sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Iso Musta

Se on oltava kieli keskellä suuta aina tämän kaverin kanssa!
Moikka!
Blogia pidempään seurailleet varmaan muistaakin Rauhalahden "Ison Mustan", jonka kanssa minulla on ollut sukset ristissä ihan heti ensimmäisestä kerrasta lähtien- kyseessä (tietenkin) Regato, eli Retu. Viime kerrasta Retun selässä kerkesikin kulua miltei tarkalleen vuosi- ehkä siis oli jo aikakin iskeä tyhmät viisaat päät yhteen taas :)

"Se ei vain ole minun tyylinen hevonen, ainakaan vielä tähän päivään mennessä ei olla löydetty sitä yhteistä säveltä- lähinnä siis tapellaan, itketään ja huudetaan, kun yhdessä jotain yritetään."

Yllä olevin sanoin kuvailin Retua vuosi sitten kirjoittamassani postauksessa. Osuvaa ja pisteliästä, täytyy myöntää! Mutta, täytyypä päivittää tuo lausunto ja korjata- ei, se ei edelleenkään ole minun tyylinen hevonen, ja kyllä, edelleen tapellaan, itketään ja huudetaan, mutta nyt ollaan oltu jo hetken aikaa samassa sävelessä menossa! Viime kerralla sain Retuun liikettä, tällä kertaa sain sen ehkä askeleeksi tai kahdeksi taipumaan- pieni askel kerrallaan, näköjään aina vuoden välein Retun selkään ja vähäsen paremmaksi..? Hehheh, älä naurata!
Tiedätkö mitä termi "retulointi" tarkoittaa?
Retulointi on Retun olemista Retuna.
Niinkuin tähän malliin! Ja kylkeen vielä ripaus possuilua, kirahvointia ja muuleilua. Etenkin kirahvointia!
Mutta, palataan vuoden takaisesta nykyhetkeen, kesäkuun 10. päivään ja pilviseen, joskin silti helteiseen koulutuntiin- mitään en näköjään oppinut viime kerrasta, tälläkin kertaa samainen Niken huppari päällä ja tuo samainen pohkeen takana viihtyvä Iso Musta, kesäisessä iltapäivässä. No, onneksi se sade sieltä kuitenkin ropsahti lopputuntiin ja viilensi meidät molemmat! Retukin suorastaan nautti viilentävästä sateesta, ja täytyy myöntää, että helpotti se ratsastajankin olotilaa työntäyteisen tunnin lopuksi :)
Retu vissiin kertoo hyviäkin vitsejä ratsastuksen aikana? :D
Tällä kertaa meidän haasteena tehtävänä oli kuitenkin S-kiemuroiden sijaan ympyrät ja pohkeenväistöt, joiden teko aloitettiin käynnissä- päätyihin ympyrät, ja pitkät sivut pohkeenväistöä uran sisäpuolella. Retulla oli jo tunti alla, joten se oli jo vertynyt ja pohkeenväistöihin irtosikin tosi kivoja askeleita, kunhan huolehdin eteenpäinpyrkimyksestä, enkä jäänyt ratsastamaan pelkkiä ristiaskelia. Saatiinkin opelta kehuja hyvistä suorituksista ja kehotus jatkaa ratsastamista ihan samalla tavalla ravissa, hevonen ei saa jäädä yhtään kyselemään pohkeita vasten, tehtiin mitä tahansa.
Tässä sitä takajalkojen aktivointia parhaimmillaan!
Ravissa jatkettiin tehden ympyröitä päätyihin ja siirtymisiä pitkälle sivulle. Retu jäi alkuun ravissa vahvaksi, tosi hitaaksi ja vastusteli kutakuinkin kaikkea, mitä vaan siltä keksin pyytää- ei huvittanut mennä kunnolla eteen, eikä sen kummemmin huvittanut kuunnella pidätteitäkään. Hetken "kuka tässä määrää"- tappelun ja neuvonpidon jälkeen meno kuitenkin parani tosi paljon! Pitkien sivujen keskelle tehtiin tosiaan pysäytykset, joista piti siirtyä suoraan takaisin raville, ilman käyntiaskelia. Alkuun tämä oli juurikin sitä, miltä alla olevasta kuvasta näyttääkin.. :D
"Ennnnn."
Pysäytyksissä Retu jäi ensiyrittämillä aika flegmaattiseksi ja ihan löysäksi makarooniksi, joka oli pitkänä kaikkiin mahdollisiin suuntiin- luonnollisesti raviin siirtyminenkään ei ollut mikään hohdokas taidonnäyte, kun hevonen oikein raahaamalla raahasi takapäätään hädintuskin menossa mukana aloittaen liikkeensä edestä, ja lösähti käynnille töksähtäen. Ratkaisua hain mahdollisimman aktiivisen ravin kautta, ja jos ei pohkeesta tapahtunut mitään, käytin raipan kerran taakse. Pysäytyksen aikana Maiju neuvoi liikuttelemaan kuolainta, jotta saisin sen pysymään vähän lyhyempänä ja ryhdikkäämpänä, ja painoa enemmän takapään päälle etupään sijaan. Siirtymiset lähtivätkin paranemaan tosi paljon, ja loppujen lopuksi ei tarvinnut kuin hieman puristaa vatsalihaksilla käyntiinsiirtymisissä, ja istunnan hellittäessä, pienellä pohjeavulla, Retu lähtikin jo hyvälle raville ilman käyntiaskelia. Ympyröillä Retu liikkui oikeastaan aika kivasti, vaikka välillä saikin olla irrottelemassa kaikin voimin ponia pois jumittamasta kuolainta sisäohjaa vasten- kun muistin, mitä Emilia minulle Waisan luona käydessä sanoi, alkoi sekin solmu pikkuhiljaa ratketa: "Ei pidä huolestua siitä ohjasta, jolla on painetta, vaan siitä, jonka hevonen heittää tyhjäksi." Ulko-ohjan tuelle siis, vaikka sisäänpäin taivutellaankin, ja kappas vain, sujuikin jo paljon paremmin! Ei tämä poni ehkä niin kauhea kaveri olekaan :)
Loppujen lopuksi kuitenkin mallikkaasti, kuin kouluradalla tuomaria tervehtien!

