tiistai 19. heinäkuuta 2016

Felicia x Contendro I

...Crom, "Cromi"
Kiitos 25.6 otetuista kuvista Yannille (tunnistatte kuvat pinkistä paidasta)!

Videonpätkä kuuluisasta Cromin isäpapasta, tässä siis Contendro I !
Moikkamoi kaikki yökyöpelit ja aamuvirkut!
Kylläpäs näitä uusia tuttavuuksia onkin nyt varsinkin teille piisannut kuluvien kuukausien aikana, ja nyt tulee taas yksi lisää. Cromi on tosiaan tullut Rauhalahteen viime kesänä, ja kuuluisa esteisä nostikin kaikenlaisia hurjia unelmia ja ajatuksia monen mieleen kyseisestä ruunasta- vuosi siinä kuitenkin kului, ennen kuin tuli minun vuoroni kavuta nuorikon selkään ja kokeilla, onko C tosiaan kouluhevonen, vaikka isänsä onkin esteratojen huippunimi.
Tämä postaus on juurikin se postaus, jonka kirjoittamista viivyttelin ja väistelin, kunnes nyt viimein rohkenen tarttua härkää sarvista. Päätin tehdä postauksen tuplana, eli kerron molemmista tunneista tässä samassa postauksessa, ehkä vähän tunteja toisiinsa peilaten. Tuttavuus tosiaan tehtiin 25. kesäkuuta ja seuraavan kerran kohdattiin 13. heinäkuuta- ratsastuskertojen välissä oli siis hieman yli kaksi viikkoa, ja pieni nollaustauko olikin tarpeen ennen uutta yritystä.

