torstai 28. huhtikuuta 2016

Lattia on Laavaa

Moikka taas!
Nyt olisi vuorossa  lyhyenläntää postausta lyhyenlännästä estetunnista Laavalla tuossa huhtikuun puolenvälin paikkeilta- Laava onkin teille jo aika tuttu tamma, joten en siitä sen suurempia näin alkuun höpise!
Tunti oli ensimmäisiä varsinaisia estetunteja alakentällä, eli alla oli aika pörheitä pärheitä menopelejä, joka sai minut vähän jännittämään tunnin kulkua- mitähän tästä tulee? Laava ei ole käsistä lähtevää sorttia, mutta se osaa kyllä vinkua ja vikuroida, kun menohaluja olisi ja kuski ei ymmärrä käskeä etenemään pelleilyn sijasta. Ja se tulikin todistettua, pukkeja ja kaikenlaisia keksintöjä- mm. laukkapuomin takaa lähteminen olivat tällä kertaa tamman timanttisia ideoita... :D
Alkuverkattiin itsenäisesti sillä aikaa kun Milja ohjeisti radan rakentamisessa paikoilleen. Laava tuntui ihan kivalle, vähän hitaalta pohkeelle, mutta muuten myöntyväiselle ja letkeälle. Viimeksi, kun yritin laukkaa Laavan kanssa, sain joko rodeon tai Vermon ravisuoran, joten ensimmäiset nostot olivat aika varovaisia ja laukka jäi laahaavaksi. Miljan vinkeillä sain sen kuitenkin kuntoon ja jännityksenkin vähän hälvenemään, kun Laava alkoi toimia paremmin ja kuunteli myös pohjetta herkemmin. Tein vielä muutaman lennokkaan laukanvaihdon kahdeksikolla, minkä jälkeen aloitettiin verkkahypyt.
Eeeei jännitä, ei yhtään!
Ensimmäiseksi esteeksi valittiin vihreä portti, joka on näin pitkän talven jälkeen hetken aikaa "erikoiseste", sitä kun ei maneesiin kanneta talven ajaksi. Milja laittoi meille avuksi esteen eteen kolme laukkapuomia, jotka koituivat kyllä meidän kohtaloksi- Laava ponnistaa viimeisen puomin takaa, minä jään niin jälkeen kun jälkeen voi vain jäädä, ja lopputulemana on sitten erittäin kipeä henkitorvi ja vielä kipeämmät henkiset kolahdukset. Jännitys tuli jäädäkseen.

Mites meni noin niinku omasta mielestä?
Hengittelin hetken ennen uutta yritystä, joka sujui onneksi paljon paremmin- ponnistettiin ihan oikeasta paikasta, tosin ilmavaralla tälläkin kertaa. Hypyt tuntuivat tällaisen aloittelijan hyppysissä aivan järjettömiltä, mutta eivät ne tainneet ihan niin hurjia ollakaan näin kuvista katsellessa :) Verryttelyhyppyjä jatkettiin vielä pienelle perusokserille, ne hypyt sujui ihan hyvin ja este ei ollut omaan mieleeni ollenkaan niin kammottava, kuin tuo portti- eikö se yleensäkin ole niin, ettei hevonen oikeasti mitään katsele, kunhan vaan me ratsastajat keksitään omaksi iloksemme moisia peloitteita? ;)
Häntä nyt niin villittäis!
Seuraavaksi olisi ollut tarkoitus tulla pieni tehtävä kaareva linja portilta sarjalle. Jokin tuossa portissa kammotti minua aivan suunnattomasti, ja kerroinkin sitten Miljalle, että nyt vähän jännittää ja jopa pelottaakin, kun poni on vähän hulvattomalla päällä ja on vaikea keikkua kyydissä. Milja pyysi tulemaan tehtävän yhden kerran, ja jos sitten vielä pelottaa, niin saan lopettaa ja ravailla hepan kanssa loppuun. Nostin sitten laukan, kun sain rohkeuden rippeeni jotenkin kerättyä kasaan ja lähestyin estettä- aivan satavarmasti hengittämättä ja jäykkänä kuin rautakanki. Siitä johtuen hevosen ponnistus saikin heitettyä minut taas vähän kaulalle, ja ohitin sarjan oikein mallikkaasti... :P Uusi yritys, nyt meni jo paljon paremmin, hypyt onnistui ja olin itsekin jopa mukana. Jännitys katosi kuin tuhkatuuleen, mutta en silti halunnut hypätä enää enempää, vaan jättää siihen hyvään suoritukseen. Jos rataharjoituksissa olisi sitten käynyt hassusti, en olisi enää päässyt siitä yli tai ympäri. Olen siis toisaalta tyytyväinen tähän pieneen hyppytuokioon, vaikka olinkin aikamoinen lusmu- pääasia, että tuli ylitettyä se jännitys ja suostun Laavan selkään toistekin, on tammalla tällainen päivä tai vielä huonompi ;)
Hirveää kapuamista :D

