tiistai 28. kesäkuuta 2016

Ihan mieletöntä!

Vanha herra <3
Moikka!
Nyt voinkin sanoa yhden Summer Bucket List- kohdan täyttyneeksi, nimittäin hyppäsin esteitä uudella tuttavuudella tämän kuun alussa! Instagramissa meitä seuraavat tietävätkin, kuka sai kunnian olla tämän vaativan tehtävän täyttävä menopeli, ja sehän oli jo 18- vuotias kimo risteytysponiruuna Fire Boy, "Ferry" :)
Ferry on minulle suhteellisen vieras hevonen, kerrat herran selässä ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Vähäsen minua siis meinasi jänskättää, mutta jännitys hälveni tunnin mittaan ja jokaisen hypyn jälkeen oli parempi ja varmempi fiilis- juuri sellaisen tunteen haluaisin saavuttaa jokaisen hevosen kanssa, päästä yli siitä alun jännityksestä ja ratsastaa hyvällä fiiliksellä. Julistinkin Ferryn estetrioni kolmanneksi lenkiksi, eli nyt minulla on Pillerin lisäksi Rasmus ja Ferry, joilla hyppään enemmän kuin mielelläni :) Jes, kaivattiinkin vähän laajennusta tälle rintamalle! Samoin tein tulee muuten ruksattua yli Summer Bucket List-tavoitteista toinenkin kohta, sillä tämäkin tunti tuli kuvattua kypäräkameralla. Lisäksi Johanna oli kuvaamassa tuntia, joten suuret kiitokset kuvista hänelle! :)
mitä...
ihmettä...
tapahtuu..? :D
Tunti aloitettiin ravissa ensin sileällä verkaten ja hevosten hetken ravailtua verryttelyä jatkettiin ristikon kera. Tallin puolen lyhyellä sivulla oli pikkuruinen ristikko, jota lähestyttiin ravissa ja jonka jälkeen myös jatkettiin ravissa. Ravilähestymiset oli minusta tosi kummallisia, sillä odotin Ferryn hyppäävän, mutta se menikin ristikon ihan vain yli astumalla- puhtia siis lisää raviin, ja kunnolla! Toistoja tälle tehtävälle tehtiin muutamia molempiin kierroksiin, ja jokaisella meni paremmin, kuin edellisellä kerralla- niinhän sen pitääkin mennä, jes :) Ferry oli alkuun ihmeen laiskalla päällä, mutta kyllä vanhakin poni siitä syttyi, kun pääsi laukassa estettä lähestymään- tämän Ferryn minäkin tiedän ja tunnistan, nyt mennään!
Superponi <3

Laukkaverryttelyyn otettiin heti ristikko mukaan, ja tultiin se oikeassa kierroksessa kaksi kertaa. Laukassa asiat olivat taas kerran tuplasti helpompia ja mutkattomimpia, ja lähestymiset sujuivatkin hyvin. Ferryllä oli oikein mukavan tuntuinen hyppy ja pehmeä, miellyttävä laukka, jossa oli helppo lähestyä estettä- ei turhia kiihdytyksiä, mutta ei myöskään himmailua tai muitakaan rytminmuutoksia. Ferry oli tosi hyvin kuulolla ja ehkä ensimmäistä kertaa koskaan, esteratsastus tuntui helpolle.
Ensimmäisellä yrittämällä yhtäkkiä nousseelle pystylle oli vähän jännät paikat, mutta poni paikkasi hienosti!
Laukassa tultiin verryttelyhyppyjä vielä vasemmasta kierroksesta samalle esteelle pystyksi nostettuna. Ensimmäisellä kerralla hevoselle jäi mahdollisuus ottaa vielä puolikas askel, minkä takia rohkaisen Ferryä äänellä ponnistamaan hieman kauempaa- videolla kuuluukin, miten Jenni heti sanoo, ettei Ferrylle tarvitse mitään huutaa, se hyppää kyllä, kun vaan lähestyy hyvässä peruslaukassa. No, kunhan varmistin..? :D Toinenkin kerta pystylle tultiin hyvään paikkaan ja kivalla hypyllä, Ferry suoritti niin hyvin! Olin haljeta onnesta jo tässä vaiheessa, vaikka ei oltu vielä edes aloitettu varsinaisia tehtäviä! Poni saikin taputuksia kuin liukuhihnalta, hymyssä suin myös pitkin ohjin kävellessä kiittelin ja kehuin ponia melkein jatkuvasti :)

