torstai 29. lokakuuta 2015

Superponista rautakangeksi

Moikka!
psst. Vielä on aikaa osallistua arvontaan!
Tiedättekö te sen tunteen, kun jokin asia muuttuu yhdessä kesässä aivan toisenlaiseksi? Muistatte varmaan kevään superponin Jespen, jolla menin silloin muutaman kerran peräkkäin (postaus 1, postaus 2). Jespe oli aivan mahtava, taipuisa, halukas liikkumaan ja muutenkin tosi kiva ratsastaa. Menin sillä taasen viikonloppuna, ja täytyy todeta, että huhhuh kun ponilla oli huono päivä! Tekisi mieli sanoa, että ratsastin pikemminkin rautakangella, kuin hevosella... :D
Poni näyttää niin lihaksettomalta :c
Tunti aloitettiin kentällä, ja siellä kaikki oli ihan hyvin. Jespe liikkui käynnissä kauniisti ja pienellä avustuksella myös ihan reippaasti eteen. Koitin taivutella paljon ja pyytää reippaasti eteen, jotta poni ei jäisi ikuisiksi ajoiksi pohkeen taakse talsimaan. Pienen hetken kävelyjen jälkeen jatkettiin ravissa, ihan vain ympyröitä, voltteja tai minkä nyt ikinä tunsikaan olevan hevoselleen hyvää jumppaa- me Jespen kanssa jatkettiin edelleen taivuttelulinjalla, mutta keskityin kovasti myös siihen eteenpäinpyrkimykseen, ettei poni hidastaisi aina käännöksen tullessa. Meillä meni ihan hyvin, mutta kas vain "kohtalo puuttuu peliin" ja muutaman kierroksen jälkeen taivas päätti pilata tämänkin kauniin syyspäivän, ja ropsautti niskaamme sateen- sen tuloksena lähdettiin sitten ryhmän kanssa yksissä tuumin kohti maneesia, suojaan sateelta ja tuulelta.
Maneesissa jatkettiin sitten päivän ensimmäinen varsinainen tehtävä, eli pohkeenväistö ravissa. Tultiin aina lyhyeltä sivulta puolen välin jälkeen halkaisijalle, jolta sitten väistätettiin takaisin uralle. Alkuun meiltä hyytyi vauhti ja se kuuluisa takamoottori oli jäänyt talliin, tai ainakin kentälle. Pohkeenväistö itsessään oli ihan hyvä, mutta tosiaan tuntui että takajalat käveli ja etujalat koittivat raahata niitä vain mukanaan... Little J tuntui niin tahmealta, ja mietin tunnin aikanakin että ihan niinkuin Morrilla ratsastaisi- jos kuljetaan rennosti, mennään hitaasti. Jos mennään reippaasti, kuljetaan ratsastajaa kuin kirahvina yläkautta tiiraillen. Minulta meinasivat konstit loppua, mutta aloin sitten loiventamaan väistöä niin paljon, että Jespellä oli oikeasti aikaa astua ristiin, enkä vaatinut siltä vauhtia vaan aktiivisuutta. Pää oli taivaissa edelleen, mutta sentään väistön tunnisti jo väistöksi!

Pohkeenväistöjen jälkeen pidettiin pieni hengähdyspaussi. Jespe kyllä oli vertynyt ihan hyvin ja venytteli jo tässä vaiheessa eteen-alas. Jotain siis kuitenkin saatu aikaiseksi, mutta vielä on se vaikein edessä- laukkatyöskentely. Jakauduttiin kahdelle pääty-ympyrälle (hitaat vs. nopeat, tietenkin) ja alettiin valmistelemaan laukannostoja. Jespe on laukassa vähän sellainen, että se vain raahaa takapäätään mukana, joten aloitin laukan työstämisen sitten herättämällä takajalkoja. Muutama kierros kevyessä istunnassa "baanailua", eli aika normaalia harjoituslaukkaa nyt tässä tapauksessa, ja takapääkin oli jo paremmin mukana. Minulle Jespen kaltaiset hevoset ovat henkilökohtaisesti tosi hankalia, koska jään helposti sitten ajamaan koko ajan eteen, vaikka hevonen liikkuisi jo hyvin. Hevonen turtuu eteenpäinpyytäviin apuihin, jos ne ovat kokoajan päällä- ja siinäpä meillä soppa onkin, hevonen ei liiku sitten mistään eteen.