Tamman poseeraus kesken suorituksen :D
On se niin näppärän näköinen tamma? :D

Kaiken kaikkiaan, on sitä typerimpiäkin juttuja tullut tehtyä ja vähemmästäkin säikähdettyä! Laava on ihan huikea heppa, ja sen kanssa on vaan osattava olla ihmisiksi. Ei saa provosoitua, ei saa provosoida. On käskettävä, on komennettava, mutta turhaan ei saa paineistaa. Antaa tamman suorittaa toisaalta rauhassa, mutta toisaalta olla tukena ratkaisussa. Laava on tavallaan tosi samanlainen kuin Putter- pukkeja saattaa tulla vaikka viisi peräkkäin, mutta edettävä on pakolla. Muuten hevonen pääsee pois apujen alta, mitä se pelleilyllä hakeekin. Putterin kanssa ei vaan jostain syystä pelota ollenkaan niin paljon, vaikka se tekee paljon pahempaakin kuin Laava ja on epävarmempi hyppääjä. Sitä en osaa perustella millään, miksi Putter on paljon turvallisemman tuntuinen, vaikka ei ole yhtään sen tutumpi kuin Laava- melkeinpä vieraampi otus! Nämä on niitä elämän kummallisia arvoituksia :)
Mun lempikuva näistä :)

Oletko sinä tippunut hevosen selästä vielä tänä keväänä?
 Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Ainutlaatuinen



