maanantai 25. toukokuuta 2015

Länkkäriohjien pahamaineinen paluu

Moikka!
Pahoittelut taas hiljaisuudesta, on ollut niin paljon kaikenlaista tapahtumaa ja kuvien muokkaus kuvapostausta varten on ollut erittäin, erittäin hidasta. Mutta koska kuvapostauksessa kestää vielä hetki, niin otetaan tähän väliin eilinen estetunti! :)
Pakko myöntää, että alkaa jo vähän naurattaa tämä, miten paljon osaan jännittää  "uusia hevosia". Eilen oli onneksi kuitenkin sellainen päivä, että Lotta piirsi meille radan ja sillä aikaa kun me rakenneltiin sitä, Lotta jakoi hevoset, eikä itse tarvinnut miettiä kenellä haluaisi mennä. Kumma kyllä, jotenkin maagisesti, Lotta yleensä laittaa minulle sen, jonka haluaisin- siispä kuten halusin, myöskin sain, Rasmuksen tunnille :)
Rasmuksesta en ole täällä blogissa päässyt esteratsuna puhumaan, koska viime kerrasta sen kanssa on jo tosi pitkä aika. Koulua olen sen kanssa kyllä mennyt muutaman kerran bloginkin aikana, mutta Rasse on silti aika kaukana käsitteestä "tuttu" tai "vakioratsu". Nyt oli kuitenkin aika pestä meidän kasvot esteratsukkona epäonnistuneiden kisojen (2012) jälkeen ja se me ainakin minun mielestä tehtiin!
Rakenneltiin tarhan puoleiselle pitkälle sivulle kahden esteen linja 9,5m välillä ja toiselle kolmen esteen sarja yhden askeleen väleillä (6m). Linjalla oli pysty ja okseri, ja sarjalla kolme ristikkoa, joista viimeisestä sai halutessaan myös okserin. Minua jännitti vähän pomppaako Rasmus linjan välistä pois, kun se on joskus niin pukannut tekemään, jos ei ole topakkana, mutta onneksi rohkaistuin ratsastamaan sitä esteille ja niiltä pois parhaani mukaan- muuten oltaisiin ainakin kerran menty okserista ohi ihan varmana, vaikka nytkin kolautin jalallani johdetta- mutta siitä kohta lisää.
Aloiteltiin tunti ihan vaan ravailemalla, yritin saada Rassea lähinnä irti kuolaimesta, kun se napsi siitä vähän väliä kiinni, eikä mistään meinannut tulla mitään. Päätinkin sitten tehdä paljon ympyröitä, ja jättää välillä sisäohjan roikkumaan ihan löysäksi (johon se siis tarrasi), koittaen kääntää pelkillä ulkoavuilla. Tämä temppu toimikin ihan hyvin ja pian R hyväksyi molempien puolien ohjasavut kiitettävästi, ainakin verrattuna lähtötilanteeseen!
Otettiin ravilämppään mukaan myös "puomiviuhka", jossa kolmoissarjan okserin puomit oli levitetty viuhkaksi ja tarkoitus oli siis ratsastaa ravissa ympyrän uralla puomeista yli. Rasmuksen kanssa päästiin ihan hyvin puomeille, mutta viimeisestä melkein poikkeuksetta puoliksi ohi, kun en jotenkin vaan osannut taaskaan kääntää tarpeeksi tehtävän "keskellä", mikä olisi siis tietenkin ollut välttämätöntä, jotta puomille olisi voinut osua. Sai siinä jo aloitella vähän virnuilemaan itselleen, kun ei heppaa osaa edes kääntää... No mutta, ei lannistuta moisesta vaan jatketaan pystypäin eteenpäin!