Meidän kokoaminen näytti tältä :p
Laukassa me saatiin tehtäväksi koota laukkaa muutama askel aina keskihalkaisijaa ylittäessä, ja myöhemmin vielä väistättää takaosaa ympyrän uran ulkopuolelle. Lotta sanoi, että saan laukkaa sillä tavalla paremmin takaa polkevaksi, mutta poni oli niin herkkänä alkuun "takaosan päälle istuville avuille", että sain pelkkiä raviinsiirtymisiä aikaiseksi. Hups! Lotta sitten fiksusti huomautti, että kokeilkaa ensin mihin hevonen pystyy, ettei pyydetä kerralla liikaa ja hevonen olettaa puolipidätteet siirtymisenä raviin. No, pari uutta yritystä ja saatiin mekin muutama "takaosan päälle istuva" askel aikaiseksi, tosin en sitten tiedä oliko takaosa missä päin menossa! Ponia alkoi tosin väsyttää moinen vääntäminen loppua kohti, mutta onneksi saatiin kuitenkin muutama hyvä suoritus aikaiseksi ennen ponin voimien ehtymistä :)
On se vaan komea :)
Loppuun ravattiin vielä eteen-alas, ja Jespe oli siinä oikein hyvä! Ei ehkä kaikista onnistunein tunti, ei lähellekään, mutta täytyy tästäkin vaan ottaa opiksi ja ratsastaa ponia paremmin kuunnellen ensi kerralla. Virheet, mitä tämä elämä olisikaan ilman niitä!

Mikä on lempikouluratsastusliikkeesi ravissa?
Kommentti kommentista & lukija lukijasta! :)

Lähden tänään reissuun, mutta yritän ajastella junamatkalla teille valmiiksi postausta Tahkosta viikonlopulle! :)
XOXO,
Siiri

tiistai 27. lokakuuta 2015

ARVONTA!

Moi!
Lupasin teille jotain spesiaalia, kun blogille on kertynyt yli sata lukijaa. Nyt päädyin sitten pitämään teille blogin ensimmäisen arvonnan, aika jänskää! Hetken aikaa pohdiskelin ja mietiskelin, sekä katselin omaa lukijakuntaani- sopivan palkinnon keksiminen on muuten hurjan hankalaa!
Lukijalistaltani löytyy harrastajaa joka lähtöön. On ratsastuskoululaisia, vuokraajia, hevosen omistajia, kisaajia, sekä hevosalan työntekijöitä ja kaikkea näiden väliltä. Mikä sopisi kaikille, eikä jäisi tarpeettomaksi? Mikä ei tyhjentäisi omaa rahapussukkaani ihan henkihieveriin ja olisi helppo postittaa? Hetken pohdittuani päädyin.... *rumpujen pärinää*

BLOGIARVONTA 27.10.2015-30.10.2015:
Palkintona Horze Spirit Alana- talviratsastussukat!
Värivaihtoehdot: Harmaat mustilla ja vihreillä ruuduilla, Navyblue valkeilla ruuduilla (kuvassa), harmaat oransseilla ja vihreillä ruuduilla, vaaleansiniset ruskeilla ja peeseillä ruuduilla, sekä siniset pinkeillä ja mustilla ruuduilla.
Kuva lainattu Horzen sivuilta!
Säännöt & osallistumisohjeet:
1. Sinun täytyy olla ollut blogini lukija. ETHÄN LIITY VAIN ARVONNAN AJAKSI!
 2. Osallistuaksesi arvontaan, kommentoi tähän postaukseen haluamasi ratsastussukkien väri ja koko, nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Kaikki yhteystietonsa ja koko-/väritoiveensa tähän postaukseen osallistumisajan puitteissa kommentoineet saavat automaattisesti yhden arvan arvontaa varten.
3. Jos kuitenkin haluat ekstra-arpoja, voit: 
kertoa omat risusi&ruususi blogista
tai 
ehdottaa uutta postausideaa/toivepostausta.
Jos teet molemmat, saat yhteensä kolme arpaa arvontaan!
4. Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella 31.10.2015.
5. Voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostitse pikimmiten arvonnan päätyttyä.
6. Arvontaa ei suoriteta, jos osallistujia on alle 20.

Voittajalta tulen kysymään katuosoitetta sitten sähköpostilla, eli ethän kommentoi sitä mukaan osallistumiseesi!

Olin jo ehtinyt päättää arpovani riimun (=päitset), mutta sitten älysin, että enhän minä itsekään riimua voisi ratsastuskoululaisena oikeastaan mihinkään käyttää. Sitten siis päätinkin, että sukat ovat käytännöllisemmät, ajankohtaisemmat ja varmemmin kaikkia miellyttävät. Ja tulisi muuten itsellekin tarpeeseen!

