4. Pilleri on huono löytämään herkkuja maasta. Jos esimerkiksi tarjottu porkkananpala tipahtaa turpeeseen, menee hevonen ihan hämilleen, eikä olevinaan enää löydä sitä ilman apua ja häslää vain herkun tarjoajan ympärillä.
5. Pilleri pelkää sateenvarjoja, ja se saattaa jännittää myös läpinäkyviä vesipulloja.

Ikävä näitä hetkiä <3 Ehkä taas pian mekin palataan tositoimiin!
(C) Ilona

6. Pilleri tuli Rauhalahteen ollessaan kuusivuotias, eli on palvellut ratsastuskoulun asiakkaita jo seitsemän vuotta.
7. Pilleri ei ole koskaan tiputtanut minua alas selästään.
8. Pilleri on niitä hevosia, jotka tietävät, milloin kantavat aloittelevaa ratsastajaa, ja on siksi lastenkin ratsastettavissa. Se on hyvin rauhallinen ja tasainen aloittelevan ihmisen kanssa, eikä yhtään poukkoile.
9. Pilleri on hyvin herkkämahainen hevonen, ja ähkyilee usein syksyn märkien kelien saapuessa.
10. Pilleri ei pidä vaaleasta leivästä yhtä paljon, kuin ruisleivästä. Ruisleipääkin enemmän se kuitenkin tykkää porkkanoista, ja erityisesti omenoista

Ja faktahan on myös se, että Pilleri rakastaa hyppäämistä! :)

Semmoisia totuuksia, toivottavasti listoista löytyi ihan uusiakin juttuja, ainakin yritin tehdä sellaisia nippelitiedon nappuloita, ettei lista olisi ihan vanhaa ja tuttua täynnä :) Tässä olikin nyt sellainen juju, että molemmista listoista löytyy yksi valhe. Arvaatko, mitkä ne ovat? Veikkaahan kommentilla, ja perustele toki, jos on kyse ihan faktatiedosta! ;)

Oletko Sinä koskaan tehnyt faktapostausta?
Jos olet, linkkaa se toki alas, niin käyn lukemassa! :)

Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Perjantaina meillä piti olla koulua, mutta ryhmäläiset olivat spontaanisti käyneet kysymässä, voitaisiinko hypätä, niin me sitten hypättiin. Ensi kerralla siis juttua taas kerran esteistä, huhhuh, kun niitä onkin nyt ollut paljon! Voisinkin taas muutaman ratsastuspostauksen jälkeen tehdä taas jonkun erikoisemman postauksen, kun näitä toivottuja tosiaan jäi ihan ylimääräiseksi asti! :)
XOXO,
Siiri

Käännä, käännä, käännä!

Moi!
Kyllä tässä blogissa on ihan laittoman paljon tätä nykyä estepostauksia, mutta toisaalta alkuun niitä ei ollut ollenkaan, joten kompensoidaan nyt sitten sitä vuosien takaista puutosta estehommista... Tosiaan koulutunnit ovat vähän jääneet, nyt kun olen estepainotteisessa ryhmässä. Aina kun en pääse, onnistun siirtämään itseni estetunnille ja perutulla tunnilla on sitten kouluiltu hiki hatussa. No, onhan ne estekisatkin tulossa, joten ehtii sitä koulua vääntää sitten sen koitoksen jälkeenkin?! Hehheh, vitsivitsi, tosiasia on, että nyt en vaan ole käynyt ekstratunneilla, kun viime viikkoinen estekurssi rokotti kukkaroa sen verran rankasti "viikottaista ratsastusbudjettia" ajatellen. Tallilla olen kyllä käynyt senkin edestä, ja onkin ollut rentouttavaa (ja toisaalta välillä myös vähän masentavaa) olla kentän laidalla vain kameramiehenä ja kuunteluoppilaana. Sitä oikeasti oppii vaikka mitä, kun katsoo muiden ratsastusta, eikä siitä tarvitse edes maksaa mitään ;) Mutta nyt loppuu tuo turhanpäiväinen lörinä ja örinä, nyt puhutaan niistä viimeisimmistä estetreeneistä, jotka tosiaan oli kaksipäiväisen syyslomakurssin merkeissä viime viikolla. Teen päivistä omat postauksensa, jottei asiaa tule yhteen satsiin liiaksi, joten tässä tulee ensimmäisen päivän turinat!

Miksen aiemmin ole tajunnut vaan napata piirroksista kuvaa?!

Ryhmiä oli tosiaan kolme, ensimmäiset aloittivat jo yhdeksältä, seuraavat kymmeneltä ja oma ryhmäni oli sitten viimeisenä yhdeltätoista. Olin toivonut viime kuussa ilmoittautumisen yhteydessä ykkösratsuksi Pilleriä, mutta se ei nyt vielä tähän hätään ehtinyt estehommiin asti kuntoutua, joten menin molemmat päivät kakkostoiveellani Rasmuksella. En oikeastaan itsekään tiedä, miksi ihmeessä minä sitä pyysin, enkä jotain estekonkareista (Lucas, Eetu, Ferry, Morri....), mutta oli meillä aika kivaa formuloida ympäriinsä ja hypellä sinne tänne, vaikka Rasmus ei ihan yllämainittujen kanssa samassa kastissa painikaan. Rasmuksella olen kuitenkin aina tykännyt hypätä, ja se on haasteellisuudessaan tosi kiva, koska se ei hyppää mitään ilmaiseksi ja sen kanssa saa tehdä töitä, kuitenkin tuntien itsensä turvalliseksi selässä.
Ensimmäisenä päivänä meidän ryhmän tehtäväksi oli piirretty ympyrän uralle innari (jaiks...) ja sille seuraa piti C-päädyssä oleva kavaletti, diagonaalilla oleva yhden askeleen sarja, ja S-kirjaimen edessä ollut yksittäinen pystyeste. En ollut koskaan ennen hypännyt Rauhalahden hevosilla kaarevan linjan innaria, mutta Tahkolla olin, joten jonkunlainen tuntuma ja "touch" tähän tehtävään kuitenkin oli- suoraan sanottuna jännitys tehtävän suhteen oli ennemminkin hevosen halukkuudesta suorittaa se, Rasmuksella kun on tapana liirailla ulkoreunoille ihan kaikilla tehtävillä, ja lopulta ohi, jos ei ole tarkkana. Ja itselläni on paha tapa epäonnistua lähestymisissä innareille, jolloin ollaan sitten vielä syvemmällä suossa. Ei siis ehkä oltu paras parivaljakko tälle tehtävälle, mutta kyllä me ylitimme niin omat, kuin opettajankin odotukset!

