Kaikista postauksen kuvituskuvista kiitos Tytille! |
Elämä on heittänyt hevoselämää, ja vähän muutakin elämää koskien melkoisen kuperkeikan muutamassa päivässä- mitä nyt oikein tapahtuu?
Viime viikolla kyselin Työ- ja elinkeinotoimistosta mahdollisuutta lähteä työkokeiluun/-harjoitteluun (aika lailla sama asia kuin koulussa oleva TET-harjoittelu) jonnekin minua kiinnostavaan paikkaan, kun ei oikein tuntunut löytyvän palkkatyötä valmennuspestin mennessä metsään. TE-toimistosta minulle näytettiinkin sitten oikein innostunutta vihreää valoa, että etsi toki työkokeilupaikkoja, laita vaikka nettipalstoille tai kysy suoraan yrittäjiltä- minä sitten hetken makustelin ja mietin, minkälaiseen paikkaan tahtoisin ja mistä ensisijaisesti lähtisin kysymään. Hevosala. That's the one.
Keskiviikkona 25.11 rohkaistuin sitten laittamaan viestiä tutulle hevosalan yrittäjälle. Kyselin, josko hän tietäisi jotakuta heppahommia tarjoavaa, joka saattaisi ottaa tällaisen heppatytön talliinsa työskentelemään, vaikka ei olekaan alalta koulutusta- yrittäjät kun yleensä hyvin tietävät alueensa alan harjoittajat. Hän sitten minulle vastasikin, että tule ihmeessä tänne, olet tervetullut meille! Hymy levisi kasvoille ja laitoinkin heti sormet näppäimistöllä sauhuten sähköpostilla tietoa Työ- ja elinkeinotoimiston tädilleni, että sopisiko tällainen järjestely- hevosalan työkokeilu minulle tutussa yrityksessä.
Seuraavana päivänä olikin sitten jo työkokeilusopimus täyttymässä ja allekirjoittumassa. Siitä vielä päivän päähän oli myös oma nimeni sopimuksessa, ja seuraavat puoli vuotta elämästäni olivat yhtäkkiä erittäin selvät. Tiesin, mitä tulen tekemään ja missä, ja ai että, se teki minut niiiiiin onnelliseksi! :) Ei enää hanttihommia siellä täällä, vaan ihan säännöllistä työtä ja vielä hevosten parissa! :)
Muutan siis tavallaan puoliksi pois kotoa, vaikka pääsenkin käymään täällä aina työsuunnitelmien ja bussien aikataulujen salliessa. Voin vaikka joka viikonlopuksi lähteä käymään kotona, mutta tietenkin matkakustannukset bussilla kulkiessa ovat oma lukunsa, samoin sopivan aikataulun löytäminen- vaikka pääsisikin perjantai-iltana mainiosti kotiin, ei välttämättä ole sunnuntai-illan yhteyttä takaisin työpaikalle. Mutta onneksi kaikki ovat tietenkin tervetulleita työkokeilupaikkaani minua ja hevosystäviä morjestamaan milloin vain, joten ei tässä tarvitse stressata, tavalla tai toisella asiat järjestyy kyllä- onkin jo Stinan kanssa tullut sovittua, että hän tulee ensi vuonna minua tänne morjestamaan! :)
Ja tässä sitä nyt ollaan, tällä hetkellä teidän lukiessa postausta näin maanantai-aamun kunniaksi, ehkäpä ollessanne aamupalapöydässä, koulussa, matkalla työpaikalle tai tallissa- itse olen ensimmäistä päivää työntouhussa, ruokkimassa hevosia, siivoamassa karsinoita tai tarhaushommissa. 25.11, yhdeksän jälkeen illalla, sain työtarjouksen. Maanantaina 30.11, klo 7.00 olen jo töissä. Huippua!