Arpaonnea kaikille!
XOXO,
Siiri

maanantai 26. lokakuuta 2015

Ei ole ponia korkeuteen katsominen

Sunnuntaina oli aivan ihanan syksyinen sää!
Heippa!
Tahkon leiri tuli ja meni, mutta ennen kuin postailen teille mietteitä Tahkon tunneista, kerron teille kahden viikon takaisen sunnuntain korvaustunnista. Heti tallille saapuessa sattui entinen tuntilainen kävelemään vastaan ja vähän virnuillen tokaisi että "jos oikein luin, niin meet Tommilla"- voiko olla edes totta, pieni poninpalleroinen ja minä, 170cm pitkä vanhus? Mitähän tästä oikein tulee?
Tommi on tällaisen "mun unelmaheppa on ainakin 175cm säkäinen"- ihmisen mielestä ihan hirveän pieni, ja ihan oikeastikin tallimme pienin poni (tai ainakin toiseksi pienin!). Tommi on ollut minulla viimeksi ratsuna varmaan 4-5 vuotta sitten, ja muistan silloinkin pelänneeni, että poni luhistuu painoni alla... Päivän tunti oli kuitenkin positiivinen yllätys, eikä minusta tuntunut hetkeäkään, että menisin niin pienellä poninpalleroisella- hurjan hienosti se teki muiden mukana ja askelti vähintäänkin kokoisiaan harppauksia!
Kaikki tämän ponin kanssa näyttää niin helpolle, mutta kyllä se on niin stereotyyppinen poni, että oksat pois. En varmaan anna karsinassa kiinni. En varmaan liiku tästä mihinkään. Anna mä syön. En varmana anna sun laittaa tota häntäremmiä. Syön sulta vaatteet päältä. Vähänkö potkasen sua ja juoksen vapauteen! Listaan voisi jokainen lisätä jonkin hassun kokemuksen Tommista, mutta pohjimmiltaan poni on todella kiltti ja ainakin perso herkuille- se oli nimittäin omenan ansiota, että saatiin se ylipäätään napattua kiinni, poni kun harrastaa pyörimistä karsinassa. Ja kyllä, täytyyhän se myöntää, että meinasi vähän tulla pupu pöksyyn ponin nostellessa takajalkojaan, mutta Tommi muuttui kyllä omaksi herttaiseksi itsekseen heti, kun saatiin sille päitset päähän ja "taistelu oli ohitse". Tommi on kyllä ratsastaessakin juuri tuollainen, se testaa pitääkö tämän tytöntyllerön kanssa nyt tehdä tosissaan vai voisiko mennä puolitehoilla- stereotyyppistä ponia, heheh ;)

Selkään noustessani meinasin heittää itseni toiselta puolelta ohi, yli ja ympäri, mutta niin vain istahdin satulaan ja muutaman minuutin säätöjen jälkeen oli jalustimetkin jalassa ja satulavyö kiristetty. Poni kasvoi kokoa huomattavasti, kun päästiin liikkeelle- Tommi liikkui ryhdikkäästi ja tahdikkaasti, vaikka minä hain vielä suurinpiirtein pyllylleni paikkaa pienestä satulasta... Poni oli tosiaankin positiivinen yllätys ihan alusta saakka!
Tunnin varsinaiset tehtävät aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla, jonka reitit ratsastettiin ensitöiksemme käynnissä läpi. Tommi punkesi aika paljon sisäpohjetta vasten, mutta kulki muuten nätisti ja reippaasti eteenpäin. Aika pian kävi käsky jatkaa samaa reittiä ravissa- sitten siitä tulikin pieni ongelma, että poni puskee sisäapuja vasten, kun me liiraillaan mutkan suoriksi: pois tieltä risut ja männynkävyt..! Muutaman päätyyn tehdyn voltin jälkeen löydettiin kuitenkin se yhteisymmärrys taas, ja tehtävään voitiin lisätä käyntiinsiirtymiset aina ylittäessä pituushalkaisijaa. Tommi teki siirtymisiä tosi hyvin, vaikka välillä siirtyminen käyntiin vähän venähtikin metrin tai pari. Suuntaa vaihdettiin sitten ensin kokoamalla ravia n. kierroksen ajan, jonka jälkeen tehtiin kokorataleikkaa-linjalla ravilisäys, tehtiin tämä kolme kertaa ja viimeinen lisäys tuntui jo hyvältä! :) Myös toiseen suuntaan tehtiin kolmikaarinen kiemuraura samalla tavalla, tähän suuntaan Tommi tuntui paljon paremmalta kuin oikeaan kierrokseen ja siirtymisetkin olivat sujuvampia.
Kun kaikilla meni ravissa kolmikaarisen reitti mallikkaasti molempiin suuntiin, siirrettiin hetkeksi hevoset käyntiin ja annettiin pitempää ohjaa hengähdystauon ajaksi. Tommi oli jo nyt ihan hiessä kaulastaan, toivon sen tosiaan johtuvan enemmän siitä, että oli lämmin syyspäivä ja aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta tähän talviturkissaan niin pörröiseen otukseen, kuin siitä että minä painoin ehkä tonnin enemmän kuin Tommin vakiokuskit... Hienosti poni kuitenkin jaksoi kantaa ja tuntui energiseltä, kun pääsi sitten loppujen lopuksi viemään minua laukassakin ihan 100-0!
Levähdystauon jälkeen kerättiin ohjat tuntumalle ja jatkettiin kolmikaarista tosiaan laukassa: laukannosto lyhyen sivun keskeltä, tarvittaessa voltti päätyyn, laukassa ensimmäinen kaari, keskihalkaisijalla siirtyminen raviin, ravissa keskimmäinen kaari, ja ravista laukannosto taas keskihalkaisijalla viimeiselle kaarelle, jonka jälkeen sai tehdä voltin jos tarvitsi lisää tilaa tai laukka ei tuntunut hyvältä. Ja voi elämä, miten poni lähti kuin tykin suusta ensimmäisessä laukannostossa :D Ponin vauhti tuli niin yllätyksenä, että missasin koko käännöksen kolmikaariselle ja jatkoin vain suoraa uraa ihan huuli pyöreänä... No, uudella yrityksellä sitten vähän maltillisemmin liikenteeseen ja jonkinlainen kolmikaarinen tuli tehtyä. Keskimmäisen kaarteen ravit tuntuivat aina tosi aktiivisilta, mikä on kyllä tämän ponin kanssa oikein hyvä juttu. Laukannostotkin tulivat muutamaa säälittävää yritystä lukuunottamatta hyvin ja laukka pyöri mallikkaasti :) Laukka tuntui tällä kertaa vaikeimmalta askellajilta työstää, en oikein osaa sanoa miksi. Toisaalta se kelpasi minulle kyllä oikein hyvin, että poni liikkui reippaasti eteen ja oli pohkeen edessä, vaikka ei kulkenutkaan kuin GP-kouluponi- hauskaa oli, sitä en kiistä! :)

