lauantai 29. elokuuta 2015

Rock bottom is a beautiful start

Heippa!
Sairastuvalta päivitellään edelleen, mutta koska ratsastustunnille mennään vaikka toinen jalka haudassa ja sain sieltä fiiliksen kirjoittaa teille juuri tästä, tässä ja nyt- eli tässäpä tulee pieni kertomus, epätavallinen tuntiraportti.
Rasmus. Mä tykkään siitä, se on tosi kiva ja kultainen hevonen- välillä vähän mahdoton, mutta ei se minua ole koskaan ottanut pattiin. En hermostu sille, vaikka se kuumuisi tai viskoisi päätään. Huumorilla vaan, ratsastat parhaasi mukaan niin hyvin se menee.
Hevonen steppailee jo selkäännousussa. Kovasti taitaa jänskättää, kun kaverit kävelee viereiselle kentälle ja itse on yksin toisella, koska jatkaa suoraan edelliseltä ratsastajalta minulle. Ei nyt sentään mennä aidasta läpi, mutta turbovauhtia kävellään ja epätoivoisia katseita jaellaan kavereille. Kavereiden liittyessä seuraan tekisi mieli mennä kylkeen kyhnyttämään, ihanat kaverit. Ei nyt mennä kuitenkaan, höntti.
Matka kentältä maneesiin menee suorastaan 5m käyntiaskelia harppoen Cromin perässä. Great, hyvä me. Älä nyt vaan säikähdä mitään. Älä ota enää lisää kierroksia. Rauhoitutaan ja keskitytään työskentelyyn. Tehdään parhaamme, näytetään mihin meistä on.
Maneesia kiertämään, hevonen hieman rauhoittuu- suljettu tila, kaikki kaverit siellä, ei pelottavia ääniä ja valotkin saatiin päälle. Muutama taputus ja rapsutus kaulalle, rauhassa vaan. Hengitä syvään. Kerää ohjat. Työstä. Taivuta. Ei taivu. Taivuta. Tahti särkyy. Nyt ei suju, harmittaa.
Mahtavaa, tänään tehdään keskiravia. Tai sitten ei tehdä, ei tästä tule mitään. Keskiravi kun ei ole täysiä eteenpäin pinkomista, vaan askeleen pidentämistä. En pysy satulassa, en osaa rentoutua harjoitusraviin. Jalustinkaan ei pysy jalassa. Mihin se Tahkon hyvä boomi on hävinnyt? Mitä tää on, kun ei mistään tule mitään, ei yksinkertaisemmastakaan jutusta? Opettajakaan ei ole tekemiseen nyt ollenkaan tyytyväinen. Niele pettymys ja yritä uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.
Ravi. Käynti. Ravi. Taivuta. Käynti. Istu alas, jalka kiinni. Hengitä. Ravi. Käynti. Säilytä taivutus. Äh, ei tämä nyt onnistu. Hevonen liiraa joka suuntaan, ja vaikka siirtyisikin askellajista toiseen, ei se välttämättä ole kiinni minusta milloin mitäkin tehdään. Taivutus ei ole mistään kotoisin. Ei ole olemassa edes asetusta. Mikään ei tunnu menevän hevoselle asti, vaikka kuinka yritän. Tuntuu liian vaikealta. Apua. Keskiravia- pikemminkin päättömänä toiseen päähän sinkoutumista. Meinaa itkettää.
Hengähdystauko. Hengitähän itsekin. Kyllä tämä tästä vielä. Rapsuttele hevosta ja koita saada itsesi kokoon nyt. Rasmus osaa kyllä, löydät nyt vain sen oikean tavan pyytää. Älä panikoi. Laukka sujuu varmasti paremmin, Rasmus ei kiihdy siinä. Muilla menee niin hyvin, vaikka hevoset on uusia tuttavuuksia, olen ainut joka ei ole saanut mitään vielä onnistumaan. Opettajalla meinaa mennä hermot tekemiseeni. En anna nyt parastani. Ryhdistäydy.

Laukkaa. Tuntuu tönköltä, mitä pitäisi tehdä? Rasmus laukkaa suorin jaloin pää ylhäällä- ei elämä. Okei. Rauhoitu. Ei alkanut hyvin, mutta aina voi parantaa. Jatka yrittämistä. Pyydä staattisesti, kuten opit Tahkolla ja kiitä reaktiosta. Tee parhaasi. 
Laukka-ravi-laukka. Laukka-ravi-laukka. Nyt menee jo jotenkin päin siedettävästi. Kehu hevosta, tämä o n  h y v ä. Älä vaadi liikaa. Tämä on edistystä, h y m y i l e. Pikemminkin surettaa niin, että tästä vähästä hyvästä on vaikea iloita. Käynti-pysähdys-käynti-pysähdys. Hevonen ei ole suorana. Tarvitsen peilin avuksi, en minä muuten tajua miksei pysytä suorassa. Istunko vinossa? Ovatko jalat irti? Hevonen ennakoi. No, ehkä se silti näyttää siltä, että minä määrään. Or not. Helkkari.
Laukka-ravi-laukka. Laukka-ravi-laukka. Hyvä Rasmus. Hieno poika. Istu alas, älä rötkähtele ympäriinsä siirtymisissä. Käytä sitä vahvaa keskivartaloa, jolla aina kehuskelet. Näytä se hyvä ryhtisi. Pidä siinä. Istu alas. Vahva jalka. Jousta. Käynti-pysähdys-käynti. Hyvä, hienosti sujuu. Rasmuskin on suora ja pysähtyy tasajaloin. Jopa laskee päätään taivaista alas. Hieno heppa, kiitos. Älä hätiköi, vaikka muut laukkaa ohi. Pääset ihan kohta. Laukkaa eteen, laukkaa kiinni. Laukkaa eteen, laukkaa kiinni. Ehkä se jo vähän paremmin joustaa, kuin ensimmäisillä yrityksillä, hyvä poika. Viimeiset siirtymiset raviin. Hevonen ennakoi muutaman siirtymisen laukalle, mutta ei se ole niin vakavaa. Pääasia, että pidätteet menee läpi. Hyvä heppa!
Voi, nämä tutut tuhatta ja sataa- loppuravit. Lähinnä naurattaa, miten hevonen voi jaksaa hönöillä vaikka valuu jo hikeä. Hassua. No, onneksi ne pidätteet saatiin läpi ja tästäkin selvittiin. Mutta että tämmöinen tunti tällä kertaa sitten.