Ihana R :)♥
Laukkalämmittelyihin otettiin "hyppyjä" maapuomille, myöskin ympyrän uralla. Tarkoituksena oli siis vähän mallailla oman hepan askelta puomille, jotta esteillekin olisi helpompi ratsastaa hyvät paikat. Ei me Rasmuksen kanssa mitään ihan älyttömän typerää tehty (ja osuttiin puomiin joka kerta!), mutta ei me ihan täydellistäkään suoritusta saatu. Oli etu- tai takajalkojen väliä ja liian kaukaa lähdettyä, raville tiputettua ja ties mitä muuta tarjousta, kun minä en osannut muuta kuin ohjata ja odottaa- ratkaisuja, ratkaisuja, ratkaisuja, sekä kykyä tehdä niitä, kiitos!
Harjasta kiinni ja A-PU-VA!
Hitaasti sisään, kaukaa ulos?
Sitten olikin aika itse hypyille. Aloitettiin tämäkin "helpotetusti" ristikko-ristikko linjalla, joka sujui... no, vaihtelevasti. Ensin tultiin ihan okei, mutta liian hitaasti sisään, jolloin Rasmus jäi vähän hukkaan väliin, johon oli tarkoitus ottaa vain kaksi askelta, mutta matkaa esteelle oli vielä vaikka kuinka. Toisella sitten niin vauhdikkaasti sisään, että kuskikin jäi jälkeen, mutta jälkimmäiselle hyvä hyppy! Tasapaino näiden väliltä piti sitten löytää, ja jälkimmäisen esteen noustessa okseriksi se löytyikin, koska tajusin, ettei me sieltä selvitä ulos, jos en nyt ratsasta huolella ja hyvin.
Ilmeellä mennään ja vinossa istutaan!
Mun lempparikuva!
Ensimmäinen yritys linjalle ristikko-okseri meni oikeastaan ihan hyvin, uskalsin ratsastaa hyvin sisään, ja vaikka Rasmus yrittikin hakeutua oikealta okserin ohi, pidin sen estevälissä ja päästiin yli okseristakin. Toisella yrittämällä tultiinkin sitten niin hassusti sisään, että menetin ohjasotteen ihan täysin ja sain lepattavilla kyynerpäillä ohjastuntuman esteelle pelastettua- ei ehkä tyylipuhtain tapa, mutta toimii edes välttävästi! Kolmannella kerralla Rasmus oli itsekin jo niin innoissaan, että ei tarvinnut enää pukata hurjaa vauhtia eteen estevälissä, vaan sai vain ihmetellä ja odotella hyppyä, joka oli kyllä hyvä tunne monen vähän pieleen menneen yrityksen jälkeen! :) Tuolla kerralla okserilla oli korkeutta peräti n. 75cm (konsultoitu kahta ihmistä ja päädytty keskiarvoon:D), joka oli varmaan kisojen jälkeen taas korkein loikka hetkeen- istunnasta päätellen moiset estekorkeudet on ihan ennenkuulumaton juttu... :D P**kamyrskyä odotellessa.
LOL. Löydä kuvan ratsastajasta 204947593 virhettä!
Salainen mielihaluni paljastui: tykkään näköjään väännellä päätäni kuin pöllö.