Mun lempparikuva! Ihana poni :)
Laukkaamisen jälkeen ravattiin vielä loppuravit ja Tommi venytteli kyllä hyvin eteen-alas, eli jotain oli tehty oikeinkin, vaikka ponin omia nappuloita vielä etsittiinkin. Täytyy olla ihan tosi ylpeä Tommista, hienosti se teki kaiken mitä pyydettiinkin ja menisin kyllä mielelläni uudemmankin kerran Tommilla :)
Loppujen lopuksi ihan älyttömän hieno poni, vaikka välillä olikin vaikeaa! :)
 Mikä on poneissa parasta?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Tässä juuri siirtelen videoita hitaasti mutta varmasti Dropboxin kautta koneelta toiselle, tarkoituksenani editoida "Siiri & Putter"- videokooste leiriltä- Putella siis ratsastin yhdeksästä ratsastustunnista viidellä, ja meistä löytyy nyt eniten materiaalia :) Putesta tuli mamman mussukka nyt tällä kertaa, ihana uusi ystävä <3 Meinasi hyvästellessä melkein itkukin päästä, mutta onneksi minut toivoteltiin tervetulleeksi käymään milloin vain, tunnille tai muuten vain vierailemaan. Ja ihan varmasti menen ennen joulua käymään, lupaan kautta kiven ja kannon! :)

XOXO,
Siiri

maanantai 19. lokakuuta 2015

Lyhyenläntä kuulumispostaus

Moi!
First things first: Wau, teitä on jo yli sata! Ihan uskomatonta :) Kunhan pääsen kotiin, koitan saada järkättyä jotain kivaa kiitokseksi teille ♥ Hurjan iso kiitos ihan jokaiselle siellä ruudun toisella puolella!
 