Tämä on minusta aivan todella mahtava tilaisuus, onhan hevosala kuitenkin ollut kiinnostukseni kohde aina harrastuksen alusta saakka- raflaava poliisin ammatti on vain päihittänyt sen silloin aikanaan, minkä takia Poliisiammattikorkeakoulu on aina ollut ensisijainen tavoitteeni. Mutta, mitä tekisin, jos en kerta kaikkiaan pääsisi Poliisiammattikorkeakouluun, jos en sovellu ammattiin? Silloin minä alkaisin selata hevosalan oppilaitoksia läpi ja jahtaisin toista unelmaani- valmentajan, ratsastuksenopettajan, ratsuttajan tai hevostenhoitajan ammattia. Että voisin joskus omistaa ihan oman hevosen. Voihan se olla, että unelmat käyvät toteen ja joskus olen sekä poliisi, että hevosenomistaja- mutta, matkallani siihen tulevaisuuden unelmaan, on tämä aika lähellä tämän hetken unelmatilannetta. Mahtavinta on tietenkin se, että työkokeilun tiimoilta saan mahdollisuuden myös ratsastuksen treenaamiseen työn puitteissa, ja uskon kehittyväni seuraavien kuukausien aikana huimaa vauhtia, jos vain pääsen säännöllisesti ratsastamaan! :)
Osalle varmaan putkahtikin jo mieleen tätä blogia eniten koskeva seikka, eli miten ratsastukselle sitten Rauhalahden osalta käy, jos en ole kotona Kuopiossa enää suurinta osaa viikosta tai kuukaudesta? En aio tallilla missään nimessä kokonaan lopettaa, mutta vakiotunnilta jouduin kyllä valitettavasti irtautumaan, jotta ne, jotka oikeasti pääsevät joka viikko säännöllisesti ratsastamaan, saavat siihen tilaisuuden ei-niin-täyteen buukatuissa ryhmissä. Ratsastus ei siis Rauhalahdessa missään tapauksessa lopu, siellä tulen käymään seuraavien kuukausien ajan tunneilla vain satunnaisesti, silloin kun raha antaa myöten ja sopiva hetki löytyy. Enhän minä Pilleriä ja kumppaneita voi noin vain jättää, en tietenkään! :) Pillerin hyvästelin lauantai-iltana hyvän kisasuorituksen jälkeen erittäin, erittäin onnellisena ja kiitollisena, ja toivon, ettei P unohda minua, vaikken olekaan enää sen karsinan oven takana joka torstai-ilta. Toivon, että meidän ystävyys ja yhteistyö säilyy tästäkin huolimatta ♥
Blogin kannalta tämä tarkoittaa sisällön kannalta aika isoakin muutosta, tai siltä se ainakin tuntuu. Tietenkin pyrin blogini pitämään edelleen teille tuttuna ja tunnistettavana heppailublogina, mutta näin Pillerin kanssa puuhailun jäädessä satunnaisiin ratsastuskertoihin, on aika antaa tilaa uusille tähdille tällä minun blogini taivaalla- toivottakaa tervetulleeksi siis uudet treenikamut ja työtoverit! Blogiini tulee varmaankin myös juttuja ihan perus elämästäni tallin työntekijänä, hevosten hoitajana ja asiakaspalvelijana. My Day-postaukset eivät enää alakaan television katselulla, vaan yli kahdenkymmenen hevosten aamuruokailulla ja loimittamisella. Päiviin sisältyy paljon uutta, ja omat aikataulut tulevat olemaan hevosten rytmittämiä. Tulen oppimaan paljon lisää kaikesta mahdollisesta ratsastuskoulun toiminnassa- mitä kaikkea onkaan sen takana, että tunnit onnistuvat ajallaan, ja hevoset voivat hyvin? Ehkäpä opin myös lisää itse hevosesta, millainen eläin se oikeastaan onkaan, kun pääsen sen elämää tarkkailemaan ympäri vuorokauden ja rakentamaan työni sen suhteen varaan, millaisena hevoset minut näkevät. Lienenkö niille mieluisa työntekijä?
Olen onnellinen, sillä pääsen toteuttamaan yhtä elämäni pienistä unelmista, töihin hevosten sekaan ja mahtaviin harrastepuitteisiin. Toisaalta, löytyypä puserosta annos surkuakin, kun täytyy jättää Pilleri ja muut Rauhalahden kaviokkaat hetkeksi- onneksi ei lopullisesti. Joskus täytyy raaskia luopua, saavuttaakseen jotain uutta ♥
Tervetuloa Tahko Riding Clubille, Siiri!
Työkokeilussa 30.11.15-01.05.2016
Ja kuvistahan löytyvät tulevien kuukausien työkaverit: issikka Askur, ponitamma Valessa, shettikset Kaapo ja Milla, kesälaitumilla rallittelevat, nyt jo uuden kodin löytänyt Cameron, sekä teillekin tuttu tuntiheppa Damaskus, ja auringonpaisteessa poseeraa issikka Vatnadis.
Minkälaisia postauksia haluaisit lukea Tahkosta?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
XOXO,
Siiri