Välikäyntien jälkeen jatkettiin samojen teemojen parissa, ja minulla olikin vastassa ihan uusi tehtävä, jollaista en koskaan ollut aiemmin tehnyt. Tarkoituksena oli ratsastaa päätyihin ympyrät, joista ensimmäinen neljännes ratsastettiin normaalisti asettaen hevosta sisälle, toisella neljänneksellä piti ratsastaa ympyrän uralla sulkua ja nostaa ympyrän puolesta välistä sulkutaivutuksesta laukka käyttämättä ja siirtämättä ulkopohjetta. Laukassa piti jatkaa ympyrä loppuun, ja tarvittaessa vielä kulmaan, josta siirrettiin ravin kautta käyntiin jossain vaiheessa pitkää sivua vähän välimatkojen mukaan. Kuulostaa ihan hirveän vaikealta vieläkin, ja sitä se kyllä olikin, kun alla ei ollut pohkeelle herkin menopeli..! Ensimmäinen yritys saatiin heti uusia, kun laukka ei noussut ollenkaan. Koitin kovasti selkiyttää apujani kaikilla muilla tavoilla, vaikka ulkopohjetta ei saanutkaan käyttää- paino sisäistuinluulle, johtava ohja, tarvittaessa raippa apuna. Toisella saatiinkin sitten jo laukka nostettua, joskaan ei kovin aktiivinen, mutta laukka kuitenkin- harmittavan pian kuitenkin piti jo siirtyä raville ja käyntiin, eikä laukkaa oikein saanut rullaamaan niin lyhyessä ajassa, eikä toiselle ympyrällekään voinut jatkaa, kun muut saattoivat olla suorittamassa käyntiosioita. Ei kun vain kohti uutta ympyrää ja nostoyritystä, ja hakemaan sitä aktiivista laukkaa heti nostosta alkaen! Nosto nostolta Retu sai jostain lisää energiaa, ja loppujen lopuksi laukka tuntui ihan hyvälle, vaikkei sitä kauaa mentykään.
Onneks me ei oteta tätä hommaa turhan vakavasti!
Villikkoponi :)
Vähän jäin vielä kaipaamaan lisää aikaa, jolla olisin saanut laukan paremmaksi ja ennen kaikkea rennommaksi, mutta toisaalta aina ei voi laukata sitä kolmea ympyrää hakien tuntumaa ja puhtia askellukseen. Varsinkin Retun kaltaisen hevosen kanssa on jopa tarpeellista leikata sitä "omaa aikaansa" ja vaatia myös itseltään nopeaa reagointia ja ratsastamista. Esimerkiksi kouluradalla laukan on oltava nostosta lähtien aktiivista ja laadukasta, ei auta ratsastaa mitään ekstraympyröitä, jos laukka ei pyöri- on ratsastettava, ja on yksinkertaisesti vaan saatava hevonen pohkeen eteen. Onneksi ratsastustunneilla ei kuitenkaan olla ihan niin vakavissa meiningeissä, ja ekstraympyrät virheineen sallitaan- tarkoitus on kuitenkin saada hevoset hyväksi, onnistui se sitten puolikkaassa tai puolessatoista ympyrässä :) Tehtävän aikana meille nousi vain kerran väärä laukka, joten voisin väittää pääseeni jollain lailla jyvälle tällaisestakin tehtävämallista ja laukannostotavasta, vaikka alkuun uskalsinkin itseäni epäillä- ylitinpä siis omat odotukseni!
Superheppa!
Loppuraveissa meillä sitten alkoi todenteolla löytyä se yhteinen nuotti, ja sainkin muutaman tosi kivan pätkän aikaiseksi, joista olen vieläkin ihan hurjan iloinen. Niitä hyviä hetkiä kun ei tämän hevosen kanssa ole vielä tullut koettua ainakaan liiaksi, iloitsen näistä pienistä hetkistä, kun homma toimii! :) Kuvistakin sen näkee, ero edelliseen kertaan on melkoinen! Olen ylpeä hevosesta ja omasta ratsastuksestani, pärjäsin tosi paljon paremmin tällä kertaa ja työ tuotti tulosta :)
Hyvillä fiiliksíllä talliin sateensuojaan :)
Mikä on vaikein laukkatehtävä, mitä Sinä olet tähän mennessä tehnyt?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

