perjantai 30. syyskuuta 2016

Kesän viimeinen

Kiitos kaikista tämän postauksen kuvista Johannalle ja Ilonalle! :)
Moikka!
Viimeksi kun puhuttiin kouluratsastuksesta, niin otetaanpas nyt vähän vauhdikkaampaa menoa ja puhutaan vielä viimeisen kerran maastoesteistä! Kesän viimeinen maastoestetreeni tosiaan oli elokuun lopussa, kun meidän koulutunti muuttui maastoesteiksi ja samalla ratsuosaston suomenhevosvoima muuttui ponienergiaksi- myönnän, että jännitti aikalailla, kun Jenni ehdotti Leeviä Hollin tilalle, mutta tiesin tekeväni paremman valinnan vastatessani kyllä. Johanna ja Ilona auttoivat varustamaan ponin pikapikaa kuntoon, ja sitten sitä jo mentiinkin kohti nurmikenttää ja sinne koottuja esteitä. Onneksi ratsuvalinta tuli niin viimetipassa ennen tunnille lähtöä, niin en ehtinyt vielä hirveästi maalailemaan kauhukuvia ja alkamaan jännittää ennen kuin olen edes noussut Leevin selkään ;)
Tunti aloitettiin pikaisilla ravi- ja laukkalämmittelyillä käyttäen koko nurmikenttää. Leevi oli alkuun vähän liian menevä, mutta siirtymisillä sain ponin nopeasti takaisin hyppysiini ja päästiin sitten tekemään myös "siirtymisiä askellajin sisällä", eli kokoamaan ja pidentämään askellajeja. Hirveästi en Leeviä volteilla tai ympyröillä taivutellut kentän kosteuden ja ajoittaisen liukkauden takia, vaan suosin mieluummin liikkumista laajoilla kaarilla ja suorilla reiteillä. Askellus saatiin kuitenkin hyväksi ja kiireettömäksi myös laukassa, joten hyvillä mielin lähdettiin kohti ensimmäisiä hyppyjä tukkiesteelle.
Tukkieste aloituskorkeudessaan ja tomera poni :)
Tiesittekös että Quasimodo ratsastaa nykyään?
Ensimmäisellä yrityksellä pääsimme kyllä esteelle asti, mutta tulin sille liian pientä laukkaa ottaen huomioon, että olimme maastoesteillä ja tarkoitus oli tulla vähän vapaampaa laukkaa- minä kun kammoksun sitä mennään kovaa kohti estettä ja sitten tuleekin stoppi ja kuski saa ihan itse ylittää esteen, niin kyllähän sitä piti ensin turvallisesti ylittää se, ennenkuin uskalsi vauhtia lisätä.. :D Toisella yrittämällä kuitenkin jo paljon paremmin, ja ei se vauhti liian hurjalta tuntunutkaan, vaikka päästi ponin menemään isompaakin laukkaa. Tulimme tukin vielä kerran toisesta suunnasta, ja poni päätti sitten esitellä hyppykykyjään lähtemällä ihan kunnon loikkaan askelta aiottua aiemmin- selässä kuitenkin pysyin, kiitos pinttyneen tapani ottaa harjasta kiinni toisella kädellä aina askelta ennen estettä, joten matka jatkui. Kuvaajatkin jo päivittelivät, että hyvä kun pysyin kyydissä! :D
Lankkueste
Kavalettieste
Tukin jälkeen otimme hyppyjä lankkuesteelle, jonka päällä vaihdettiin laukkaa. Tälle esteelle meillä tuli joka kerta kivoja hyppyjä, enkä itsekään pelännyt Leevin epäröivän hypätä, joten annoin sen tehdä asioita paljon vapaammin. Lankun jälkeen tutustuimme seuraavaksi muuriin, jota Leevi vähän epäröi ja hyppy olikin sitten melko erikoinen, mutta pääasia että päästiin siitäkin yli ja poni ansaitsi rohkeudesta paljon rapsutuksia! Muurin jälkeen tutustuimme yksittäin vielä kolmen askeleen tukkilinjaan, kavalettiesteeseen ja penkkeihin, mutta yhden toiston sijasta saimme yrittää päästä penkeistä yli neljä kertaa, kunnes sitten lopulta onnistuttiin- kahdesti menimme ohi, ja kahdesti Leevi hyppäsi penkkien yli sivuun, mutta viidennellä yrityksellä sitten pääsimme keskeltä ylitse. Leevi ei varmasti itse pelännyt penkkejä kuin ehkä sillä ensimmäisellä kerralla, mutta sen jälkeen minä aloin jännittää ja se tarttui myös hevoseen, mutta kun tukahdutin jännitykseni ja kuvittelin hyppääväni ihan normaalia estettä, saatiin onnistunut suoritus ja luojan kiitos, ei tarvinnut tulla sitä penkkiä enää kertaakaan :D
Tukkilinja
Typerät penkit, sanon minä.. :D
Kun olimme tutustuneet kaikkiin esteisiin, hyppäsimme lopulta pienen neljän esteen radan, joka alkoi kavalettiesteellä, jolta jatkettiin pitkällä tiellä lankulle, vaihdettiin suuntaa, tultiin pitkällä tiellä tukille ja siitä hyppäsimme vielä muurin. Jenni neuvoi ratsastamaan radan ihan yksittäisinä tehtävinä ja esteinä, ei saanut jäädä murehtimaan edellistä tai tulevaa tehtävää, vaan keskittyä siihen yhteen kerrallaan. Oli ihan okei tehdä ympyrä tai vaikka lähestyä ravissa, jos siltä yhtään tuntui, ja se huojentikin vähän kuskin mieltä ja lähdin rohkaistuneena taas kohti jo onnistuneesti ylitettyjä esteitä- mitä siis turhia jännittämään! Kavaletille tuli hyvä hyppy hyvästä paikasta, ja päästiin jatkamaan hyvällä rytmillä lankulle, jolle saatiin onnistunut laukanvaihto ja jatkettiin kukkuloiden yli kohti tukkia, jolle tuli sillekin kiva hyppy ja jatkettiin kohti radan viimeistä estettä- muurille oli tullut alkulämpimässä vähän outo hyppy, joten nyt valmistauduin kaikkeen mahdolliseen ja koitin vain ajatella esteestä yli, antaa ponin päättää ponnistuspaikka. Sekin ylittyi hyvin, vaikka vähän kaukaa lähdettiinkin, joten Leevi oli kehunsa ansainnut, se hyppäsi radan hurjan hyvin ja rauhallisesti! :) 
Hurja kavalettieste renkaineen kaikkineen!
Lankkueste ja tosi skarpin näköinen poni.. :D
Tämä on minusta tosi kiva kuva :)
Vielä pääsi poni vähän yllättämään ja väläyttelemään hyppykykyjään, mutta hyvä mieli jäi kuitenkin! :)
Jennikin kehui, että ratsastin radan hyvin ja olin jo paljon luottavaisemmin mielin ratsuni suhteen, vaikka tunnin alkuun osuikin muutama epäonnistunut suoritus. Korjattiin paljon virheitä, ja oltiin läpi radan sujuvassa laukassa, minkä kuuleminen tuntui tosi hyvälle- selvisin, ja ratsastin paljon paremmin, vaikka jännitti! Leevikin todisti olevansa oikein hieno poni, ja tämän jälkeen ei ole kyllä jännittänyt, että mitä jos listassa lukeekin Leevi- jos me tästä selvittiin kaikenlaisine sattumuksineen, niin selvitään kyllä normaaleista rataesteistäkin ihan vallan mainiosti!
Milloin viimeksi Sinua jännitti hevosen selässä?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
XOXO,
Siiri

8 kommenttia:

  1. Mulla on todella tuore jännitys kokemus, nimittäin eilen. Meillä oli puomeja ja sain Sallin ensi kertaa puomitunnille. No ei siinä mitään, mutta kun sää oli sellainen että jouduttiin menemään maneesiin ja mulla ei ollut ridahousuja mukana joten jouduin ridaa farkuilla, ja juuri ennen tuntia mun saappaan vetoketju hajosi. Ja mä olin täysin paniikissa kun ope punttasi mut Sallin selkään, sen sään takia. Mutta tamma oli todella hieno. Mä en laukannut vaan tyydyin ravaamaan puomien yli. Ensi kerralla otan Sallin yksärille ja puomitunnille. Että näin. kiva postaus ja hienoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että pääsit jännityksestä yli ja tunnista tuli onnistunut! :) Kivaa, että Sallikin yllätti positiivisesti ja sait uuden kivan ratsun mukaan puomeille! :)

      Poista
  2. Mua varmaan jännitti silloin viimeksi eniten, kun olin Carinon kanssa koulukisoissa. Yleensä mua vähän jännittää just uudella hevosella ratsastaminen ja varsinkin kisat + valmennukset!

    Upeita kuvia ja todella kivannäköinen otus tämä Leevi! :-)

    - Janina | www.teamvoutilainen.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua taas tänään jänskättää, edessä koulukisat ja huihuihui, en varmasti muista kaikkea :D Mutta täytyy ratsastaa vaan parhaansa mukaan, tuli unohduksia tai ei, eihän se rata niistä keskeydy vaan uudestaan vaan oikealla tiellä jatkamaan! :)
      Kerronpa Leeville kehut, kun tästä tallille pääsen, kiitos! :)

      Poista
  3. Kun pääsiskin vielä maastareille! :3 Hauska hevonen, välillä näyttää että nukahtais tonne :D Mutta kuten aina, hyvältä näyttää!
    Itteäni jännitti viimeksi eilen ennen kisoja, kun Ismo veti verkassa vähän kierroksia ja meillä oli uusi arvostelu siinä luokassa... noh, hyvinhän se lopulta meni. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leevi oli tullessaan hurjan reipas, mutta on nyt syksyä kohden kyllä "laiskistunut" ihan vallan sopivasti, ei enää tunnu että heppa ratkeaa liitoksistaan kun pääsee laukalle :D Rauhallisempana myös pienten ratsastajien mieleen :)
      No, jännitys on teidän tapauksessa ollut selkeästi hyvästä, onnea ykkössijasta! :)<3

      Poista
  4. Ihania kuvia! Viimeksi tänään jännitti kiivetä hevosen selkään. Sain tunnille pienen suokkipojnan, Lennun. Sataan vuoteen en ole suomenhevosella ratsastanut ja vähän jännitti, että mihin se minut kiikuttaa päättäväisyydellään :D. Mutta kivasti meni ja nauratti lähinnä koko tunnin, kyllähän se vähän teki mitä halusi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suokit on ihania, turhaan niitä jännittämään! ;) Tietty on hyvinkin itsepäisiä yksilöitä, mutta omalle tielleni sattuneet ovat olleet aivan ihania ja superkuulaisia! Miellyttämisen haluisuus on näillä hepoilla varmaan verissä, niin kilttejä ne tuntuu olevan :)! Toivottavasti teillä meni kuitenkin hyvin, vaikka olikin vähän itsepäinen ratsu ;)

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!