lauantai 11. kesäkuuta 2016

Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen

Heippa!
Nyt olisi vuorossa muistelo tuonne toukokuun alkuun, kun kävin estetunnilla ensimmäistä kertaa Pillerin kanssa sitten marraskuun kisojen- mitään en oikeastaan enää hirveämmin muista, mutta onneksi on kuvat tukena vanhalle mielelle. Ehkä minä jotain osaan virkkoa teille tästäkin tunnista!
Pahoittelen kuvien laatua!
Tosiaan olin tarkoituksella varannut estetunnin, koska olin jo ilmoittautunut kisoihin ja kuten terve järkikin sanoo, kannattaa ehkä hypätä vähäsen sillä kisahepalla ennen kisalämmittelyäkin... Tunnilla olikin aiheena kisoja ajatellen pienimuotoinen rata, jossa oli kavaletti innaripuomeilla, kaksi pystyä, sekä sarja pysty-okseri. Elementit hypättiin ensin yksitellen, jonka jälkeen tultiin ne vielä ratana perätysten.
Vertaa ilmeitä esteellä ja esteen jälkeen, niin kyllä taisi pieni helpotuksen aalto käydä ylitse kun hengissä selvittiin :D
Hyppääminen aloitettiin pienellä yksittäisellä ristikolla (ravissa)/pystyllä (laukassa), eikä meillä oikeastaan ollut muuta ongelmaa kuin minä- jarrutin, jarrutin ja jarrutin lähestyessä (vaikkei olisi edes tarvinnut!) ja en osannut myödätä pystylle senttiäkään. Minusta ei tuntunut yhtään siltä, että minua jännittäisi, ratsastin sentään sillä yhdellä ja oikealla, jonka kanssa en ole koskaan pelännyt hypätä. Silti Jenni joutui muistuttelemaan, että anna hevosen suorittaa, myötää ja hengitä. Seuraavalla kerralla koitinkin sitten vaan "antaa mennä", ja heitin kädetkin hevosen korviin ponnistuksen lähtiessä- paljon parempi, vaikka tuntuikin ihan hassulle. Hävettää, että vasta muutama viikko ennen tätä hyppäsin metristä pystyä, ja nyt en meinannut selvitä edes puolikkaasta...
Seuraavaksi hyppäsimme kavalettitehtävää, ja se olikin jo paljon yksinkertaisempi ratsastettava tällaiselle yliajattelijalle- pidät tahdin rauhallisena ja kun askel sopii annat hevosen mennä. Äläkä sukella, se on kavaletti. Kavaletti sujuikin meiltä minusta ehkä parhaiten koko päivän tehtävistä, niin radalla kuin yksittäisenäkin- kummallista, sillä se oli diagonaalilla ja tarkoituksena oli vaihtaa suunta ja laukka, mikä meillä on yleensä sitä ristilaukka-irrottelua. Nyt se sujuikin hyvin, ja tarvitsin ravin kautta laukan vaihtoa vain kerran avuksi! :)
Jos lasketaan senttejä takajalkojen ja esteen välissä, niitä on ehkä kymmenen...
Kavalettitehtävän jälkeen tulimme vielä sarjan pysty-okseri kahdesti. Kuolin häpeästä katsoessani kuvia näistä suorituksista, se oli juurikin sitä vuoden 2014-2015 talven Siiriä, joka "myödätessään" vain seisoo jalustimilla suorin polvin... Hypyt tuli kuitenkin ihan hyvin, aavistuksen pienesti sisään, mutta muuten kivasti! :) P alkoi jo vähän pörheltää, kun pääsi esteiden makuun ja nyt saikin jo vähän jarruttaa, että mahduttiin sarjaväliin hyvin :) Sarja jäi kuitenkin minua vähän kaivelemaan, koska lähestymiset sille olivat läpi treenin "vähän sinne päin"- aina jollain tavalla höperöitä. No, eihän tässä liian suuria odotetukaan ensimmäiseltä treeniltä sitten marraskuun, joten ehkä voin antaa itselleni anteeksi!
Morjesta pöytään, näin aloitetaan rata!
Näin me könytään 50cm pysty ja kisoissa pitäisi könytä vähintään 70cm... :D
"HUI KAMALA!"
Höntti :)
Rataan sisältyi vielä yksi yksittäinen pysty C-kirjaimessa, jota ei hypätty erikseen. Se oli radan avauseste, jolta jatkettiin kavaletille, siitä sarjalle ja tuolle lämmittelyesteenä toimineelle punaiselle pystylle. Ensimmäinen rata alkoi "hirveän sujuvasti" tulemalla täysin tököaskeleeseen ja hyvinkin karkealla takajalkavirheellä puomi suorastaan lentää mukaan. Ilmeestäkin sen näkee, ettei hirveästi tyydyttänyt moinen avaus :D Kavaletille kuitenkin päästiin sujuvalla ja ennen kaikkea oikealla laukalla, ja suunnan vaihto sujui hyvin- C päädyssä P kuitenkin säikähti oletettavasti omaa varjoaan maneesin ainoassa auringossa kylpevässä kohdassa, joten lähestyminen sarjalle meni vähän holtittomaksi, mutta esteiden koon ansiosta kuitenkin puhtaasti yli. Pärinöissään P tuli ristilaukalla alas ja kiihdytteli sitten päädyssä, sain kuitenkin ennen estettä korjattua ravin kautta laukalle ja se katastrofirata olikin sitten siinä. Hävetti ja nolotti, suoraan sanottuna. Olen kuitenkin aina kehuskellut meidän olevan hyvä pari, niin nyt ei kyllä siltä näyttänyt- ei yhtään.
Puhdas ja tuplaten siistimpi rata oli iso helpotus ja kehujen paikka :)
Toiselle radalle lähdettiin sitten samalla korkeudella, vaikka tarjottiin korotustakin. Ei, en halua yrittää nyt yhtään mitään muuta kuin ratsastaa paremmin. Rata olikin kokonaisuudessaan jo paljon parempi, eikä pudotuksia enää tullut! Rytmi oli sujuvampi, ja vaikka tuo pahainen sarja tuli vieläkin vähän huonoon paikkaan, selvitti P sen hienosti ja viimeinen pysty tuntui jo hyvälle. Harmi vain, ettei tuntia voi jatkaa ikuisuuksia, ja piti lopettaa juuri, kun saatiin siitä kuuluisasta juonen päästä kiinni. Onneksi uusi mahdollisuus koitti jo kaksi päivää myöhemmin perjantaina, joten vielä ennen kisoja päästiin paikkaamaan mokat :)