14 kommenttia:

  1. Todella kiva postaus ja hienoja kuvia. Mun vaikein laukkatehtävä on ollut avoa laukassa. Avo on jo itsessään mulle vaikeeta, ja siihen lisätään vielä laukka... no olen kyllä suorittanut kyseisen tehtävää onnistuneesti, mut alussa olin ihan että häh?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Muistan itsekin ekan kerran ja ei se kyllä ihan putkeen mennyt :D eikä mene aina vieläkään :p

      Poista
  2. Kun vertaa ensimmäisiä ratsastuskuvia ja viimeisimpiä - en tunnistaisi hevosta melkein samaksi! Ratsastat todella hyvin! :-) Minulle laukassa on varmaankin vaikeinta vastalaukkatehtävät, sillä silloin on myöskin todella tärkeää, että laukka pyörii ja hevonen on aktiivinen avuille. Myöskin vastalaukoissa saatan helposti jättää ratsastamatta tarpeeksi ja hevonen/poni vaihtaa laukan joko ristilaukkaan tai myötälaukkaan. :-D Mielenkiintoinen postaus & kivoja kuvia! :-)

    - Janina / www.teamvoutilainen.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pitäisi varmaan lisätä postaukseen vielä vertailun vuoksi kuvapari 2015-2016 :D melkoisen erinäköistä meininkiä tosiaan! Melkein jäi harmittamaan, kun tuolle "Ihan mieletöntä!"-otsikon takaa löytyvälle tunnille mulle oli ensin laitettu Retu- voisi olla vähän eri otsikointi, mutta kiva kyllä olisi hypätä tälläkin! Ehkä tässä kesän mittaan vielä :)