"Rasmus oli ihan hyvä, mutta itse en ollut."
Opettajan sanat menevät täysin ohi, en oikein tiedä vieläkään, mitä minulle sanottiin. Lohduttiko vaiko potki tekemään ensi kerralla parhaansa. Varmaan vähän molempia.

Nielen pettymyksen ja olen aidosti iloinen muiden puolesta, heillä meni hyvin ja hyvät fiilikset tuntui jääneen. Jaetaan hevosille kouralliset tallille tuotuja omenoita tallin omistajan kanssa, hörinät ja ystävälliset ilmeet piristävät. Onkohan sen ihanampaa? Pilleri sai tupla-annoksen, ihan salaa vaan. Hyvän yön suukko, ensi viikkoon ystäväni. Toivottavasti tehdään vielä yhdessä jotain, tarvitsen sua.
"The memories ease the pain inside."
Pettymykset- miten sinä suhtaudut niihin?
Kommentti kommentista!

Epäonnistumisista saa uutta voimaa, ensi kerralla onnistuu. Ei lannistuta!
XOXO,
Siiri  

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Elämäni eläin

Moikka!
Eipä uskoisi, että voi tätä tahtia päivittyä lomalaisen blogi. Viimeisimmästä päivityksestä on kulunut yli viikko, ja olen siinä välissä kerinnyt vain sairastella, pyörähtää Kiteellä pelireissulla ja käydä kahdella ratsastustunnilla- jep, flunssat ne iskee niihinkin, jotka ei koulua enää käy! Onneksi en ole kovassa kuumeessa, pientä lämpöä on ja siihen päälle päänsärkyä, kurkkukipua ja yskää, eli pahemminkin voisi olla. Sairastaminen vaan on niin mahdottoman mälsää, oli se millaista tahansa! Toivottavasti tervehdyn kuitenkin seuraavalle ratsastustunnille, pitäkää peukkuja :)

Sunnuntain tunnille saavuin väsyneenä ja jopa vähän sellaisella mielialalla, että mieluummin olisin jäänyt kotiin nukkumaan- sää oli mitä ihanin, oli tositositosi kuuma ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, muut olivat tosi iloisella tuulella. Lauantain pelireissu painoi silmissä, ja kipeänä pelaaminen oli tehnyt tehtävänsä. Ensimmäistä kertaa varmaan koskaan oli sellainen fiilis, että nyt ei huvita lähteä ratsastamaan. Vaikka tyhmäkin sen tietää, että tallilla tulee aina parempi olo, oli sinne lähtenyt millä mielellä tahansa :)
Ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan Lotta ehdotti ihan itse minulle Pilleriä. Suoraan sanoen olin jopa vähän vastahakoinen, koska meidän viimekertainen yritys päästä rauhassa puomeista yli oli mennyt aivan metsään. Hiljaa mietin miten tässä käy, jos Pilleri menisi samalla tavalla ympäriinsä- selvittäisiinkö siitä hengissä? No, kun vaihtoehdoksi tuli joko Eetu tai Pilleri niin päätös oli erittäin selkeä ja pieni epävarmuus tipotiessään, tietenkin me Pillerin kanssa lähdetään yrittämään. Syteen tai saveen.
Tehtävänä oli siis 17m linja, johon oli tarkoitus saada erinäisiä askelmääriä, esteet olivat suurimman osan tunnista ihan vain maapuomeja. Aloitettiin verkka ravipuomeilla ja tekemällä voltteja vastakkaisen pitkän sivun kulmiin, jotka sujui ihan hyvin, Pilleri tuntui rauhalliselta ja jopa vähän väsyneeltä. Käsi sai kerrankin olla kevyt alusta alkaen, eikä poni painanut vastaan, vaikka olikin aika jäykkä erityisesti vasemmalle. Yritti se silti parhaansa ja sen huomasi! Puomilinja päästiin tulemaan rauhallisessa rytmissä, korvat tietenkin tötteröllä ja suoralla hevosella, eikä tainnut edes kolahdella kertaakaan. Se on aina mukavaa, kun joku sujuu hyvin ja tästä saatiin hyvä fiilis matkaan myöhemmille tehtäville. Pilleri saikin paljon kehuja hyvien suoritusten jälkeen, hieno heppa! :)
i-ha-na! ♥