Minua rupesi hirveästi inhottamaan tällainen jatkuva "blogihiljaisuus", niin päätin sitten tulla päivittelemään muutaman kuvan sunnuntain & tämän päivän tunneista pienten fiiliksien kera. Sunnuntain tunnista on kyllä tulossa oma postauksensa, mutta en tätä leiriaikaa viitsi tuhlata tunteihin tietokoneen ääressä, joten se tulee sitten vasta loppuviikosta- tällä kertaa päätinkin sitten päivitellä lyhyet kuulumiset kuvien kera! :) 
1. r. Tommy III, "Tommi"
Tallin ainakin melkein pienin asukki! Oli muuten hauskaa, monen vuoden tauon jälkeen :)
2. r. Tommy III
3. t. Rapsodia, "Ralli"
Vauvaponi, jonka kanssa menin itsenäisesti parikymmentä minuuttia käyntiä&ravia- kyllä siitä vielä heppanen tulee!
(C) Tytti
4. r. Damaskus, "Sukka"
Tunti meni aivan pieleen, en ymmärrä mikä meihin on mennyt. Hassua, miten voi mennä eka kerta hevosen selässä paremmin kuin viides!
(C) Anna
5. r. Tommy III
Ja ajatelkaas, sunnuntaina klo 14 vielä tällaisen selässä....
6. r. Damaskus, "Sukka"
....kun taas 24h päästä tällaisen selässä! Eroa säkäkorkeuksissa varmaan sellaiset 40cm :D
(C) Anna
7. r. Damaskus, "Sukka"
Päästiin taas istunnan hionta hommiin... Mä ja mun macarena-maha, kuten Milja sanoi!
(C) Anna
8. t. Laava II, "Laava"
Kisanumero löytyy suitsista, koska suitset on lainassa uljaalta Ypäjän kisaratsulta Cassulta. Ei siis liity tähän meidän juttuun nyt mitenkään! :D
(C) Milja & kaverit
9. t. Laava II, "Laava"
Tehtiin muuten elämäni ensimmäinen ainakin melkein laukkapiruetti! Helppoa se on, kun heppanen osaa :)
(C) Milja & kaverit
Tällainen postaus onkin ensimmäinen laatuaan omassa blogissani, joten mitä olitte mieltä? Onko tällaiset ihan turhia, vai voisiko näitä olla joskus ajan puutteessa tulevaisuudessakin? Nyt minä vaivun kuitenkin peittojen alle yöpuulle, hyvää yötä kaikille

Mikä postauksen hevosista on omaan silmääsi näyttävin?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :) 

Joka paikkaa koskee ja kolottaa, on se istunnan korjaaminen rankkaa...
XOXO,
Siiri 

tiistai 13. lokakuuta 2015

F1- team

Moi!
#throwback sateiseen estetuntiin kesäkuussa :)
Viime kerrasta onkin jo vierähtänyt hyvä tovi- takana on aika kurja viikko, mutta onneksi nyt puhutaan yhdestä viikon valopilkuista. Viime viikon tunnilla me päästiin Pillerin kanssa taas estetunnille, tällä kertaa olikin vuorossa korkeushypyn sijasta hallintaa ja jumppaavia tehtäviä. Niitä me kyllä vähän tarvitaankin, että saadaan siihen vauhtiin joku tolkku ja pidetään hypyt laadukkaina!
Tunnista en nyt tällä kertaa höpötä umpia ja lampia, koska näette suorituksia paljon videolta (pahoittelut muuten ajoittaisesta epätarkkuudesta, automaattinen jatkuva tarkennus ei hämärässä oikein pelittänyt!), mutta kerron kuitenkin perusidean ja muutamat fiilikset tekemisestä, että saatte jostain kiinni sitten videota katsellessakin!
Tunti aloitettiin tuttuun estetuntien tapaan ravilämmittelyllä, Pilleri tuntui tosi jäykältä ja menohaluiselta- hienoa, formulaponi on tullut takaisin! Olin itse vielä sonnustautunut ensimmäiseen pakkasen puolelle tippuvaan tuntiin kolmisormihanskoilla, joita siis henkilökohtaisesti inhoan: joo, lämpimät ja muuten mukavat, mutta allekirjoittaneen kädessä äärettömän kömpelöt ja en saa pidettyä niillä ohjaa napakasti kädessä. Valehtelematta puolet tunnista meni sitten ohjia keräillessä ja hanskoja kirotessa, eli en varmasti itsekään ollut ihan parhaassa terässä tekemässä. Ravissa tultiin puomeja, kuten videolla näkyy- ensin maassa, sitten hieman korotettuina (puomien toinen pää estetolppien jalkojen päällä) ja sitten vielä ihan toisesta päästä kannattimille nostettuina. Maassa olevat puomit meni joka kerta tosi hyvin, rytmikkäästi ja rauhallisesti, mutta korotuksien tullessa alkoi vauhtia olemaan vähän liikaa ja aika usein kuului kolahduksia meidän suorittaessa tehtävää. Tässä vaiheessa saivat hanskat sanoa minulle hyvästit ja jatkoin paljain käsin, koska pidätteet eivät kertakaikkiaan onnistuneet kun ohjat valuivat kädestä hevosen vastustaessa pidätettä. Nyt sujuikin paljon paremmin ja vaikka ei tiputuksitta korotetuista puomeista selvittykään, oli se jo ihan megasuperhyper paljon parempaa menoa!

