keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Meidän oma, upea, ihana Danieli!

Suuren suuri kiitos Yannille kaikista tämän postauksen kuvista! :)
Moikka!
Tiedättekö sen tunteen, kun olisi hirveästi kerrottavaa, mutta ei auta kertoa kuin tunti ja asia kerrallaan? Minulla on juuri nyt se tunne! Tahtoisin kertoa teille kaikesta heti, tässä ja nyt, mutta kerrottavaa on ihan hirveästi liikaa- älkää siis ihmetelkö, jos postauksia tuleekin normaalia tiheämmin, koitan kyllä malttaa mieleni ja jakaa julkaisupäivät tasaisesti... Vaikeaa silti on, kun on niin mahdottoman innoissaan kaikesta!
Olen tästäkin ratsastuskerrasta ihan intopinkeänä, pääsin muutama viikko sitten maanantaina kokeilemaan jälleen yhtä uutta tuttavuutta, tällä kertaa meidän ratsastuskoulun omaa kasvattia, eli Danielia (Jespen puolivelipoika). Danielia on tullut katseltua sen koko olemassaolon ajan- on se nimittäin vaan niin komean värinen, ettei paremmasta väliä! Eikä ollut yhtään pöllömpi poika ratsastaakaan :) Danieli onkin noussut aika monen suosioon ja harva valittaa, kun saa Danielin selkään nousta :)
Tunnilla tehtiin kahdeksikkoa pituushalkaisijalla, eli käännettiin lyhyen sivun keskeltä kentän poikki ja tehtiin voltit sitten kentän keskellä molempiin suuntiin ennen kuin jatkettiin taas pituushalkaisijalla kohti toisen lyhyen sivun keskustaa ja käännyttiin vuorotellen oikealle, ja vuoroin vasemmalle. Alkuun tsekattiin reitti käynnissä, mutta aika pian siirryttiin tekemään tehtävää kokonaisuudessaan ravissa. Vieraan hevosen kanssa on aina alkuun luonnollisesti vähän hukassa, mutta nyt kyllä olin ihan täysin hukassa, en osannut edes istua ravia! Samoin ulko-ohja pääsi liusumaan eittämättä liian pitkäksi, jolloin nuorikon oli luonnollisesti vähän vaikea liikkua tasapainoisesti, kun painekin oli jakautunut täysin väärin. Ongelmat vain korostuivat kahdeksikko-tehtävällä, ja se olikin aika hirveännäköistä säätämistä ensialkuun- onneksi meillä kuitenkin vielä se about 35minuuttia aikaa parantaa, joten eikun vaan hihat heilumaan!
Homma helpottuikin huomattavasti, kun ajattelin ratsastavani Danielia myös volteilla ensin suorana. Taivuttaessa lähdin helposti roikkumaan sisäohjalla ja johtamaan liikettä, mutta kun ajattelin ratsastavani suoraa hevosta, oli tuki paljon paremmin tasapainoisesti molemmilla ohjilla. Tästä vaiheesta olikin helppo sitten lisätä sisäpohjetta taivuttamaan, ja pikkuhiljaa pyytää myös ohjastuntumalla taivutusta sisälle, mutta en halunnut missään vaiheessa menettää ulko-ohjan tukea, joten jos poni alkoi "kadota" ulkoavuilta, aloitin suoraan ratsastuksen ja lopetin taivutuksen. Ei tämäkään varmaan hirveän älykkäältä näyttänyt, kun muut taivuttelee ja minä ratsastan suoralla hevosella, mutta ponille (ja ratsastajalle!) parempi näin, niin pysyttiin paljon laadukkaammassa liikkeessä. Vaikka en taivuttanutkaan paljoa, oli ero alun volteilla ja tehtävän loppupuolen volteilla kuin yöllä ja päivällä! Hevosen ajatteleminen suorana auttoi myös laukan ratsastuksessa, ja näin jälkeenpäin ajateltuna laukka menikin varmaan juuri ravityöskentelyn takia tällä kertaa superhyvin, sillä jatkoin ratsastusta samalla tavalla, vaikka askellaji muuttui- mitä en siis yleensä osaa ollenkaan tehdä, vaan minulla on tietyt "askellajimoodit", joiden mukaan sitten hömpyttelen ympäri kenttää... :P
On se vaan niin suloinen vauvaponi, en kestä! :)
En tiedä, tehtiinkö me kahdeksikkoa jotenkin normaalia ravityöskentelyä vähemmän, mutta kyllä me laukattiin tällä tunnilla paljon! Laukkatehtävä oli vallan yksinkertainen, mukana kun oli näitä vähän opettelevia ratsuja vielä, joten laukkaa työstettiin tällä kertaa ihan vain pääty-ympyröillä. Danielin kanssa oli tarkoitus tehdä maksimissaan kaksi ympyrää kerrallaan, mieluiten yksi, jotta poni jaksaisi pyörittää laukkaa loppuun asti. Alkuun laukka jäi alitempoiseksi, mutta kun sain Danielin polkemaan laukkaa kunnolla, tuntui se selkäänkin ihan erilaiselle ja wau, mitkä liikkeet ponilla oli! Danielilla on oikeasti hirveän kiva laukka, mutta sitä pitää ratsastaa aika samalla tavalla kuin Jespeä- pohkeella eteen, eteen, eteen ja sitten vasta ratsastetaan edestä. Mitä velipoika edellä, sitä pienempi perässä.. :D Jespe ja Danieli on kyllä tosi samanlaisia, nyt kun mietin ja muistelen ensimmäisiä ratsastuskertoja Jespellä- ei ole omena siis kauas puusta pudonnut toisenkaan varsan kohdalla :) Mutta velipojathan on molemmat suosiossa meidän ratsastuskoulussa, joten ei se samanlaisuus varmaan paha asia ole!
Tästä vaan kääntelemään laukkapiruettia? ;)
Hieno vauvaponi! :)<3
Loppuraveissa olin taas hetken ihan pihalla, että miten tämä nyt taas menikään, mutta siitä se parani muutaman kierroksen aikana ja loppuun Danieli venyi niin paljon, että ponin pää katosi ihan aitojenkin alapuolelle kuvista! Loppujen lopuksi, vaikka tunnista suurin osa menikin ihan vaan opetellessa taas tätä ratsastuksen perusjuttua, eli ponin ohjan ja pohkeen välissä pitämistä, jäi minulle ihan hyvät fiilikset tästä vauvasta ja menen kyllä ihan mielelläni Danilla uudemmankin kerran :)
Oletko sinä törmännyt väritykseltään samankaltaisiin hevosiin, kuin Danieli?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
XOXO,
Siiri