25. kesäkuuta
Autossa matkalla tallille kerroin kuvaajallekin, että jos hevosia ei ole vielä jaettu ja mennään koulua, niin voisin toivoa Cromia, kun haluaisin sitä niin kovasti jo kokeilla. Matkalla tuli pohdittua yhtä ja toista, mahdollisia ja mahdottomia- jos opettaja ei annakaan kokeilla Cromia? Jos tehdäänkin jotain tosi vaikeaa ja olisi parempi olla tutun hevosen selässä? Ottaako loikka tuntemattomaan vai ottaa se, jota ensimmäisenä ehdotetaan? Jos meneekin ihan pyllylleen, eikä enää koskaan saa uutta mahdollisuutta? Kaikenlaisia ajatuksia tuli käytyä läpi, mutta päätin kuitenkin, että jos vain saisin, niin Cromin ottaisin. Syteen tai saveen.
Tallille saapuessa olikin paikka toivoa hevosta, ja päätin sitten käyttää tilaisuuden hyödykseni. Muitta mutkitta nimeni perään kirjoitettiinkin Cromi ja perääntymistä ei enää ollut. Ride or die, vai miten se nyt menikään.. Cromi odottikin omaan liiankin tuttavalliseen tapaansa karsinassa valmiina kapuamaan jonkun syliin, tai vähintäänkin antamaan märkiä pusuja- Yanni saikin olla hevosen puuhapuuna harjauksen ajan, jotta Cromi keskittyisi johonkin muuhun, kuin harjan jahtaamiseen tai tukkani mutusteluun ja tutkimiseen. Varustaminen sujuikin sitten paljon paremmin, kun Cromilla oli joku toinen, jota hipeltää ja härkkiä... Harjatkin eksyivät takaisin harjahyllyyn Cromin niitä tarpeeksi viskeltyä. Ihan mahdoton varsa se on kyllä vieläkin, vaikka 6-vuotias jo onkin!
Tunti aloitettiin hevosia ihan normaalisti käynnissä ja ravissa työstäen ja herätellen, voltteja ja ympyröitä avuksi käyttäen. Käynnissä C oli tosi kiva, kuuliainen ja kevyt, sekä otti kaikki avut herkästi ja mukisematta vastaan. Hetken "vapaan verryttelyn" jälkeen Lotta pyysi kaikki kentän keskelle, ja testasi, miten pysymme satulassa jos hevonen riuhtaisee päänsä alas. Olin onnekseni jo aiemmin viikolla nähnyt tämän testin, joskin en itse ollut osallistunut, joten osasin jo vähän varautua- Lotta siis otti hevosen ohjista kiinni, ja veti eteenpäin (hevosen päätä kohti). Jos irtosit satulasta vedon aikana, et käyttänyt keskivartaloasi ja käsiäsi oikealla tavalla, jota lähdettiinkin korjaamaan työntämällä ratsastajan käsiä kyynerpään yläpuolelta kohti hevosen päätä ratsastajan vastustaessa liikettä ja työntäen taaksepäin. Sen jälkeen Lotta veti ohjista uudelleen, ja kas kummaa, kukaan ei enää irronnut satulasta. Itse pysyin satulassa molemmilla kerroilla, mutta osasinkin jo jännittää kehoani niin jämäkäksi, kuin vaan ikinä pystyin, kun tiesin mitä tuleman pitää- tuntuma oli kyllä silti ihan erilainen sen jälkeen, kun oli joutunut työntämään takaisinpäin takaapäin tulleeseen paineeseen, sen jälkeen sitä olikin kuin liimattuna satulassa! Harjoitus oli mielestäni tosi hauska, ja vastaavanlaisia voisi olla enemmänkin ratsastustunneilla.
Istuntatsekkauksen jälkeen alettiin pistää opittua asiaa käytäntöön, ja teimme raipat peukaloiden välissä töitä käynnissä istunnan avulla. Käänsimme voltteja, teimme puolipidätteitä ja pyysimme hevosia eteenpäin. Koko ajan pidettiin silmällä myös herkkyyttä pohkeille, ja olikin tosi tärkeää saada hevonen pohkeiden väliin, jotta saatiin ylipäätään aikaiseksi pyöreä voltti, eikä kananmunaa tai suunnanvaihtoa. Koska hevosia oltiin työstetty jo ennen istuntaharjoitusta, siirryimme pian taas raviin ja jatkoimme tehden voltit jokaiseen neljään kulmaan, edelleen raippa peukaloiden alla ja alusta asti ilman jalustimia harjoitusravissa istuen. Cromilla on tosi ilmavat ja isot liikkeet, ja vaikka Pillerin ravi onkin minun mieleeni verrattain helppoa istua, oli Cromi koostaan huolimatta aivan eri maata- tuntui, ettei satulassa pysy mitenkään, ellei sitten mennyt ihan mummoravia. Ja nythän ei saanut mennä mummoravia. Minun oli hirveän vaikea istua, minkä takia hevonenkin jännittyi ja vaikka volteilla oltiinkin ihan oikeilla reiteillä, ei hevonen taipunut tai edes asettunut istuntani kertoessa joka pompun jälkeen jotain muuta, kuin edellisellä askeleella. En meinannut millään pysyä satulan keskellä, ja Cromi joutuikin kiemurtelemaan ympäriinsä pitääkseen minut edes kyydissä- mummoravi helpotti tilannetta, ja Cromikin rentoutui paremmin, mutta aina kun mentiin mummoravia, kajahti ilmoille käsky liikkua eteen isoa ravia. Sielläpä sitä sitten pompittiin menemään, välillä hallitummin ja välillä vähän vähemmän hallitusti.. :D
Tuntui, että Cromi oli kokoajan jotenkin vänkyrällä ja vinkuralla, enkä saanut siihen tasaista otetta
Ravityöskentely ei oikeastaan muuttunut suuntaan eikä toiseen tehtävän aikana. Mentiin sellaista tasaista alitempoista taaperrusta, pää pitkällä ja ratsastaja keskittyen vain kyydissä roikkumiseen. Ei siis pystytty parantamaan suorituksia, ja näin jälkeenpäin ajateltuna, olisi ollut parempi saada keventää hevonen ensin avuille, ja vasta sitten lähteä hakemaan samaa fiilistä mieluiten isoilta reiteiltä harjoitusravissa, jolloin olisi ollut helpompi pitää hevosen ravia yllä ja ilman "jyrkkiä reittejä" olisi varmaan ollut helpompi myös istua keskellä, vaikka pompottikin. Pompottamasta tuo ravi ei kyllä ikinä lakkaa, sanokaa minun sanoneen! Toisaalta taas, on varmasti ollut muitakin hevosia, joiden harjoitusravissa on vaan pitänyt työskennellä, oli se sitten ensimmäinen tai viimeinen kerta hevosen selässä, joten ei sinänsä pitäisi osoitella sormella "keventämättömyyden" suuntaan- osaa se hevonen toimia myös harjoitusravissa, itse siellä jännityit. Ja se tulikin todistettua sitten seuraavalla ratsastuskerralla, että kyllä Cromikin pysyy rentona, vaikka istuisin alhaalla, kun vaan istun enkä ihmettele!
Lomps laukalle!