Ravitehtävien jälkeen tultiin muutamaan kertaan laukkapuomit, ennen kuin niihin nostettiin ollenkaan esteitä. Ensimmäisellä yrityksellä taisimme molemmat seota askelissamme ihan täysin, ja Pillerin ninjattua muutaman raviaskeleen kautta takaisin laukkaan puomien keskellä (kauppias poni hoitaa homman!) tajuttiin molemmat alkaa vähän keskittyä. Toinen yritys oli jo paljon parempi, joskin puomi ei osunut ihan joka kerralla etu- ja takajalkojen väliin- onneksi ei ole iso moka, joten saatiin mekin jatkaa varsinaisille esteille.
Alkuun linjalle nostettiin vain kaksi estettä, toinen ja viimeinen. Hypyt tuli ihan hyvin, vaikka ensimmäinen este tippuikin. Mutta täytyyhän se myöntää, että kun poni on niin syttyneenä ja innoissaan, on hurjan vaikea suuttua ja sanoa että nyt ei pelleillä vaan tehdään kunnolla, kun on itselläkin vähän vauhti päällä. Kaikkien esteiden noustessa kannattimille oli meno sitten helppoa kuin heinänteko- niinhän sitä sanotaan, että kun ensimmäiselle osuu on loppu kuin leikkiä. Ja Pilleri meni kyllä hienosti pakettiin, vaikka ensimmäiselle oltaisiinkin lähdetty hieman kaukaa :) Otettiin innari vielä toiseen suuntaan kaksi kertaa, ja ne olivat kyllä superhyvät suoritukset omasta mielestäni, P oli tosi terävänä!
Ja arvatkaas mitä, vasta nyt videota kootessani huomasin, että mehän seilailtiin joka kerta ihan reunassa niin ristikoita, kuin puomejakin ylittäessä! En ymmärrä, miten voikin kuvitella menevänsä hienosti kaiken keskeltä, kun todellisuudessa kiemurtaa kiinni johteissa! No, ainakin jää taas mieleen seuraavan kerran varalle, mitä pitää parantaa :p

Tunnin loputtua olo oli kuitenkin hieman tyhjä ja tympeä- ei oikein oltu omalla tasollamme, eikä näytetty parastamme. Pillerihän teki todella hyvin varsinkin ne viimeiset innarit, mutta jotenkin tuntui että itseltäni suoritus jäi todella vajaaksi. Tämä tunti tuli taas matkusteltua, harmittaa. Enkä ole edes varma, milloin voin virheeni korjata- en tiedä, milloin pääsen varmuudella seuraavalle tunnille. Viikon vai kuukauden päästä? Tällä viikolla saatan lähteä Jyväskylään ystäväni kanssa, ensi viikolla olen Tahkolla ja sitä seuraavalla taasen mahdollisesti jo Turussa. Minua harmittaa, kun tällaiset jäävät vain "ilmaan roikkumaan", eikä niitä pääse heti korjaamaan- ne jäävät kaivelemaan niin pitkäksi aikaa, kunnes ne on hoidettu kuntoon tai edes yritetty. Syvä huokaus. 
SIX MORE DAYS TO GO ♥
(C) Mette
No, pääsin Pillerin selkään sitten ennemmin tai myöhemmin, on elämässä asioita joista iloitakin! Tahkon leiri alkaa viikon päästä, ja pääsen taas sinne leireilemään- olen koittanut kuumeisesti päättää, kenestä pyytäisin leirivakkaria- Sukasta, Putesta vai Laavasta? Vai kokeilisinko jotakuta aivan uutta? Sukka on vaan niin maan mahtava, etten ole vielä toista samanlaista löytänyt. Sukan kanssa esteet tosin tuntuivat hieman vaikeilta, koska kyydissä oli ihan oikeasti vaikea pysyä- iso hevonen nousee ylös, ja sitten vasta ponnistaa ja voin kyllä kertoa kuinka helppoa sellaisessa liikkeessä on jäädä jälkeen! Laava taasen on tosi kiva koulussa ja etenkin esteillä, mutta se saattaisi sitten olla vähän "liian helppoa", hevosen ollessa niin pomminvarma ja miellyttävä kuin vain olla ja voi. Toisaalta ollaanko tässä hakemassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eiköhän se ole pelkkä plussa että voi olla ratsustaan 110% varma! Putte puolestaan on vienyt sydämeni ihan kokonaan ja on tosi symppis, sarjavaihtoineen kaikkineen! En vain kertakaikkiaan osaa päättää, mutta toisaalta tarvitseeko minun edes- jos kaikki hevoset ovat aivan mahtavia, eikai niitä tarvitse osata laittaa mihinkään järjestykseen ♥

Oletko sinä menossa tänä syksynä/talvena vielä kurssille tai leirille?
 Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Loppuun vielä ilmoitusasia: loin Youtubeen uuden kanavan, joka on siis tämän blogin jutuille tarkoitettu. En tiedä paljonko tulen sitä käyttämään, mutta halusin sen nyt kuitenkin luoda, kun talvi tulee ja videot ovat fiksumpia valintoja kuin kuvat vallitsevissa olosuhteissa :) Sinne lisäämäni videot tulevat kaikki myös blogin puolelle, eli kanavalle tulee vain hevosvideoita liittyen tänne blogiin! Kanavalle aion myös lisätä muutaman videon vanhalta käyttäjätililtäni, jotka tulevat päivittymään myös vanhoihin postauksiin sitten mukaan. 
edit: Huomaathan, että videot ovat "listaamattomia", eli niitä voi katsella vain blogissa olevien linkkien/upotusten kautta- ne siis eivät näy esimerkiksi videohaussa tai kanavallani lisättyinä videoina.