aina korvat tötteröllä "esteelle" :)
"Kuulehan tylsimys, nyt mennääään!"
Laukassa tultiin myös puomeja, eikä niitä nostettu "esteiksi" ennen kuin kaikilla sujui hyvin ja saatiin määrättyjä askelmääriä alle. Meillä Pillerin kanssa normaaliväli oli viisi laukkaa, ja meille tehtäväksi tuli tulla kuudella laukalla ja sen jälkeen seitsemällä laukalla. Kuudella päästiin vielä helposti, mutta seitsemällä laukalla tuli muutamia ravirikkoja juurikin sille seitsemännelle askeleelle- jalat tukevasti kiinni kylkiin, niin olisi varmasti saatu laukka säilymään paremmin. Pilleri on kyllä siinä mielessä vaikea hevonen, ettei niistä sen ratkaisuista ota ihan aina tolkkua- maksimissaan 20cm pystylle kun lähdettiin askelta kauempaa, ihan vaan kun ois niin hurjan kivaa nyt oikeesti hypätä, ei nää "esteet" oo mistään kotosin? Innoissaan se oli, vaikka lapasessa hienosti pysyikin tällä kertaa. Toisaalta, enpä minä varmaan Pilleristä tykkäisi niin paljoa, jos se olisi joka kerta samanlainen, eikä keksisi koskaan mitään konnankoukkuja tai hupsutuksia :)
ilme kertoo kaiken tarpeellisen...
:'D änkää, änkää!
mun lempparikuvia :)
Puomit tosiaan nostettiin n. kavaletin korkuisiksi esteiksi muutaman toiston jälkeen ja alkuun taas sillä normaalilla viidellä, jonka jälkeen kokosin kuuteen. Viisi jäi jopa hieman pitkäksi, ja sitten seuraavalla tultiin vähän liiankin reippaasti ja väli jäi ahtaaksi. No, onneksi nämä keskivertoyritykset nyt kuitenkin kelpasivat ja päästiin tekemään tehtävää kuudella laukalla molempiin suuntiin. Muutama tosi hyvä ja hallittu suoritus, muutama sitten meni mössöksi jo ensimmäisestä hypystä, kun hevonen ottaa vähän liian vakavasti moiset pikkuesteet ja kuski menettää tasapainonsa, jolloin tuloksena jotain viiden tai viiden ja puolen askeleen väliltä. Pääasia kuitenkin, ettei kaahotettu ihan miten sattuu, vaan päästiin lähelle ensimmäistä ja pidettiin estevälissä tasainen laukka yllä. Loppuun sai vielä tulla kaksi kertaa haluamallaan askelmäärällä, ja koska oltiin oltu ihan nössöjä hidastelijoita koko tunti, päätin kaasutella välin hurjalla neljällä askeleella! Jäi kyllä "hitusen" ahtaaksi, mutta en uskaltanut enää kolmella lähteä yrittämään, liian hurjaa sellainen tällaiselle vanhalle ihmiselle... Viimeisenä toistona tultiin vielä kerran sillä perus-viidellä, että ei jää kaasu ihan pohjaan.
tasajalkaa ylös ja alas?
loppuraveja :)
Hypyt olivat sitten siitä, ja jäi kyllä tosi hyvä mieli hevosesta ja suorituksista. Mokia me tehdään joka ainoa kerta, sitä ei voi välttää, kun on meistä kyse, mutta pääasia on minusta kuitenkin se, että petrattiin ihan valtavasti viime kertaan verrattuna. Täytyy olla ponista ihan hurjan ylpeä! Minulle se paras juttu tässä tunnissa oli se, että löysin sen hetkeksi kadottamani ilon ratsastuksesta, ja tavallaan oma uskoni meihin ratsukkona palautui. Saa nähdä jatkanko Pillerin kanssa edelleen, kun minulla vaihtuu nyt opettaja taas Lotasta takaisin Jenniin ja Maijuun, mutta toivotaan, että saan jatkaa hyvällä alulla olevaa yhteistyötä. Tietenkin menen mielelläni myös muilla, mutta Pilleri on kuitenkin se the hevonen Rauhalahdessa, enkä haluaisi sen säännöllisestä ratsastuksesta mitenkään luopua. Ryppyjä on jokaisessa rakkaudessa, ja vaikka sen edellisen tunnin jälkeen tekikin mieli tehdä vaikka sun mitä, oli se tuolla syvällä sisimmässäni koko ajan- intohimo hevosiin ja ratsastukseen.
You mean the world to me ♥
Veri vetää lajin pariin- oletko sinä koskaan meinannut luovuttaa vastoinkäymisten jälkeen?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
 
Koitan päivitellä täältä sohvan pohjalta nyt aktiivisemmin, mielessä pyörii ainakin mielipidepostaus ja muutama muu erikoisempi juttu! :) Saatuani Tahkon kuvat tulee myös se paljon puhuttu bannerikisa, sekä kooste Tahkon leiristä ja lupaanpa käydä ostamassa myös puhelimeen uuden USB-kaapelin, kun sen onnistuin hävittämään ja My Day on loukussa Nokiassani :p
Ihanaa viikkoa kaikille, muistakaahan viikonlopun GP-finaali Laaksolla! Itse odotan ainakin innolla, vaikka en paikan päälle pääsekään :)
XOXO,
Siiri

maanantai 17. elokuuta 2015

Kuningas B:n paluu

Moi!
Palataan ajassa taaksepäin ratsastustunnille ennen Tahkon leirille lähtöä, eli yli kahden viikon taakse. Sunnuntaina Ilona tuli orjaksi kaveriksi tallille ja oli kyllä kiva päästä vaihtamaan kuulumisia, sekä kuulla vähän palautetta miltä se meno sellaisen ihmisen silmään näytti, joka Bobolla paljon menee ja tuntee hepan. Vaikka minua vähän jännittikin "esiintyä" Bobon kanssa pitkästä aikaa Maijun silmien alla ja se loi vähän ylimääräistä suorituspainetta, eikä nyt mennytkään ihan putkeen, niin voin silti ihan hymyillen sanoa, että oli siellä hyviäkin pätkiä :) Postaus on aika kuvapainoitteinen, koska vanhuksen muisti pettää (täytin siis edellisellä viikolla 19 vuotta!), mutta ehkä tällaiset on ihan kivaa vaihtelua blogiin!
tästä lähdettiin :p
Tunnista on jo niin kauan aikaa, etten osaa hirveän yksityiskohtaisesti teille kertoa puuhailuistamme, mutta kerron parhaani mukaan fiiliksistäni. Aloitettiin tunti tekemällä "kahdeksikkoa" kääntäen laitumien puoliselta pitkältä sivulta kentän poikki kohti Maijua, jonka edestä sitten käännyttiin vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle ja tehtiin päätyihin ympyrät. Ensin tehtiin kokonaan käynnissä, ja B oli ihan ookoo-rento edestä, ainakin jos ottaa huomioon, että se olin minä siellä selässä. Suuntien välillä ei ollut hirveästi eroa työstämisen kannalta, mutta oikeaan kierrokseen B nosti päätään välillä joka toisella askeleella- olisiko ollut lihasjumeja selässä uuden satulan myötä. Ratsastin myös näin kuvia jälkikäteen selatessani mielestäni turhan pitkällä ohjalla, joka on varmasti ainakin osasyy hevosen epätasaisuuteen edestä.
Ravissa jatkettiin samalla tavalla, joka ottikin sitten ratsuani hermoon oikein todenteolla. B ei siis hirveästi perusta muiden seurasta tunnilla, ja luimii liian lähelle eksyneille. B ei ole koskaan minun nähteni toisia potkinut tai hyökännyt kenenkään kimppuun tunnilla, mutta ei sitä halua kokeilla potkaiseeko se, jos nyt kuitenkin menee tuohon vähän ahtaampaan paikkaan. Bobo kulki korvat takana aina halkaisijalla, eikä oikein ympyröilläkään jaksanut keskittyä työskentelyyn vaan muille ärhentelyyn. En oikein tiennyt mitä siinä tekisin- en tiennyt, mikä hevosta yllyttää ja mikä taasen rauhoittaisi. Yritin ihan normaalisti saada taipumaan, asettumaan tai antaa muuta puuhaa muihin keskittymisen tilalle, mutta eipä se oikein ottanut toimiakseen. Päätin kuitenkin koittaa olla pitkäpinnainen ja antaa hevoselle aikaa tottua epämieluisaan tilanteeseen (joissa se on kyllä ollut päivittäin jo aika monta vuotta..), vaikka olisi varmaan pitänyt vaan olla vähän topakampi ja vaatia enemmän. Jäihän se harmittamaan, ettei työskentelystä tullut oikein mitään, mutta onneksi aina voi saada toisen tilaisuuden ja virheistään oppii parhaiten!
Hän on niin söpö :3

"Mä en saa tästä nyt oikein otetta."

