tiistai 28. heinäkuuta 2015

Voi kunpa oisin...

... nimittäin lyhentänyt ohjia.

Heipsun!
My Weekend- postauksen julkaisu myöhästyy vähäsen, koska olen hävittänyt kännykkäni USB-kaapelin :D Hetkinen siis menee, mutta onneksi on julkaista kaksikin tuntipostausta USB-johdon metsästyksen ajalle!
 
Lauantaina oli aika nousta hepan selkään, ja ylläripylläri listaan minulle oli laitettu Pilleri. Tiedossa oli siis oikein helteinen ja varmastikin työntäyteinen koulutunti, mutta vaikka hiki tulikin, oli tunti ihan super ja siitä jäi myös superhyvä mieli! 
Heti ensimmäisellä kävelykierroksella kentällä tapahtui jotain mitä ei ole sitten talven vuosimallia nakki ja muusi meille tapahtunut. Pilleri säikähti! Kentän viereisellä maastopolulla oli menossa rippikuvaukset, ja siellä sitten oli Arttu kuvakaverina, sekä Tommi seuralaisena, ettei Arttua ahdista olla yksinään- nämä kaverit olivat varmaankin sitten aivan liian yllättäviä rapinoita pusikoissa, ja otettiinkin sitten oikea salama-askel sivuun ja tuijotettiin kauhistuneina polulle. Voi hassua ponia, sapelihammastiikereitä varmaan näkee unissaan! Mutta eipä vielä jäänyt siihen, säpsähtipä poni vielä toisenkin kerran, samalla sivulla- sillä kertaa varmaankin paikkaansa muuttanutta talikkoa, Lauria tai kauempana tuntia seuraavaa miestä? Kuka tietää, mutta minä olin vähän varautunein mielin: mitähän tästä nyt tulee...? 
Kylläpä nyt muuten näkyy jotain jännää!
Kerin ohjia pikkuhiljaa tuntumalle ja aloitettiin tekemään voltteja jokaiseen kulmaan. P rentoutui yllättävän hyvin, yleensä ensimmäiset kierrokset kaikissa askellajeissa ovat pientä hakemista, mutta tällä kertaa näin! Volttien koko oli meille ainut ongelma, koska ohjeena oli käyttää kaikki tila, mitä on, mutta me ei ihan hahmotettu, mikä on meidän tilaa ja mikä muiden.. :p Siitä se kuitenkin alkoi sujua, kun sisäpohkeen lisäksi myös ulkopohje löysi tiensä läpi, ja heppa pysyi helposti reitillä, tehden käännöksen vaikka kolikon ympäri tarvittaessa :) Lisättiin tehtävään vielä asetus ulospäin jokaisella sivulla, joka jumppasikin Pilleriä ihan hyvin ja rentoa pätkää saatiin myös vasempaan asetukseen, eli siihen meidän huonompaan suuntaan.
Samaa reittiä ja tehtävää jatkettiin ravissa, aluksi etsiskelin ihan vaan tahtia, koska Pilleri tuntui käyvän vähän kierroksilla alun pelottavien juttujen jälkeen. Ei onneksi mennyt kauaa, kun heppa oli kuulolla ja keskittyi tekemiseen, eikä ympärilleen kuikuiluun- P muuttui suorastaan laiskaksi, ja olipa onni, että olin pitänyt kouluraipan matkassa alun säpsyilystä huolimatta! Pilleriä saikin patistaa eteen, varsinkin huonompaan kierrokseen, jotta poljenta olisi aktiivista, eikä vain lönköteltäisi niitä voltteja miten sattuu. Ravi kuitenkin parani koko ajan, ja loppujen lopuksi ravista saatiin jo irti oikein kivan näköisiä pätkiä, varsinkin sinne oikealle, kun vaan muistin pitää ohjan kädessä ja jämäkkänä, vaikka hevonen nojailisi käteen. Jenni antoikin hyvän vinkin: irrota sisäohja (jos hevonen puree kiinni), tee puolipidäte pelkästä ulko-ohjasta ja taivuta sisään. Rentouta kädet heti ja kehu hevosta, jos se myötää. Jos Pilleri taas juoksee alta (kuten laukkojen jälkeen), tehdään jämäkkä pidäte molemmista ohjista, ja pyydetään taipumaan, jonka jälkeen rentoutus ja kiitos hevoselle. Ravissa meille tuli tehtäväksi tehdä suorilla osuuksilla vastataivutusta, joka sujui niin toispuoleisesti kuin vain ikinä voi... Oikeaan kierrokseen hevonen suora kuin puupökkelö, vasempaan kierrokseen taipuu kuin koivuvitsa konsanaan... Huoh! Tästäkin selvittiin kuitenkin kehumalla heppaa pienestäkin onnistumisesta, joka onkin hyvä vinkki. Pilleriä pitää muistaa kehua paljon onnistumisista, jotta se tykkää tehdä, pysyy tyytyväisenä ja tietää, mitä siltä halutaan :)
kyllä se on se harjoitusravi sellanen juttu, että täytyy ihan kieli keskellä suuta keskittyä!
...ponia nimittäinen moinen yritys ihmetytti :D