Välikäyntien jälkeen jatkoimme kahdella "kulmaympyrällä" laukassa, edelleen raipat peukaloiden välissä, mutta nyt sai ottaa jalustimet jalkaan jos halusi. Minä otin jalustimet pelastusrenkaakseni, sillä tiesin Cromin tekevän ihan jäätäviä pukkeja, tosin en tiennyt tulevatko pukit raipasta vai jostain muusta. Laukannosto onnistui ihan hyvin, ja heti ensimmäisellä askeleella ymmärsin käsitteen "keinuhevoslaukka"- tämä jos mikä, on keinuhevoslaukka! En tiedä johtuiko sitten tästä uudenlaisesta askelluksesta, mutta oli jotenkin sellainen olo, että eihän tässä liikuta mihinkään. Pohkeesta ei kuitenkaan tapahdu mitään ja raippa on peukaloiden välissä- koitin sitten ratsastaa laukkaa istunnalla niin paljon eteen, kuin vain sain, ja auttoihan se hetkeksi, mutta sitten taas huomasi kahden muun samalla ympyrällä olevan ratsastajan olevan jonossa takanani. Me edettiin auttamatta liian hitaasti, ja jouduin jatkuvasti kääntämään vielä pienemmälle reitille muiden ratsastaessa isommalle- joka luonnollisesti hidasti hevosta entisestään, kun ei ollut tilaakaan laukata eteen. Muutaman kerran tiputtiinkin raville, mutta onneksi saatiin nopeasti siirryttyä käyntiin ja nostettua laukka uudestaan, ettei mennyt kaikkien työskentely meidän takia ihan pipariksi. Vaikka laukka jäikin vähän alitempoiseksi, oli C silti edestä ihan kivantuntuinen suurimman osan ajasta, kun muistin vaan pitää ohjat kädessä ja kädet paikoillaan sen suurempia niillä säätämättä :)
Sinnepä me lähdettiin omille seikkailuillemme :D
Vaihdettiin suuntaa ja samalla siirryimme ristikkäiseen kulmaan laukkaamaan, nyt suoraan opettajan eteen. Pyysin saada pitää raippaa hetken ihan normaalisti kädessä, kun C oli ollut toisessa päädyssä niin pohkeen takana- hetken aikaa yritin, josko raipalla ei tarvitsisi tehdäkään mitään, jos C vaikka virkistyisi pelkästä raipan palaamisesta omalle paikalleen. Turha luulo, ei tapahtunut ei sitten mitään muutosta. Opettajakin jo kyllästyi odotteluuni, ja sainkin käskyn käyttää raippaa, jos sitä kerta tarvitsin normaaliin otteeseen- raippa kävikin taakse, hyvin varovaisesti, ja seuraavassa hetkessä olinkin hevosen kaulalla ja hevonen ristilaukkailemassa kohti aitojen välissä olevaa rakoa ja toista kenttää. Enpä ehtinyt kuin katseeni kohottaa ja jumauttaa Cromia niin voimakkaasti ulkopohkeella, kun vaan kykenin, kun olimmekin jo aitojen väärällä puolella ja sain hidastaa hevosen käyntiin ja kääntyä takaisin. Ulkopohje ei selkeästikään ollut kerinnyt rekisteröityä. Kukaan ei sano mitään, ja itseäni nolottaa niin, että voisin vajota maan alle ja muuttua madoksi. Mutta eikun vain takaisin laukkaympyrälle ja uusi nosto, ja silläkin nousi väärä laukka. Uusi yritys, raippa peukaloiden väliin ja paukuttamaan sitä ulkopohjetta niin kauan, että C kääntyy vaikka kolikon ympäri. Enää ei karattu pois kentältä, mutta ratsastajan menetettyä otteensa, ei enää oikein saatu itseämme ulos suosta ja tyydyttiin sitten siihen päämäärättömään menoon- kunhan vaan tehtiin mitä muutkin. Saatiin kuitenkin alisuoritettua tehtävä sillä samalla, tasapaksulla, suoraan sanoen huonolla tavalla loppuun ja ravattiin vielä hetki ennen pitkin ohjin kävelyä. Loppuraveissa Cromi sentään jo ravasi eteen, kun sain keventää ja kyydissä killuminen olikin jo paljon helpompaa- ohjastuntumakin tasoittui, kun en enää pomppinut, ja saatiin ihan rentojakin pieniä pätkiä. Liian pian kuitenkin täytyi siirtyä käyntiin ja sen päivän työskentelyt olivatkin sitten siinä. Lienee sanomattakin selvää, etteivät fiilikset olleet kovin hyvät.
Pari viikkoa myöhemmin keskiviikkona suuntasin sitten jälleen tallille, ensimmäistä kertaa uuden ryhmän mukaan- omani kun on koko kesän osalta peruttu vähäisen osanottajamäärän takia. Juttuseuraa löytyikin heti, eikä tarvinnut yhtään jännittää, otetaanko mukaan juttuun. Pilleri on siirtynyt sairaslomalta takaisin tuntityöhön, mutta se meni valitettavasti tuplatunnin samalla ratsastajalla, joten en sitä saanut tälle kertaa- Lotta yllättikin minut ihan ällikällä, kun nimeni perässä luki Cromi. Viime kerran pohjanoteerauksen jälkeen en koskaan olisi uskonut, että Lotta haluaa enää koskaan nähdä minua Cromin selässä, mutta toisin kävi ja olen kyllä kiitollinen mahdollisuudesta- itse en välttämättä olisi ihan näin pian antanut uutta mahdollisuutta itselleni :D Cromi jatkoi vielä oman tuntini jälkeen suoraan toiselle, joten pääsin säätelemään hevoselle ihan omia nappuloitani ja kokeilemaan uudemman kerran, kuinka asetukset toimii. 
Kiitokset 13. päivän kuvista Elisalle!
Harjoitusravi-istunta vaatii hieman hiomista vielä:D
Tunnilla tehtiin minulle entuudestaan tuttua tehtävää, sillä samaa olin tehnyt maanantain tunnilla ja se helpottikin vähän omaa tekemistä, kun tiesi tavallaan mitä tuleman pitää ja ratsasti hevosta myös vähän oletettavaa seuraavaa tehtävää silmällä pitäen. Aloitettiin käynnissä asettaen hevosia pitkillä sivuilla sisään, eli ratsastaen myötäasetuksessa, kun taas lyhyet sivut ratsastettiin vasta-asetusta, eli asettaen hevosta ulospäin. Cromi tuntui tosi pehmeältä ja taipuisalta, kuten viimeksikin, ja pysyikin kivalla tasaisella tuntumalla, myös sisäohjan myödätessä ja sormien rapsutellessa hevosen kaulaa kiitokseksi. Uskalsin myös käyttää raippaa, jo käynnissä, joten pääsin paljon helpommalla lopputunnista, kun en antanut Cromin jäädä ollenkaan pohkeen taakse.
Tää poni <3
Pian tehtävään lisättiin ravipätkä, ratsastaen päätyihin ympyrät, joista ensimmäisellä asetettiin ulospäin ja toisella sisäänpäin, jonka jälkeen ratsastettiin kulmaan, siirrettiin käyntiin, ja ratsastettiin myötäasetusta pitkän sivun ajan. Eli siis vain lyhyet sivut ja ympyrät mentiin ravissa. Alkuun minulla oli hieman hakemista sopivan asetuksen löytämisessä, välillä päästin hevosen aika helpolla, kun taas välillä tein tehtävästä sille tarpeettoman vaikean taivuttamalla ulospäin pelkän asetuksen sijaan. Välillä mentiinkin vähän lavat edellä ja oltiin eri mieltä asioista, mutta toisaalta välillä tuli tosi kivojakin pätkiä- ja ai että, miten olikaan ihanan helpon tuntuista säilyttää ohjastuntuma tasaisena, kun sai keventää. Cromikin oli paljon tyytyväisempi, ja jälleen oma luppakorva itsensä!
Istun tässä kuvassa harjoitusravia ja hevonen on rentona! Wautsivau, melkoinen parannus edelliseen!