Iso kiitos postauksen kuvista Elisalle! :)

Tunti aloitettiin raviverryttelyillä, ja ravissa sai tulla päädyn kavalettia, sekä keskiympyrällä puomeiksi laskettua innaritehtävää. Rasmus teki töitä tosi hyvin ja kuunteli ne kuuluisat ulkoavut puomitehtävällä superkivasti, eikä liiraillut ollenkaan, vaan pysyi keskellä ja oli tahdikas. Se teki myös kivoja hyppyjä kavaletille, ja oli tasapainossa, vaikka lähestyttiin ravissa. Molempien suuntien ravailujen jälkeen, nostettiin laukka ja laukattiin pari kierrosta ilman mitään hyppyjä tai puomilinjaa, ratsastettiin hevoset vaan laukassakin avuille ja testattiin kaasu, jarru ja ratti. Rasmuksella ei ollut mitään ongelmaa minkään kanssa, ja se tuli tosi hienosti takaisin aina eteenratsastuksen jälkeen, ja teki myös muutamat tosi hyvät laukka-pysähdys-laukka siirtymiset, joita tein aina tilan salliessa! :)

Laukassa aloitimme jo päivän varsinaiset tehtävät, joista ensimmäisenä vuoroon pääsi yhden askeleen sarja diagonaalilla. Ensimmäisellä kerralla tulin liian pienellä ja hallitulla laukalla sisään, ja väliin tuli sitten kaksi askelta- jos joku miettii, miten sain hevosella ängätyksi 5,5m väliin kaksi askelta, niin syy siihen on se, että Rasmushan on rodultaan ratsuPONI, eikä sillä ole kovinkaan iso laukka. Kovaahan sillä kyllä pääsee, ja kun tarpeeksi kovaa tulet, saat välin ahtaaksikin, joten laukassa on kyllä säätövaraa siinä mielessä hyvinkin paljon. Toisella yrittämällä tulin sitten reippaammin, ja saatiin väliin yksi askel, vaikka väli jäi edelleen ensimmäisen pienen hypyn takia vähän pitkäksi. Homma kuitenkin helpottui, kun jälkimmäinen este nostettiin pystyksi,  ja ensimmäistä estettä korotettiin isommaksi ristikoksi, jolloin väli oli meillekin oikein sopiva yksi askel. Rasmus teki hyviä hyppyjä, ja vastasi omiin apuihini sen yhdenkin askeleen aikana tosi hyvin, joten ihan rohkein mielin lähdimme kohti kaarevan linjan innaria.

Puomeina tehtävä ei ollut ollenkaan vaikea, tai jännittävä hevosellekaan :)

Rohkea poni, sinne vaan!

Nauroin tälle kuvalle ihan hirveästi, en tiedä miksi :D
Rasmuskin näyttää tehtävän seassa vähän hämmentyneeltä :D

Ei aina voi onnistua!

Tulimme linjaa ensin laukassa puomeina, jotta jokainen saisi tuntuman siihen, miten paljon hevosta pitää oikeasti kääntää linjan aikana, jotta se pysyy halutussa kohdassa. Ulkoapujen merkitys nousi arvoon arvaamattomaan, sillä pelkällä sisäohjalla olisi kuka tahansa hevosista varmasti hypännyt jo ensimmäisen esteen jälkeen linjasta ulos. Kaikilla ratsukoilla meni kuitenkin tosi hyvin, joten uskaltauduimme nostamaan linjalle toiselta puolelta korotettuja puomeja. Puomeja sitten lisättiin suoritus suoritukselta, kunnes kaikki olivat toisesta päästä korotettuja, ja vielä yhtä korkeammissa kannattimissa ja tulimme vielä onnistuneet suoritukset näin. Hyppäsimme tehtävää molempiin suuntiin, ja Rasmus oli superkiva ja hurjan taitava, vaikka lähestymisvirheen takia meille tulikin yksi pudotus- se ei kuitenkaan meitä haittaa, koska poni olisi ihan yhtä hyvin voinut lopettaa yrittämisensä siihen ja kieltäytyä etenemästä tehtävää loppuun asti, mutta niin se vain järjesti jalkansa uudelleen ensimmäisen esteen jälkeen ja tuli loput neljä estettä puhtaasti! :) Olin tosi ylpeä, että Rasmus hyppäsi tehtävän kokonaisuudessaan joka kerta, eikä edes yrittänyt hypätä sieltä kesken kaiken ulos! :) Hieno poni<3

Hän näki esteen :'D Söpö tötterökorva :)

Tällai näin me pysähdytään esteen jälkeen.. :D

<3

Viimeisenä tehtävänä tulimme vielä pitkää lähestymistä S-kirjaimessa olleelle yksittäiselle pystylle, ja Rasmus teki tosi hyvin tullen rauhassa myös lähelle estettä, sen sijaan että olisi leiskauttanut askelta kauempaa. Tulimme pystyn kolme kertaa, kaksi kertaa ihan normaalisti, ja vielä viimeisen kerran kontrolliharjoituksen merkeissä niin, että hevonen piti pysäyttää mahdollisimman pian esteen jälkeen, viimeistään seinään. Hevonen ei siis saanut "väistää" lähestyvää seinää, vaan mennä sinne, minne ohjattiin. Rasmus teki tehtävän tosi hyvin, ja pääsikin sitten kävelemään pitkin ohjin odottelemaan, että kaikille tuli onnistunut suoritus, jonka jälkeen ravailtiin lyhyet loppuravit. Ravaillessa Rasmus meni taas tuhatta ja sataa, mutta saipahan harjoitella keventämään taas liikettä vasten, mikä on minulle henkilökohtaisesti hyvin hankalaa. Rasmus oli pienistä kiihdyttelyistä huolimatta ihan hurjan kiva, ja kuunteli minua ihan poikkeuksellisen hyvin. Se ei ollut ollenkaan kuuma, vaan eteni juuri niinkuin pyysin, ja ratkaisi myös ponnistuspaikat niinkuin itse ohjasin tekemään. Rasmus oli jotenkin hyvin "epärasmusmainen" tänään, mutta ei huolta, seuraavan päivän rataharjoituksessa Rasmus vei taas ratsastajaansa kuin märkää rättiä, joten ponilla oli vain vähän virrattomampi päivä tähän väliin :D

VROOOOM!
Hän läks vähä "jäähdyttelemään".