Moi!
Tässäpä tulee erikoispostaus siitä rakkaimmasta, pikkutamma Sorayasta ♥

Soraya on seitsemän vuotta vanha, oriista Spartacus ja emästä Omelli alkunsa saanut aivan ihana risteytystamma. Hirmuisen kiltti ja sympaattinen, tosi utelias ja ystävällinen. Soraya ei pienestä hetkahda ja oppii nopeasti uutta, mutta on myös välillä omapäinen ja juurikin siksi minusta tosi hauska ja humoristinen- juoksuttaessa se haluaa kävellä loppukäynnit juoksuttajan kanssa, eikä siis liiku mihinkään ainakaan käynnissä, jos sen vierelle ei tule tallustamaan. Irtona se seuraa ihmistä kuin hai laivaa, ja hyppää esteitäkin ihmisen perässä. Soraya on vähän huono ottamaan herkkuja kädestä, se yrittää ottaa niitä niin varovaisesti huulillaan, että törkkää ne yleensä vain maahan ja jää sitten vain lipomaan huuliaan tyhjän kanssa. Soraya yrittää aina parhaansa, ja vaikka ei olisi tarvinnutkaan tehdä "vaikeimman kautta", se yleensä tekee. Esimerkiksi maneesissa ihmistä seuratessaan se pudottelee puomeja ym., kun se kävelee juurikin sitä reittiä, mitä ihminen on sen edeltä mennyt- nostelepa siinä sitten puomeja, kun tämä yksi hömelö tulee perästä ja tiputtaa ne, kun yrittää könytä niistä yli käynnissä... :D Ihana poni ♥
Osaa hän olla niin kovin hienokin <3
Ratsastaessa Sorayalla on vielä vähän vaikeuksia löytää tasapainoa ratsastajan kanssa. Laukannosto on Sorayalle vaikea asia, minkä takia minä olen tehnyt sen kanssa enemmän töitä maastakäsin. Maastakäsin puuhailu on hevosellekin mukavampaa, sillä minä en ole vielä ratsastajana lähellekään sillä tasolla, että voisin oikeasti olla häiritsemättä hevosta ratsastaessa- hevoselle, jolle laukka on vaikeaa yksinkin, tuskin kannattaa laittaa tällaista perunasäkkiä selkään kovin usein heilumaan. Tietenkin myös ratsastajan Sorayalla, mutta pääpaino on meidän jutuissa ihan molempien jalat maassa tekemisessä :)
Mutta minkäslainen poni Soraya sitten on ratsastaa? Minusta Soraya on tosi yritteliäs, ja se tekee kyllä parhaansa mukaan pyydettyjä asioita- muistetaan, että vaikka hevonen onkin jo seitsemän, on se ratsutuksen osalta noin nelivuotiaan tasolla vanhan jalkavamman takia, eli ei osaa vielä ihmeitä. Kun ratsastan Sorayalla, teen paljon kulmien ratsastuksia, ja vahdin, ettei poni tule kumpaakaan pohjetta tai ohjaa vasten. Työstän ravia pääosin ympyröillä erilaisin tehtävin, kuten vaikka siirtymisiä ja temponmuutoksia apuna käyttäen. Välillä mennään hidasta ravia, välillä niin kovaa kuin kavioista lähtee, välillä koitetaan siirtyä suoraan pysähdyksestä raviin ja ravista pysähdykseen. Sellaisissa siirtymisissä Soraya onkin tosi haka! Soraya työskentelee myös tunneilla mukana, mutta ei päivittäin.
Esteistä Soraya tykkää tositositositosi paljon, ja onhan sen sukukin estesukua. On sillä hypätty muistaakseni 80-90cm ratakin, tosin ei todellakaan minun toimestani :D Sorayalla olen itse hypännyt vain tosi pieniä ristikoita, enkä suinkaan ratana vaan ihan yksittäisinä juttuina. En halua pilata hevosen hinkua esteille tekemällä liian vaikeita asioita, en itselleni enkä hevoselle, joten ollaan pysytty tosi yksinkertaisissa jutuissa ja esteet onkin ollut meille lähinnä vain piristystä mielelle :) Poni on vielä irtohypyttämättä, mutta jos sen kerkeän vielä tekemään ennen kotiinlähtöä, tulee siitä ihan satavarmasti postaus!
Sorayalla en ratsasta yhtään puolituntista enempää, sillä se ei käy tunneilla niin usein kuin muut, joten sen keskittymiskyky ja kunto ei ole perus-tuntihevosen luokkaa. Oikein jos töitä tekee, hevonen valuu hikeä jo 20min liikutuksen jälkeen! Mutta pienin askelin, säännöllisellä liikutuksella Sorayasta on tullut jo paaaaaljon parempi, vaikka en ratsastakaan sillä niin usein :)
Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan ♥

Onko muita Tahkon asukkeja, joista haluaisitte lukea esittelypostauksen?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

torstai 21. huhtikuuta 2016

Ristikkokauhua Rommipommilla

Moi!
Muutama viikko sitten kävin pitkästä aikaa Rauhalahdessa, tällä kertaa vuorossa oli ensimmäinen estetunti sitten marraskuun (mistä näitä hyppytaukoja oikein sikiää...). Olin hieman rohkeastikin aivan satavarma, että saan mennä Pillerillä ja minulla ei ole mitään hätää, P on luottoratsujen luottoratsu, eikä sen kanssa vaan tarvitse stressata mistään. Noh, tämä harhaluulohan pirstoutuu, kun kaverini kertoo että hyppäänkin Rommilla. Daaaamn, en halua! Viimeiseen asti uskon jänistäväni ja pyytäväni siirtoa seuraavalle koulutunnille tai anelevani edes ratsunvaihtoa. Kyllähän minä Jennille jotakin sönkötin, mutta Rommin kanssa minä sitten kuitenkin tallista poistuin ja astelin kohti maneesissa odottavia esteitä. Hyi, miten minua jännitti!
Kiitos kuvista Ilonalle! :)