ittelläs on outo tapa kehua heppaa voltilla :D
Tässä välissä vaihdettiin suuntaa ja annettiin heppojen kävellä hetki. Pikku paussin jälkeen jatkettiin samaa tehtävää vastataivutteluineen vasemmassa laukassa. Pilleri tuntui aika jäykältä, ja nyt tuli tosiaan tarpeeseen miettiä hevonen istunnan alle ja herkäksi puolipidätteelle. Pilleri ei halunnut ollenkaan taipua rungostaan, heitti vaan päätään sivulle ja oli ihan että "no en varmaan, tee ihan keskenäsi."  Jennin vinkkien avulla sain kuin sainkin vasemman laukan edes jotenkuten pyöreäksi, joka on kyllä ihan oikea saavutus meille- liian usein sitä jää vaan pitämään ohjaa liian voimakkaasti vastaan, jos hevonen puree kuolaimeen kiinni. Taikasanoja olivatkin "hellitä, rentouta, mieluummin suora hevonen": tosiaan, en voi vetää hevosta vastaan, häviän kuitenkin. En voi jäkittää koko aikaa, vaan täytyy rentoutua, vaikka hevonen vetäisi minkälaisia korkkiruuveja alla. Ja mieluummin annan hevosen olla voltilla suorempi, kuin jokainen ruumiinosa eri suuntaan- kiittäen pienestäkin myötäyksestä saatiin Pilleri pikkuhiljaa tukeutumaan molempiin ohjiin ja hyväksymään taivutus pienen pieniksi hetkiksi kerrallaan. Loppua kohti saatiin jo ihan kokonaisia volttejakin tehtyä rennossa laukassa, jes! :)

Mitähän ihmettä tässäkin taas yritän :p
Vasemman laukan jälkeen hevoset saivat pidemmän kävelytauon (ja ratsastajat juomatauon) ja pitkät ohjat. Pilleri alkoi olla jo vähän hikinen, mutta ei onneksi tuntunut kuitenkaan erityisen väsyneeltä. Kaikki käyntikierrokset saatiin käveltyä ihan rauhassa ja mitään sapelihammastiikereitä kuvittelematta :) Kameramiestäni P kyllä edelleen vähän mulkoili, mutta ei enää tuntunut ollenkaan jännittyneeltä moisesta.
Kävelypaussin jälkeen otettiin laukkaa oikeaan kierrokseen, ja se täytti kyllä kaikki odotukseni- rentoa, letkeää, hyvä rytmi ja ei mitään ylimääräistä sähellystä kummaltakaan meistä. Voltit pysyivät kuin pysyivätkin voltteina, taivutus oli tasaista ja hevonen rentona melkein koko työskentelyn ajan. Jennikin sanoi, että keskity nyt vain omaan istuntaan ja volttien mukaisesti kääntymiseen, kun hevonen tuntuu ja näyttää hyvältä. Mutta. Kun aina on se mutta. Olipa eräs ratsastaja unohtanut ottaa ne ohjansa kunnolla kävelyn jälkeen käteen, ja hevonen kulki pitkänä kuin mikäkin 10-vaunuinen rahtijuna. Ei sitä ratsastaessa oikeastaan tajua, ei kuitenkaan montaa kertaa olla Pillerin kanssa saatu sitä laukkaa koottua hyvään pakettiin ja nyt se kostautui. Niin hyväntuntuinen laukka meni "pilalle", koska en koonnut hevosta itsensä alle vaan annoin mennä pitkänä, luotiviiva jäi varmaan kilometrin päähän. Rentohan hevonen oli, ja se on tärkeintä, mutta olisi kuitenkin ollut kiva työstää, tai edes kokeilla saada se nyt siihen "kouluratsumoodiin", koska se pystyy siihen ihan super-näyttävään laukkaankin, ihan niinkuin se voi myös olla korkeammassa muodossa ravissa ja käynnissäkin. Taitaa jäädä opettajien jutuiksi moiset, pöh!

toisaalta tykkään tästä kuvasta, mutta toisaalta en :P
Pillerille vieras termi: eteen alas.
Laukan jälkeen kevenneltiin vielä loppuravit, aluksi työstäen voltit ja sitten antaen ihan pitkän ohjan ja mahdollisuuden venytellä niskaa alas. P venytteli kyllä hyvin, mutta ravi oli ehkä aavistuksen kiireistä- raippa joutikin siis tässä vaiheessa kentän laidalle, ja heppaa sai vaihteeksi taas rauhoitella hyvään rytmiin. Pilleri tuntui tyytyväiseltä ja siirryttiinkin sitten pian käyntiin, annoin pitkät ohjat ja paaaaljon kehuja, ne Pilleri oli tosiaan nyt ansainnut :)
:D huumoria pitää olla matkassa..!
Tunti oli tosi kiva, ja on mukava käydä erilaisten opettajien tunneilla. Tehtävä oli meille Pillerin kanssa oikeinkin sopiva, koska meille ne taivuttelut on usein vaikeita saada läpi, varsinkin sinne vasemmalle. Nyt jumppailu tuotti tulosta ja kaikessa saatiin myös niitä hyviä pätkiä, eli onnistuttiin kyllä mielestäni ihan kiitettävästi :) Mutta näin yhtä estetuntia ponin kanssa viisaampana, melkein tekisi mieli sanoa, että siirrytään tähän dressageen ihan kokonaisvaltaisesti, sen verta villi poni oli sunnuntain tunnilla taas alla! Mutta siitä lisää sitten ensi postauksessa, kunhan saan kuvat koneelle ja muokattua :)
Oletko sinä enemmän koulu- vai esteratsastaja?
Onko sinun hevosesi tai vakkariratsusi enemmän säikky vai rauhallinen heppu?
 Lukija lukijasta ja kommentti kommentista! :)  
Ja pahoittelut vielä kuvien ylenmalkaisesta paljoudesta- mutta uskokaa, julkaisemattakin jäi nyt monta kivaa otosta! Mieluummin näin, kuin toisin päin, eikös vain? :)