Kuva jonkin ajan takaa, kun oltiin koulutunnilla :)
Ylikasvanut ratsuponi <3
(C) Venla

Oletko Sinä hypännyt innaria kaarevalla linjalla?

Ovatko innarit tehtävänä Sinusta helppoja, vai vaikeita? 

Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Kaipailisin edelleen linkkejä teidän blogeihin, jotka olette tänne liittyneet lukijoiksi, mutta joiden blogeihin minä en ole vielä löytänyt. Eli, jos liityit Joulukalenteri 2016?- postauksen jälkeen lukijaksi, laittaisitko varmuuden vuoksi kommentissa linkin blogiisi, niin käyn liittymässä takaisin, jos en niin jo ole tehnyt! :) Kiitos! :)
En yhtään osaa sanoa, milloin seuraava postaus tulee, kun minulla on nyt tätihommia seuraavan viikon ajan, ja synttärijuhlatkin tälle siskonpojalle on järjestettävä, mutta koitan saada postauksen ilmoille taas parin päivän päästä! :) Haluaisitteko seuraavaksi kuulla seuraavasta kurssipäivästä, vai keksisinkö jonkun ei-ratsastustuntipostauksen? :) Sana on jälleen vapaa kommenttiboksin puolella!
XOXO,
Siiri

Yllättävä ihastus

Ihan alkuun ilmoitusasiana teille kaikille, jotka olette viimeisimmän postauksen jälkeen liittyneet blogiini lukijoiksi- laittaisitko kommentilla linkin blogiisi, jos en ole vielä liittynyt takaisin omaan blogiisi! En oman blogini lukijalistan kautta pääse tarkastelemaan profiilisi tietoja, enkä siis näe onko sinulla omaa blogia, tai sen osoitetta! Kiitos! :)

Heipähei!
Täältä minä kiirehdin tämän lupaamani postauksen kanssa, meni uusiksi videokoosteen teko, joten postauskin myöhästyi. Toivottavasti etusivun joulukuvat eivät ehtineet tursuta kenenkään korvista jo ulos ;) Valitsin nyt julkaistavaksi jutuksi estetreenin maailman parhaan ponipapan kanssa- arvaattekos kuka hän on?
Tämä poni tulee teille taas tuttuakin tutummaksi, sillä se oli jälleen viime viikon tunnilla parrasvaloissa- ja ai että, kun tuo poni on niin huippu! Kyseessä on tietenkin uljas musta esteratsu, Lukas. En oikeasti käsitä, miten paljon alan Lukaksesta tykkäämään (siis nimenomaan esteillä!), vaikka se ei ole ollenkaan muiden lempiesteratsujeni kaltainen. Lukas on ihan patalaiska, kun taas Pilleri, Rasmus ja Putter ovat tosi meneviä hyppääjiä. Toisaalta yllämainituista kaksi oli pomminvarmoja, kun taas kaksi muuta voivat epäröidä ja kieltääkin, joten eivät ne muutenkaan taida olla keskenään kovin samanlaisia- hevosia nuo kolme kuitenkin ovat, Lukaksen ollessa kutakuinkin poni. Ja ponit jos jotkut ovat olleet minulle esteillä hankalia pikkuaskeleidensa ja lyhyiden kaulojensa kanssa, mutta Lukaksen kanssa homma on jostain syystä helppoa!

Kyllä taiteilijasielu oli taas vauhdissa!

Tällä kertaa tunnilla hypättiin suoria ja kaarevia linjoja, rakensimme maneesiin pitkälle sivulle suoran linjan (17m) pysty-okseri, sekä kaksi kaarevaa pysty-okseri-linjaa diagonaaleille. Verkkaesteeksi rakensimme puomi-kavaletti-puomi sarjan toiselle pitkälle sivulle. Kaarevilla teillä tultavat esteet olivat diagonaalin reitillä, eli jos esim. hyppäsi ensin pitkällä sivulla olleen pystyn, käänsi siitä sitten kaarevalla linjalla H-B lävistäjän reitillä olevalle okserille. Samoin toisella lävistäjällä tultiin niin, että hypättiin ensin diagonaalilla ollut pysty, ja tulimme kaarevalla linjalla sitten pitkällä sivulla olleelle okserille. Jos ei vielä ihan auennut, niin toivottavasti piirrustus ja kuvat, sekä videot auttavat hahmottamaan tehtävän paremmin! :)

Kaikista kuvista isot kiitokset Yannille! :)

Lukas oli heti alusta asti paljon reippaampi, kuin viime kerralla- minun ei tarvinnut käyttää raippaa taakse kuin kaksi kertaa, koko tunnin aikana. Oli oikeasti tehokasta käyttää raippa kaulalle, jos Lukas esimerkiksi oikoi eikä ottanut sisäpohjetta kuuleviin korviinsa, tai jos se linjavälissä jäi pohkeelle hitaaksi. Se reagoi siihen mielestäni jopa enemmän, kuin raipan käyttämiseen pepulle, ihme juttu! Ihan uskomaton muutos edelliseen kertaan! Huomasin sen heti käynnissä, että Lukas reagoi pohkeeseen paljon paremmin ja nopeammin, sekä pohkeen käytöllä oli myös pitkäaikaisempi vaikutus. Jokaisella askeleella ei tarvinnut enää ratsastaa eteenpäin, vaan saattoi myös taivutella ja tehdä siirtymisiä askellajin sisässä! En ymmärrä vieläkään, miten se oli oikeasti Lukas, jolla menin, eikä mikään valepukuinen reippaampi poni.

Voi kun toinen alkaa jo harmaantua :') Ei uskoisi kyllä niin ketteräksi poniksi, kun oikeasti on!