Täysin normaalia toimintaa! Näin nostamme laukan :)
On se vaan jotenkin esteratsun näköinen, eikös teidänkin mielestä? :)
Vähän täytyi röhnöttää, että sai istuttua alhaalla.. Seliseli 8)
Hän on niiin hurja ratsu!
Kun asetukset sujuivat ravissa hyvin, oli aika nostaa kulmasta laukka, suorittaa sama tehtävä laukassa ja lisätä vielä kolmas ympyrä harjoitusravissa istuen ja hevosia sisällepäin asettaen. Laukka sujui ainakin miljoona kertaa paremmin, kuin viimeksi, ja sain Cromin hyvin pohkeesta eteen- eikä tarvinnut kokeilla apinointitaitoja muutamasta raipan napautuksesta huolimatta, perä pysyi maassa ja hevonen reagoi todella hyvin! Asettaminen oli sisällepäin hieman hankalampaa kuin ulos, sillä sisäänpäin Cromi ei millään olisi tahtonut asettua tarpeeksi, vaan kulkea suorempana. Ulospäin se olikin sitten tosi helppoa, joten Cromilla oli varmaan joku jumi jossain- toiseen kierrokseen nimittäin oli helpompaa asettaa sisään, kuin ulos, vaikka molemmat kyllä onnistuivat ihan hyvin. Laukannostot menivät alkuun välillä vähän pitkäksi, mutta loppua kohti parannettiin ja nostoista tuli tosi täsmällisiä, samoin siirtymisistä raviin :) Ravissa istuminenkin helpottui toisto toistolta, kun koitin vaan ajatella olevani rento, ihan sama vaikka pomppaisinkin irti satulasta- kunhan laskeudun siihen myös takaisin. Saa heilua ja saa hytkyä, ei tarvitse olla jäykkänä kuin rautakanki! Itsekin ihmettelen ihan suu auki täällä, miten me näytetäänkin noinkin hyvältä, vaikka minä istun harjoitusravia. Ero edelliseen on melkoinen! Tuntui kyllä ihan mahtavalle parantaa työskentelyä näin paljon, ja toivottavasti nousujohteinen työskentely jatkuu myös tulevaisuudessa, oli tehtävä millainen vain :)