Laukassakin tehtiin samaista reittiä, nostaen laukan opettajan edestä ja laukaten ympyrät. Pitkän sivun puolikkaat käveltiin ja myös halkaisijalle tultiin käynnissä. Bobo tuntui edelleen vähän kiukkuiselta, mutta niin alkoi olla ratsastajakin ja vaadin hevoselta kerrankin staattisesti, periksi antamatta, vaikka kuusi ympyrää putkeen tehden, kunnes se antoi periksi ja keskittyi. Tällä niksillä sainkin sen viimeiset 10min nauttia kuuliaisesta hevosesta, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään ja saatiin edisystä aikaiseksi tosi paljon verrattuna alkuun! Mutta kyllähän siinä laukassakin jäi paljon parannettavaa, jopa verrattuna siihen edelliseen ratsastuskertaan. Sai jopa raippaa käyttää ihan vakavissaan, joka on kyllä tavallaan epänormaalia Bobon kanssa- yleensä se on ihan itse aktiivinen, eikä tarvitse sen kummemmin patistella eteenpäin. No, hevosillekin sattuu näitä päiviä ja tällä kertaa kävi näin :)
oottekos ennen nähneet näin pitkää hevosta?
Laukkojen jälkeen heppanen tuntui onneksi vertyneen, ja ravistakin irtosi ainakin minun mieleen tosi kivaa pätkää, eikä ponia tarvinnut enää joka askeleella potkia etenemään. Jotain siis saatiin tässäkin tunnissa tehtyä, vaikka parantamisen varaakin jäi roimasti! :)
tämä on minusta kiva kuva :)
Loppuravit vielä, jotka työstin pääosin ympyrällä ja ihan mukavaa venyttelyäkin sain todistaa. Maijun kysyessä perinteisen "Millainen Bobo oli?" vastasin, etten oikein saanut otetta nyt tällä kertaa- B oli äärettömän hidas pohkeelle, mutta myös tahmea edestä. Toisaalta oli kiva myös huomata ratsastaneensa loppua kohti paremmin, kun hevonenkin parani! Olisi mukava koittaa, tulisiko Bobon ratsastamisesta näin yhtä Tahkolla vietittyä viikkoa verran viisamman ratsastajan käsissä helpompaa- ainakin siellä kaikki tuntui toimivan kuin ajatuksella, kun muisti ulko-ohjan tuntuman ja pitää jalat lähellä? Nojoo, ei se ehkä ihan niin yksinkertaista ole :)
venyy, venyy, venyy :)
Edellisen kerran kävin tunnilla siis Tahkon leirin jälkeisenä sunnuntaina, silloin menin Pillerillä puomeja, mutta siitä ei erillistä postausta valitettavasti tule. Tahkolta odottelen vielä muutamia kuvia ennen koostepostausta, mutta kyllä sekin vielä tulee :) Tuoreimmat heppakuulumiset blogin hiljaisempina aikoina löydät Instagramista, jonne päivittelen heppajuttuja (lue: olen laiska ottamaan selfieitä) :)
Saattaapa muuten olla tiedossa ryhmän vaihto näin syksyn saapuessa, pahimmillaan edessä voi olla myös tallin vaihtaminen. Rauhalahden hinnat nousevat 1.9, eikä minua oikein olisi varaa maksaa sataa euroa kuussa yhteensä kolmesta hevosen selässä vietetystä tunnista- mutta ei mennä asioiden edelle, katsellaan mitä tapahtuu :)
Putte <3
Millainen hevoskesä sinulla on ollut?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :) 

Tämä jäi vähän tällaiseksi kuvapainotteiseksi nysväksi, pahoittelut siitä :) Ensi kerralla sitten tuoreesta muistista taas laadukkaampi postaus!
XOXO,
Siiri

lauantai 8. elokuuta 2015

Liebster Awards

tässä elämäni uusin rakkaus, torinheppa ruuna Putter <3
yhdennäköisyys Mintun Ootus- ruunaan on hämmästyttävä,
vain muutama sentti säkäkorkeudesta ja merkki nassusta puuttuu! :D
Heippa!
Ah ja voi, elämäni ihanin viikko on ohi. Tahkon leiri oli aivan uskomaton, opin niiin paljon ja sain ratsuikseni kolme ihan erilaista hevosta. Koska sain kuvaajan vain kolmelle tunnille, en aio kirjoittaa jokaisesta päivästä erikseen, mutta jonkinlaisen koostepostauksen aion tehdä :) Kiitos ihan mahtavasta leiristä ja ensi vuonna nähdään ihan takuulla uudelleen! Erityiskiitokset maailman mahtavimmalle opelle, Miljalle, en olisi ikinä uskonut tajuavani mitään niin nopeasti ja miten helpolta kaikki tuntuikaan, kun olit sen tarkasti selostanut ja väsymättä kannustanut jatkamaan. Ja kiitokset tietty myös niille kolmelle aivan superille kauraturvalle, jotka mua kiikutti päivästä toiseen ympäri kenttää ja esteiden yli: Putte, Sukka ja Laava, en ole mahtavampien hevosten selässä istunut <3

Mutta siis asiaan: blogi oli leirin ajan hiljainen maailman hitaimman ja katkeilevimman netin takia, mutta valitettavasti hiljaisuutta on pakko jatkaa vielä muutaman päivän. Pääsykokeet. Pääsykokeeni kummittelevat alle viikon päässä, ja nyt aion keskittyä vain ja ainoastaan niihin. Blogi siis viettelee pienimuotoista lukulomaa vielä vajaan viikon verran, mutta perjantaina palaan takaisin yhtä pääsykoetta kokeneempana ja huojentuneempana- tähän väliin kuitenkin Liebster Awards- haaste, johon minut haastettiin viikko sitten! :)