ddiih...
ja tässä tuon kaukaa lähteneen ristikkohypyn jälkeinen "OHJAT OHJAT OHJAT ÄKKIÄ TUNTUMALLE"-leiskautus.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Teen siis molempia.
Ei oteta mallia sitten tästä, eihän?!

Seuraavaksi siirryttiin hyppäämään sarjaa, joka meni kyllä aika... vauhdikkaissa merkeissä, kröhömnhömn... Joko lähdettiin tosi kaukaa ekalle, jolloin tuli "kiire" jälkimmäisille, tai sitten tultiin vähän hitaasti, jolloin tuli sitten kiire siinä mielessä, että askeleeseen piti saada pituutta ja vähän äkkiä. Rasmus kuitenkin toteutti pyyntöjä tosi hyvin, vaikka ennen estettä- pakko myöntää- se en ollut minä, joka määräsi vauhdin. Sarjavälissä R kuitenkin kuunteli minua ja otti kiinni edes pikkuisen, jos sille oli tarvetta. Poni saikin kehuja jokaisen suorituksensa jälkeen tällä tunnilla, ja se tuntui jättävän hepalle hyvän mielen ja R tuntui tyytyväiseltä, vaikka ratsastaja olikin toisinaan eri mieltä sen tarjoamista vauhtivaihtoehdoista sun muista pikkujutuista- esimerkiksi siitä, että mites ois jos laukattaisiinkin tässä odotellessa muiden päälle, eikä käveltäisi rauhassa ympyrällä? ;)