14 kommenttia:

  1. On muuten ihanan näköinen vauvaponi, teidän meno näyttääkin kivalta :)

    Pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Danieli on kyllä ihan ehdottomasti suloisin heppa, minkä olen nähnyt :)

      Poista
  2. Upean värinen! Tuon värisellä hevosella en ole tainnut ratsastaa, mutta nähnyt olen kyllä varmasti joskus.. ;-) Meidän Carino oli melkein tuon värinen nuorempana sukupostin kuvista päätellen! :'D Kivalta näyttää meno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä väri säilyisi vielä muutaman vuoden, meidänkin kaikki kimot ovat olleet tosi tummia alkutaipaleen kuvissa! Se on hauskaa, kun ei meinaa samaksi hevoseksi uskoa- kummallisin muodonmuutos on kuitenkin Tahkon Kaapo-shettis, joka on kesät valkea mustalla harjalla ja talvet kokonaan musta :D asiakkaat koskaan uskoneet, kun kerroin että kyllä se on tämä Kaapo jolla kesällä ratsastitte :D

      Poista
  3. Todella kaunis hevonen! Ja todella kivan näköistä ratsastusta jälleen kerran :) Koskaan en ole tuon värisellä hepalla mennyt, ehkäpä joskus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tällaiseen komistukseen joskus törmäät, on upea näky :) Kiitos Essi <3

      Poista
  4. Kiva postaus ja upeita kuvia upeasta ratsukosta. Meidän tallilla on yksi mustapärstärikko shettistamma, joka vaihtaa kesällä ja talvella väriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenny :) nuo värinvaihtajat ovat kyllä melkoisen veikeitä, vaikea uskoa sitä mutta tottahan se on!

      Poista
  5. Onpas upean näköinen otus! :o

    VastaaPoista
  6. Eikä ku sulonen! Toi oli varmaan syntyessään musta tai lähes kokonaan sellainen, kun on noin jännän värinen. Ruskolla on (oli ainakin kun vielä kävin siellä tunneilla) newforestinponi nimeltä Rölli, joka oli nuorena RUUNIHALLAKKO ja tummui sitten harmaaksi kimoksi ja vaalenee yhä. Ihan selkeästi oli ruskea mustalla harjalla ja jaloilla nuorena, hassua miten siitä voi vaaleta kimoksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Jespe elikkä tämän puoliveli oli syntyessään ihan vaan ruskea läsipää :D tätä nykyä kimo! D ei ollut varsana Rauhalahdessa vaan emänsä kera maalla, Jelindan siirryttyä eläkepäiville sinne. D näyttää olleen hyvin tummanruskea läsipää,http://www.sukuposti.net/kuva/nayta/spnro/1182369 :) itse en sitä noin pienenä ehtinyt nähdä, harmi, suloinen otus ollut aina <3

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!