Venla haastoi minut mukaan tähän Liebster Awards- haasteeseen, johon vastaan kyllä mielelläni! :) Tosi harvoin blogiani mihinkään haastetaan, ja tämä oli kyllä kiva yllätys! Kiitos siis Venlalle haasteesta, kysymyksiisi oli mukava vastata :)
Liebster Awards- haaste on siis maailmanlaajuinen aloittelevien bloggaajien haaste, jonka tarkoituksena on nostaa "tapetille" myös pienempien lukijamäärien blogeja. Tähän haasteeseen saavat nykyään osallistua vain tasan tai alle 200 lukijan blogit, joka on kyllä minun mielestäni hieno juttu! :) Suomeen tämä on rantautunut jo hetki sitten, ja hevosblogeissakin haaste kiertää jo hyvää vauhtia. Eiköhän siis jatketa ja laiteta haastetta eteenpäin :)

Ohjeet:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Tässä siis Venlan minulle asettamat kysymykset:
1. Miksi aloitit bloggaamisen?
Aloitin bloggaamisen päiväkirjan muodossa reilu vuosi sitten, jotta olisi helpompi seurata näitä viimeisiä hetkiä Rauhalahden oppilaana. Myös moni tuttuni bloggasi, joka rohkaisikin sitten yrittämään itsekin, ja tässä sitä ollaan, hengissä vieläkin :)
Bloggaaminen on muuten myös tosi hyvä syy houkutella ihmisiä kuvaamaan tuntia- ei kuvia, ei postausta ;)

2. Millaisista blogeista tykkäät?
 Omiin suosikkeihini kuuluvat ehdottomasti hevosblogit, en pidä lifestyle-blogeista, ne eivät ole ihan minun tyylisiäni. Arvostan blogissa hyvälaatuisia kuvia, oikeinkirjoitusta, sekä persoonallista kirjoitustyyliä. Postaustahti tai lukijamäärät eivät minua niinkään hetkauta :)

3. Editoitko kuvat/videot ennen kuin julkaiset ne blogissa?
 Editoin kuvani poikkeuksetta, koska kuvaan aina RAW.-tiedostomuodon omaavia kuvia, joita on pakko muokata eri tiedostomuotoon, että niitä voi lisätä sosiaaliseen mediaan (esim. Facebook). Editointia en kuitenkaan harrasta kovin rajulla kädellä, vaan muokkaan pelkästään värejä ja kontrastia automaattisilla työkaluilla Picasassa. Banneria varten käytän Gimp- kuvankäsittelyohjelmaa.
Videotkin editoin, mutta se on lähinnä pötkön pistämistä pötkön perään :p
 
4. Koulu- vai esteratsastus? Perustele.
 Pidän enemmän esteratsastuksesta, mutta kai se täytyy myöntää, että kouluratsastuksessa taidan olla kuitenkin olla haluamattani parempi.. :D Esteissä pidän vauhdin hurmasta ja siitä, että tehtäviä löytyy monta erilaista ja jokaisessa on omat haasteensa. Kouluratsastus osaa mielestäni olla välillä vähän tylsää, mutta toisaalta esimerkiksi leirillä nautin ihan joka ikisen koulutunnin jokaisesta hetkestä!
Laava <3
5. Millaisista hevosista tykkäät eniten?
 Tykkään energisistä, vähän hönteistä isoista hevosista. Laiskat eivät ole minun makuuni ja osaan mielestäni paremmin olla rauhallinen hätähousun kanssa, kuin olla turhautumatta laiskaakin laiskemman kanssa.

6. Kuinka kauan olet harrastanut ratsastusta?
 Olen kai aloittanut vuonna 2006, mutta en kyllä ole siitä ihan varma :D ensimmäiset kuvat tallilta ainakin ovat toppavaatetuksella varustettuna vuodelta 2006. Eli mittarissa pyörii kai yhdeksäs vuosi!
 
7. Hevoset vai ponit? Miksi?
 Hevoset, ehdottomasti. Olen aina ollut sen verta pitkä harrastukseni ajan, että esimerkiksi shetlanninponilla en ole koskaan mennyt- koko harrastukseni ajan olen mennyt eniten hevoskokoisilla menopeleillä, ja ehkäpä siksi myös pidän niistä enemmän, kun en oikeastaan edes tiedä, minkälaisia ponit oikeasti ovat.

8. Ensimmäinen lempihevonen/poni (kuvan kanssa, jos sellainen löytyy)?
 Lämminverinen ratsuhevonen (puoliverinen), nimeltään Jeffry. Kuvaa minulta ei valitettavasti löydy Jeffrystä, mutta onneksi herra löytyy sukupostista.
Jeffry oli aivan ihana, hurjan lempeä ja rauhallinen heppa. Se oli karsinassa usein vähän säikky, mutta kun menin sillä aikanaan paljon, voitin sen luottamuksen eikä se enää karsinassakaan yrittänyt pakoon. Tunneilla Jeffry oli muiden mielestä hirveän laiska, mutta minusta juuri sopiva- ehkä siksi, että menin aina kouluraipalla ja useimmiten ilman satulaa, koska silloin se liikkui paljon paremmin. Voisin väittää hypänneeni ensimmäiset pystyesteeni Jeffryllä! Viimeisen kerran pääsin menemään Jeffryllä juuri ennen kuin Maiju ja Jenni tulivat opettajiksi Rauhalahteen, silloin menin rauhallisen kävelylenkin maastossa ja jotenkin tiesin sen jäävän meidän viimeiseksi. Kiitos kaikesta, lepää rauhassa ystäväni <3

9. Lempi askellaji?
 Hmm, tämä on paha! En osaa päättää ravin ja laukan väliltä :D Ravi on mielestäni hurjan kiva askellaji työstää, ja siinä voi (ja jopa osaa) tehdä monenlaisia juttuja. Laukka taas toisaalta on vaan niin ihana askellaji, josta olen aina pitänyt ehkä eniten- tasaisuus, keinunta, rytmi. Ja eihän kukaan puhu ekoista ravipätkistä, vaan ekasta laukannostosta! Mutta erilaisuuden nimissä vastaan pitäväni eniten ravista, vaikka salaa taidan fanittaa laukkaa :p