      Vastalaukat ovat jääneet minulle mieleen helppoina tehtävinä, syynä tähän se, että vain pari tallimme hevosista on "vaihtoherkkiä"- muut mennä puksuttavat ongelmitta vaikka mitä laukkaa! Samasta syystä laukanvaihto on hyvin haastava etenkin ilman puomin apua, koska se on hevosillekin hankalaa, kun sitä ei paljoa treenata. Tuntuukin että ne onnistuu lähinnä vahingossa jos joskus niitä yrittää.. :Dd

      Kiitos kivasta kommentista! :)

      Poista
  3. Ai säkin ratsastat kieli keskellä suuta, hahah! Auttaa keskittymään ;) Tosi hyvin ratsastat (ja oonkin sen varmaan monesti jo sanonutkin). :D Mulle vaikein laukkatehtävä on edelleen laukanvaihdot. Puomilla osaan, mutta ilman puomia siitä ei vain tule yhtään mitään. Laukka-avoa en ole edes kokeillutkaan, mutta kuulostaa haastavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kuulun tähän jaloon joukkoon haha :D sinä osaat sentään puomilla, minä en osaa aina silläkään :'D
      Laukka-avo on ihan hauska, jos joskus haluaa kokeilla niin seinän tukea kannattaa alkuun hyödyntää :)

      Poista
    2. Hyvä vinkki tuo seinän apu, täytyypi kokeilla'

      Poista
    3. Peiliä päin myös jos sellainen löytyy :3

      Poista
  4. Kiva postaus ja hauskoja kuvia, etenkin enismmäiset! ;) Hyvin kuitenkin näyttää heppa lopulta kulkeneen! Omasta mielestäni se, mikä laukkatehtävä tuntuu vaikealta, on hyvin pitkälti kiinni hevosesta. Hevosen, jonka tasapaino on huono, on miltei mahdonton suorittaa hyvää vastalaukkaa, mutta hyvän tasapainon ja kokoamisasteen omaavan hevosen kanssa se on kuin lastenleikkiä. Sama logiikka pätee muihinkin tehtäviin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kiitos! :) Totta turiset, näinhän se on. Onneksi hepat onkin erilaisia, eihän sitä muuten oppisi mitään jos kaikki hepat vaihtelisi laukkaa yms noin vaan :)

      Poista
  5. Mukava postaus! On niin ihailtavaa kuinka rehellisesti kirjoitat! Kun kävin tsekkaamassa vuoden takaisen postauksen, niin teidän meno näytti hyvältä. Lopussa etenkin näytti menevän todella hyvin, kyllä huomaa miten sinä olet kehittynyt vuoden aikana!

    Itse en ole huomannut että joku laukkatehtävä olisi minulle vaikea, mutta minulle on osunut kohdalle nyt sellainen hevonen jonka kanssa on ollut ongelmia laukassa. Tosiaankin tällä hevosella on tapana ''pullahtaa'' ulkolavasta pois ja mennä vähän vinoon niin että takapää tulee sisälle ja alkaa heittää perää. Perän heittäminen tosiaan johtuu helposti tässä vaiheessa siitä että on hevoselle epämukavaa tai vaan vaikeaa. Mutta tämä ongelma lähtee onneksi silloin kun muistan pitää ulkopohkeen lähellä (unohtuu kyllä helposti). Mutta tuo on nyt sitten ainoa ongelma mikä minulla on, mutta voisin myös sanoa että tuo on myös todella tärkeä saada pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista! :)
      Hienoa, ettei sulle ole tullut eteen vaikeaa laukkatehtävää! :) Eiköhän tuokin perän heittely siitä herkiä, kun treenaatte yhdessä enemmän :)

      Poista
  6. "Muuleilu" sanan käyttö perseilyn yhteydessä loukkaa. t. Muuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut Muuli! Muuleiluhan on mukavaa :)

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!