Laukkatehtävän onnistuttua kaikilta ratsukoilta vaivatta, ravattiin vielä loppuraveja molempiin kierroksiin hevosia vähän pidemmälle kaulalle ratsastaen. Cromi rentoutui tosi kivasti pidemmällekin ohjalle ja saikin hurjan paljon kehuja, superhieno nuori herra! :) Olin itse niin onnellinen, osasin kuin osasinkin ratsastaa Cromia- Lottakin kehui, että tänään oli tosi hieno ravi meillä ja parannettiin hurjasti viime kertaisesta. Cromilla seuraavalle tunnille jatkavan tytön sanat lämmittivät myös hurjasti mieltä, kun hän kertoi Cromin olevan hänen vakioratsunsa ja kehui, miten hienolta me näytettiin vaikka tuttavuus onkin ihan ruohonjuuritasolla vielä :) Olen ihan sanaton, huippufiilis!!
Erityiskiitos vielä kaikille kommentteja jättäneille, ne lämmittivät mieltä ja rohkaisivat kirjoittamaan rehellisesti, kaikesta. Kiitos myös opettajalle uudesta mahdollisuudesta, kiitos potkusta pyllylle huonolla hetkellä ja kiitos kehuista, jotka sain kun tein hyvää työtä. Kiitokset kuuluvat myös nämä molemmat hetket ikuistaneille kameranaisilleni, Yannille (25.6 kuvat) ja Elisalle (13.7 kuvat), kiitos! :)