Lupaan parantaa.
Aina paras<3
Miltä epäonnistuminen sinusta tuntuu?
 Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Tähän loppuun vielä ilmoitusasia, jonka osa on varmaan jo tuolta yläpalkista huomannutkin- eli minulla on nykyään vuokrahevonen, ja hän on puoliverinen tamma Waisa! :) Lisää Waisasta voit lukea täältä. Waisaa ratsastelen n. kerran viikossa, treenaten näin alkutaipaleella koulua ja mielenvirkistykseksi toisinaan puomeja, tulevaisuuden toiveissa on ottaa myös esteet mukaan treeneihin! :) Toivottakaa siis uusi jäsen blogin remmiin mukaan, tervetuloa Waisa! :)

XOXO,
Siiri

14 kommenttia:

  1. No, aina ei vaan mene niin nappiin, varsinkaan, jos et oo Pillerillä ratsastanu sellaseen puoleen vuoteen. Kisoissa menee kyllä sitten paremmin, ja eihän noikaan treenit mitenkään penkin alle pujahtanut!
    Aina kun mokaan esim. Koulukisoissa, kyllä se itku meinaa puskea läpi kun tajuaa, ettei kyennyt siihen, mihin treeneissä. Tunnilla sitten vaan sisuunnun enemmän, mutta siellä on toki vähän eri asia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee, pitää itselleen aina vaan osata antaa anteeksi. Tällä tasolla kun harrastaa, niin joka tunti tulee varmasti mokattua jollain tavalla, oli se sitten vaikka valmistelematon siirtyminen tai huonosti ratsastettu reitti. Niitä ei vaan aina ajattele!
      Onneksi lajissa on se hyvä ja upea puoli, että hevonen antaa hyvin usein yrittää ihan rauhassa uudelleen, eikä vedä hernettä nenään :)

      Poista
  2. Voin allekirjoittaa tuon yliajattelemisen itsenikin kohdalla! Usein jos hevonen ei oo kunnolla avuilla turhaudun ja alan sählätä kaikkea samaan aikaan. Kättä, jalkaa, pidätettä, ihan kaikkea samaan aikaan kunnes tajuan, että (fiksu) hevonen juoksee pää ylhäällä mua karkuun. Oman vuokrapolleni kanssa oon kerran jos toisenkin ottanut aikalisän, kävellyt, hengitellyt ja nollannut tilanteen. Tai lähinnä oman yliajattelevan pääni :D Ja sitten jatketaan ja keskityn apuun kerrallaan. Ja tadaa taas sujuu!
    Miten se onkin niin vaikeaa! Mutta oppia ikä kaikki.

    Tuleehan tästä uudesta vuokrapollesta juttua tänne? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tulee silloin tällöin, Waisasta en kirjoita varmaankaan postausta ilman treenistä kertovia kuvia, joten aina kun vaan joku ikuistaa meidät niin tulee juttuja :)

      Poista
  3. Aina ei voi mennä ihan nappiin, mutta onneksi yleensä tuntuu menevän! :D Mullakin oli tänään estetunti piiiitkästä aikaa, mutta hommat oli parin kerran jälkeen ihan hyvin muistissa ja ope sanoikin parhaan radan jälkeen (rata ja rata, kaksi estettä ja hassut ympyrät) että homma näyttää jopa esteratsastukselta. Seuraava rata ei ollutkaan sitten niin hyvä, heti eka este tuli kaukaa ja tippui mutta toinen puolestaan meni hyvin. Saatiin uusia eka este, ja hyvään hyppyyn oli kiva lopettaa. :)

    No, eipä siitä sen enempää, mun mielestä on turhaa stressata paria satunnaista epäonnistumista. Et ole hypännyt puoleen vuoteen Pillerillä - voitko edes odottaa täyden kympin suoritusta osaltasi? Tulet taatusti selviämään kisoista kunnialla tyytyväinen hymy huulilla, kunhan saat korjattua päähäsi myönteisen asenteen. Se ei välttämättä ole niin helppoa, mutta muista luottaa itseesi sekä tietysti Pilleriin, se hoitaa homman kotiin kun autat vähän. ;) Onnea kisoihin!

    Waisasta odotan innolla lisää uutisia, toivottavasti teillä lähtee sujumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisathan meni meillä ihan kivasti, onneksi vielä ennen päästiin treenaamaan :) Kiitos kannustavasta kommentista :*

      Poista
  4. Kyllähän se epäonnistuminen tuntuu aina aika ikävältä. Mutta vaikka tuntuu, että kaikki meni päin metsää niin silti jotain hyvää löytyy aina ja kun vähän ajan päästä rupeaa miettimään niitä hyviä asioita vaikkapa juurikin ratsastuksesta niin ne saa epäonnistuneenkin treenin tuntumaan edes jollainlailla onnistuneelta. :-) Kivoja kuvia! Hurjasti tsemppiä teidän treeneihin!

    - Janina / www.teamvoutilainen.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Riippuu missä epäonnistuu, mutta useimmitenhan se tuntuu todella ikävältä; ja jopa ärsyttävältä. Mutta seuraavalla kerralla haluaa korjata edellisen epäonnistumisen. Ja sitten taas uudet (pienetkin!) onnistumiset tuntuvat taas erityisen hyviltä. :)
    Tsemppiä tulevaisuuden treeneihin! Ja hei kiva päästä lukemaan myös sun ja Waisan yhteisestä taipaleesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, ihan totta :) Kiitos Tia! :*

      Poista
  6. Antaa epäonnistumisien jäädä aina niihin treeneihin, mutta sitten kisaradoilla onnistutte! Onneksi olkoon vuokrahevosen johdosta, jään innolla odottamaan postauksia teidän hyvistä-ja kenties ei niin hyvistä hetkistä (pääasiassa vain niistä hyvistä.)

    Epäonnistuminen on minulle aina todella vaikea asia, rankaisen itseäni ja minulla ei ole melkein yhtään itsekunnioitusta jäljellä. Vaikka en varsinaisesti epäonnistu totaalisesti, niin silti lietson itselleni pahaa oloa. Päässäni vain pyörii ajatus- ''jos minä en sitä tee, niin joku muu tekee''.

    En kykene edes nauttimaan niistä pienistä onnistumisista kuin hetken, sitten alan yliajattelemaan. Mikään ei näytä hyvältä, katson vain virheitä jotta tiedostan ne ennen kuin muut huomauttavat minulle. Epäonnistumisesta on tullut minulle asia, joka vie minua eteenpäin mutta samaan aikaan vetää minua taaksepäin.

    Ehkä minunkin pitäisi lopettaa yliajattelu ja vain antaa mennä, tehdä asioita jotka ovat uusia, vieraita ja ehkä jopa pelottaviakin. Minun pitäisi lopettaa pelkääminen.

    Tulipa jännä kommentti, pahoittelen! :D Mukava postaus oli kuitenkin ja menitte kuitenkin paremin, mitä minä useammin kun menen hyppäämään pitkästä aikaa jollakin hevosella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi vaikeaa antaa itselleen anteeksi, kun tietää että pystyy parempaan- mutta, pidemmälle pääsee kun vaan antaa anteeksi eikä jää märehtimään ja voivttelemaan :) Tämä laji opettaa kyllä henkistä kasvua, täytyy oppia todella nöyräksi mutta kuitenkin itsevarmaksi. Mutta onneksi tämäkin treeni on jo muuttunut iloksi, enkä enää surkuttele ratsastustani :)
      Tsemppiä sinulle kaikkeen mitä teet, tuollainen tilanne on todella vaikea. Kannattaa kokeilla heittäytyä johonkin täysin uuteen, ehkä tosiaan vähän jännäänkin, siitä saa boostia! :)
      Kiitos kommentista ja kannustuksista ja sitä samaa teille! :)

      Poista
  7. Ihanan normaalia että muutkin jännittävät esteitä! :) Mua välillä jopa jännittää Wagnerin kanssa laukkapuomit, se välillä kompuroi omiin jalkoihinsa ja puomeihin ja meinaa suihkasta ihan liian lujaa. Ja minä en muista ratsastaa kun kauhistun, raavaan kouluhevosen selässä ei ole tottunut sellaisiin spurtteihin :DD.

    Ja varsinaiset epäonnistumiset onnistun selättämään ihan okei, vaikka alkuun tuntuukin maailmanlopulta. Mutta kun pitäisi maneesissa/kentällä ratsastaa todella kokeneiden ja taitavien ratsukoiden kanssa niin menee pupu pöksyyn. En kehtaa tehdä mitään normaalista ympyrästä poikkeavaa koska pelkään arvostelevia katseita ja tekeväni väärin. Ihan hölmöä! Meidän tallilla kuitenkin on niin mukavat ihmisetkin. Silti en pääse tästä eroon!

    Ja onnittelut vuokrahevosesta! Ihanaa päästä lukemaan taas juttuja uuden hevosen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen mieli se on kyllä outo, mitäs väliä sillä on mitä muut miettii- silti sitä aina pelkää! Ollaan me outoja otuksia :)
      Kiitos, kyllä tämä on jo iloksi muuttunut vaikka en ylpeä kyseisestä ratsastuksesta vieläkään ole ;) Tsemppiä myös teille, välillä pitää vähän sujahdella :'D

      Poista

Lue ennen kun kommentoit!

♥Linkkaa blogisi mukaan kommenttiin, niin tulen kommentoimaan takaisin!
♥Kohteliaisuus ja rakentava kritiikki on mukavampaa kaikkien kannalta, kuin ilkeily ja mollaus! :)
♥Kysy rohkeasti, jos joku mietityttää! Neuvon mielelläni kaikessa, missä vain osaan.
♥Postausehdotuksia ja haasteita otetaan ilolla vastaan!