Ravailimme molempiin suuntiin, ja laukassa aloimme tulla puomi-kavaletti-puomi tehtävää, ensin kolmesti vasemmassa kierroksessa, ja sen jälkeen vielä kerran oikealta. Tehtävä sujui meiltä hyvin, kunhan muistin pitää Lukaksen esteen päällä suorana ja myödätä itse pehmeästi. Askeleet osuivat joka kerta hyvin, ja Lukas venytti kyllä tosi hienosti tarpeen tullen! :) Löysin myös heti alusta paremman rytmin laukkaan, eikä laukkaa tarvinnut "säätää" tehtäviä varten, vaan pääsimme tulemaan tasaisella ja hyvällä rytmillä koko suorituksen läpi.

Vielä hypyissään hieman flegmaattinen poni, mutta äkkiä se ääni muuuttui kellossa, kun päästiin tekemisen makuun :)

Verryttelyn jälkeen aloitimme hyppäämisen suoralla pysty-okseri- linjalla. Väli jäi ensimmäisellä kerralla hitusen ahtaaksi kuudella, joten saimme tehtäväksi tulla reippaammin sisään ja ratsastaa välin viidellä seuraavalla yrittämällä. Sillä se sujuikin paljon paremmin, ja se oli meidän tavoiteaskelmäärä kaikkiin linjaväleihin. Suoran linjan jälkeen siirryimme hyppäämään kaarevaa punainen pysty-sininen okseri, ja ratsastajan ajatellessa, että Lukashan ihan varmaan tietää, mihin ollaan menossa, niin jäi se kääntäminen vähän viime tinkaan ja tultiin okserille melko reunaan. Uudella yrittämällä tie oli kuitenkin paljon onnistuneempi, ja laukka sujuva. Lukaskin ihan innostui, ja alkoi leiskauttelemaan esteille vähän kauempaa, hurja vanha poni ;)

Este ehkä huimat 40-50cm korkea, mutta eihän sitä nyt lähelle voi ratkaista mitenkään kun ollaan näin hurjia!

Venyväinen poni! Myönnän, että hetken aikaa tuntui tasapaino jo pettävän, mutta hienosti selvisimme! :D

...ja ei muuten voinut yhtään sen lähemmäs mennä toisellakaan yrittämällä ;)

Okserista tuli vähän hassu, kun laitoimme vahingossa väärät johteet taakse :D

Seuraavaksi siirryimme hyppäämään kaarevaa linjaa oikeasta kierroksesta, tällä kertaa diagonaalin ruskealta pystyltä (ratakuvassa erheellisesti punaisena) suoran linjan vihreälle okserille. Pystyllä piti vaihtaa laukka, mutta huolehtia, ettei hevonen käänny johtavan ohjan vaikutuksesta. Tämä meiltä sujui Lukaksen kanssa kuin tanssi, laukka vaihtui helposti ja väli oli sujuva! :) Vielä viimeisenä tehtävänä tulimme tunnilla uudestaan suoran linjan punaiselta pystyltä diagonaalin siniselle okserille, esteiden ollessa kisakorkeudessa (80cm). Okseri jäi vähän vajaaksi, ja pysty oli taasen ylikorkea, joten eiköhän sillä saavutettu ihan hyvä tasapaino tähän korkeuteen :D Lukas tuli ihan superhyvin molemmat esteet, ja väliin tuli vain NELJÄ askelta silti oikealla tiellä, joten siihen oli hyvä lopettaa päivän treeni! :) Super-Lukas, se oli tosi reipas ja rohkea taas :)

Tässä vielä kypäräkamerasta kooste, missä on kaikki tunnin hypyt! Videoissa ei kuulunut opettajan kommentteja, vaikka väänsin volyymit kaakkoon, joten pätkien kaverina on musiikkia.

Ja ei ole mikään kauhunsekainen hymy, vaan silkkaa iloa! :)

Ovatko kaarevat linjat mielestäsi helppoja, vai vaikeita tehtäviä?
 Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Pilleri ei ole vielä päässyt hyppyhommiin, mutta josko sitä perjantaina sitten olisi estetunti ja kenties pääsisin sillä sitten menemään- toivotaan ainakin niin! :) Mahtaa tuntua hassulta näiden ponien jälkeen nousta taas ison (ja innokkaan) hevosen selkään, mutta en usko minkään olevan sen ihanampi tunne, kuin meidän ensimmäinen hyppy kahden kuukauden tauon jälkeen!

XOXO,

Siiri

Joulukalenteri 2016?

Heippa!
Tämä ei ole varsinainen postaus, vaan ihan vaan kysely, johon toivoisin kovasti kannanottoja!
Eli, nyt kun olen kerrankin hyvissä ajoin ajatuksieni kanssa, haluaisin tietää, olisiko teillä lukijoilla kiinnostusta lukea joulukalenteria blogista? Blogissa oleva joulukalenteri tarkoittaa siis sitä, että joka päivä joulukuun 1.-24. päivä tulee postaus, osa erikoisempia ja osassa voi olla arkisempia juttuja. Pääpointtina tässä minun blogini joulukalenterissa olisi se, että kalenterista löytyisi mahdollisimman paljon blogissa vierailevien toivepostauksia- ja koska minä en valitettavasti osaa lukea ajatuksia (ainakaan näin näkemättä teitä!), niin nyt toivoisin sitten paljon kommentteja ja ehdotuksia joulukalenterin suhteen. Syksy on ihan äärettömän huonoa aikaa kaikessa pimeydessään koittaa houkutella kommenttiboksiin kuhinaa, mutta koitetaan nyt kuitenkin, niin kalenterista tulee mahdollisimman mieluisa! :)

Älä enää koskaan yritä väsyneenä kasata mitään bannereita millekään tapahtumalle :D
Tämän siitä saa, kun on ollut jalkeilla 15 tuntia noin reilun viiden tunnin yöunilla..!

Internetin ihmeellistä maailmaa selailemalla, ja omia aivonystyröitäni hieromalla, olen koonnut tähän "muutaman" ehdotuksen, jotka voisin toteuttaa joulukuun ratoksi blogiin. Piitkää listaa selkiyttämässä on jouluisen tunnelman kuvituskuvia kahden vuoden takaa, joten nauttikaahan ja virittäytykää jo ensilumen odotuksen tunnelmiin! En pistä pahakseni, jos vaikka laittaa joululauluja soimaan postauksen luvun ajaksi, hehe ;)

1. Pillerin kirjoittama postaus
2. Epäonnistumisia (/hassut kuvat)
3. Blogin historian bannerit
4. Joululahjatoivelista
5. My Day
6. Suosikkihevoset kautta aikain
7. Tieni ratsastajana
8. Pillerin poset (=kuvapostaus Pillerin monista ilmeistä)
9. Kesän 2016 mieleenpainuneimmat hetket
10. Faktapostaus (esim 10 faktaa minusta, 10 faktaa Pilleristä/20 faktaa Rauhalahdesta yms.)