XOXO,
Siiri 

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kuulumisia arjesta

Moikka!
Päädyin nyt julkaisemaan vähän arkisemman postauksen, koska tänään alkaa viikonlopun tallentaminen kuviin ja maanantaina saattekin sitten selailla My Weekend- postausta- eikös se ole aika erikoista, ensimmäinen laatuaan blogissa kuitenkin? :) Maanantain jälkeen tulee ajastettuna tarkemmat tuntipostaukset (muista seurata instagramiani @siirixo_, jos haluat tuntikuulumisia ensitilassa!) lauantai ensin, varmaankin keskiviikkona ja loppuviikosta sitten sunnuntailta. Seuraavan sunnuntain postaus tuleekin muuten sitten ensitilassa, jotta leiripostaukset pääsevät toteutukseen suht. reaaliaikaisena :)
Hevoseton arki on onneksi jo loppusuoralla, viimeksi kävin hevosen selässä maanantaina 6.7, ja siitä on jo ikuisuus. Ainakin siltä se kovasti tuntuu! Tänään tiedossa on pieni annos hevostelua, kun kaverini Johanna tulee koppaamaan minut kyytiin ja kuvaan hänen tuntinsa, jonka jälkeen saankin jo syöksyä kotiin odottamaan alokastani pidennetylle viikonloppulomalle- sen jälkeen voin kuitenkin tuudittautua jo hevostelutunnelmiin ihan täysillä, koska pääsen viimein itsekin ratsastamaan lauantaina ja sunnuntaina, joista oletettavasti jälkimmäinen on estetunti, pitkästä aikaa! :)

Mitään sen erikoisempaa ei hevosrintamalta siis ole vielä kerrottavana, joten ajattelin raottaa vähän ihan arkista arkeani. Ensimmäisenä, ja ehkä tärkeimpänä "uutisena": sain kutsun Tampereen Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeiden ensimmäiseen vaiheeseen, jonne kutsuttiin 955:stä hakijasta 913. Ensimmäisestä vaiheesta karsiutuu, jos on esim. jättänyt toimittamatta todistuksensa, ei ole terveydentilaltaan hakukriteerit täyttävä tai on huijannut hakulomakkeessa kysytyissä turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Eli saavutus tavallaan tämäkin? Testipäivä osui omalle kohdalleni syntymäpäivieni jälkeiselle päivälle, eli suuntaan Tampereelle elokuun 13. päivä. Jännittäähän se aika paljon, mutta n. puolet hakukoemateriaalista on jo aika hyvin sisäistetty ja syöpynyt päähän, ja vaikka olo voisi olla varmempikin kuntotestien suhteen, uskon selviäväni ihan kunnialla.
Jospa se ylioppilaslakki vaihtuisi poliisin suikkaan vielä muutaman vuoden kuluessa?
Sitten jo hyvinkin arkinen juttu: Laurin armeija. Peruskauden tiimellyksessä Lauri ei iltavapaillaan yleensä poistu kasarmilta, mutta viikonloppuvapaat vietetäänkin sitten tiivisti yhdessä. Toisaalta olo on välillä yksinäinen, kun ei voi edes jutella toiselle, mutta toisaalta oma aika tekee ihan hyvää ja on rauha keskittyä nyt tämän hetken tärkeisiin asioihin, eli pääsykokeeseen. Mutta viikonloppuvapaista puheenollen: mikäs sen parempi tapa viettää viikonloppuvapaita, kuin tulla tallille kuvaamaan kahta ratsastustuntia, vai mitä? :'D No ei vaineskaan, en raahaa alokastani pakolla tallille, mutta uskokaa tai älkää, ainakin sunnuntain estetunti tuntui ihan vilpittömästi kiinnostavan- onhan siinä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vaikka ei rynnitäkään pitkin metsiä aseiden kanssa! Ja onhan hevoset, ainakin Pillerin kokoiset, vähän niinkuin jotain panssarivaunuja? Sunnuntaina Lauria kyllä toivonkin kovasti paikalle kuvaamaan, mutta Johannakin saattaa silloin tulla videokameran kera katsomaan, eli oikea superpostaus saattaa olla tiedossa :)
operaatio baretin särmäys
Myös ihanaakin ihanempi siskonpoikani on täällä käymässä, ilahduttamassa arkeani. Olen siis Nooan täti, ja täysin rakastunut tähän pikkupalleroon, joka onkin jo kohta 9kk vanha. Tämä iso poika pääsikin mukaan Kuopion torilla järjestettyihin Kimmo Timosen Stanley Cup- juhliin, ja kyllä oli pojassa asennetta- selvästi tuleva kiekkomies! Pieniä arjen kohokohtia moiset tapahtumat :) Torijuhlassa esiintyi myös lempibändini Reckless Love, ja kamera pääsikin ahkeraan käyttöön kuvatessani heidän keikkansa, sekä tietysti Stanley Cupin esittelyn. Jos joku ei siis tiedä, niin olen intohimoinen kiekkofani ja tämä oli kyllä hieno hetki pienen tytön elämässä, kun Stanley Cup saapuu kotikaupunkiin :) Kuvia keikasta julkaisen myöhemmin Instagramissa ja ehkä myös Facebookissa!

Ihan muutaman hassun päivän päähän sijoittuu pääsykokeiden lisäksi myös Tahkon ratsastusleiri, jolle matkaan siis sunnuntaina 2. elokuuta heti ratsastustuntini jälkeen (eli jo ensi viikolla!). Tahkolla on tuolloin kisapäivä, mutta en usko kisojen olevan enää käynnissä, kun minä sinne saavun- kisat aloitetaan kuitenkin jo yhdeksältä aamulla, ja ratsastustunti voi alkaa vasta neljältä. Intoa puhkuen kuitenkin odotan esteleiriä, ehkäpä päästäisiin hyppäämään itse kisoissa käytettyä kisarataakin :)
Leirille ei tällä kertaa ole tulossa etukäteen ketään minulle tuttua, mutta onneksi tunnen etukäteen tallin henkilöstön, niin ei ole niin orpo olo :) Erityisesti odotan sitä erityistä ryhmähenkeä, joka ratsastajien ja etenkin näin "johonkin erikoistuvien" (= tässä tapauksessa esteistä kiinnostuneiden) joukossa usein muodostuu. Koolla on varmaan jonkinlainen ryhmä rämä, jonka jäsenet rakastavat vauhtia ja pienen pientä jännitystä :) Vaikka olen varmasti leirin osallistujista vanhimpia, en kuitenkaan usko kohtaavani minkäänlaisia ennakkoluuloja tai syrjintää, kyllähän meillä kotitallillakin on kävijöitä ihan eskarilaisista eläkeläisiin asti, eikä ketään katsota pitkin nenän vartta. En tiedä yhtään, montako leiriläistä tänä vuonna tulee olemaan, mutta minusta esimerkiksi viisi per ryhmä olisi aika sopiva määrä- ehtii kokeilla monenlaisia hevosia, ja ehtii tunneillakin tehdä enemmän. Myös opettajalla riittää paremmin aikaa neuvoa kaikkia, jos ratsastajia on tunneilla vähemmän :) Toivon myös pääseväni mahdollisessa ryhmäjaossa vähän korkeampia esteitä hyppävien joukkoon, eli nyt täytyy ekalla tunnilla näyttää mitä on vuodessa opittu!
Tahkon leirit ovat aina olleet kivoja, koska ne eivät ole mitenkään kaavoihinsa kangistuneita- voidaan lähteä hetken mielijohteesta issikoilla yömaastoon tai irtohypyttämään poneja vapaa-ajan aikana. Viime leirillä monet illat menivät kuvia vaihtaessa ja postauksia kirjoittaessa, mutta tällä kertaa ajattelin vähän enemmän panostaa leiriporukan kanssa olemiseen ja jonkun yhteisen puuhan keksimiseen- ehdotinkin jo muutamaa ideaa, ja jo aika perinteikäskin uittoreissu saa varmasti kannatusta, jos hellepäivät osuvat kohdalle! Paljon kaikkea kivaa on siis tiedossa, ja saa taas sen kesän viikon kestävän maistiaisen hevoselämästä- en malttaisi edes odottaa! :) Leiristä tulee ainakin ihan normaalit leiripäivä-postaukset, mutta erikoispostauksiakin saa ehdottaa! :)

Tällaista siis minun arkeni, vähän niinkuin armeijassakin sanotaan: "On kiire odottamaan." Aina sitä haluaisi hypätä viikonloppuun tai vaikka elokuuhun, jotta heppailut olisivat lähempänä- parempi se on kuitenkin elää ihan vain päivä kerrallaan, eikös vain?

Loppuun vielä muutama infoasia:
- Blogiin tulossa bannerikisa, kunhan Tahkon leiri on ohi ja kuvat saatu!
- Toivepostausten äänestystulokset:
   1. My Day, josta tulikin nyt sitten My Weekend
   2. Elämäni hevoset
   3. Kysymyspostaus, toivekuvapostaus
   4. Tallirutiinit- postaus
   5. Valokuvauksesta kertova postaus
   6. Sekalaisia erikoispostauksia, joiden toteutuksesta en ole vielä ihan varma.
Kiitos kovasti kaikille äänestäneille ja mielipiteensä kertoneille! :)
Erikoispostauksia tiputtelen tänne blogiin kerran tai pari kuussa, riippuen vähän postauksesta. Esimerkiksi toivekuvapostauksen ja kysymyspostauksen pitäminen samassa kuussa olisi mielestäni hieman hassua, mutta sitten vähemmän erikoiset postaukset, kuten vaikka valokuvauspostaus voi hyvinkin olla toisen erikoispostauksen kanssa samalla kuulla. Toiveita saa aina esittää kommentilla, eli eivät blogissa toteutuvat toivepostaukset tähän jää! :)

Ovatko hevostelut sinun viikkosi kohokohta?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :) 

Toivotan mukavaa ja toivottavasti hepparikasta viikonloppua kaikille! :) Ehkä se aurinkokin vielä rohkaistuu pilvien takaa meitä vilkaisemaan :)
XOXO,
Siiri

lauantai 18. heinäkuuta 2015

King B

Moikka!
Maanantaina kävin korvaavalla tunnilla, koska en sunnuntaina päässyt tunnin siirryttyä illaksi- mutta oikeastaan, ei näillä kahdella ollut niin paljoa eroa, koska Lotta oli opettajana poikkeuksellisesti myös maanantain tunneilla :) Olin koko päivän ollut varsin huoleton, koska Jenni ja Maiju antaisivat varmaan melkein poikkeuksetta Pillerin, enkä etukäteen tiennyt Lotan istuvan kansliassa... Listaan ilmestyikin Siiri- Bobo ja myönnän järkyttyneeni, pettyneeni, ja melkein etukäteen luovuttaneeni. "Ei Boboa, ei sen kanssa toimi mikään, en minä osaa ratsastaa sillä..." Vitsailin vielä, että ei B:n selän jumit ainakaan parane, kun minä sillä menen... Tällä viittasin siis siihen, ettei B ole koskaan kulkenut kanssani askeltakaan oikein päin, mutta onneksi tällä kerralla siihen tuli kuitenkin muutos, pienin askelin :)
Kaikki postauksen heppakuvat on ottanut Melinda, kiitos!
B on kerran potkaissut minua, kun putsasin sen kavioita, jonka takia varustaminen oli vähän haahuilua ja jatkuvaa hevosen vahtimista, vaikka se onkin nykyään tositosi kiltti. Ilona saikin tulla apuun, kun oli takajalkojen harjauksen vuoro, mutta ei siitä sen enempää, kröhömnhömn... Hevonen kuitenkin sai varusteet ihan onnistuneesti niskaansa, ja kadonneen putsinkin arvoitus ratkesi. Myöhästyttiin vielä Johannan kanssa tunnilta, kun kukaan ei sanonut, että nyt mennään :D Ei pitäisi varmaan koskaan ruveta juttelemaan kenenkään kanssa, kun ei kantaudu korviin sitten kavion äänet pitkin käytäviä- suunnaten ulos kentälle, ilman meitä...
Tämä oli minusta jotenkin kiva kuva :)
Tunnille kuitenkin ehdittiin ihan hyvin mukaan, ja aloitettiin alkukäyntien jälkeen tekemään ravissa pääty-ympyröitä ja siirtymisiä halkaisijalla. Tultiin siis kentän poikki ravissa, ja siirryttiin väh. kolme kertaa käyntiin halkaisijan aikana. Halkaisijalta käännyttiin joko oikealle tai vasemmalle, ja tehtiin siihen päätyyn ympyrä ravissa. B oli tosi kivan tuntuinen, vaikka menikin aika pitkänä- paljon sen ratsastusta katsoneena olen ymmärtänyt, ettei sitä pidä heti yrittää nostaa ylös, vaan antaa vähän lämmetä rennommalla, pitemmällä kaulalla. Tuntui, etten tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä, vaikka olen varmaan sata kertaa kuullut muille kerrottavan niitä ihan samoja ohjeita. Välillä meni hyvin, välillä olin ihan hukassa. Välillä tuntui, että hevonenhan on ihan vanha tuttu, ja välillä taas ihan uudelta, ennenkuulumattomalta kaverilta. Ilonalle selitinkin, että kun B meni hyvin, en tiennyt ollenkaan, mitä tein eri tavalla kuin minuutti sitten, kun ei mennyt hyvin- samoin päin ei minulla ollut aavistustakaan, mitä muutin, kun hevonen nosti päänsä takaisin taivaisiin. Eli en ihan päässyt perille hevosesta, vielä, mutta toivon, että saan koettaa uudelleenkin- koulutunneille siis jälleen uusi mieluisa ratsu! :)
Tämän jälkeen jatkettiin samalla tavalla, mutta ympyrät laukattiin. Laukassa B tuntui ihan hurjan kivalta, ja ymmärsin, miksi niin moni kehuu sitä ja tykkää siitä! Hevonenhan on ihan uskomaton, kunhan sen saa taipumaan läpi ja antamaan vähän periksi- B:kin ymmärsi jutun juonen, kun sitä kehui oikeista asioista. Loppua kohti laukkaaminen ei enää ollut sellaista "käänny, taivu, käänny, taivu" vaan ihan rentoa, eleetöntä ratsastusta ja siitä nauttimista. Sellaisesta tunteesta onkin ehtinyt vierähtää jo hetki, eli kiitos Bobolle siitä ja hyväksynnästä, jonka se minulle ja tavalleni ratsastaa antoi :) Laukkaaminen saikin ratsastajankin jo uskomaan, että ei tämä ole se hevonen, joka se oli silloin, kun sillä viimeksi köpöttelin. Onni levisi koko kehoon, ja Bobokin oli niin tyytyväisen oloinen, että meinasin ihan suorastaan heittäytyä ponin kaulaan vaan halimaan: "Kiitos B. Kiitos."
optinen harha nimeltään raippa kankiohjana? :D
Laukkaamisen ja välikäyntien jälkeen tehtiin edelleen samalla reitillä takaosakäännöksiä käynnissä. Jokainen käännös oli kuin jyrkkä kulma, joka oli tarkoitus kääntää takaosakäännöksen avulla. B osasi kyllä niin paljon paremmin, kuin minä itse, niin se hoiti sitten homman kotiin ihan itsekseen. En minä muuta kuin istunut kyydissä ohjat tuntumalla ja ulkopohkeella kääntäen! Eipä ole taas hetkeen ollut mikään niin helppoa ja vaivatonta, kuningas B on tosiaan kunkku! :)
Loppuun vielä vähän ravattiin molempiin suuntiin, ja B antoi jo pitempiä pätkiä periksi ja rentoutui. Hienosti Bobo myös venytti viimeisillä ympyröillä niskaansa, kun annoin tilaa ja kehuin. Ei tietoakaan siitä Bobosta, joka juoksisi loppuravit päättömänä viiteen eri ilmansuuntaan haluten vain esitellä jonkinlaista kiitoravia, jonka selässä lähinnä toivoi, että joku seinä hevosen pysäyttäisi ja tästä ehjinä selvittäisiin talliin asti. Ehkä minäkin olen tässä vähän kehittynyt, mutta kyllä hevonenkin tuntui paljon rauhallisemmalta ja luottavaisemmalta ratsastajaansa kohden. Ihana, ihana tunne! :) Loppukäynnit käytiin vielä kävelemässä maastossa, ja se oli kyllä kruunu meidän ihanalle tunnille. Oli kaunis ilta-aurinkokin vielä taivaalla, vaikka koko muun päivän oli ollut pilvistä- ehkä se oma ilo tarttui vähän aurinkoonkin :)
Hevonen oli kehunsa ja porkkanansa ansainnut, ja ne se saikin iltaruokiaan samalla mussuttaen. Voi että, olin niin onnellinen Boboa hyvästellessäni- minä oikeasti kehityn ja opin ratsastamaan muitakin hevosia, eikä minun tarvitse enää hävetä silmiä päästäni ratsastaessani jotain muuta heppaa, kuin Pilleriä. Joskus onni on näitä pieniä asioita, ja tällä kertaa tämä onni kantaa kyllä pitkälle! :)
ihan normaali B! :D
Kuvia selatessani mietin, menikö se nyt oikeasti noin, vai eivätkö ne "wow"-momentit vain tallentuneet. Päädyin siihen tulokseen, että parhaat hetket ovat lipsahtaneet kameran ulottumattomiin, mutta voin silti uskoa itseäni, se meni ihan hyvin näin ekaksi kerraksi pitkän tauon jälkeen. Eihän se ollut mitään 90% ajasta rentona, ja loput sitten sitä keskivertoa, ennemminkin 50% rentoa ja 50% kamelointia, mutta silti pidän itseäni ihan oikeutettuna olemaan ylpeä tästä, meistä, ja B:stä! Kaikkea ei yksi kuva, eikä satakaan pysty kertomaan, mutta ehkä seuraavalta kerralta minulla olisi jo enemmän kertova kuva teille näytettäväksi?

Infoan vielä loppuun, että ensimmäinen erikoispostaus on saavuttanut yli kymmenen ääntä, ja se on My Day kuvina, jonka ajattelin kuvata ensi viikon lauantaina tai sunnuntaina (ehkä luvassa onkin My Weekend?), jolloin heppailen seuraavan kerran itse- tuskin teitä kiinnostaa tämän viikon pesäpalloaiheinen viikonloppu? :D En saanut korvaustuntia perjantaille, enkä maanantaillekaan, koska ryhmät ovat tällä hetkellä täynnä, mutta lauantaina on kyllä oikein hyvä päivä, saapahan vähän totutella peräkkäisiin ratsastuskertoihin Tahkon leiriä silmällä pitäen! Mutta katsellaan, saatan kuvata postauksen myös sellaisena päivänä, kun menen tallille ihan vaan olemaan tai kuvaamaan- esimerkiksi ensi maanantaina, kun on Ilonan tunnin aika taas :) Iso kiitos äänestysaktiivisuudesta ja rohkeudesta laittaa myös omia ehdotuksia! On esimerkiksi ehdotettu valokuvauksen ABC-postausta, My Day- videota ja erilaisia kuvapostauksia. Ehdotukset ovat olleet tosi kivoja ja äänestystulokset yllättäviä, olin ihan varma että jokin peruspostaus jyrää ylivoimaiseen "voittoon", mutta tällä hetkellä kakkosena onkin elämäni hevoset- postaus, kintereillään kysymys- sekä toivekuvapostaus. Ne ovat kaikki kyllä mieluisia toteutettavia, eli en valita alkuunkaan! :)

Oletko sinä koskaan kokenut samanlaista muutosta itsessäsi ja hevosessa?
Mikä on lempparisi kouluratsastusliikkeistä?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Pahoittelut vielä kuvien vähän heikosta laadusta, en tiedä mikä kameraa taas vaivasi tällä kertaa! 
Toivottavasti hyvä fiilis tarttui sinuunkin! :)
XOXO,
Siiri

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Valintoja, valintoja...

Heippa!
Eilen pääsin taas hepan selkään, kyllä muuten tuntuu oudolta, kun ei sunnuntaina edes käynyt tallilla! Tunti meni ihan hyvin, ja sain uuden ystävänkin- siitä lisää sitten varsinaisessa tuntipostauksessa :)
Mutta oli minulla oikeaa asiaakin, olen pohtinut minkälaista postausta tänne keksisin- kuukauden erikoispostaukset tekevät paluun, mutta mitä muuta erikoista te haluaisitte? Monessa blogissa liikkuu nyt toivekuvapostauksia, kysymyspostauksia ja muita toivepostauksia, eli nyt haluaisin kuulla mitä te haluaisitte lukea! Kuukauden erikoispostauksen rinnalle (joka on siis kuukauden paras heppa- postaus) olen ajatellut kuukauden lempparit- postausta, joissa siis kerron esimerkiksi lemppariruoan, vaatteen, esineen, päivän, tai vaikka ratsastustunnin. Olisiko se liian lifestyle- juttu oman blogini "imagoa" ajatellen? Itse en oikein tiedä mistään mitään, kun puhutaan lifestylestä- siksi ajattelinkin, että se voisi olla väännetty hevosaiheiseksi versioksi. Äänestäkää ihmeessä, ei mene varmasti minuuttiakaan klikata alla olevasta lomakkeesta mieluisimmat vaihtoehdot tai ehdottaa omaa! Voitte ehdottaa melkein mitä vaan, valokuvaamiseen, hevosteluun, ratsastukseen jne. jne. liittyvää. Kaikki ideat pyritään toteuttamaan, mutta ainakin valmiiksi ehdotetut tulevat toteutukseen suosiojärjestyksessä- voit seurata suosion kehitystä, koska näet myös itse tulokset äänestettyäsi :) Mutta muistakaamme jälleen ehdotella postauksia hyvän maun rajoissa! :)


Ensimmäisenä toteutukseen tulee postaus, joka saa ensimmäisenä yli kymmenen ääntä! Tehdään blogista yhdessä mieluisampi, antakaa ihmeessä mielipiteenne! :)

XOXO,
Siiri

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Onni onnettomuudessa

Heippa!
Nyt ajattelin kertoa teille maanantain extempore- tunnista, oli kyllä mukavaa! Eli maanantaina, jolloin siis yleensä kiiruhdan tallille kuvaamaan Ilonan tuntia, istuin kotona masentuneena Laurin lähdöstä armeijan harmaisiin, tai siis omasta mielestäni kyllä vihreisiin. Ilona kysyi, aionko tulla tallille kuvaamaan, kuten "aina ennenkin"- vastatessani jäin miettimään, haluanko lähteä nyt oikeasti katsomaan, kun muut pääsee ratsastamaan, mielihän siinä vain painuisi vielä enemmän maahan. Vastasinkin sitten, että taidan tulla tunnille mukaan, jos vain mahdun, mutta varautuisin kyllä myös kuvaamaan. Siitäpä se sitten lähti, Ilona tuli koukkaamaan minut kyytiin ja kuudelta oltiin jo tallilla kärttämässä lupaa osallistua viimeiselle tunnille näin jälki-ilmoittautujana.
Jenni antoi kuin antoikin luvan osallistua, ja sain vielä pyynnöstäni Moken tunnille. Pilleri oli jo merkattu listaan eräälle toiselle, mutta se saattaisi vaihtaa vielä ratsastajaansa, koska tämä oli uusi kävijä Rauhalahdessa, eikä esimerkiksi pituudesta ollut tietoa. Jenni siitä minulle vinkkasikin, että saatat vielä saada senkin, jos ratsastaja onkin esimerkiksi pienikokoinen. Onhan se aika veikeää, että opettajat ihan sanomattakin tietää, mitä sisimmässäni toivoisin, ja siitä sitten vielä sanovatkin, että en ole toivoani vielä menettänyt, haha :)
Mokke oli käynyt yhdellä tunnilla ennen omaani, eli vielä se ihan virkeänä odotteli makupaloja ja jotakuta paijaamaan, kun saavuin sitä harjailemaan. Poni oli tosi puhdas, olihan se jo kerran harjattu, eli siirryin änkeämään sille sen ratsastusloimea, jota en ole koskaan aiemmin edes yrittänyt sille tunkea. Loimi oli ties minkälaisella mutkalla ja kierteellä, mutta onneksi tiedän loimista sen verran, että osasin purkaa sen paloiksi ja laittaa pala kerrallaan ponin selkään. Loimi näytti liian pieneltä edestä ja liian suurelta takaa, mutta kyllä se siihen jotenkin jäi paikoilleen, sitten vaan satula selkään ja menoksi!
Ja tietenkin, ensimmäisinä sanoina kentälle kävellessäni: olin laittanut sen loimen liian taakse, mutta vaikka kuinka mietin, mitä varten yksi tarra on kiinni kaulakappaleessa, en keksinyt että se olisi kuulunut niskahihnaan. Haha! No, mentiin vähän eriskummallisella varustuksella sitten tällä kertaa. Ei se tuntunut ponia haittaavan, ja puolustuksekseni en ole ainut joka loimen kaiken järjen mukaan on ponille ihan samalla tavalla asentanut- ensi kerralla sitten tiedän paremmin :)
ranteet suorana ja silleen!
Tunnilla oli taas mukana Cromi, niin tehtiin ihan perusjuttuja, ettei Cromille tulisi "liikaa kaikkea" kerralla, kaverien läsnäolo kuitenkin jo on sille aika hämmentävää näin ensimmäisten tuntien yhteydessä. Aloitettiin tekemällä ympyröitä taivutellen käynnissä, ihan kuin sunnuntainakin. Mokke tuntui ihan hyvältä, mutta aika epäaktiiviselta, jotenkin tahmealta liikkumaan tuntuman ollessa napakka. Niinhän siinä sitten taas kävi, että ohja piteni pitenemistään kunnes ponin pää roikkui suurinpiirtein maassa ja opettaja huomauttaa, että lyhennähän niitä naruja. Mokke on vähän kuin Jespe, edestä ei voi ottaa, ennen kuin on jotakin mitä ottaa pois- eli hepan täytyy edetä ja polkea takaa, jotta sitä voi ruveta ratsastamaan ollenkaan edestä.
jääköön tämä ilme vain Jennan ja minun väliseksi salaisuudeksi..
Paljastan sen verran, että duckface ei kuulu ratsastuskentälle :D

Ravissa ohjasongelmakin helpottui, kun poni liikkui aktiivisemmin eteen ja työstettäväksi saatiin, ainakin minun mielestä, ponin toiseksi paras askellaji. Ympyröitä tein yleensä kaksi peräkkäin, koska ponin taivuttelu tuntui kovin vaikealta- pää heittäytyi sivulle, mutta muu kroppa meni omia menojaan ihan suorana. Ensimmäinen ympyrä kului siis yleensä siihen, että poni oli ohjan ja pohkeen välissä, sillä uralla, millä halusin. Toinen ympyrä sujui aina paremmin, ja siksi niitä teinkin useamman, jotta saataisiin homma pikkuhiljaa toimimaan myös ekalla yrittämällä.
Tässä välissä vaihdettiin suuntaa ja minua pyydettiin pysähtymään ja vaihtamaan hevosta Pilleriin. En nyt halua ruveta syitä erittelemään, mutta onni onnettomuudessa, vaikka Mokke olikin hyvä, oli Pillerin selkään ihana nousta- lähdin tallille kuitenkin hakemaan piristystä, ja sen parempaa piristystä ei olekaan, kuin Pillerillä ratsastaminen ja sen kanssa puuhailu. Jatkoin siitä sitten jalustimet säädettyäni ravissa samaa, mitä oltiin äskenkin tehty, ajatellen, että kylläpä sitä äkkiä tottuu hevosen askellukseen, koska Moken jälkeen Pilleri tuntui aivan jumalattomalta maantielaivalta, vaikka normaalisti se tuntuu juurikin siltä "normaalilta", ja helposti istuttavalta. Onneksi tässäkin sopeutumisprosessissa meni ehkä kolme minuuttia, jonka jälkeen tämä tuttu askellus olikin jo selkärangassa ja kaikki oli siinä tutussa rytmissään.
harvinaisen kevyen näköinen peräpää!
Pilleri tuntui tosi hätäiseltä, se vaan ravaili pää viidentenä jalkana minne sattuu. Hetki meni rauhoitellessa ja vakuuttaessa, että minä se vain, tuttuja ollaan, enkä tee mitään pahaa. Ympyröitä oli Pillerinkin kanssa parempi tehdä useampia kappaleita, ensimmäinen kului tahtia hakiessa ja toinen sitten rentoutta ja taivutusta. Eikä siinä minusta mitään vikaa ole, hyvä vain, että saa edes jollain keinolla hepan kuulolle, joutuu ympyröitä sitten tekemään kaksi tai viisi. Otin avuksi myös siirtymiset pitkällä sivulla, sekä avotaivutuksen toisella, vaikka olisin voinut tehdä muitakin liikkeitä- niitä se nyt tuntui tarvitsevan. Pian P onneksi rauhoittui ja keskittyi tekemiseen, esitellen mukavan pitkää askelta rennolla niskalla, kuunnellen ja tahdikkaasti tehden :)
Let's mennään, sanoo Pilleri :p
Sitten pääsinkin jo siihen lempihommaan, eli laukkaamiseen! Pillerin kanssa on vaan niin kiva laukata, se on helppoa ja vaivatonta, rytmikästä ja niin hyvin säädeltävissä. Aloitettiin siihen meidän parempaan suuntaan, eli oikealle, ja vau, hepan energiat meni oikeaan osoitteeseen ja laukka oli toisinaan ihan tosi superia- pääsin kiittämään jokaisella ympyrällä, ja se tuntui kyllä varmasti molemmista hyvältä :) Vasempaan kierrokseen Pilleri vähän karkasi ulkoapuja vasten, mutta se on meille se vaikeampi kierros- työtä, työtä ja vielä kerran työtä vain, niin kyllä se lähtee siitä sujumaan. Vasempaan kierrokseen Pilleriä täytyy muistaa kiittää kaikesta mahdollisesta, pienestäkin myötäyksestä jommalle kummalle ohjalle, koska siitä se lähtee sitten työskentelemään mielellään myös vaikeampaan suuntaansa. Loppuun saatiinkin jo ihan hyviä laukkapätkiä sinnekin, vaikka välillä pää nousi kohti korkeuksia ja tahti kiihtyi- selitetään se vaikka sillä, että ponilla taitaa olla pikkuisen formulaa veressään.
ponia voisi ylistää vaikka maailman loppuun asti :)<3
Laukkojen jälkeen vielä ravattiin ja tehtiin sulkutaivutuksia pitkällä sivulla. Minä en tainnut kuin kerran yrittää sulkua ja luovutin sen homman sitten muille, koska Pilleristä oli tullut taas yksi höyryveturi joka vaan halusi mennä, mennä ja mennä. Keskityin hevosen saamiseen takaisin istunnan alle, vaikka sallinkin ponnekkaan etenemisen- kehuja siitä saatiinkin, miten hyvä ja pitkä, venytetty askel Pillerillä oli, kun se sai venytellä myös niskaansa niin alas, kuin vain halusi :) Fiilis oli hyvä ja on aina kiva saada kehuja, varsinkin tällaisen tunnin jälkeen, jonka lähtökohdat olivat aika erilaiset, mihin olen tottunut. Kuitenkin, loppu hyvin ja kaikki hyvin, iloisilla mielillä poistuin kotia kohti ja hetkeksi unohdin jopa ikävöiväni armeijan urhoani. Hevoset tekee ihmeitä!
Kiitos Jennalle (maanantain kuvat, harmaat ratsastushousut) ja Laurille (sunnuntain kuvat, tummansiniset ratsastushousut) postauksen kuvista :) Ja pahoittelut samalla maanantaina otettujen kuvien mössöisyydestä, kentän ollessa osittain auringossa ja osittain varjossa oli valotuksien löytäminen varmasti vaikeaa, eikä kuvien vaihtaminen Facebookissa tee niille yleensäkään kunniaa- mutta kyllähän niistä selvää saa! :) Sunnuntaina en välttämättä pääse ratsastamaan, koska käyn Laurin kasarmilla läheisten illassa, enkä ehdi käydä tallilla jos tuntiani taas siirretään. Mutta jos en sunnuntaina pääse, osallistun maanantain tunnille jos suinkin mahdun! Seuraavakin sunnuntai menee vähän samoissa merkeissä, koska minulla olisi peli Mikkelissä, mutta sinne lähteminen on vielä vähän epävarmaa- saa siis nähdä, milloin seuraavan kerran nousen hepan selkään! Toivotaan kuitenkin, että mahtuisin maanantaille tai vaihtoehtoisesti perjantain estepainotteiselle mukaan näiksi kerroiksi, kun en sunnuntain tunnilleni pääse :)
maailman paras! <3
psst. Lotta lupasi estetunteja oikein useimpia peräkkäin, kunhan saadaan eka estetunti järjestymään, eli innolla odottelen! Jos joku kokeneempi kamerankäsittelijä ja hevosia ennenkin kuvannut tätä tekstiä nyt lukee, niin olet enemmän kuin tervetullut joko oman tai minulta lainaksi saadun kameran kanssa kentän laidalle erityisesti noiden estetuntien aikaan! :) Ja hoi te bannerintekijät siellä jossain, jos Pillerillä pääsen tässä hyppäämään ja tulee hyviä kuvia, niin varautukaa uusiin tilauksiin- tai ehkä jopa bannerikisaan! :)

Miten usein sinä käyt ratsastamassa?
Oletko sinä joutunut vaihtamaan hevosta kesken tunnin?
Kommentti kommentista, lukija lukijasta! :) 
 

XOXO,
Siiri