10. Ikimuistoisin hetki hevosten kanssa?
Tämä oli tositositosi vaikea kysymys. En ole koskaan valvonut tiinen tamman luona heinäpaalien päällä, tai telttaillut hevosten seassa laitumella. En ole kokenut mitään niin "taianomaista", että se ketään muuta hetkauttaisi. Mutta, minulle ikimuistoisimpia hetkiä ovat kaikki ne, jolloin on voittanut itsensä, voittanut hevosen luottamuksen tai tuntenut hevosen ystävyyden juuri siinä hetkessä. Ikimuistoisia hetkiä ovat ensikohtaamiset ja viimeiset hyvästit. Ikimuistoista on herätä ja nähdä aamuauringossa laiduntavia hevosia. Ei niistä voi valita vain yhtä!

11. Jos voisit tavata jonkun julkkiksen, kuka se olisi ja miksi.
Michael Jacksonin, ehdottomasti. Aikamme mahtavin ja lahjakkain viihdyttäjä, ehdoton legenda.

Haastan mukaan seuraavat blogit:
Tessa's horselife
Karvakorvakamut  
I dressyrsadeln
Poniunelmaa
Tuntihevoslinjalla
Mustaa & Kaunista
Ride love laugh
Esteunelmia
Enkä kiellä muitakaan osallistumasta haasteeseen! :)

Kysymykseni haastetuille:

1. Elämäsi hevonen?

2. Mieleenpainunein onnistumisesi ratsastuksen saralla?

3. Kadutko jotain hevoselle tekemääsi? Jos kyllä, niin mitä?

4. Kuvaile hevosta viidellä sanalla.

5. Minkälainen on unelmiesi hevonen?

6. Mikä motivoi sinua ratsastuksessa?

7. Jos saisit ostaa minkä tahansa tuotteen mistä tahansa hevostarvikeliikkeestä ilman budjettia, mitä ostaisit? 

8.  Pelkäätkö jotain hevosten seurassa/ratsastaessasi?

9. Lempparikuvasi sinulle tärkeästä hevosesta (ratsastus/muotokuva, muista kysyä lupa julkaisuun, jos et ole ottanut kuvaa itse!)?

10. Mieleenpainunein uutinen hevosmaailmasta?

11. Luotatko hevosiin täysillä, vai oletko ennemmin hieman varautunut?
Sukka, yks mun elämäni hevosista <3

Toivottavasti kysymykset eivät ole liian vaikeita ja teistä on mukava liittyä haasteeseen! :) 

psssst. Osaan postauksen teksteistä on ilmestynyt taustaväri, miten sen saa pois? :D

Nyt hiljennyn jälleen panikoimaan pääsykokeita, pitäkää peukkuja!
XOXO,
Siiri

lauantai 1. elokuuta 2015

Voihan hyppytauko!

Moikka!
Sunnuntaina olikin sitten piiiitkästä pitkästä aikaa estetunnin paikka. Sain Pillerin, ja meidän melkein neljän kuukauden mittaiselle hyppytauolle tulisi nyt vihdoin ja viimein stoppi!

Ryhmäni oli siis jo viime viikolla hypännyt esteitä, mutta olin tuolloin pelireissulla. Tällä kertaa jatkettiinkin sitten siitä, mihin tytöt olivat viimeksi jääneet ja rakennettiin kentälle ihan sama rata, kuin viime kerralla oli ollut. Rata koostui kahdesta pystyesteestä, kahdesta okserista, sekä yhdestä kavalettiesteestä, joihin sisältyi n. 26m kaareva linja okseri-pysty. Kannettavaa siis piisasi, ja tulikin oikein hyvät alkulämpimät meille ratsastajille ennen selkäännousua! Puolijuoksua takaisin talliin ja varustamaan heppaa- itse varustamiseen meni varmaan alle kaksi minuuttia, kun taas harjaamisessa kesti vähän liiankin pitkään... Poni oli päättänyt vähän pyöriä kuralätäkössä :)
Sateen saattelemana alettiin alkukäyntien jälkeen ravailemaan ja Pilleri tuntui ihan hyvältä. Aluksi P oli vähän pohkeen takana, mutta kyllä se siitä muutamalla maiskautuksella oikeni- heppakin taisi tajuta pääsevänsä pomppimaan ja alkoi suorastaan korskahdella kiemurrellessaan esteiden lomitse! En hakenut varsinaisesti rentoutta, vaan lähinnä keskityin siihen, että ohjaus ja jarru löytyvät, kaasusta kun meidän ei ole koskaan tarvinnut huolehtia. Ympyröillä molemmat pohkeet olivat hyvin läpi ja tiukemmatkin käännökset onnistuivat ihan mallikkaasti, muutaman siirtymisen jälkeen myös jarrut tuntuivat olevan toimintakuntoiset.
Ravaamisen jälkeen siirryttiin vielä verryttelemään laukassa, jossa pyrin istumaan suurimmaksi osaksi kevyessä istunnassa, koska viime kerrasta Pillerin kanssa oli jo aikaa ja asento tuntui suoraan sanoen todella huteralta. Laukassa keskityin paljon rytmiin ja tasaisuuteen, jotta minun olisi 1. helppo ennakoida askeleet esteelle ja 2. helpompi istua ja pysytellä irti satulasta, kun rytmi pysyisi samana. Laukkaa oli taas mukava työstää, se oli aktiivista ja rytmikästä, suhteellisen letkeääkin. Tein lämppäilyn lomassa vielä pari siirtymistä käynnin kautta pysähdyksiin, ettei heppa kadottaisi ajatusta jarruista- taisipa se sen kuitenkin tehdä...