Linjan viimeinen este, n. 80cm :)
Verryttelyn jälkeen aloitettiin neljän askeleen linjalla, jossa oli alkuun ristikot. Meille tuli ensiyrittämällä neljä hyvää askelta ja viides pikkuaskel, joten seuraavalla kerralla sain ratsastaa aavistuksen vielä eteen. Toiselle kerralle ristikot nostettiin pieniksi pystyiksi, ja nyt neljä askelta tulikin jo ilman ongelmia. Kolmannelle vielä korotettiin vähän niille, jotka halusi, ja sekin kerta meni tosi kivasti, ei ongelmia kummallakaan esteellä ja hypyt tuntuivat superhyville! :)
Ferry ja  hullunkiilto silmissä :D
Linjan jälkeen käveltiin taas hetkinen, ja lopuksi tultiin vielä kolmoissarjaa yhden askeleen väleillä. Ensimmäisellä kerralla taas aloitettiin ristikoilla, vähän sain pyytää Ferryä tehtävälle eteen, jotta rytmi säilyisi hyvänä ja hypyt pyöreinä- esteiden noustessa pystyiksi ei tarvinnutkaan enää kuin oikeasti nauttia kyydistä, ja hymy korvissa poistua tehtävältä! Viimeiselle kerralle korotettiin vielä kerran, ja viimeinen pysty komeili n. 80cm korkeudessa- silti se tultiin kuin vettä vaan ja vielä ilmavaralla, ei pelottanut, ei jännittänyt, olin niin onnellinen! :) Super Ferry!
! <3
Tämän kuvan tahtoisin banneriini niin kovasti, tämä on niin ihana!
Hinku estetunnille on tämän tunnin ansiosta ihan hurjan kova, vaikka viimeaikoina onkin tullut hypittyä paljon. Alkaa vihdoin tuntua siltä, että laji saattaisi kuin saattaisikin olla minua varten ja treenata tekisi mieli enemmän kuin päivässä on tunteja- aivan mieletön fiilis! Toivotaan, että pian taas saisi järjestettyä aikaa ja rahaa estetunnille, mutta viimeistään elokuun tehoestekurssilla sitä pääsee taas taitojaan testaamaan- can't wait!

Video kannattaa napsauttaa HD:lle ja ääntä laittaa isommalle, jos haluaa kuulla opettajan kommentit!
niin tyytyväinen :)
Milloin viimeksi olet hypännyt Sinulle uudella esteratsulla? Miten teidän treeni sujui?
Oliko kypäräkameran suuntaus mielestäsi hyvä? Anna ihmeessä palautetta ensi kertaa varten! :)
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Nyt onkin käynnissä oikea hevosteluviikko, kun olen arkiaamuisin Rauhalahdessa apukätenä heppoja kuskaamassa! Tahtoisitteko, että kuvaan MyDay:n joku päivä? :)

XOXO,
Siiri

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Waisailua

1. Arvon neiti pesun jälkeen laitumella kesän kuivattelussa :)
Moi!
Nyt olisi luvassa ihan ensimmäinen postaus Waisasta. Waisa on siis vuokrahevoseni, jonka kävin koeratsastamassa 6. kesäkuuta- ja siitä lähtien olen käynyt Waisalla n. kerran viikossa, paitsi viime viikolla jäi käymättä Turun reissun takia. Tässä postauksessa on kuvia kolmannelta (maneesikuvat, 11.06) ja neljänneltä (kentältä otetut kuvat, 21.06) ratsastuskerralta, kiitos ratsastuskuvista ja videonpätkästä Waisan emännälle, Emilialle! :)
Pahoittelen kovasti videolla esiintyvää väärää kevennystä, kyllä mä osaan ihan oikeesti keventää!

Waisaa ratsastaessa huomaa, miten paljon on kiinni tamman mielentilasta- joinain päivinä kaikki onnistuu tässä ja nyt, heti ja välittömästi, mutta toisina saadaan jo neuvotella raviin siirtymisestä. Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella kerralla käytin Waisalla gramaaneja Emilian ohjeesta- tamma kun osaa testata uutta ratsastajaa, karata ohjastuntumalta ja pääsee näin pois avuilta kekkaloimaan omia juttujaan. Gramaaneista muodostui lähinnä henkinen tuki selässä keikkujalle, Waisahan ei niitä tarvitse liikkuakseen oikein päin- gramaaneista päästiinkin luopumaan kolmannen ratsastuskerran jälkeen ja uutena henkisenä tukena Waisaa ratsastaessa on liukuva martingaali, eli se, jossa renkaat liikkuvat ohjissa. Toivottavasti niistäkin voidaan luopua ajan myötä yhteistyön parantuessa ja pärjätään ilman apuohjia :) Rohkaisevaa kuitenkin on se, että tamma rentoutui myös martingaaleilla ja hyväksyi ohjastuntumani ilman gramaanien "vipuvaikutusta", mitä itse rohkenin hieman epäillä. Parempi kuitenkin näin, niin päästään vähän kevyemmällä varustuksella jatkamaan :)
2. Kokoaminen on aina yhtä hauskaa (ainakin ratsastajan mielestä!)
3. En ymmärrä, miten voin näyttää pitkältä vielä +170cm- säkäisenkin jätin selässä...!
4.
5. Lisäyksen alkukiihdytys!
6.
Mitäs me sitten Waisan kanssa ollaan puuhattu? Jokaisen ratsastuskerran koitan aloittaa saamalla hevosen ohjan ja pohkeen väliin käynnissä, meni siinä sitten 5min tai 30min. En halua kiirehtiä raville, sillä jos tamma ei ole kuulolla ennen ravia, ollaan ravissa vaikeuksissa ja yhteistyötä ei löydy. Käynnissä ratsastan taivutuksia, voltteja, ympyröitä, väistöjä, eteenpäinratsastuksia, sulkuja ja avoja. Ravissa haen hevosen taas alkuun rennoksi ratsastaen paljon taivutuksia molempiin suuntiin ja huolehdin tamman pysymisestä pohkeelle herkkänä ratsastamalla tempon muutoksia- Waisan kanssa tykkään muutella tempoa ravissa, tamman lisätty ravi on aivan ihanaa ja kokoaminenkin luonnistuu hyvin, kun vaan itse jaksan istua tiiviinä satulassa. Waisan rentouduttua voi sillä tehdä melkein mitä vaan sattuu osaamaan, sulut, avot, väistöt, kaikki minun osaamani tehtävät luonnistuvat tammalta hienosti :)
7.
8.
9.
10.
11.
Laukassa en ole toistaiseksi työskennellyt kuin ympyrällä vaihdellen asetusta ja taivutusta ulos ja sisälle, peruslaukasta koottuun ja takaisin peruslaukkaan. Tämä sen takia, että Waisa ottaa erityisesti oikeassa laukassa todella helposti nokkiinsa ohjastuntuman, erityisesti sisäohjan, muutoksista ja alkaa tehdä tahtirikkoja kekkaloiden joka suuntaan- ei sieltä siis missään nimessä tipu, mutta istunta kun pettää, menettää tammasta otteen ja kohta mennäänkin kenttää ympäri hiekkapilvet perässä leijaillen. Pidän siksi laukkatehtävän meille molemmille yksinkertaisena, jotta virheistä päästäisiin mahdollisimman nopeasti takaisin työskentelyyn- on helppo palata ratsastamaan ulko-ohjan tuelle käyttäen ulospäin taivutusta/asetusta hyväksi ja hellittää sisäohjaa tätä kautta menettämättä kuitenkaan tuntumaa sieltäkään.
12.
Laukkatyöskentelyn jälkeen ollaan tamman kanssa yleensä aika sujut, ja joskus tuntuukin, että vasta tässä vaiheessa pitäisi aloittaa ne varsinaiset tehtävät ja työt- niin hyvältä, elastiselta ja rennolta tamma tuntuu laukkaamisen jälkeen! Loppuraveissa Waisan kanssa käytetään edelleen ympyröitä hyväksi ja avataan paikkoja tekemällä esimerkiksi avoja pitkällä sivulla. Jos hevonen tuntuu vielä hitaalle, voi sen kanssa ratsastaa muutaman pitkän sivun lisäten ravia, millä saa takaosan mukaan menoon vielä loppuravienkin ajaksi :) Loppukäynteinä voi käydä kiertämässä laitumen pellolla, mikä onkin kiva ja rento tapa lopettaa ratsastelut! 
13.
14. Häntä viuhuu aina kun ratsastaja on käyttäytynyt arvon neitiä kohtaan tökerösti ;)
Että sellaista me tällä hetkellä puuhataan! Tällainen tehtäväselostus herätti minussa ajatuksen- kiinnostaisiko teitä lukea postauksia tehtävien suunnitelusta toteutukseen saakka? Ajattelin, että voisin kirjoitella tänne sellaisia "tunnin suunnitelu"-tyyppisiä postauksia, joissa kertoisin mitä haluaisin tehdä ja mitä sitten lopulta tuli tehtyä- jotenkin sellainen hassu tunne, etteivät suunnitellut ja tehdyt tehtävät lopulta kohtaa toisiaan :D Se voisi tuoda mukavaa vaihtelua tänne blogiin, yleensä kun vaan kirjoitan mitä ollaan tunnilla tehty- Waisan kanssa olen itse vastuussa tehtävistä ja etenkin toteutuksesta, ja huolellinen ajatustyö ennen selkäännousua on nyt todella tärkeää, kun rupean käymään ratsastamassa ja hoitamassa Waisaa ilman Emilian apua ja neuvoja. Missään nimessä ei saa liian vaikeaksi tehdä itselleen, eikä hevoselle, mutta kuitenkin pitää sisällyttää niitä pieniä haasteitakin treeneihin- se tekisi hyvää myös minulle, pohtia missä omat rajat tällä hetkellä menee ja soveltaa tähän mennessä opittua treenin suunnitteluun. Olen menossa Waisalle seuraavan kerran viikonlopun aikana, ja saattaisin saada kuvaajankin mukaan, joten jos moinen postaus kiinnostaisi, kertokaa ihmeessä kommenttiboksiin! :)
15. Hirnauskis ensi kertaan taas!
Mikä oli lempparikuvasi?
Millaisia postauksia haluaisit lukea minun ja Waisan treeneistä?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