All in all, tunnista jäi ihan hyvä fiilis, vaikka löytyy jälleen omassa ratsastuksessa paljon korjattavaa. Paljon tajuaa vasta kuvia katsellessa- sukeltamisen minä kyllä "tunsin" itsekin, mutta noin pitkästä ohjasta ei ollut aavistustakaan. Kai minä voisin sitä vähän vierittää myös sen seikan harteille, etten ole Rasmuksella tosiaan ratsastanut sitten viime vuoden metriäkään- ei siis ihmekään, etten ihan tiennyt, mikä on sopivaa ja mikä liikaa tai liian vähän. Ylpeä saan kuitenkin olla siitä, että tajusin niitä virheitä tunninkin aikana ja ratsastin asioita jo silloin kuntoon- esimerkiksi se linjan ratsastaminen parani huomattavasti toistojen myötä. Suurin asia minulle tässä tunnissa oli kuitenkin se, että minä uskalsin tehdä asioita, vaikka hevonen oli vieras ja uskalsin alkaa luottamaan ihan koko sydämelläni juuri siihen hetkeen ja onnistumiseen. Lotallekin totesin tunnin jälkeen, että onneksi päätin siinä linjalla silloin, kun R yritti karata välistä pois, että vaikka kynsin ja hampain yli okserista tai ei tule kesää. Tosiaan hyvä juttu, että tein sen päätöksen, muuten saatettaisiin olla molemmat mukkelismakkelis esteen seassa- R tarvitsee ratsastajan tukea, vaikka onkin itse aika varma ja laadukas suorittaja. Siitä olen tavallaan iloinen, että en nyt tyytynyt siihen, mitä R tarjosi, vaan tein niin, miten minusta tuntui hyvältä. Esimerkiksi laukkaa kokosin, kunnes tuntui hyvältä ja rauhalliselta jatkaa eteenpäin. Raviakin hidastin ja taivuttelin, kunnes heppa tuntui rauhalliselta ja tyytyväiseltä, ja lähdin vasta sitten suoralle uralle, koska siellä se usein kiihtyy. Jos heppa lähti omia aikojaan laukalle estettä kohti, pysäytin sen ja annoin laukka-avun itse. Se on oikeastaan aika harvinaista, että sellainen asia, joka saa minut jännittämään, ei lamauta minua missään vaiheessa- vaikka kuinka jännitti, ylittyykö okseri, sain päätökseni avulla vaikka kynsin ja hampain esteelle onnistuneitakin hyppyjä. Hyviäkin asioita siis oli, vaikka oli myös räikeitä virheitä!
Kuulostaa varmasti varsinkin osaavamman yleisön korvaan tosi tyhmältä, mutta siitä minä olen iloinen.
Mistäs sitten olen vähän vähemmän iloinen? No, tuo länkkäriohja, joka pääsi otsikkoonkin asti, on mielestäni aika surkuhupaisa juttu. Surullista siinä mielessä, että pitäisi uskaltaa pitää ohjat kädessä, vaikka hevonen olisi edestä raskas ja juoksisi alta pois, mutta vallan huvittavaa taasen siinä, että sama virhe oli viime viikolla Jespen kanssa- pitäisikö vaihtaa lajia lännenratsastukseen? Eniten ehdottomasti harmittaa se, että jäin vain vetämään ennen estettä, jos apu ei mennyt läpi, vaikka olisi pitänyt hellittää ja antaa hevosen itse ymmärtää- Rasmus vaan kuumuessaan pukkaa kuuroutumaan pidätteelle ennen estettä, vaikka sen jälkeen kuuntelee kyllä erittäin hyvin. Se oli mielestäni ehdottomasti räikein ja kaduttavin virhe tällä tunnilla, ei suinkaan nuo naurettavat kyynerpäät, joilla yritin ohjaa keriä tuntumalle. Muutamalla varmaankin syyhyäisi sormet tulla sanomaan tuosta käden asennosta jotain, mutta voi kuulkaa, kyllä minä näen, ymmärrän ja tiedostan sen itsekin. Ei se haukkumalla parane! Säästäkää siis sananne ja pitäkää mölyt mahassanne, en minä tahallani tee typeryyksiä hevosen selässä- virheitä sattuu jokaiselle, ihan jokaiselle meistä. Anteeksi siis siitä, että olen vain ihminen tälläkin kertaa.
kuolaimen oma show :p
Kävin myös tänään, eli maanantaina tallilla, ja kaverini Ilona menikin myös Rasmuksella. Olin jo eilen näitä kuvia katsoessani ihmetellyt, miten Rasmukselta pullahtaa kuolain ulos suusta vasemmalta puolelta, vaikka ohja olisi löysänä- tosin tietty se näkyy myös ohjan ollessa tuntumalla. Pohdin kuvia katsoessani ihan kauhuissani, että onko käteni noin jäätävän kova, mutta onneksi huomasin saman ongelman nousevan esiin jo kuolainten laitossa- ne vain menevät noin. Herra tietää miksi, eivät ne liian leveiltäkään Rasmuksen suuhun vaikuta. Yritin niitä korjailla tänään Rasmuksen laitossa auttaessani, mutta aika äkkiä ne taas muljahtivat tuolla tavalla "vinoon". Voivatko suitsien puolet olla eripituiset "kuolainhihnoissa", joka moisen ilmiön aiheuttaisi? Vai ovatko kuolaimet liian isot sille? Vinkkejä niiden korjailuun ensi kerralle saa antaa ja kokeilen mielelläni, onhan se varmasti hevoselle mukavempaa, jos kuolain pysyy oikealla paikallaan!
kehuja huippuhepalle <3 tässäkin tuo kuolain "repsottaa", vaikka ohja on löysä :o
Loppukevennys: kirjaimellinen sellainen.
Tässä siis oli tarkoitus ottaa loppuraveja, mutta minulta meni kolme ympyrää laukaten...
Ja ei, ei ollut ihan noin hauskaa, kun ei saanut heppaa jarruttamaan! :D
Tykkäätkö sinä sarjaesteistä?:)
Kommentti kommentista & lukija lukijasta! :)

