maanantai 11. heinäkuuta 2016

Miten kirjoittaa epäonnistumisesta?

Moi!
Varmaan jokainen hevosbloggaaja tietää sen tunteen, kun pitäisi kirjoittaa viimeaikaisesta ratsastuksesta, mahdolliset kuva- tai videomateriaalit ovat jo koneella, tunnin tehtävät on mielessä, ja kaiken pitäisi olla valmista postauksen pusertamiseen kaikkien luettavaksi- pääsi lyö kuitenkin aivan tyhjää, et tiedä mistä aloittaisit, et tiedä mihin yrität päätyä tekstisi kanssa, ja et oikein ole tyytyväinen mihinkään, mitä ruudulle saat näpyteltyä. Minulle käy usein niin silloin, kun takana on epäonnistunut tunti.
Kiitos kuvasta Yanni!
Epäonnistumisesta on vaikea kirjoittaa lukijaystävälliseen sävyyn: ihan huomaamatta sanavalintasi voivat olla liiankin tavallisia, ilmaisusi ontuvaa, lauserakenteesi lyhyt ja sitä "sinun tyyliäsi" ei näy mailla halmeilla tekstiä silmäillessä. Asioista ei tee mieli kertoa yksityiskohtaisesti, kunhan vaan jotakin mumisee ja lätkäisee jonkun kuvan jostain siedettävästä hetkestä mausteeksi. Sellaista postausta ei kuitenkaan tee mieli julkaista, vaikka siinä se nyt olisi, enemmän tai vähemmän valmiina- paljon normaalia lyhyempänä, typerällä otsikolla, ja vielä jollain kliseisellä loppukevennyksellä. Miten siitä tilanteesta pääsee oikein yli? Mistä sen motivaation oikein löytää, kun pitäisi kirjoittaa hyvä postaus huonosta tunnista?

Minulla on edessäni juuri nyt sellainen tilanne, että postauksien julkaisua, tai oikeastaan ylipäätään niiden tekoa, on lykätty ja lykätty, päivillä, viikoilla ja pian kuukaudella. Vain siksi, että tunnista on niin mielettömän huono fiilis, ettei siitä saa oikein mitään aikaiseksi. Helpolla pääsisi, kun läväyttäisi vain kuvat pöytään ja otsikoisi vaikka hevosen nimellä. Ei selittelisi sen enempää, kysyisi ehkä lukijoiden mielipidettä postauksen lopuksi "Mitä tykkäsitte tällaisesta, vähän erilaisesta postauksesta?". En millään haluaisi taipua siihen, mutta toisaalta, kompuroin yrittäessä löytää jonkinlaista muutakaan toteutustapaa. Pettymys kolkuttaa edelleen takaraivossa, olisihan sitä pitänyt tehdä monta asiaa eri tavalla ja ratsastaa paremmin- jälkeenpäin, kun on keskustellut kavereiden ja myös opettajien kanssa, on todennut, että hevonen on vaikea ja ei sitä ensimmäisellä yrittämällä yleensä onnistukaan. Siltikään ei löydä oikein mitään sanottavaa, vaikka onkin tunnin tapahtumien kanssa sinällään sujut. Joo, me liirattiin ulos koko kentältä- no big deal, right?
Vastatkaa avunhuutoon! Nyt jos koskaan saa raottaa sanaista arkkuaan, ja kertoa omia kokemuksia. Miten sinä lähestyt sitä pahamaineista postausta? Onko sinulla jokin tietty tapa, millä toteutat postaukset, vai pyritkö saamaan ihan samanlaisen lopputuloksen, kuin muistakin ratsastuksista kertoessasi? Teetkö ensin muutaman postauksen niistä paremmista tunneista, ja palaat sitten asiaan? Kerro ihmeessä! Nyt tarvitaan apua ja luovia ratkaisuja, joihin ei avaimet allekirjoittaneella riitä, eikä ajatus kanna laatikon ulkopuolelle. Luovuus tuntuu karanneen ihan yhtälailla postausta karkuun, sillä ideoissa olisi kaikenlaista kesälomalaisen ajanvietteestä ostoksien esittelyyn ja kuukauden suosikkipostauksiin saakka- jos joku siis nappaa karkuteillä olevan luovuuden, niin passitahan takaisin kotiin! :)

Oletko sinä koskaan kysynyt lukijoiltasi apua johonkin pulmaan?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

21 kommenttia:

  1. Minusta ei ole apua, koska minulle ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia kirjoittaa epäonnistuneista tunneista. Tosin en myöskään oikein koskaan koe tuntia epäonnistuneeksi, "epäonnistunut" tunti kun opettaa helposti onnistunutta enemmän. :D
    Jonkinlaisena auttamisen yrityksenä, lähestyn huonommista tunneista kertovia postauksia aivan samalla tavalla kuin niistä paremmista tunneista kertovia. En ole ikinä ottanut paineita kirjoittaa epäonnistumisista avoimesti blogiin. Kyllä se siitä varmasti, jos lohduttaa tietää, niin minusta on oikein kiinnostavaa lukea myös epäonnistuneista tunneista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi kiitos kannustuksesta :)<3 hieno asenne tuo, yrittää sitä itsekin olla aina avoin mutta nyt tämä tuntuu juuri siltä, ettei ole sanoja millä edes kuvata tuntemuksia tunnin aikana :/

      Poista
  2. Mäkin oon kokenut ton, tosin kisapostauksen muodossa. Ei vaan tee mieli kirjoittaa niistä fiiliksistä. Vaikka materiaalia olisikin.... kiva postaus. Mustakaan ei ole apua. Sori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, eikö olekin inha tilanne! Kiitos kehuista :)

      Poista
    2. Komppaan. Itse siirsin lähes viikolla erästä kisapostausta, kun ketutti niin paljon epäonnistuminen niinkin tavallisessa asiassa kuin laukan säilyttäminen! :D Ei siinä auttanut muu kuin kirjoittaa, kyllä se teksti sieltä tulee kun pääsee alkuun :)

      Poista
    3. Näinpä, eihän sitä voi oikein olla kuin kaksi tietä: joko teet postauksen, tai itket ja teet! :D Ei materiaalia pidä hukkaan heittää :) Aikaahan se varmaan vaan vaatii, että löytää ne omat sanansa tuntemuksilleen. Mutta onneksi jo tämänkin postauksen julkaisun jälkeen tuli paljon varmempi fiilis- ei se ketään haittaa, jos epäonnistuin tai ei ketään varmaankaan täällä ainakaan se kutita, että poistuttiin kentältä vähän niinkuin ilman lupia kesken laukan :D Kiitos tsempistä Senja! :)

      Poista
  3. Mulla on vähän sellainen tyyli, että arvioin ja analysoin muutenkin omaa ratsastustani jokaisessa postauksessa niin hyvässä kuin pahassakin, joten varsinaisesti minulle ei ole pulma eikä mikään kirjoittaa epäonnistumisista ja huonommin menneistä pätkistä - blogissa ne ovat pääasiassa arkipäivää :D
    Mutta yleensä aloitan postauksen kirjoittamisen tunnin alkupuolelta ja etenen järjestyksessä, kertoen koko ajan rehellisesti, miten meni, sekä omia mielipiteitäni omasta ratsastuksesta. Hevosta en kuitenkaan koskaan syytä, vaan etsin vikaa ennemminkin itsestäni, säästä, ja pyrin siihen , että lukijat saisivat käsityksen siitä, millainen ratsastaja olen. Hankala selittää :D!
    Etene vaan järjestyksessä ja anna sanaisen arkkusi aueta, kerro avoimesti omia mielipiteitä ja fiiliksiä - se saa lukijatkin kiinnostumaan blogistasi entistä enemmän :D Tsemppiä!

    Toivottavasti tästä oli edes jotain apua :)

    Pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno asenne :) Niinhän sen pitääkin mennä, ettei yritä sirotella mitään sokerikuorrutuksia totuuden päälle! Ei sitä siltikään pidä ihan niinkään pitkälle mennä, että kiroten toteaa että johan meni penkin alle :D Kultainen keskitie tässäkin tie menestykseen.
      Joo, niinhän sitä itsekin toimii ns. "normaalisti". Nyt se ei vain tunnu siltä oikealta tavalta toteuttaa kyseistä postausta :/ Mutta kyllähän sitä varmasti pitää sisällyttää sekin "perusrunko" postaukseen, eihän siitä muuten saa päätä eikä häntää selville :)

      Poista
    2. Ja siis tosiaan yritän etsiä kaikesta ne hyvät puolet, ettei ihan valotukseksi mene :D

      Poista
  4. Mulla on nykyään vaan käynyt "vahingossa" niin, etten vain kirjoita täysin epäonnistuneista ratsastuskerroista... En kuitenkaan kirjoita vain onnistuneista, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkotan :D En halua julkaista sellaisia postauksia, joissa mulla ei ole mitään asiaa, vaan pelkkää valitusta. Ne saavat itseni lisäksi varmasti lukijat masentumaan... :'D Mutta onneksi sellaisia täysin fail tunteja ei ihan niin usein ole.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vaan tuntuu niin typerälle olla julkaisematta jotain, mihin on jo materiaalit :D Mutta totta. Siksi etsinkin uutta toteutustapaa, josta se negatiivinen ajatus ei tule läpi :) Kiitos kokemuksen jakamisesta Tia :*

      Poista
    2. Täytyy ensi kerralla kokeilla vähän erilaista lähestymistapaa huonosti menneen tunnin postauksen toteuttamiseen! :)

      Poista
  5. Heh, minusta on helpompi saada hyvää tekstiä epäonnistumisesta kuin onnistumisesta, koska onnesta leijaillessa on vaikea olla sarkastinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :) No mutta onhan se kiva, että kumpiakin tuntemuksia mahtuu harrastukseen!

      Poista
  6. Mä oikeastaan jopa tykkään (en nyt varsinaisesti tykkää, mutta tekee oman kehityksen kannalta hyvää) kirjoittaa epäonnistuneista tunneista. Ratsastaessa tuntuu vaan siltä, että mikään ei onnistu, mutta jälkeenpäin kun asioita tulee mietittyä ajan kanssa, huomaakin monta pientä juttua, mitä olisi voinut tehdä eri tavalla. Niistä minä kirjoitan, sillä silloin tulee vielä kertaalleen käytyä parannettavat asiat läpi. Voin sitten seuraavana päivänä muistella viime tunnin mokia ja tehdä korjauksia parempaan päin. Eli itseäni auttaa ajatus siitä, että virheistä oppii - ja myös muut voivat oppia tai saada ideoita omaan ratsastukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Itsekin pidän siitä, kun voi jälkeenpäin miettiä ja katsella omaa tekemistään ikäänkuin opettajan silmin. Mitä tekee oikein, mitä tekee väärin, onko jotain liikaa tai liian vähän. Siitä tosiaan oppii ja se onkin ollut yksi blogin tavoitteita, että saisin aina nostettua esille ne hyvät asiat ja sitten taas pohdittua niitä huonompia juttuja ja avaimia niiden tsemppaamiseen ensi kertaa varten :)
      Se on kyllä yksi hienoimpia juttuja tässä hevosbloggailusjutussa, kun pystyy muiden juttuja lukemalla oppimaan ja saamaan ideoita! :)

      Poista
  7. Pennin pyörittäjä

    Epäonnistuneet ratsastuskerrat ovat yleensä ne opettavaisimmat ja analysoin ainakin itse niitä hurjasti. Blogin puolelle kuitenkin kirjoitan enemmän huumorilla kaiken ja onkin harvinaisen hauskaa heittää homma läskiksi jos tuntikin on mennyt päin prinkkalaa! Itselle on myös oikeasti myönnettävä, että aina ei onnistu. Ei edes joka toinen kerta.

    Tippumiset, pukittelut, radalta poistumiset... Kaikesta on aika helppo kääntää humoristinen teksti ja minusta se on myös ihan mukavaa kirjoittaa sellaista! Tai tiedä sitten onko monen mielestä kiva töllätä intona pörisevää nelijalkaista ratsastushousut kuraisina kentän keskellä todeten, että se oli sentään vasta toinen kerta!

    Kokeile humoristista lähestymistapaa, saatat löytää vaikkapa ihan uusia sanaulottuvuuksia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä hyvälle, kiitos! Lahjakkuutesi kirjoittajana näkyy jo kommentinkin läpi, käyn kurkkaamassa takuuvarmasti blogiasi tarkemminkin:)
      Epäonnistuminen on se opettavin, vaikka henkisesti raskain hetki. Kun mikään ei suju, ei auta kuin löytää avaimet tilanteen laukaisuun-muuten ei pääse eteenpäin.
      Mutta täytyy kokeilla tätä, kiitos kovasti ideasta ja kivasta kommentista! :)

      Poista
  8. Hei täälläkin on luovuus hukassa! En tiedä mihin se näin kesäisin aina katoaa, varmaan lomailee jossain.. :)

    Eilisestä tunnista olisi ollut kiva kirjoittaa, mutta se meni meidän osalta ihan mönkään! En tiedä miten siitä nätisti saisi mitään aikaiseksi.. :D Vaikkakin varmasti epäonnistuneen tunnin purkaminen tekstiksi auttaisi itseä eteenpäin ja ehkä jopa näkemään omat virheet ja välttämään niitä jatkossa.

    Jospa se luovuus palaisi lomilta pikkuhiljaa. Itse yleensä koostan postaukset siten että yhtenä päivänä kirjoittelen raakaversion luonnoksiin tyylillä: Vasen kierros hankala, oikea oli helpompi. Tämä ja tämä harjoitus oli kivoja ja tuo toinen ei sujunut ollenkaan. Ja niitä apuna käyttäen koostan seuraavana päivänä/samana iltana sen oikean tekstin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! :D Kyllä, tottahan se on vaikka tavallaan tekeekin itselle vähän ilkeää muotoilla asioita viisi kertaa uudelleen, ettei kuulosta tökerölle sapetuksesta huolimatta. Mutta auttaa se varmasti vähintään yhtä paljon näkemään niitä omia virheitä, kuin onnistuneestakin tunnista kirjoittaminen :)

      Ai, onpas hauska kuulla muidenkin postauksien teko tyylejä! Itselläni on tapana kertoilla ensin ne perustjutut, eli tehtävät järjestyksessään. Sen jälkeen siirryn pois bloggerista ja alan muokata postaukseen pääsevät kuvat kyseiseltä tunnilta, ja sitten niitä apuna käyttäen lisäilen postaukseen miten mikäkin sujui ja muita juttuja, mitä kuvista tulee mieleen. :) Tällä tavalla postauksen kuvat jotenkin tuntuvat sopivan hyvin tekstiin, kun teksti on rakentunut niiden ympärille!

      Metsästämme vielä luovuuksiamme siis, tsemppiä! ;)

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!