XOXO,
Siiri

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Old but Gold

Heippa!
Istun tässä uuden kannettavan ääressä ja enpä olisi uskonut kirjoittamisen olevan näin hirveää räpellystä. Näppäimet ovat "eri tavalla", kuin edellisessä koneessa, ja painelen kokoajan esimerkiksi A-kirjaimen paikalle S:ää, samoin nuolinäppäimiä etsiessäni painelen numeronäppäimistön nollaa. Meinasi mennä eilen hermo, kun yritin kirjoittaa sähköpostia laittamatta mitään valoa päälle- koko ajan virhettä jos jonkinmoista ja "kumittamisesta" syntyi vain lisää kummallisia merkkejä. Mutta kyllä vanhakin koira uudet näppäimistöt oppii, ainakin toivottavasti! On tämä kone kuitenkin tsiljoona kertaa nopeampi, kuin edellinen ja tämän kanssa elämä on taas hieman näppärämpää :) Tämä onkin ensimmäinen pidempi teksti, jonka yritän tämän mukelon kanssa tuottaa, oppitunti numero yksi siis alkakoon.

Ennen kuin puhun tunnista sen enempää, esittelen päivän ratsuani ja meidän historiaa hieman. Kivimöykyn Eedam, eli "Eetu" on täällä blogissa viimeksi keväällä vilahtanut, kun hypittiin yhdessä esteitä, mutta ajattelin nyt kuitenkin pienen "koosteen" ponista teille kertoa, ennen kuin kerron itse tunnista :)
Eetu on syntynyt vuonna 2000, mutta se kyllä vaikuttaa jo hieman vanhemmalta- saa vähän koulutunneilla potkia pökköä moottoriin, mutta esteillä heppanen on tosiaan ihan eri tyyppi ja innostuu laukkaamaan tuhatta ja sataa kohti esteitä. Koulutunneilla Eetu on tosi kiva käynnissä ja ravissa, mutta tuottaa laukassa monelle päänsärkyä muuttuessaan aika kankeaksi ja itsepäiseksi- tosin olenpa todistanut moniakin kertoja, kun Eetu on oikea enkeli, ja esittelee niin upeaa liikettä, että oksat pois! Pakko kyllä myöntää, etten itse ole yksi noista maagisista ratsastajista.. :p
Vuosi kivi ja keppi, Eetun kanssa estetunnilla sukelluskurssilla!
Hetkeä aiemmin olin tippunut, kun Eetu säikähti ovipäädyssä ja teki täyskäännöksen maneesin toiseen päähän :p
(C) Ansku

Eetu on toiminut minulle näiden vuosien aikana kyllä vaikka minkälaisen roolin ponina. Aikanaan Eetu oli ylivoimainen suosikkini esteillä ja koulussa, välissä on ollut aikoja kun koko poni on ollut ihan painajainen, ja onpa sellainenkin aika ollut, että olen ihan Heppahulluun asti lähettänyt kysymyksen, miten voisin tämän ponin kanssa pärjätä, kun se on niin ilkeä ja saa minut pelkäämään. Mutta eipä ilman tätä ponia olisi tässä nyt sellaista ratsastajaa, kuin olen- Eetu oli ja on edelleen se hevonen, joka opettaa olemaan topakkana tilanteessa kuin tilanteeessa. Nyt ollaan (pomonkin selvittyä) hyvää pataa ja poni ei ole painajainen, päinvastoin poni on oikein mukava. Eetu on minusta hurjan opettavainen hevonen, ja vaikka ollaankin oltu tekemisissä toistemme kanssa jo aika monta vuotta, on tämä poni edelleen sellainen silmien avaaja, että huh! Aina sitä jotakin oppii ja oivaltaa, kun Eetulla menee.

Tällä viikolla sitten tosiaan taas, pitkästä aikaa, kapusin ponisen selkään- kirjaimellisesti, sillä päätin opettajan siunauksella kömpiä selkään ilman satulaa. Eetulla oli muistaakseni hyvä selkä, mutta kyllä se selkäranka välillä hieman kirpaisi, jos töksähtelin ympäriinsä miten sattuu. Eetun askeleet kuitenkin pelastivat paljon, sillä ne olivat ihan yhtä mukavat kuin muistinkin!
Tunnilla ideana oli hevosten kuuliaisuus pidätteille ja pohkeille, eli ihan perusratsastusta, joka oli kyllä tähän väliin oikein hyvä juttu. Missäpäs välissä perusratsastusta ei tulisi harjoitella! Aloitettiin tekemällä päätyihin ympyrät ravissa, ja ratsastaen kulmat käynnissä takaosakäännöksen tapaan. Ympyrät jaettiin neljään osaan ja merkeiksi laitettiin tötsät- jokaisen tötsän kohdalla tuli joko siirtää pariksi askeleeksi käyntiin, tai tehdä puolipidäte. Laitumen puoleisella ympyrällä tehtiin puolipidätteitä ja toisella ympyrällä sitten niitä nopeita käynti-ravi-siirtymisiä. Eetu toimi ihan hyvin, tosin se tuntui todella paljon herkemmältä kuolaimelle, kuin muistin. Ei tarvinnut paljoa tehdä, että se kimpaantui ohjasotteisiin täysin ja puri kiinni kuolaimeen. Ehkä olisi sittenkin pitänyt laittaa se satula tasapainon avuksi! Toisaalta milläs sitä ikinä oppisi, jos ei ikinä pomppisi siellä kyydissä satulattakin :)
Osaa Eetu olla tosi hieno! :) Tunnilla kesällä 2015- (C) Minä
Siirtymiset kuitenkin sujuivat hyvin ja takaisin ravillekin lähdettiin ihan ponnekkaasti. Puolipidätteiden kanssa sai välillä olla tosi tarkka, mutta Eetu otti ne kyllä suurimmaksi osaksi tosi hyvin vastaan, ponista sai olla hurjan ylpeä! Ponin toimiessa ihan hyvin, päätin keskittyä vähäsen enemmän omaan istuntaan ja koitin olla olematta "mato". En sitten tiedä oliko tunnista nyt istunnallisesti enemmän haittaa vai hyötyä, ravissa ehkä hyötyä mutta kun päästiin laukkaan... ei ehkä enää!
Laukassa pidettiin suoraan sanoen vain hauskaa. Poni sai tykittää ympäri kenttää niin kovaa, kuin halusi ja ympyröillä sitten keskityttiin vähän enemmän jonkin järkevän yrittämiseen. Ympyröillä oli muutama tosi mukavan tuntuinen pätkä ja laukkaa sai tosiaan ihan kootakin, että ei ihan ralliteltu ympäriinsä- ja oli niiiin kivaa, meillä molemmilla! Meinasin tippua kyydistä, roikuin harjassa, nauroin, vauhdista meinasi kihota vedetkin silmiin ja olin vaan niin onnellinen juuri siinä hetkessä. Me, ihan niinkuin ennen vanhaan! Samalla kuitenkin mietin, että onkohan tämä meidän viimeisiä yhteisiä kertoja- ikävähän näitä hetkiä tulee. Laukkaaminen loppui ihan liian lyhyeen ja täytyi siirtyä työstämään ihan tylsää ravia vielä loppuun eteen-alas. Eetu oli energinen, ja saatiin loppuun oikein hyviä ja pehmeitä pätkiä ympyröille, suoralla uralla mentiin sitten vähän miten sattuu.. Ei se kuitenkaan haittaa, minulle jäi hyvä mieli ja Eetukin oli ansainnut leipänsä <3
Ensi tunnille onkin sitten jo kuvaajan kanssa treffit sovittu, eli materiaaliakin tuloillaan! :) Olen kyllä joutunut hieman miettimään blogin jatkoa, koska en näe oikein mitään "hyötyä" postaamisessa ilman ajankohtaisia kuvia/videoita- en teidän osalta, enkä itseni. Talvisin on vaikea saada kuvaajia, ja on myös tosi haastavat kuvausolosuhteet pimeyden takia ja omat tuntini ovat tosi myöhään. Ilman kuvia on tosi vaikea postata, kun ei ole oikein sanojen tueksi mitään apuja postauksen rakentamiseen- eikä se oikein motivoikaan, kun tuntuu ettei ole mitään näytettävää. Kuvista on myös paljon helpompi sanoa, miten tunti on oikeastaan mennyt- esimerkiksi nyt en oikein osaa sanoa miten meillä loppujen lopuksi menikään ja on vaikea kirjoittaa syväluotaavampaa tekstiä ilman kuvia/videoita sanojensa tukena.
Jos nyt kävisi niin huonosti, että blogi sulkeutuu, tulen siitä teille infoamaan- eli ei, en ole tällä hetkellä lopettamassa, ja odotan kyllä oikein innolla ensi viikon tuntia :) Kyllä kaikki kääntyy parhain päin!

Onko sinulla hevosystäviä, jotka ovat olleet kanssasi läpi harrastuksen?
Mitä konsteja omasta hihastasi löytyy kuvaajien houkuttelemiseen?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
XOXO,
Siiri