Ei verkattu mitenkään kummallisesti, ravia ja laukkaa molempiin suuntiin ja palauteltiin mieliin vähän kevyttä istuntaa. Verkkahypyiksi otettiin innaria kahdella ristikolla ja kahdella puomilla (puomi-ristikko-ristikko-puomi), ne meni niin mahdottoman pyllylleen, että en itsekään usko. Ensimmäisen kerran istuin kokoajan satulassa, koska en yksinkertaisesti vaan tajunnut, että aijaha se hyppäsi, ja toisella yrittämällä sitten jäin ensimmäisestä jälkeen jolloin olin koko innarin aivan kujalla istuntani kanssa. Sitä ei kukaan halua nähdä, en edes minä, joten niitä ei tuolta videolta löydy :D Innari nostettiin täydeksi (ristikko-ristikko-ristikko-ristikko) ja sitten se alkoikin sujua jo vähän paremmin, vaikka vieläkin jännitin ja olin aivan satavarma, että Rommi viskoo minut päin maneesin seiniä kun en tee sen eteen mitään, kunhan matkustelen ja unohdan vielä hengittääkin. Rommi kuitenkin kuljetti minua esteiden seassa kuin kukkaa kämmenellä! :)
Innarin jälkeen otettiin vielä pari hyppyä suoralle linjalle, siellä hypyt sujui jo ihan hyvin ja aloin hahmottaa "Rommin tapaa hypätä", valitseeko se mieluummin lähelle vai kauas ja minkälaista laukkaa sillä on hyvä tulla. Ensimmäisellä kerralla poni pääsi yllättämään ja jäin hypystä toiselle pystylle vähän jälkeen, mutta Rommi ei siitä sen kummemmin välittänyt ja uudella yrittämällä tuli jo paljon paremmin. Jenni kysyi, haluaisinko tulla isompina, mutta vastasin heti että ei kiitos, tämä korkeus riittää vallan mainiosti- Pillerin kanssa olisi ollut eri asia, Rommista kun en itse osaa olla koskaan varma, en halunnut kokeilla hyppääkö poni yhtä kiltisti 80cm kuin noita maahankaivettuja, jos minä ratsastan samalla tavalla. Luulen nimittäin, että ei hyppäisi! :D Kehonkielestäkin poni jo varmasti luki, että kuski on tosi epävarma kaikesta, mitä yrittää tehdä, joten viisaampi oli jättää hypyt minikorkeudelle :)
Meille riitti pari toistoa näille pikkupystyille, ja sitten korkeampaa himoinneet hyppäsivät omat kierroksensa. Kun kaikki olivat saaneet hypyt hypättyä, siirryttiin loppuraveihin ja vaikka sydän jyskytti vieläkin tuhatta ja sataa, osasin jo hengittää ja jopa vähän rapsutella Rommia. Poni vaikuttikin ihan tyytyväiseltä ja ehkä minunkin Rommi-pelkoni vähän hälveni!
Oletko Sinä koskaan epävarma esteillä?
 Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Formulakausi on taas täällä!