Minkä ikäinen hevonen on nuorin, jolla sinä olet ratsastanut?
Jännitätkö sinä pukittelevia ratsuja?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
Rästilista on aivan äärettömän pitkä, löytyy neljä kouluratsastusaiheista postausta jonosta ja kaksi estepostausta- siihen päälle olisi vielä kuvapostaus uittoreissusta ja kaikenlaista muuta. Hohhoijjaa! Pääsykokeet menevät kuitenkin valitettavasti bloggaamisen edelle, joten harvatahtinen postausrytmi säilyy vielä hetkisen. Pääsykokeiden jälkeen palataankin sitten kahta ahkerampana! :)

XOXO,
Siiri

10 kommenttia:

  1. Olisiko nuorin ehkä 5-6-vuotias? :) Ja en jännitä pukkeja, etenkin Grandin kanssa se vaan tarkoittaa sitä, että se on hereillä.. ;) ja pukkien kanssa tuli tutuksi edesmenneen Jepen kanssa ratsastellessa <3
    Mutta hei ihana kun kirjoitit myös epäonnistuneesta tunnista rehellisesti! Ja istut kyllä tosi hyvin. Miten saat jalat pysymään jalustimissa?? (Mulla tuppaa tippuilemaan etenkin harjoitusravissa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla ne pukkaa menemään harjoitusravissa liian syvälle :D koitan ajatella Vuokon neuvojen mukaan kantavani oman jalkani myös harjotsravissa, ja pitää jalan painavana vasten jalustinta- sivuille saa heilua, mutta ei ylös-alas :)

      Poista
  2. Itse en ole hirveämmin nuorilla hevosilla ratsastanut, mutta 7-vuotias taitaa olla nuorin. :-) Pukitteleva hevonen saa minut vain nauramaan, en ole oikeastaan koskaan pelännyt minkäänlaista pukittelua/pystyynnousemista. :-D

    Teidän meno näyttää todella kivalta ja ompa upea hevonen tuo Cromi! Minustakin Cromi kyllä näyttää aivan estehevoselta.. ;-)

    - Janina / www.teamvoutilainen.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukit on hauskoja niin kauan kun ne ei ole niin katapultteja, kuten tällä ja Jespellä :D perä nousee oikeasti korkeuksiin! Mutta esimerkiksi Rommin pukit on verrattain aika pieniä, ja niissä pysyy kyllä hyvin ja nepä ne onkin juuri niitä humoristisia pukkeja :)

      Cromi kiittää, meidän esteponi joka ylihyppää aina kaiken uuden ja ihmeellisen, kuten mm. yhden askeleen sarjat ;) Haha, kiitoksia kovasti! :)

      Poista
  3. Nuorin on ollut ehkä jotain 5-vuotiaan luokkaa. Pukit on jopa hauskoja siinä vaiheessa kun ne ovat vielä hallittuja! En kylläkään pelkää pukittelevia hevosia.:D

    Voi että kun en oo vähää aikaa täällä käyny ja tuntuu et ois iha eri blogi luettavan!:D Mut te meette ihan tosi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On nämä nuoret kivoja otuksia! :) Joo, samaa mieltä, pukit on ihan "kivoja" melkeinpä, kun ne on sellaisella selvittävällä tasolla, eikä lennä kaulalle. Minäkään en pukkikoneita pelkää, mutta jännitän vähän niitä tilanteita, jolloin tiedän hevosen voivan pukittaa. Aikanaan pelkäsin hirmuisesti tehdä Rommilla vastalaukkoja, koska se vaihtoi laukan pukittamalla- tosin niissä pukeissa ei ollut kyllä mitään pelättävää, olivat niin pieniä. Mutta saahan sitä jänskättää, jos siltä tuntuu :)

      Haha, no hauskaa että eksyit taas menoon mukaan! :) Toivottavasti muutos on tapahtunut positiiviseen suuntaan. Kiitos kovasti kehuista :)!

      Poista
  4. Nuorin kellä mä oon menny on Dani ja onko se nyt jotain 5v(?)ja en pelkää pukkeja.(pikku pukit on hauskoja kun sitä hevosta pystyy vielä hallihtemaan):D

    VastaaPoista
  5. Ihania nuo riekkumiskuvat! :D Ihan hullua ajatella, että Wagner tuli meille 6-vuotiaana ja nyt se on jo 13! Ihankuin se olisi ollut vasta muutaman vuoden meillä :3. Eli se taitaa olla nuorin jolla olen ratsastanut, ihan varmaksi en mene sanomaan.

    Ja pienet ilopukit on ihan hauskoja! Sitten kun menee niin isoksi että saa tehdä töitä selässä pysymisen eteen, alkaa olla vähän epämukavaa.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se aika vaan rientää, ihan hullua! :D Oma nuorin menopelini on tuo meidän 5v (synt 2011) Danieli :)
      Pienet ilopukit on hauskoja, totta turiset! Samoin Putterin ilopukit ja muut etu- ja takapään lentelyt on aika hauskoja, kun ne ei ole pahoja :) Cromi alkaa kuitenkin olla jo aika hankala tuon perän viskelyn kanssa, kun ilmaa tulee alle ihan mukavasti :D

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!