Pitkästä aikaa taas hyvänmielen estetunti, ihanaa <3 Kiitos Rasmus <3
Kiitos kaikista kuvista Jennalle, ja pahoittelut kameran oikutteluista tarkennuksen kanssa! :) Toivottavasti ehdin taas pian kirjoitella teille, ideanpoikasta olisi ainakin mielipidepostaukseen ja kuvapostauksia on kaksin kappalein työn alla! Eli ensi kertaan taas :)

XOXO,
Siiri

tiistai 19. toukokuuta 2015

Ponit jälleen kehissä, mutta taidot hukassa!

:3
Moi, pitkästä aikaa taas ratsastuksen merkeissä! :)
Pieni varoituksen sana jo tähän alkuun: kuvia on paaaaaljon, ja osa niistä on palanut vähän puhki- toivottavasti niistä kuitenkin saa jonkun tolkun tunnin kulusta! Sunnuntaina pääsin liian pitkältä tuntuneen kahden viikon tauon jälkeen taas hepan selkään, ja kuten vähän arvasinkin, tiedossa oli koulutunti ja ponipoika-Jespe jälleen uljaana ratsunani :) Viimeksi meillä meni tosi kivasti, ja olin ylpeä niin itsestäni, kuin ponistakin, mutta nyt jäi kyllä parantamisen varaa vähän jokapuolelle.
J tutkaili maata useampaan otteeseen pitkillä ohjilla kävellessä :D hassu poni!
Päätin keskittyä tunnilla siihen, etten nojaa taakse ja pidän ranteet oikein päin. No, kun johonkin niin kovasti keskittyy, tuntuu ohjat valuvan käsistä ja poni pääsee tepastelemaan täysin alitemmossa pitkänä kuin kameli. Näin jälkeenpäin sitä tajuaa niitä virheitä kymmenittäin lisää, kun tunnin aikana tajusi vain sen alitemmon ja ohjastuntuman epätasaisuuden. Oli ongelmaa jalan paikalla, ongelmaa taivutuksessa, ongelmaa apujen läpisaannissa ja, no rehellisesti sanoen, vähän kaikessa muussakin. Ongelmaa oli kuitenkin eniten omassa suhtautumisessa siihen, ettei poni tuntunutkaan niin helpolta kuin viimeksi: "ei tää poni nyt vaan halua tehdä ravissa hommia." Niin varmaan, tai sitten sinä et vaan osaa vaatia! Tunnilla ei onneksi tehty mitään erikoista, vaan ihan perusjuttuja pääasiassa ympyröillä, eli ei tässä kummankaan taitotasoa ylitetty millään lailla- toinen meistä vaan unohti, mitä pitää tehdä ja miten. Ponihan siinä meni sitten ihan hämmennyksiin, kun ratsastajalla ei ollut missään vaiheessa oikein itselleenkään selvänä, mitä pitäisi tehdä ja miten.
Lauri otti kyllä taas kivoja kuvia, kiitos siitä Laurille! :)
Ai mitennii puristan istunnalla? :p
Avot onnistuu Jespeltä vaikks silmät ummessa!
Käynnissä kaikki oli vielä ihan okei, tehtiin avotaivutuksia ja voltteja. Jespe tuntui ehkä hitusen jäykältä ja vastentahtoiselta- kovin J jännitti seitsemän muun ratsukon läsnäoloa, joista yhtä piti vielä erityisesti väistää, ettei tule "tappelua". Jespe kyllä luottaa ratsastajaan, mutta nyt se tuntui olevan hieman varuillaan, en sitten osaa sanoa tarkalleen, että miksi. On se kuitenkin kentälläkin jo tunteja mennyt, eikä sää ollut mitenkään erityisen tuulinenkaan. Onneksi poni kuitenkin ajoittain keskittyi vain minuun ja tehtävään, ja saatiin muutama tosi hyvänkin tuntuinen pätkä, erityisesti avotaivutuksissa, sinne sekamelskan ja alisuorittamisen keskelle. Avoissa olisin saanut kyllä poikittaa välillä enemmän, mutta silloin kun itse keskityin ja vaadin, vaikka poni kuinka kiemurteli alta pois, sujui homma hyvin ja tuntuikin yllättävän helpolta- hyvä että edes jokin oli tälläkin kertaa helppoa! :P
yksi suosikkikuvistani tunnilta! :) omassa istunnassa taas vaan aika paljon sanomista, mm. surullisen kuuluisa takakeno,
istuminen liikettä vasten ja lentohärpäkkeet (=varpaat) :p

löysä länkkäriohja :P
Ravissa homma oli suurimmaksi osaksi ihan sekaisin ja hakusessa, vaikka yleensä ravi on ollut Jespen kanssa ihan ylivoimaisesti vahvinta suorittamista. Tehtävänä oli tehdä avotaivutukset vielä aluksi käynnissä, mutta ravata muuten ja tehdä keskiympyrä ravissa. Taivutukset, pohkeet, puolipidätteet- mikään ei tuntunut menevän läpi. Olin hävittänyt kaikki ratsastustaitoni kahdessa viikossa! Lottakin sanoi monta kertaa, että "ota ohjat käteen, nyt ratsastat ihan länkkäriohjalla.", "jalat kiinni, aktiivinen ravi" ja muita ihan perusjuttuja minulle miljoona kertaa tunnin aikana. Ohjaa keriessä Little J hämmentyi entistä enemmän ja juoksenteli apuja karkuun kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Ajattelin kuitenkin eteen, enkä taakse, jotta olisi jotain mistä ottaa kiinni, jos se puolipidäte vaikka menisikin läpi, mutta kamelointi senkuin jatkui- mikään vinkki tai temppu ei tuntunut tehoavan, ja minulta rupesi jo itseluottamuskin karisemaan. Miksei tämä nyt toimi? Miksei mistään tule mitään? