perjantai 30. syyskuuta 2016

Kesän viimeinen

Kiitos kaikista tämän postauksen kuvista Johannalle ja Ilonalle! :)
Moikka!
Viimeksi kun puhuttiin kouluratsastuksesta, niin otetaanpas nyt vähän vauhdikkaampaa menoa ja puhutaan vielä viimeisen kerran maastoesteistä! Kesän viimeinen maastoestetreeni tosiaan oli elokuun lopussa, kun meidän koulutunti muuttui maastoesteiksi ja samalla ratsuosaston suomenhevosvoima muuttui ponienergiaksi- myönnän, että jännitti aikalailla, kun Jenni ehdotti Leeviä Hollin tilalle, mutta tiesin tekeväni paremman valinnan vastatessani kyllä. Johanna ja Ilona auttoivat varustamaan ponin pikapikaa kuntoon, ja sitten sitä jo mentiinkin kohti nurmikenttää ja sinne koottuja esteitä. Onneksi ratsuvalinta tuli niin viimetipassa ennen tunnille lähtöä, niin en ehtinyt vielä hirveästi maalailemaan kauhukuvia ja alkamaan jännittää ennen kuin olen edes noussut Leevin selkään ;)
Tunti aloitettiin pikaisilla ravi- ja laukkalämmittelyillä käyttäen koko nurmikenttää. Leevi oli alkuun vähän liian menevä, mutta siirtymisillä sain ponin nopeasti takaisin hyppysiini ja päästiin sitten tekemään myös "siirtymisiä askellajin sisällä", eli kokoamaan ja pidentämään askellajeja. Hirveästi en Leeviä volteilla tai ympyröillä taivutellut kentän kosteuden ja ajoittaisen liukkauden takia, vaan suosin mieluummin liikkumista laajoilla kaarilla ja suorilla reiteillä. Askellus saatiin kuitenkin hyväksi ja kiireettömäksi myös laukassa, joten hyvillä mielin lähdettiin kohti ensimmäisiä hyppyjä tukkiesteelle.
Tukkieste aloituskorkeudessaan ja tomera poni :)
Tiesittekös että Quasimodo ratsastaa nykyään?
Ensimmäisellä yrityksellä pääsimme kyllä esteelle asti, mutta tulin sille liian pientä laukkaa ottaen huomioon, että olimme maastoesteillä ja tarkoitus oli tulla vähän vapaampaa laukkaa- minä kun kammoksun sitä mennään kovaa kohti estettä ja sitten tuleekin stoppi ja kuski saa ihan itse ylittää esteen, niin kyllähän sitä piti ensin turvallisesti ylittää se, ennenkuin uskalsi vauhtia lisätä.. :D Toisella yrittämällä kuitenkin jo paljon paremmin, ja ei se vauhti liian hurjalta tuntunutkaan, vaikka päästi ponin menemään isompaakin laukkaa. Tulimme tukin vielä kerran toisesta suunnasta, ja poni päätti sitten esitellä hyppykykyjään lähtemällä ihan kunnon loikkaan askelta aiottua aiemmin- selässä kuitenkin pysyin, kiitos pinttyneen tapani ottaa harjasta kiinni toisella kädellä aina askelta ennen estettä, joten matka jatkui. Kuvaajatkin jo päivittelivät, että hyvä kun pysyin kyydissä! :D
Lankkueste
Kavalettieste
Tukin jälkeen otimme hyppyjä lankkuesteelle, jonka päällä vaihdettiin laukkaa. Tälle esteelle meillä tuli joka kerta kivoja hyppyjä, enkä itsekään pelännyt Leevin epäröivän hypätä, joten annoin sen tehdä asioita paljon vapaammin. Lankun jälkeen tutustuimme seuraavaksi muuriin, jota Leevi vähän epäröi ja hyppy olikin sitten melko erikoinen, mutta pääasia että päästiin siitäkin yli ja poni ansaitsi rohkeudesta paljon rapsutuksia! Muurin jälkeen tutustuimme yksittäin vielä kolmen askeleen tukkilinjaan, kavalettiesteeseen ja penkkeihin, mutta yhden toiston sijasta saimme yrittää päästä penkeistä yli neljä kertaa, kunnes sitten lopulta onnistuttiin- kahdesti menimme ohi, ja kahdesti Leevi hyppäsi penkkien yli sivuun, mutta viidennellä yrityksellä sitten pääsimme keskeltä ylitse. Leevi ei varmasti itse pelännyt penkkejä kuin ehkä sillä ensimmäisellä kerralla, mutta sen jälkeen minä aloin jännittää ja se tarttui myös hevoseen, mutta kun tukahdutin jännitykseni ja kuvittelin hyppääväni ihan normaalia estettä, saatiin onnistunut suoritus ja luojan kiitos, ei tarvinnut tulla sitä penkkiä enää kertaakaan :D
Tukkilinja
Typerät penkit, sanon minä.. :D
Kun olimme tutustuneet kaikkiin esteisiin, hyppäsimme lopulta pienen neljän esteen radan, joka alkoi kavalettiesteellä, jolta jatkettiin pitkällä tiellä lankulle, vaihdettiin suuntaa, tultiin pitkällä tiellä tukille ja siitä hyppäsimme vielä muurin. Jenni neuvoi ratsastamaan radan ihan yksittäisinä tehtävinä ja esteinä, ei saanut jäädä murehtimaan edellistä tai tulevaa tehtävää, vaan keskittyä siihen yhteen kerrallaan. Oli ihan okei tehdä ympyrä tai vaikka lähestyä ravissa, jos siltä yhtään tuntui, ja se huojentikin vähän kuskin mieltä ja lähdin rohkaistuneena taas kohti jo onnistuneesti ylitettyjä esteitä- mitä siis turhia jännittämään! Kavaletille tuli hyvä hyppy hyvästä paikasta, ja päästiin jatkamaan hyvällä rytmillä lankulle, jolle saatiin onnistunut laukanvaihto ja jatkettiin kukkuloiden yli kohti tukkia, jolle tuli sillekin kiva hyppy ja jatkettiin kohti radan viimeistä estettä- muurille oli tullut alkulämpimässä vähän outo hyppy, joten nyt valmistauduin kaikkeen mahdolliseen ja koitin vain ajatella esteestä yli, antaa ponin päättää ponnistuspaikka. Sekin ylittyi hyvin, vaikka vähän kaukaa lähdettiinkin, joten Leevi oli kehunsa ansainnut, se hyppäsi radan hurjan hyvin ja rauhallisesti! :) 
Hurja kavalettieste renkaineen kaikkineen!
Lankkueste ja tosi skarpin näköinen poni.. :D
Tämä on minusta tosi kiva kuva :)
Vielä pääsi poni vähän yllättämään ja väläyttelemään hyppykykyjään, mutta hyvä mieli jäi kuitenkin! :)
Jennikin kehui, että ratsastin radan hyvin ja olin jo paljon luottavaisemmin mielin ratsuni suhteen, vaikka tunnin alkuun osuikin muutama epäonnistunut suoritus. Korjattiin paljon virheitä, ja oltiin läpi radan sujuvassa laukassa, minkä kuuleminen tuntui tosi hyvälle- selvisin, ja ratsastin paljon paremmin, vaikka jännitti! Leevikin todisti olevansa oikein hieno poni, ja tämän jälkeen ei ole kyllä jännittänyt, että mitä jos listassa lukeekin Leevi- jos me tästä selvittiin kaikenlaisine sattumuksineen, niin selvitään kyllä normaaleista rataesteistäkin ihan vallan mainiosti!
Milloin viimeksi Sinua jännitti hevosen selässä?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
XOXO,
Siiri

tiistai 27. syyskuuta 2016

Me debytoitiin!

Paras <3
(C) Johanna
Heippa!
Nyt olisi sitten vuorossa kisaraporttia, oltiin tosiaan 24.päivä kisaamassa tallin koulukisoissa helppo C-luokassa Pillerin kanssa. Kisapäivä sujui meidän osalta ihan hyvin, ja seuraavissa kisoissa ollaankin sitten jo kahta valmiimpia, kun tiedetään miten homma toimii!
Kisaajia oli vain viisi kappaletta, joten verryttelimme kaikki yhtä aikaa pyörien kouluaitojen sisäpuolella vapaasti verrytellen, ainoastaan kierros oli määrätty. Alkuun käynnissä Pilleri ihmetteli kovasti pikkuruisia valkeita aitoja, ja vähän pelkäsikin niistä osaa, mutta muutaman kierroksen jälkeen se käveli jo oikein nätisti tarpeeksi lähellä aitoja ja ymmärsi halutun etäisyyden- ei tarvitse kolistella aitoja nuollen, mutta ei tarvitse olla kahden metrin päässäkään. Käynnissä tein vasta- ja myötätaivutuksia kierroksen verran kerrallaan, mutta en tehnyt mitään sulkuja tai avoja, koska Pilleri ottaa niistä melko usein nokkiinsa ja lähtee juoksemaan alta pois. Koitin ajatella ihan samalla tavalla ravissa tekeväni asioita ja tehtäviä nyt hevosen ehdoilla ja sille mieluisalla tavalla, ja Pilleri olikin verryttelyssä tosi kiva! Se myötäsi pieniä pätkiä jo heti kättelyssä, ja askeleen pidennykset sujuivat paremmin kuin osasin ajatellakaan, se myös pysähtyi kuin ajatuksesta. Rataan kuului pysäytys ja peruutus askeleen pidennyksen jälkeen, joten harjoittelin ravissa paljon sitä sarjaa, kun ajattelin sen olevan ehkä haastavin osio raviohjelmassa. Pilleri kuitenkin suoritti sen joka kerta paremmin, ja radallahan se onnistui jo vähän liiankin hyvin, kun pysähdyttiin jo ennen kirjainta.. :D Verryttelyssä olisi kannattanut ehkä pitää mielessä se, että pysähdys pitää suorittaa kirjaimessa, joten olisi kannattanut harjoitella se myös verryttelyssä niin, eikä vain mielivaltaisesti pysäyttää ja peruuttaa tietämättä "kauanko" pysähtymiseen tarkalleen menee.
Totista hommaa tämä!
Minulla on joku oma show menossa, mutta Pilleri on hieno! <3
Kun lupa laukkaan tuli, nostinkin sen heti ja aloin pyöritellä Pilleriä pääty-ympyröillä. Askelluksen kankeuden tunsi ihan selkään asti, mutta se kuitenkin oli palannut sairaslomaltaan vasta kisoja edeltävänä päivänä käyden yhdellä tunnilla, joten en vaatinutkaan mitään huippumuotoa tai välitöntä rentoutta, vaan koitin saada Pillerin vain askeltamaan niin hyvin, kuin nyt lähtökohdat huomioiden vain oli mahdollista. Ympyröillä ratsastin normaalia harjoituslaukkaa, ja pitkillä sivuilla pyysin Pilleriä eteen ja venyttämään itseään, jotta se pikkuhiljaa vertyisi takaosastaan astumaan kunnolla alleen, ja se toimikin ihan hyvin. Laukkailtuani "tarpeeksi"  tein vielä yhden laukkalävistäjän ja siirsin Pillerin sitten ravin kautta käyntiin ja annoin kävellä. Maiju ilmoitti, että aikaa verrytellä on vielä viisi minuuttia, ja muut vielä laukkasivat tai ravasivat, joten otin itsekin muutamat ravivoltit vielä ja suorat linjat ilman aitojen apua, ja siirryin sitten ensimmäisen luokan alun tieltä pois aitojen ulkopuolelle.
En tehnyt mitään erikoista odotellessani omaa vuoroani, en halunnut katsoa perusmerkin ratoja etten sekoittaisi sitä omaan rataani, vaan katselin kaikkea muuta maisemista lähtien antaessani Pillerin löntystellä omia polkujaan pitkin ohjin. Sen kaverit olivat viereisessä tarhassa ulkoilemassa, ja sinne se koitti itsekin vänkäämällä joka kierroksella kohti porttia ja katsellen kaihoisasti kavereiden perään- raukkaparka joutunut vaan töihin, kun muut saa olla vapaalla, julma minä kun valitsin sen ratsukseni.. :D Odotellessa otettiin myös muutamat kuvat syksyisellä taustalla, ja kerrattiin rata ainakin sata kertaa vielä läpi. Helppo C- luokassa oli lisäkseni vain yksi starttaaja, ja me oltiinkin saatu kunnia lopettaa kisapäivä olemalla viimeinen starttaaja, joten luokan alkaessa katsoin kilpakumppanini suorituksen muistellen samalla mikä seuraava liike on, ja sitten se olikin jo oma vuoro tiedossa- ai että, kun jännitti.
<3
(C) Johanna
Saimme tulla suorituksen loputtua aitojen sisälle kävelemään siksi aikaa, kun Maiju kirjoitti edelliselle ratsukolle kommentteja ylös. Aika tuntui ikuisuudelta, ja ehdin kävellä ainakin viisi kierrosta ennen kuin sain luvan aloittaa- Pilleri oli ollut koko ajan tosi rentona ja olin taivutellut sitä rataa kiertäessäni, mutta sillä sekunnilla kun sain luvan lähteä suorittamaan ja siirsin Pillerin raville, tapahtui jokin outo klikkaus ja hevonen lähti juoksemaan kuin ravuri konsanaan :D Minä rupesin rehellisesti sanottuna vaan nauramaan, tein ympyrän, ja lähdin sitten tahdin vähän rauhoituttua kohti pituushalkaisijaa ja alkutervehdystä. Radan kulun näette videolta ja se on ääniraidallinen, joten siitä selviää myös omat mietteeni!

Eniten harmittaa se, etten tajunnut ratsastaa huolellisemmin, vaan luotin Pillerin tekevän kuin robottina pyydettyjä asioita. Eniten ärsyttää rikko raville ensimmäisellä lävistäjällä, koska Pilleri kyllä olisi laukannut lävistäjän kiltisti loppuun, kun en olisi ottanut niin isoa puolipidätettä lävistäjälle tultaessa ja olisin pitänyt pohkeet kiinni. Radalla ollessani en edes huomannut kahta muuta rikettämme, jotka olivat pysähtyminen ennen L-kirjainta ja lopputervehdyksen totaalinen leviäminen, emme siis olleet edes linjalla ja kaikenkukkuraksi olimme tervehdyksessä vinossa. No, tästä sitten vaan nämä asiat korvan taakse ja seuraavalla kerralla paaaljon tarkempaa ratsastusta! :)
Tyytyväisenä maalissa, vaikka kuski törttöilikin :)
Olen superylpeä Pilleristä, se suoritti kaiken ihan hurjan hyvin ja esitti itsensä edustavasti. Meidän prosentit oli loppujen lopuksi 55%, pisteskaalalla 4-7, joten hyviäkin hetkiä oli- ja nuo neloset saa nimittäin ihan tosi helposti kitkettyä pois, joten ensi kerralla ollaan varmasti jo korkeammissa prosenteissa! :)

Muistatko, miten oma koulukisadebyyttisi sujui?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Koulutreenissä pitkästä aikaa!

Heippa!
Koulukisat kisailtiin eilen, mutta nyt olisi kuitenkin vielä vuorossa juttuja heinäkuun kouluratsastustreeneistä- nämä treenit olivatkin yhdet kolmista koulutreeneistä, jotka Pillerillä ratsastin koko kesän aikana. Tunnin aiheena oli täällä blogissa jo muutamaan kertaan esiintynyt vasta-asetus - myötätaivutus- tehtävä, eli suorilla urilla mentiin vasta-asetusta, ja päädyillä ympyröillä sekä vasta-asetusta, että myötätaivutusta. Pitkät sivut käveltiin tällä tunnilla, ja ravi- sekä laukkatyöskentely suoritettiin ympyröillä.
Alkuun ei oltu yhtämieltä kyllä yhtikäs mistään :D
Mutta kyllähän se yhteinen sävel sieltä löytyi loppujen lopuksi<3
Alkulämmittelyksi otimme pohkeenväistöjä, sekä avo- ja sulkutaivutusta pituushalkaisijalla. Pillerille tehtävät olivat käynnissä tosi hyviä, sillä niillä sen saa kivasti kuulolle ja siitä tulee herkkä pohkeiden väistättäville avuille, ja se malttaa odottaa puolipidätteitä. Tehtävä aloitettiin tulemalla muutaman kerran pohkeenväistöä pituushalkaisijaa pitkin, ja Pilleri toimi jaloistaan ihan hyvin, vaikka olikin edestä tuttuun tapaan melkoinen kirahvi. Kun hevoset saatiin kuuntelemaan väistättäviä pohjeapuja, muutettiin tehtävä avotaivutukseksi, ja vielä siitä hetkeä myöhemmin tehtävä aloitettiin avotaivutuksella, mutta puolessa välissä vaihdoimme sulkutaivutukseksi. Pilleri teki kyllä kaikkia liikkeitä ainakin pätkissä hyvällä tahdilla ja energialla, mutta omasta mielestäni meidän parhaat suoritukset nähtiin sulkutaivutuksissa. Sulkutaivutusta ratsastaessa Pilleri myötäsi pätkittäin tosi kivasti myös edestä, ja astui silti hyvällä energialla kolmea uraa käyttäen- tunti lähti siis ihan hyvillä mielin ja kivalla fiiliksellä käyntiin! :)
Ponin myödätessä edes pikkuriikkisen, sai se välittömästi kehuja :)
Ai kuka painaa kädelle, missä muka?
Alkuun Pilleri vastusteli tosi paljon "kaikkea", mutta Lotan vinkeillä ja sitkeällä vaatimisella
poni parani joka suorituksen myötä!
Päivän varsinainen tehtävä aloitettiin suoraan ravissa, koska edellisen tehtävän aikana oltiin jo työstetty hevosia paljon käynnissä. Päätyihin tehtiin alkuun kaksi ympyrää, joista ensimmäisellä asetimme ulospäin, ja toisella taivutimme sisällepäin. Ravia sai istua alhaalla, tai sitten sai keventää, ihan miltä oma ratsu tuntui- itse päätin istua alhaalla, jotta saisin Pillerin kuuntelemaan pidätteitä paremmin ja kitkettyä sen ajoittaisen kiihdyttelyn ravitehtävien aikana pois, mutta välillä myös kevensin, jos P jännittyi niskastaan liiaksi. Pilleri oli alkuun ihan äärettömän jäykkä, siis oikeasti ihan kirjaimellinen rautakanki! Lotta kuitenkin painotti, että hevosia pitää nyt vaatia kahta kovemmin, jos ne eivät rehellisesti taivu, ja tehdä vaikka viisi ympyrää, jos avut eivät mene läpi. Muutaman kerran jouduttiin Pillerin kanssa pyörimään ylimääräisiä kierroksia, mutta loppua kohti Pilleri parani tosi paljon ja myötäsi molempiin suuntiin, välillä vähän pitempiä pätkiä ja välillä sitten ihan pienenpieniä hetkiä- mutta parempi sekin, kuin ei mitään edistystä!

Selkä alhaalla, pää ylhäällä- ai eiks sen pitänytkään mennä niin?
Hetken ravityöskentelyn jälkeen lisäsimme vielä kolmannen ympyrän, ja muutimme tehtävän kulkua: kaksi ensimmäistä ympyrää tultiin ravin sijaan laukassa, mutta ihan samalla tavalla ensin ulospäin asettaen ja sitten sisäänpäin taivutellen. Kolmas ympyrä mentiin harjoitusravissa, taivuttaen hevosia sisällepäin, ja päätavoitteena oli käyttää hyväksi laukan jälkeistä hyvää poljentaa- nyt ei siis saanut sääliä itseään ja humputella mummoravia, vaan nyt piti vaan yrittää istua ja antaa hevosen liikkua reippaasti eteenpäin. Laukka oli Pillerillä tällä tunnilla tosi, tosi, tosi kankeaa, mutta sairaslomalainenhan se oli vielä hetkeä aikaisemmin ollut, joten annettakoon se sille anteeksi- poljenta kuitenkin parani laukkatehtävän aikana älyttömän paljon, vaikka P oli selkeästi aika kireänä. Laukassa Pilleri otti välillä sellaisia "juoksen alta poooois!"-spurtteja ja puri samalla kuolaimeen kiinni, mutta työskentelyn edetessä ne jäivät pois ja viimeiset suoritukset olivat jo tosi kivaa, rentoa, ja pontevaa laukkaa, ainakin verrattuna siihen lähtöpisteeseen :)  Pilleri oli ajoittain myös todella kivan kevyenä edestä, eikä nojannut siirtymisissäkään yhtään kuolaimeen, vaikka laukkatyöskentelyt eivät nyt olleetkaan muilta osin ihan meidän heiniä tänään.

Oli siinä ravissa kyllä ainakin poljentaa!
Tehtävä tehtiin molempiin suuntiin, ja huomasin kyllä ihan selkeän eron suuntien välillä. Harmi, että parempi suunta (oikea kierros) työstettiin nyt ensin, sillä se olisi ollut siihen varmasti ihan super, kun olisi ensin ottanut vasemman kierroksen laukat. Tällä kertaa kuitenkin näin, ja tuntui että sain työstää sen kokonaan alusta laukassa avuille ja tasaiseksi molemmille ohjille- nyt saatiin valitettavasti unohtaa keveys edestä ihan kokonaan, P puri ja nojaili kuolaimeen ihan yhtenään vastustellen kuolaintuntumaa etenkin sisäänpäin taivutellessa. Laukka oli muutenkin vasempaan kierrokseen jotenkin sellaista tönkköä, enkä saanut siihen ihan sellaista poljentaa, kuin olisin halunnut. Saatiin kuitenkin muutamat ympyrät ihan onnistuneitakin suorituksia ja heponen asettumaan molempiin suuntiin rehellisesti, mutta taivutus jäi tällä kertaa puolitiehen. Pitäisi aina Pillerillä hypätä parit esteet alkuun, niin sille saisi sen hyvän energian ja poljennan myös takajalkoihin!
Lopuksi keventelimme hevosia vielä pidemmälle kaulalle, käyttäen edelleen avuksi vasta- ja myötäasetuksia. Loppuraveissa saatiinkin esitettyä päivän parhaat pätkät käyntityöskentelyn lisäksi, joten ihan hyvä mieli jäi, vaikka hevonen olikin aika jäykkänä. Sairaslomalaista pitää ymmärtää, eihän sitä nyt ihan ykskaks yllättäen ole rento ja letkeä kun on ollut liikkumatta! :)

Kummasta Sinä tykkäät enemmän, sulku- vai avotaivutuksesta? :)
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Mutta nyt minä poistun sängyn puolelle, olen vähän kipeänä ja takana on talleilua kuuden tunnin verran! Postattavaa silti riittää, vaikka tältä päivältä blogijutut ovatkin tässä- kirjoitellaan siis taas pian! :)
psst. Paljastetaan, että kisoista saatiin hyväksytty tulos ja olen tosi ylpeä ponista, sillä kaikki kehityskohdat olivat omia virheitäni. Rohkeasti K.N Specialia kohti vaan!

XOXO,
Siiri

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Täydellisen epätäydellinen

Kaikista postauksen maastoestekuvista suuri kiitos Mimille!
Tehoestekurssi 1.-5.8.16
Moi!
Tämän postauksen piti kertoa meidän kesän maastoestehyppelyistä, mutta nyt kirjoitettuani postauksen, huomaan puhuvani kaikesta muusta ja oksentavani tälle valkealle välilehdelle yhden sekasotkun. Puhun meistä ratsukkona, meistä parivaljakkona, meistä muiden silmissä. Puhun tästä juuri nyt, sillä koulukisadebyyttimme on ihan hetkisen päässä, ja sain sen varmuuden, minkä hetkeksi hukkasin, juuri maastoestekentän nurmikoilta.
Maastoesteet olivat kesän kohokohta, ja meillä meni Pillerin kanssa joka kerta superhyvin- haluan siirtää tuon superhyvän fiiliksen, tekemisen meiningin ja sen onnistumisen tunteen meidän kaikkiin koitoksiin ja jokaiseen hetkeen yhdessä, myös kouluaitojen sisäpuolelle, vaikka jännittää. Alla olevasta videosta se mahtava fiilis välittyy myös ruudun toisellekin puolelle- tuolloin me oltiin elementissämme, ja tuon tunteen haluan säilyttää.

Ihan varmasti kaikki blogia seuranneet tietää, että Pilleri on minulle se "the Hevonen" ja ikuinen ykkönen- kuten se on ollut jo kolmen vuoden ajan. Kuluva kuukausi on ollut meidän osalta melko kivikkoinen, P on tällä hetkellä saikulla ja viimeisimmät treenit menivät täysin penkin alle. Kisapäivä koittaa pian, mutta minulla on perjantaina vielä tunti, milloin selviää ponin kunto ja onko meidän järkeä lähteä starttiin tai pystyisikö ponilla ylipäätään menemään. Sen minä jo päätin, että jos ei nyt tänä viikonloppuna selvitä starttiin, niin lähdetään sitten (syteen tai saveen) ratsastamaan helppo B K.N Special tulevalla viikolla, jos poni on silloin kunnossa.

Tämän postauksen materiaalit sisältävät aimoannoksen hyvää fiilistä, juuri sitä, millä haluaisin myös kouluradan suorittaa. Ei me ehkä olla vakavimmin otettava ratsukko kaikenlaisen tohinamme kanssa, mutta me ollaan me, eikä muuksi muututa. Miksi siis tässä jossitella, että hittolainen kun jäädään varmaan viimeisiksi- so what? Tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää. Ei meidän tarvitse olla parhaita muiden silmissä, koska me ollaan sitä jo minulle.
Koulutunnilla 30.7
Tuolla tunnilla meillä sujui tosi hyvin, vaikka en ollut käynyt koulutunnilla
Pillerin kanssa pitkään aikaan!
Selailin muutama päivä sitten vanhoja ratsastuskuvia, ja ymmärsin tulleeni jo todella pitkälle. Me Pillerin kanssa ratsukkona ollaan aina oltu jotenkin sopusuhtaisia ja vaikkei olla ehkä niitä kaikista edustavimpia, on meillä ollut se yhteinen sävel. Tajusin noita ensiaskelten kuvia katsoessa, että ei me missään vaiheessa olla oltu varsinaisesti kouluratsukko, vaikka sekin puoli toisinaan sujuu, vaan me ollaan nimenomaan esteratsukko, ja siinä me ollaan ihan perhanan hyviä. Ei meidän tarvitse kiertää valkeita aitoja nuttura kireällä, vaan pikemminkin hypätä niistä miniaidoista yli ja laukata tukka hulmuten pitkin peltoja! Eikä siinä ole mitään väärää!
Haluan hymyillä onnesta soikeana poistuessani radalta, haluan luottaa ratsuuni ja sen kykyyn suorittaa kanssani hyvin. Haluan kokeilla meidän siipiä myös noiden valkeiden aitojen sisällä, koska miksi ei! Ei ole toista hevosta, jonka tuntisin yhtä hyvin tai saatika sellaista, johon luottaisin puoliksikaan niin paljon. Tiedän Pillerin tekevän parhaansa, aina, jokaisessa tilanteessa. Tiedän sen olevan ylivoimaisesti paras vaihtoehto myös tähän koitokseen, vaikka eihän se välttämättä mikään oppikirjan liitokavio ole.
Miksi siis lähteäkään nuttura kireällä (vaikka nutturan kyllä yritän tehdä itselleni, P saa olla tukka vapaana!), kun se ei ole meidän tapa. Meidän ei pidä olla mitään muuta, kuin mitä me ollaan, ja se riittää aina, ihan aina!
Liitokavio se on esteillä, ja sehän riittää meille! :)
True-esteratsukko lähtee haastamaan kouluratoja-
wish us luck!
Milloin ja millä tasolla Sinä debytoit kouluaitojen sisäpuolella?
Kumpia Sinä jännität enemmän, koulu- vai estekisoja?

 Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
On todella outoa, että minulla meni kaksi viikkoa tajuta, ettei tässä ole ideana olla muiden silmissä edustava, vaikka kisoihin ollaankin menossa. Tärkeää on uskaltaa yrittää, koetella rajojaan ja kokea uutta! Ei minun seinääni tule koskaan koristamaan metrejä jatkuva ruusukerivi, mutta Pillerin kuva sitä kyllä koristaa- aina ja ikuisesti. Ja tähänkin soppaan kastetaan se lusikka yhdessä, vaikka ei tiedetäkään vielä mitä ollaan maistamassa!

Tämmöinen tunneoksennus tällä kertaa, teillä on varmaan jo ikävä ihan normaaleja postauksia- ei huolta, niitä tuleekin oikein liudassa seuraavaksi, joten antakaa anteeksi tämän kerran! :)
XOXO,
Siiri