Arttu jouluisissa maisemissa 2014!
Tämä päivä oli kyllä ihan mahtava kuvauksiin, kun lumi oli vähän kosteaa ja tarttui hevosiin, mutta ei silti sulanut.

11. Linkkaa blogisi + linkattujen blogien parhaimmisto (kaksi postausta)
12. Talvi Tahkolla- juttupostaus
13. Talvisia hevoskuvia (varosanalla, että lunta oikeasti tulee ajoissa, jotta kuvat ehtivät kalenteriin :D)
14. Pillerin hyvät ja huonot puolet
15. Vuoden kohokohdat
16. Mikä on parasta esteratsastuksessa?
17. Mikä on parasta kouluratsastuksessa?
18. Mielipidepostaus tai useampikin, ehdota aiheita!
19. Esittelyssä Rauhalahden hevoset ja ponit (tosin tällainen löytyy jo pienimuotoisesti tallin omalta sivulehdeltä)

Ransu ja Arttu suorastaan joulukorttimaisemassa kiirehtimässä kauroille :)

20. Arvonta (palkintona jokin pieni kiva piristys heppailijan arkeen!)
21. Minun ja Pillerin tarina
22. Lempikuvani
23. Kysymyspostaus
24. Blogin suosituimmat julkaisut ja pohdiskelua suosion syistä
25. Omat suosikkipostaukseni blogin historiasta
26. Kisa, kuten bannerikisa, tietokisa, kuvakisa yms. (voittajalle jotain pientä palkintoa riippuen kisasta?)
27. Erilaiset blogihaasteet, ehdotuksia kuunnellaan! :)
28. Istuntavirheiden analyysi
29. Hevoset, jotka opettivat eniten

Arttu kiusaamassa vanhuksia, tästä tuli monta hauskaa kuvaa :)

30. Jos Pilleriä ei olisi, kuka olisi lempihevoseni ja miksi?
31. Parhaat hetkeni ratsastajana
32. Ratsastusvarusteiden esittelypostaus
33. Pillerin aakkoset
34. Omat haasteeni ratsastuksessa
35. Vuoden 2017 tavoitteet
36. Sanat ja kuvat (= lukijat saavat ehdottaa sanoja, joihin valitsen arkistoista mielestäni osuvimmat kuvat)
37. Heikkouteni ja vahvuuteni ratsastajana
38. Tallipäivä- videopostaus
39. Joulumaasto- videopostaus (tallilla pidetään joulumaasto 24.päivä, joten tämän postauksen olisi tultava 24.päivä, jos tämän haluatte! :) Vielä ei kuitenkaan ole varmaa, pääsenkö osallistumaan maastoreissulle, joten pienellä varosanalla!)

Vanha pappa Benny näyttää, miten se lumi pöllyääkään, kun kovaa mennään!

40. Pillerin ja minun kisahistoria
41. Tallin esittely kuvina
42. Suosikkivideoni (itse tekemien joukosta tai ratsastusaiheiset Youtube-videot yleensä)
43. Suosikkiblogini
44. Kun tulisi se lottovoitto... (=unelmavarusteeni)
45. Kuvapostaus Apassionatasta (2015)
46. Kuvapostaus Hevoset Stadikalla (2013)- tapahtumasta
47. Parhaat muistot harrastuksen varrelta
48. Tallityöntekijä- minäkö?

Melko artsy kuva vuodelta 2014, kun oli saanut syksyllä oman kameran, niin pitihän sitä nyt kaikkea kokeilla!

Voit "äänestää" postauksia luettelemalla ehdotuksien numerot kommentissasi, tai voit yhtä hyvin kertoa, mitä et ainakaan haluaisi joulukalenterista lukea :) Hakusessa on siis tosiaan 24 postausideaa, joten näistä ehdotuksista saa puolet tipahtaa pois ja tietenkin sana on vapaa myös kommenttiboksissa ja uusia ehdotuksiakin saa lähettää! Suurin osa postauksista tehdään luonnollisesti ennen joulukuuta, joten sen takia postausehdotuksissa on paljon myös sellaisia aiheita, jotka voin kirjoittaa vaikka tässä ja nyt valmiiksi.

Olisiko mielestänne parempi, että "normaalit tuntipostaukset" olisivat osa kalenteria (n. kerran viikossa, eli joulukalenterista noin kolme postausta olisi tuntipostauksia), vai olisiko mielekkäämpää julkaista jonain päivinä sitten kaksi postausta? Erikoispostauksia erikoispostauksien perään voi olla vähän raskasta luettavaa, joten tuntipostaukset voisivat olla vähän kevyempää kauraa luettavaksi. Olisi myös ihan huippua kuulla, mikä postauksista olisi mielestänne paras viimeiseen luukkuun!
Ottakaa rohkeasti kantaa! Saa myös sanoa, että ei mitään typeriä joulukalentereita, nyt saa sanoa rehellisen mielipiteen!

Joulukuu lähestyy jo hurjaa vauhtia!

Oletko Sinä koskaan pitänyt blogissasi joulukalenteria? 

Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Jos ei huomenna, niin ainakin ylihuomenna on tulossa sitten ihan oikea postaus, joten kauaa ei tarvitse näitä joulumaisemia tässä etusivulla tuijottaa. En vain osaa päättää, mitä tässä oikein postaisi, kun olisi vaikka mitä kivaa! Ja kerrotaan vielä varmasti kaikkia huojentavat uutiset, eli Pilleri on ollut nyt kokeilemassa työntekoa yhdellä tunnilla/pv, jos sopiva ratsastaja on löytynyt! Asiat alkavat siis todella olla mallillaan, ja meidän estekisahaave sai yhden tärkeän toivonkipinän lisää :)
XOXO,
Siiri

Mitään ei ole tehtävissä

...tai niin minulle sanottiin melkein kuukausi sitten.

Kiitokset postauksen yhteiskuvista Johannalle!

Tiedättekö sen tunteen, kun joku sukulainen, ystävä tai muuten vain rakas ei ole kunnossa? Tiedättekö sen painon, mikä laskeutuu sillä sekunnilla harteillenne? Tiedätkö, miltä tuntuu, kun sydämeen tulee pienenpieni särö? Minä valitetttavasti tiedän, mutta onneksi paino alkaa jo vieriä pois ja tilalle tulee kiitollisuus uudesta mahdollisuudesta.

En ajatellut kirjoittavani tästä blogiin, mutta tässä kuitenkin kirjoitan. Kirjoitan, koska tuo suunnaton stressi ja ahdistus meinasivat ottaa otteluvoiton, mutta nyt istun tässä, hymy huulillani ja toiveikkaana uuteen päivään. Onnellisena, vaikka kaikki ei olekaan vielä ihan täysin kunnossa. Onnellisena, koska huomisessa on toivoa.

Reilut kolme viikkoa sitten Pilleriltä lohkesi kavio, tällä kertaa melko pahasti. Pilleri ei kuitenkaan pärjää ilman kenkiä, joten sille laitettiin paikkausainetta lohjenneen kavioaineksen tilalle ja lyötiin kenkä kiinni siihen. Kenkä siis tosiaan oli kiinni kutakuinkin pelkässä paikkausaineessa, eikä ollut enää varaa lisälohkeamiselle tai kengän irtoamiselle. Pilleri kuitenkin kävi n. yhdellä tunnilla päivässä liikkuen jäykästi, mutta puhtaasti, kunnes takanen reagoi ja se jäi lomalle. Syyskuun 23. päivä minulle kerrottiin, että jos kavio lohkeaa, tai kenkä ei pysy, ei ole enää oikein mitään tehtävissä. Olin ollut kyllä tietoinen, ettei Pilleri ollut käynyt tunneilla, mutta en tiennyt tilanteen olevan oikeasti vakava- onhan siltä ennenkin paikattu kavioita ja irronnut kenkiä, no big deal. Nyt kuitenkin oli tosi kyseessä, ja se päivä, kun poni ei enää olekaan minua vastassa omassa karsinassaan, saattaisi olla pelottavan lähellä. Saman illan tunnilla menin jumppatehtäviä Rommilla, ja olin koko tunnin jossain aivan muualla. En edes muistanut jännittää, kunhan vaan menin sinne tänne ja hyppelin vähän ristikoita. Välikäyntien aikana nieleskelin itkua, kun ajatus Pillerin menettämisestä puski mieleeni. Aloin elää päivä kerrallaan, käyden tallilla joka päivä, jos vaan pääsin. Kerroin harvoille ja valituille, koska en halunnut jäädä asian kanssa yksin.

Lokakuun alussa tuli sitten eläinlääkäri rokotuksien merkeissä käymään tallilla, ja olin tuolloin apurina aamutallissa. Rokotuksien yhteydessä ell tarkisti myös Pillerin, se oli käynyt muutamilla tunneillakin saatuaan uuden kengän jalkaansa ja liikkunut suhteellisen normaalisti. Siinä Pilleriä käytävällä pitäessäni kuuntelinkin korvat höröllä, mitä eläinlääkäri meille kertoi. Pilleri ei reagoinut itse kavioon, mutta jalkana ylempänä suuntautuviin taivutuksiin kuulemma kyllä. Minähän en ymmärrä mitään näistä jutuista, joten meni vähän ohi, että mikä nyt oli tarkalleen vikana vai oliko oikein mikään, mutta sen kyllä ymmärsin, että lääkkeeksi tuli kipulääkitys ja päivittäistä liikuntaa. Alkuun kävellen, selästä tai maastakäsin ja sitten ravaten ja laukaten, jos hevonen vain liikkuu puhtaasti. Tarjouduin heti seuraavana päivänä Pillerille kävelyttäjäksi, ja kävinkin joka päivä kävelemässä sen kanssa ratsain tai taluttaen, kiertäen muutaman kierroksen kentällä ja sitten siirtyen maastolenkille vaihtelevampaan maastoon, jotta Pilleri käyttäisi kroppaansa kokonaisvaltaisemmin kiivetessään mäkiä ylös-alas ja tallustellessaan kapeita polkuja perässäni. Joka päivä hankin aikaa käydä tallilla, ja pistin hevosen kaiken muun edelle. Omistauduin sille, että Pillerillä olisi mahdollisuus parantua ja syksyn estekisojen hypyt eivät olisi viimeisemme, sillä esteet (ja ruoka) ovat se jokin, josta Pilleri tykkää niin maan mahdottoman paljon, ettei olisi reilua viedä sitä iloa siltä pois kuitenkin vielä näin verrattain nuorella iällä.

Kävellessäni Pillerin kanssa pitkin ja poikin, kohdatessamme kaikenlaisia ääniä ja otuksia, välillä vähän pelottaviakin ja ohittaessamme meheviä ruohotuppoja yhteisymmärryksessä, aloin huomata, että meillä oli molemminpuolinen luottamus. Pilleri hyväksyy, että minä päätän, milloin se saa pysähtyä syömään, Pilleri tietää, että en vie sitä paikkoihin, missä sille olisi vaaraa. Minä kunnioitin Pilleriä ja olin kuitenkin sen kanssa varovainen, antaen sille sen oman tilan ja mahdollisuuden seurata minua omasta tahdostaan, ennemmin kuin pakottaen. Tiesin sen olevan kuin mikä tahansa hevonen, joka haluaa pysähtyä syömään kun kerta viedään sellaiseen mehevän vehreyden viidakkoon- ja tehtiin sitten niin, että käveltiin noin puoleen väliin lenkkiä, hevonen sai evästauon, ja sitten taas jatkettiin takaisin tallille. Ihan muutamassa päivässä huomasin Pillerissä selkeän muutoksen, se käveli vierelläni pää alhaalla, kääntyen minne käännyin, pysähtyen sillä silmänräpäyksellä, kun minä pysähdyin. Ymmärtäen, ettei kanssani tarvitse pelätä, vaikka ollaankin ihan kaksin. Käveltiin pimeässä, käveltiin valoisassa, käveltiin yksin ja kaverin kanssa. Joka kerta poni käyttäytyi paremmin, kuin olisin koskaan uskonut. Se ei säikkynyt työmaata tai sen kovia ääniä, se ei säikkynyt edestämme juossutta pupua tai puskasta lentoon lähtenyttä lintua. Se kuunteli minua ja kohtasi uusia asioita kanssani pelkäämättä. En ole koskaan tuntenut sellaista "yhteyttä" hevosen kanssa.

Tällä viikolla sitten lisäsimme liikutustuokioihin ravin, ja eilen myös laukan. Ette usko, miten onnellisia me molemmat olimme, kun nostimme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan laukan ja hevonen sai luvan mennä. Otin sormieni lomaan tupon harjaa ja annoin Pillerin venyttää päänsä alas, toivoen että hallintalaitteet kuitenkin pelittävät jotenkuten ja siellä me sitten mentiin suorastaan valonnopeudella ympäri kenttää. Aina, kun yritin hidastaa, teki Pilleri "Pillerit" ja vaihtoi takaa väärän laukan pompauttaen minut ihan täysin epätasapainoon ja siellä se poni sitten taas meni hirveää kyytiä ilman mitään huolta huomisesta. Pillerillä oli kivaa, vaikka minä välillä vähän epäilin omaa kyvykkyyttäni pysyä mutkissa kyydissä- mutta ai että, kyllä minäkin nautin siitä vapauden tunteesta. Kun molemmat kierrokset oli laukattu, ravailin sen vielä loppuun ja ratsastin takaisin niille laukassa menetetyille avuille, ja kävelimme männikkölenkin. Olimme molemmat soikeina onnesta, olen niin iloinen Pillerin puolesta!

Viimeisin, vaan ei varmasti viimeinen.

Pillerin askellus paranee laukan jälkeen huomattavasti, ja poni vaan haluaisi jatkaa laukkailua vaikka maailman tappiin asti. Uskon vakaasti, että se paranee vielä tuntikäyttöön ihan entistä ehompana, ja me päästään vielä ylittämään itsemme kymmeniä kertoja esteiden parissa. En anna meidän viimeisimmän hypyn jäädä meidän viimeiseksi, en, jos se on minusta millään tavalla kiinni.

Ja tekisin sen kaiken uudelleen, vaikka miljoona kertaa.

Onko Sinulla koskaan ollut hoitohevosta ratsastuskoululta?

Mikä on Sinusta parasta, mitä hevosen kanssa voi tehdä?

Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,

Siiri

Ponit on parasta!

Heipähei!
Tähän väliin tulisi taas teidän suosikkiesteponistanne juttua, eli vanha pappa Lukas palaa taas parrasvaloihin! Hyppäsin Lukaksella taas viime viikolla, ja kyllä papparainen on vaan niin hieno, ei voi muuta sanoa! Tunnista minulla on verrattain vähän materiaalia, yksi videonpätkä ja muutamat kuvat, mutta tehdään tämä postaus nyt kuitenkin, kun Lukas oli niin hieno :) Kaikesta materiaalista kiitos Annille, ja kiitos niiden välittämisestä eteenpäin Siljalle! :)

Ja kuka sanoo, ettei vanha ole enää suloinen!
On se semmoinen nappisilmä :)

Rakensimme tuntia varten maneesiin trippelin (HYI!) R-kirjaimen kohdalle pitkälle sivulle ja toiselle pitkälle sivulle viiden askeleen linjan muuri-pysty. Veimme vielä kavaletin C-kirjaimen kohdalle pituushalkaisijan suuntaisesti, mutta tänään emme kuitenkaan hypänneet rataa näillä eväillä, vaan tulimme enemmän yksittäisiä tehtäviä. Ennen tuntia kävin vielä kysymässä Jenniltä pallopäiset kannukset lainaan, mutta käteeni iskettiin sitten "kulmapäiset" (elikkä siis sellaiset, joissa on vinosti leikattu pää pyöreän pallon sijaan)- noh, ainakin Lukas varmaan liikkuisi näillä eteen, mutta voin jo nyt paljastaa, että juu, ei meinannut käynnistyä niilläkään!

Oon minä taitava käyttämään Paintia! Tuo musta viiva on sitten se kavaletti ;)

Tunnin alkaessa verryttelimme nopeasti ravissa, ja laukkaverryttelyyn otettiin heti mukaan kavaletti, eli hieman ennen kulmaa käännettiin kohti pituushalkaisijaa ja hypättiin kavaletti, jatkettiin taas mahdollisimman suoraan kohti uraa ja jatkettiin sitten pitkin uraa kohti uutta hyppyä koko ajan laukaten. Kahden hyvän hypyn jälkeen siirryin maneesin keskelle odottamaan, että kaikki saivat kaksi hyvää suoritusta, ja sitten vaihdettiin kaikki suuntaa ja tultiin yhdet hyvät hypyt samalle kavaletille vielä vasemmasta kierroksesta. Lukaksella pyöri minun mielestäni paljon paremmin oikea laukka, ja nyt sitä sai kannustaa aika paljon etenemään ja kulkemaan suorana, kun lähestyin estettä vasemmassa kierroksessa- liekö jossain jumi vai olimmeko vinoja kumpikin samaan suuntaan, mutta nyt ei meinannut rullata millään ja poni meinasi vain jatkaa uraa pitkin ilman mitään hyppyjä.. :D Vähän kuitenkin niin sanotusti vauhtia ottamalla saatiin ihan hyviäkin askeleita esteelle asti, laukka jäi kyllä silti mielestäni vähän nelitahtiseksi alkulämpimien aikana.

Tämä meidän kokosuhdanne tulee tässä aika hyvin näkyville.
Minä EN OLE poniratsastaja. Piste! :D

Varsinaiset tehtävät aloitettiin tulemalla hyppyjä trippelille, joka oli ensin okseri, eli viimeinen puomi oli vielä pois. Okserille tultiin ihan kivalla hypyllä, mutta poni oli edelleen vasemmassa laukassa tosi jäykkä ja liiraili sinnetänne estettä lähestyttäessä. Sepä sitten kostautui, kun viimeinenkin puomi tuli mukaan ja edessämme oli varmaan metrin leveä asteittain nouseva este, ja minulla oli pikkuinen pohkeen takana oleva poni- hyppy lähti huonosta laukasta, aivan liian kaukaa, ja Lukas laskeutui etujaloillaan takapuomin päälle. Lukas tietenkin menetti tasapainonsa ja nokka kävi vähän koukkaamassa alamaissa, mutta kuin ihmeen kaupalla poni pysyi kuitenkin jaloillaan ja ei tullut kumoonratsastusta. Myönnän kyllä, että sinä hetkenä maailma taas hidastui ja mielessä vilisi muutama vuosi sitten otsikoissa ollut ratsastusonnettomuus, jossa hevosen jalat jäivät okserin puomien väliin jumiin ja tuloksena oli kuperkeikka tuhoisin seurauksin. Sydän hakkasi kyllä varmaan niin kovaa, kuin vain pystyi vielä kentän keskellä seisoskellessakin, mutta sain onneksi itseni rauhoitettua ennenkuin lähdettiin kohti uutta yritystä, tällä kertaa ottaen kokonaisen kierroksen verran vauhtia opettajankin maiskutellessa ponille vähän vauhtia masiinaan. Kertyi sitä vauhtia siinä kierroksen aikana onneksi, ja tällä kertaa ponnistuspaikka lähti vielä kauempaa, kuin edellisellä ja silti poni liiteli kevyesti yli. Vähän kyllä kauhistutti, kun näin paikan asettuvan niinkin kauas itse esteestä, mutta en ruvennut säätämään enää taaksepäin- pahasti siinä olisi käynyt, joten mieluummin näin. Selvitimme siis senkin kauhun koitoksen, ja en kyllä enää ikinä halua hypätä trippeliä ponilla :D

Hurjistuttava muuri ja vino tiikeriloikka!

Hetken kävelytuokion jälkeen siirryimme työstämään linjaa, jolla oli siis erikoisena elementtinä muuri. Muuri oli maalattu kesän lopussa, eivätkä hevoset olleet hypänneet sitä uusissa väreissään aiemmin, joten jokainen ratsastaja sai olla tarkkana, kuin porkkana, vaikka mukana olikin vain "konkarihevosia". Hyppäsimme ensin vasemmasta kierroksesta, jolloin ensin oli normaali punainen pysty ja muuri oli sitten linjan jälkimmäinen este. Lukas ei epäröinyt lähestyä muuria, vaikka vähän se koitti liirata ulospäin linjalta, rohkeasti se sitten sinne kuitenkin uskaltautui. Muutaman toiston jälkeen vaihdettiin suuntaa, ja vihdoin pääsin ratsastamaan sitä luonnostaan pyörivämpää ja parempaa laukkaa, ai että, oli kyllä luksusta verrattuna siihen vasemman vänkäämiseen ja punkemiseen. Nyt muuri olikin ensin, ja muutamaa ponia se järkytti sen verran, että oli ihan pakko mennä ohi- Lukaskin yritti mennä ulkoa ohi, mutta kuitenkin ylitettiin muuri aavistuksen reunasta, mutta kuitenkin tultiin yli. Lukas teki sellaisen tiikeriloikan, että ihan nauratti, ihan vaan ettei varmasti kaviot kosketa! Punaiselle pystylle tuli ihan hyviä hyppyjä, välillä laukka meinasi "kuolla" linjavälissä ja ajauduttiin sitten lähelle, mutta toisto toistolta laukka polki paremmin takaa ja sitten ponnistuspaikatkin järkevöityi ja ennenkaikkea vakiintui. Pikkuhiljaa pystyjä hilattiin ylöspäin, ja viimeiset kaksi toistoa tultiin muurin ollessa 60-70cm ja normaalin pystyn ollessa se samainen 85cm, mitä hypättiin edellisellä estetunnilla. Lukas hyppäsi superkivasti ja oli taas tosi terävä, kun esteet oli jo vähän isompia :) Viimeiselle toistolle minulle vielä annettiin mahdollisuus tulla pysty sen ollessa "tapissa", eli neljänsissä kannattimissa (~110cm), mutta en uskaltanut lähteä siihen kun näin edeltävien ratsukoiden kieltävän ja halusin lopettaa onnistumiseen. Lukas on kyllä luottoponi, mutta en kuitenkaan lähtisi sen kanssa melkein sen itsensä kokoista estettä lähestymään vielä ihan tässä vaiheessa yhteistyötä. Ehkä siis vielä hamassa tulevaisuudessa, mutta vielä tällä kertaa en kokenut olevani ihan niin rohkea :)

Loppuun sitten ravailimme vielä loppuravit, Lukas oli yllättävän pehmeänä edestä ja venytteli hyvin. Ehkä oltiin siinä tunnin mittaan saatu ne kuuluisat ulkoavut läpi, ja se näkyi sitten rentoutena ja tyytyväisyytenä ulospäin :) Kaiken kaikkiaan tunnista jäi hyvä mieli, ja vaikka vähän olikin jännitysmomentteja, olin tyytyväinen meidän menoon. Lukas on hieno! :) Ei kuitenkaan ole Pillerin voittanutta, joten jospa sitä pian taas pääsisi senkin selkään esteradoille!

Lukas ja mä poseerataan aina, kun vaan voidaan! Tässä tyytyväisenä ennen viimeisiä hyppyjä :)

Minkälaiset asiat saavat sinut jännittämään?

Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Minulla on ensi viikon lopulla kahden päivän estekurssi, jolle olen toivonut ratsuksi ykköstoiveena Pilleriä ja kakkostoiveena Rasmusta. Pillerin liikuttaminen ravissa ja laukassa on kuitenkin vielä torstaina kurssin alkaessa varmaankin niin alkutekijöissään, etten voi sitä estetunneille vielä ottaa, joten menen varmaankin sitten molemmat kurssitunnit Rassella. Kyllä me Pillerinkin kanssa se paluu esteradoille tehdään, se on varma- niin varma, että ilmoittauduin sillä jo ajat sitten ensi kuun estekisoihin! 19.11 meitä odottaa tutut ja turvalliset 60-70cm ja 80cm luokat, ja jospa me nyt saataisiin ensimmäiset nollaradat myös maneesikisoista. Mutta emme mene asioiden edelle, otetaan nyt ensin tuo estekurssi alta pois ja mietitään niitä kisajuttuja sitten taas myöhemmin! ;)

XOXO,

Siiri