Itse hyppääminen aloitettiin porttipystylle, ensimmäisellä lähdettiin aavistus kaukaa ja toisella yrittämällä jo paremmin, mieluummin edelleen tullaan lähelle, kuin kauas, kuten Lotta koittaa meille kovasti aina sanoa. Pilleri ei ole kyllä pitkään aikaan estetunneilla nostanut päätään ennen estettä, mutta ehkäpä hyppytaukoa oli tästä syyttäminen- välillä pidätteet ennen estettä menivät siis ihan täysin kuuroille korville hevosen porhaltaessa vaan tömistellen kohti estettä ja pinkauttaen ihan selättömänä yli moisesta risukasasta. No, esteen noustessa vähäsen alkoi myös heppa ajatella pitäisiköhän tuota selässä keikkuvaa tytönhupakkoa vähän kuunnella, ja lähestyttiin estettä jo jopa yhteisymmärryksessä. Pillerin hyppy se vaan on niin tuttu ja turvallinen, oli helppo keikkua vähän kummallisissakin hypyissä mukana- mm. ensimmäisessä yrityksessämme korotetulle pystylle, kun heppa ottikin sen kummallisen puolikkaansa ja enpä ehtinyt kissaa sanoa kun hyppy olikin jo menossa, ratsastaja pylly satulassa... Treeniä kaipaa siis itse kukin, näin pienen tauon jälkeen :p
En tiedä miksi, mutta tämä epäonnistunut otos ekasta lämppähypystä on minun mielestä jollakin tavalla kiva :)
Voi hevosta ja hevosen hurjannäköistä mahaa... :D
...hopskeikkaa... :D
Pystylle otettujen pomppujen jälkeen otettiin muutaman kerran hypyt okserille. Tämä sujui jo paljon paremmin, ehkäpä siksi, että hevosella oli vähemmän aikaa kuumua estettä kohti sen tullessa vastaan melkein heti kulman jälkeen. Päivän paras hyppy suoritettiinkin tälle kyseiselle esteelle, P oli terhakkana, mutta tosi tarkkana menossa! :) Toisaalta esteelle tehdyt suoritukset olivat myös päivän pohjasakkaa, koska en kertakaikkiaan osannut nojautua yhtään eteen, vaan istua törötin suhteellisen pystyssä lukemattomien pidätteiden jälkeen- ehkäpä kuskia hiukan hirvitti, vaikka ei se siinä hetkessä siltä tuntunutkaan.
vroooom vroooom...
:D
Lämppähyppyjen jälkeen lähdettiin tulemaan rataa. Ensimmäisenä porttipysty, toisena kavaletit, kolmantena okseri, josta kaareva linja pystylle ja pystyltä siniselle okserille, jolta vielä käännös kavaleteille ja takaisin ykköspystylle. Meidän ensimmäinen rata... noh, sanotaanko vaikka näin, että onpas hyvä ettei Johanna päässyt moista esitystä videoimaan. Ensimmäisestä vielä selvittiin, mutta heppa heittäytyi villiksi, jonka jälkeen tiputtikin juuri ennen kavaletteja raville ja jouduin kääntymään sitten pois ja tulemaan uuden lähestymisen. Kavaleteista pohjasta yli, okserille taas hyvä hyppy, ihan täysin hallitsematonta pörinälaukkaa pystylle, jonka jälkeen kiskaisin vähän kiukkuisenakin hevosen takaisin hyppysiini ja pidäte meni kuin menikin läpi ja hevonen lähestyi maltilla okseria. Sitten taas laukkoja viisi ja puoli kertaa vaihdellen kohti kavalettia, selvittiin yli, vaikka hevonen tuntuikin olevan menossa jonnekin muualle ja ei ihan keskittynyt koipiensa keräämiseen mahan alle- toisaalta mitäs sitä tuon kokoinen heppa moiselle miniesteelle mitään keskittymään? :p Vielä viimeisestä pystystä yli, ja oli muuten radan paras hyppy. Hyvä, että moinen edes viimeiselle esteelle saadaan aikaiseksi...
"HIDASTA!" "eeeen muuten varmana 8)"
Ei tälle vaan voi suuttua!

Ratsastajaa meinasi vähän tässä vaiheessa harmittaa- oltiin kuitenkin edistytty niin hyvää vauhtia talvella, ja nyt tuntui taas ihan kuin oltaisiin ekaa kertaa yhdessä tehty yhtään mitään. Kumpikaan ei oikein kuunnellut toista, eikä tuntunut siltä, että oltaisiin luotettukaan toisiimme. Sen minä kuitenkin tiesin, että hevosella oli täysi vauhti päällä ja sillä oli hauskaa, eli ei tässä nyt ihan sukset ristissä vielä olla- uutta yritystä vaan pystypäin, tällä kertaa sillä oikealla mielentilalla.
tämäkin kuva on minusta hurjan kiva!
Ennen uutta yritystä yritin kerrata esimmäisen radan ongelmia, joista mieleen tuli mm. rytmin epätasaisuus, ristilaukka ja oma passiivisuuteni. Samat vanhat ongelmat siis, vaikka niistä juuri piti olla päässyt silloin huhtikuussa eroon. Tuntuu, että ollaan tehty oikein kunnon noidankehä itsellemme: ristilaukasta hevonen kuumuu ja kiihtyy, rytmi rikkoutuu, askeleita on vaikea ennakoida ja ratkaisu jää ratsastajan pelkuruutta tekemättä. Siksi esteitä lähestytään ties millä tavalla, ristilaukassa, hepan pää alhaalla painaen kuolaimeen ja se on enemmän tuuria kuin taitoa, jos se paikka nyt sattuu osumaan. Toiselle radalle lähdettiinkin sitten sillä asenteella, että pidäte täytyy saada läpi, tai estettä en aio lähestyä, sekä laukka oikeaksi aina, risti- tai vastalaukalla ei estettä ylitetä.
ilmeesi kun....
mun lempparikuvia :)
Toinen rata suoritettiin ihan samalla korkeudella, eli hevonen kiipeäisi niistä kyllä yli vaikka siitä ravistakin. Ensimmäiselle tultiin ihan ookoo, hyppy lähti kaukaa, mutta olinpas moiseen valmistautunut ja pysyin kyydissä hyvin. Kavaleteille tultiin taas ties mitä kiemuroita pitkin, ehkäpä esteessä oli sitten heposen mielestä jotain epäilyttävää, mutta ylihän se siitä meni kuitenkin. Okserille taas hyvä hyppy, ei ihan optimaaliseen paikkaan, mutta kuitenkin mieluummin aavistuksen lähelle, kuin niitä meidän ihan kamikaze-luokituksen saaneita metri ennen estettä- loikkia. Pystylle paikka ihan pohjaan laukan rytmin mennessä solmuun voimakkaan pidätteen takia, mutta heppa pelastaa ja suorastaan ilmavaralla yli. Okserille sitten taas hyvä paikka, selkeästi meille helpompia esteitä nuo joita saa lähestyä vähän vauhdillakin... :p kavalettia kohti rohkaisin jo ajoissa etenemään ja nostin päätä ylös, ja kerrankin ihan kunnialla yli siitäkin. Pystylle taas hyvä ja sujuva hyppy, vaikka lähestyminen olikin astetta vauhdikkaampi- heppa hyppelystä vaan niin kovin innostuu!
Hypyt loppuivat tällä kertaa siihen, kyllähän niitä kertyikin tunnilla neljän lämppähypyn lisäksi kahden seitsemän esteen radan verran, eli yhteensä 18. P oli loppuraveissa tositositosi hyvä, ja pisti vähän hymyilyttämään, vaikka oltiinkin aikamoinen epic failure juuri esitetty :)
Toinen rata oli jo paljon sujuvampi ja ratsastin rohkeammin. En enää tuupannut tunnin aikana esteille, ja hevonen sai paremmassa rauhassa hoitaa homman. Kuitenkin välillä unohtui istua alas ja pidättää, eli sanalla sanoen oltiin hieman liiankin eteneviä välillä. Pillerin kanssa se ei kuitenkaan onneksi niin haittaa, koska se ei varmasti stoppaa tämän kokoisilla esteillä, oli vauhtia liikaa tai liian vähän. Harmittamaan jäi oma passiivisuus nimenomaan niissä ratkaisuissa, joissa olisi pitänyt päästää heppa eteen pidättämisen sijaan, koska pidättäähän minä osaan, se on todistettu monta kertaa. Ratkaisun tekeminen eteen on eri asia kuin viimeisellä askeleella pohkeiden kolauttaminen kylkiin, eli kultaista keskitietä etsitään edelleen. Meidän radat oli tällä kertaa tosi ailahtelevaisia, joihin mahtui hyviä, ja hyvin huonoja suorituksia. Hevosta en silti syytä mistään, se vain on erilainen näin ekoilla hyppykerroilla sairaslomansa jälkeen. Tietenkin se on innokas, mitä sitä sormella osoittelemaan. Ihan samalla tavalla sitä itsekin vaikka flunssan jälkeen haluaa takaisin liikkeelle.