torstai 23. kesäkuuta 2016

10 sanaa, 10 kuvaa

Heippa!
Jalustin.net haastoi hevosblogiyhteisön kesäkuun alussa kuvapostaukseen, jossa julkaistaan 10 kuvaa 10:stä sanasta. Minäkin halusin tarttua haasteeseen, vaikka olenkin vähän myöhässä- nyt käynnissä on jo uusi haaste, johon minäkin tulen kirjoittamaan oman haastepostaukseni, kunhan sopivan välin postaukselle löydän. Tähän väliin kuitenkin hevosaiheisia kuvia ja tunnelmia niiden takana- tässä siis omat kuvani näille sanoille.

Auringonnousu

Auringonnousu Tahkolla 04.02.16 aamutallin aikana,
kun pimeä talvi alkoi viimein kääntyä valoisaan kevääseen.
Jokainen aamu tämän jälkeen olisi edellistä keväisempi, ja aamu aamulta olin lähempänä Tahkon hyvästelyä.

Sanattomuus

Ensimmäinen ja toistaiseksi ainut ruusuke, mitä kisamenestyksellä olen saanut. Mutta ei varmasti viimeinen!
Meidän ekat kisat, 80cm 2.sija

Kultainen

Kimpale kultaa

Ystävyys

"sä oot mun paras ystävä."

Menetys

"Kun polkua mennyttä katselen
sidon muistojen kukista seppeleen
siihen kukat ilon, kuin murheenkin
varrelta polun, jota kuljettiin."
RIP Suikun Ponsi 08.08.2000-09.11.2011
Ikävä

Odotus

Paluu Pillerin selkään työkokeilun jälkeen
Tätä hetkeä odotin puoli vuotta, ja ihan yhtä innolla odotan edelleen jokaista ratsastuskertaa

Rauha

Elämä

Tätä lajia mä haluan elää ja hengittää

Onni

Onnea on saada tällainen hevonen osaksi omaa elämää

Ilo

Onnistunut treeni tekeee aina iloiseksi! :)
 Osallistuitko sinä Jalustin.net- kuvahaasteeseen kesäkuussa?
Mille sanoista olisi mielestäsi hankalinta löytää sopiva kuva?
Linkkaa postauksesi kommentteihin!
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

 
XOXO,
Siiri