Ikuinen ykkönen <3
Heippa!
Lauantaina 16.4 kävin pitkästä aikaa taas Rauhalahdessa tunnilla, tällä kertaa tosin jo listoilta löytyvänä, eli olen takaisin vakioratsastajien joukossa! :) Ensin harmitti ihan vietävästi, että oman ryhmäni tunti jouduttiin siirtämään tällä kertaa toisaalle, mutta ilmeeni kirkastui huomattavasti lauantaina saavuttuani tallille- tunnilla on kolme ratsukkoa, tunti pidetään kentällä auringon paisteessa ja minulle on annettu Pilleri! :)
Itse saavuin omaan mieleeni vähän myöhässä tallille, normaalisti kun tulen jo viimeistään puoleksi ja tällä kertaa olin tallilla vasta varttia vaille, joten Pilleri sai pikaharjauksen ja varusteet olivatkin ponin selässä jo varmaan viidessä minuutissa. Kiirehdin aivan turhaan, ja minulle jäi hyvin aikaa käydä maksamassa ja puunata ponia vielä vähän jälkikäteen. Tuntia ennen arvoin kauan, otanko mukaan tarttuneen yleisraipan mukaan vaiko enkö, mutta sitten muistin vuoden takaisen ulkokauden avauksen ja päätin jättää raipan suosiolla talliin, ettei liiasta vauhdikkuudesta tulisi tällä kertaa ongelmaa- poni yllätti positiivisesti, ja oli niin kuuliainen ja rauhallinen kuin vain ikinä uskalsin toivoakaan! :)
Tunti aloitettiin muutaman käyntikierroksen jälkeen laukkaverryttelyllä, koska tunnilla oli sopivasti laukasta hyvin vertyvät hevoset. Pitkästä aikaa sai baanata, tykittää, villittää, viilettää ja olla formula, ja ai että, kun oli kivaa! Pilleri tarjosi alkuun ihan kävelyvauhtista laukkaa, mutta kun sille kerran pitkällä sivuilla sanoi että "nyt saa mennä!", niin sai sitä sitten ihan työkseen jarrutella, että tassut pitää kaarteissa. Laukkalämmittelyn jälkeen valuin itse jo hikeä, olin pukenut ihan liikaa päälle tuonne auringonpaisteeseen (kaksi kerrastonpaitaa ja tuo kevyt neule) ja todellinen työ oli vasta edessä- auringosta ei pitäisi koskaan valittaa, mutta ihan yhtäkkinen +12'C pääsi nyt yllättämään :D
Laukkaverryttelyn jälkeen aloitettiin päivän varsinaiset tehtävät, ja ensimmäisenä vuoroon pääsi ravikahdeksikko poikkihalkaisijalla harjoitusravissa istuen. Laitumen puolen pitkän sivun keskeltä käännyttiin kentän poikki ja tehtiin voltit kentän keskellä oikealle, ja vasemmalle välissä suoristaen. Volteilla hevosia piti taivuttaa ja irrottaa ihan reilusti, joka teki Pillerille kyllä hyvää ja se parani tunnin kuluessa tosi paljon! Varsinkin oikeaan kierrokseen P oli tositositosi jäykkä, ja heitti tuttuun tapaan vain korvansa sisäpuolelle jäkittäen niskasta vastaan ja kääntäen turpaansa päinvastoin ulos. Siinä saikin pyöriä ihan hyvän tovin, että sai taivutuksen jollain asteella läpi, mutta työ tuotti onneksi tulosta ja viimeiset kerrat olivat jo paljon parempia ensimmäisiin verrattuna :) Joskus sitä vaan menee niin neuvottomaksi, kun tuntuu, että hevosella on vain ne kaksi tapaa liikkua: joko pää vinossa tai sitten täysin suorana taipumatta :D
Tässä tämä meidän ongelma: P kyllä näyttää, jos ohjilla ei ole tasapuolisesti tukea taivuttaessa.
Hieno P <3
Ravikahdeksikolle kaverina tehtiin paljon ravi-käynti-ravi- siirtymisiä lyhyillä sivuilla, joissa P onkin tunnetusti tosi haka, varsinkin ilman jalustimia ratsastaessa. Ne sujui joka kerta ihan superhyvin, ja vaikka kuskilta meinasi loppua voimat istua syvällä satulassa, kuunteli poni tuttuun hypersuperkivaan tapaansa kaikkia apuja tarkkana kuin porkkana, ja siirtyi ajatuksesta niin käyntiin, kuin takaisin ravillekin :) Paras P, täältä tullaan koulukisat!
Välikäyntien jälkeen (joita minä kyllä tarvitsin enemmän kuin hevonen...) jatkettiin tekemällä siksak- väistöjä laitumen puoleisella pitkällä sivulla käynnissä ja tekemällä Maijun puoleiselle pitkälle sivulle laukassa loiva kiemuraura. Väistöt sujui superhyvin, mutta ensimmäinen yritys kiemurauralla oli pelkkä suihkautus seuraavalle lyhyelle sivulle.. :'D Minua pukkasi naurattamaan, mutta nyt ei ollut leikin aika, vaan piti tehdä töitä ja saada Pillerikin malttamaan nyt, vaikka laukassa ollaankin pitkällä sivulla. Seuraava yritys jo paljon parempi, mutta paluu takaisin uralle jäi vajaaksi- hevonen siis punkee pohjetta vasten, ja jatkaa ensimmäisen kaarteen jälkeen kutakuinkin suoraan oikoen mutkan suoraksi. Vielä tullaan, ja vaikka vähän parannetaan, ei se silti riitä- uralle on päästävä ennen kulmaa. Muut saavat jo lopettaa tämän suunnan kiemuran, mutta minä se siellä vaan viiletän tulemaan sitä uudelleen ja uudelleen, kunnes me löydetään tiemme uralle asti. Vaikka tämä ei mennytkään meillä ihan putkeen, on minulle edelleen pääasia se, että jokaisella kerralla me parannettiin- ensimmäisellä kerralla hevonen ei väistänyt pohjetta ollenkaan, ja siitä sitten vähän kerrallaan me päästiin toisto toistolta lähemmäs uraa. Kehitystä se on pienikin kehitys! :)
"Ennnn hidasta!"
Ette oikeasti usko, miten paljon nauroin tälle kuvalle :D
Sujuva siirtyminen laukasta raville :'D

Sama tehtävä tehtiin myös toiseen suuntaan, johon se sujuikin paremmin, vaikka P ampuikin vähän liian kovaa aina kiemurauran alkaessa kohti merkkipaaluna toiminutta tötteröä. Aina, kun poni pääsi yllättämään tällä omatoimisella temmonlisäyksellä, jäin liikkeestä jälkeen ja se on tälle ponille merkki "nyt täytyy hidastaa"- muutaman kerran siis tehtiin hienosti kiemuraura tippuen kentän keskellä raville.. :D Kun vaan muistin istua syvällä satulassa ja pitää rytmin koko suorituksen ajan samana, maltillisena ja rauhallisena laukkana, alkoi tehtävä sujua kutakuinkin niinkuin pitikin, ja mekin saatiin siirtyä loppuraveille.
Laukkapainotteinen tunti teki kyllä tälle ratsukolle hyvää, oli superhauskaa! Toivottavasti ollaan kehityskelpoinen ratsukko ensi kerrallakin, ja saadaan parit hyvät treenit alle ennen toukokuun kisoja- huu, meinaa jo vähän jännittää! :)
Oletteko te jo päässeet ulkokentille?
Miten tämän kevään ensimmäinen ulkoilmatreeni teillä meni?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta :)
Vähiin käy ennen kuin loppuu, niinkuin armeijassa tavataan sanoa- believe it or not, enää kaksi viikkoa työsopimusta jäljellä ja sitten koittavat haikeat hyvästit Tahkon väelle tältä erää. Olisiko teillä jotain Tahko-aiheisia postaustoiveita vielä mielessänne, joiden toivoisitte toteutuvan? :) Niitä saa edelleen laittaa rohkeasti tulemaan ja koitan niitä parhaani mukaan toteutella! :)

XOXO,
Siiri