Tunnin lopussa kysytään aina, millainen heppa oli tällä kertaa. Tiivistin omat fiilikseni sanaan "innokas", joka kyllä kuvasi hyvin, mutta en tarkoittanut sitä missään nimessä negatiivisena. Ratsastan mieluummin energisiä, kuin laiskoja hevosia, ja tämä on minulle helpompaa, kuin vauhdin hyytyminen ennen estettä. Lotta vastasi, että ihan hyvin se alkoi kuitenkin kuuntelemaan, ja saatiin tosiaan niitä onnistumisiakin. Sain myös risuja siitä, että kehun hevosta liian pian, kuten esimerkiksi välittömästi alastulon jälkeen, vaikka laukka olisi väärä. Vinkiksi Lotta sanoi, että kehu vasta, kun olet siirtänyt käyntiin ja jos kehun radalla, niin kehu äänellä tai yhdellä taputuksella, mutta älä heitä ohjaa kädestä. Se on kyllä ihan totta, nythän kehuin hevosta periaatteessa väärästä asiasta, ja saatoin antaa kuvan, että esimerkiksi väärä laukka tai ristilaukka olisi se, mitä nyt haetaan. Pitääpä siis vähän hillitä kiittämistä ja ajoittaa se oikein, tämäkin oli kyllä sellainen asia, jota en itse varmaan olisi tajunnut! :)
<3
on se hyvä, kun voi ihan pieleen menneenkin tunnin jälkeen reilusti hymyillä! :)
Harmittaa kyllä tosi paljon, kun tehtiin jo niin sujuvia juttuja keväällä, mutta nyt sitten taas ollaan lähtöpisteessä. Toisaalta tästä on hyvä lähteä rakentamaan sujuvampia ja tasapainoisempia suorituksia, koska saatiin niitä jo tälläkin tunnilla kasaan- meidän täytyy vielä harjoitella vähän lyhyemmillä radanpätkillä kontrollin säilyttämistä, sillä saralla ei olla vielä muun ryhmän tasolla. Tietenkin myös muut tekevät virheitä, jokainen meistä jollakin tunnilla tuuppaa esteeseen tai kunhan matkustelee jonkin estevälin- virheet kuuluu tähän lajiin, ja niistä oppii. Onneksi meillä onkin Pillerin kanssa aika roimasti tuuria aina mukana, ja ollaan tähän asti selvitty ilman pienintäkään haaveria, vaikka meidän meno onkin välillä ihan täysin hallitsematonta. No mutta, ei auta itku markkinoilla, vaan pää pystyyn nyt ja ensi kerralla menee jo tuplasti paremmin, varsinkin kun vähän tehotreenailee esteitä ensi viikon Tahkon leirillä! Seuraavalla kerralla petrataan, varmasti! :) Täytyy vain sisäistää virheensä, oppia niistä ja sen jälkeen unohtaa koko pohjanoteeraus. Puhtaalta pöydältä seuraavaan suoritukseen vain!
Kehut ponille, yritti niin kovasti mun sähläyksien seassa! <3
Leiristä puheenollen, minkälaisia postauksia haluaisitte sieltä? Viime vuonna tein ihan normaalit selostukset joka päivältä erikseen, mutta olisiko nyt aika keksiä jotain erilaista? Videota en valitettavasti siellä voi kuvata, mutta muita ideoita otan mielelläni mietintämyssyyn :) Tuoreimmat leirikuulumiset päivittyvät aina Instagramiin ja Facebookkiin, mutta en uskalla luvata voivani päivittää blogia joka ilta. Tahkolle lähden siis huomenna ja leiri alkaa maanantaina, ajattelin jonkinlaisen pakkauspostauksen vielä tehdä erikoisuutena, kunhan tästä pääsen moisen homman pariin :)

Onko sinulla ollut lähiaikoina pitkää hyppytaukoa?
Oletko käynyt tänä kesänä ratsastusleirillä?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri