Lempikuvani meistä ♥ Tässä me, viimeisen leiritunnin jälkeen- tuli mokailtua enemmän kuin laki sallii, mutta niin vain me petrattiin sille viimeiselle radalle ja hyvästeltiin hymyssä suin. |
Tässäpä tulee videokoosteen toinen osa, eli esteosio. Aiempaan kouluvideoon pääset tästä! Videon tein aika pikaiseen, mutta toivottavasti se ei nyt ole ihan laaduton- olen nyt siis ollut pienellä joululomalla kotosalla, mutta en ole istahtanut koneelle sen kummemmin, koska meillä on ollut vieraita ja muutenkin on ollut paljon puuhaa :) Videon teossa tein oikeastaan ennätyksen, se valmistui tunnissa eilen illalla ja nyt lataukseen meni toinen tunti! Videolta löytyy tiistain tunti (pienimuotoinen ratatreeni), keskiviikon tunti (esteitä ympyrällä & innareita), sekä perjantain ratatreenitunti. Ne eivät tosin ole järjestyksessä, vaan tavallaan tehtävien mukaan (puomeista ja ristikoista tekniikkatehtäviin ja lopuksi radat), mutta ehkäpä siitä jonkun tolkun saa! Jätin videoon myös äänet päälle, enkä lisännyt musiikkia, joten opettajan kommentit kuuluvat ja selventävät ehkä menoa jonkin verran :)
Tarkempia tietoja Putesta löytyy Tahko Riding Club- välilehdeltä, jos joku ei ole ehtinyt vielä tutustua siihen :) Myös videon lopusta löytyy perustiedot, mutta pieni kuvaus ponisesta löytyy myös tästä postauksesta.
Kyllähän minua välillä hirvitti, aika paljonkin. Hevoseen luotin, mutta en vielä sillä tavalla kuten vaikka Pilleriin- Pilleri kun ei kiellä, ei kirveelläkään. Putter sen sijaan saattaa stopata, mutta saattaa olla stoppaamattakin, eikä sitä ole hirveän helppo ennakoida- savolainen mielenmaisema kenties? Sen ymmärtäminen auttoi minua paljon, kun hetken sen kanssa puuhattuani tunsin ja tiesin, että nyt ei haittaa vaikka mokaisi ja se on ihan ookoo, yrittää vaan parhaansa niin hevonen tekee kyllä sen mukaan- niistä megamokistaan oppii ja hevonen antaa kyllä yrittää uudelleen. Putter opetti olemaan rohkeampi, ja vaikka ei olisikaan ihan varma, yrittämään edes jotain- ilman ratkaisua tuloksena oli usein sellainen rämpiminen esteen yli, ettei moisia ole ennen nähtykään... Kiitos siis Putterille, olit leirin sydän ja olet kyllä edelleen aivan huippu <3
Silti minua vähäsen harmittaa, että olen jättänyt hevosen omilleen ja välillä jopa luovuttanut, enkä ole löytänyt sitä rohkeutta mukaan jokaiseen yritykseen. Ei se ole hevosen hommaa hypätä, vaan se pitäisi tehdä yhdessä. Ratsastajan tarkoitus on helpottaa hevosen työtä, vaikka eihän me ihmiset sitä hyppyä suoritetakaan, on meidän tehtävä auttaa hevonen mahdollisimman hyvälle ponnistuspaikalle ja kertoa minne ollaan menossa. Minä en "parhaimmillani" tehnyt kumpaakaan. Luovuttaminen ei kuulu ratsastajan sanavarastoon, ja olen tosi kiitollinen siitä, että pääsen nyt työn tiimoilta aina mahdollisuuden tullessa hyppäämään ja yrittämään vaikka heti seuraavana päivänä samaa tehtävää uudelleen. Kehitys on sitä, että nielee tappion ja tekee työtä onnistuakseen. Oli kyse sitten suuresta tai pienestä asiasta, sen korjaaminen on aina yhtä tärkeää.
A simple band of gold wrapped around my soul ♥ |
Kaikesta huolimatta, leiri oli taas yksi edistysaskel. Ymmärrän enemmän, ehkä jopa osaankin vähäsen enemmän. Olen rohkeampi ja luotan hevoseen sen selässä täysillä. Ilman niitä kymmeniä virheitä, en olisi nyt tässä katsomassa videoita ja miettimässä mitä tekisin toisin. Minkälaisia ratkaisuja tekisin, ratsastaisinko eteen vai ottaisinko taakse, miksi tuo este oli vaikea, kun taas tuo toinen helppo. Ilman tätä pohdintaa ja jopa omalla tavallaan itsetutkiskelua, en koskaan ymmärtäisi korjata näitä virheitä ja oppisi lisää. Ilman tiettyä itsekriittisyyttä ja taitoa antaa itselleen anteeksi virheitään, ei tämän lajin harrastamisesta tulisi varmaankaan mitään. En aio antaa itseni unohtaa osaa näistä mokista, mutta annan itselleni anteeksi ja nostan katseeni seuraavaa kertaa kohti. Aina voi parantaa, ja parhaansa antaminen on aina riittävää :)
Minkälainen virhe on mielestäsi opettavaisin?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
XOXO,
Siiri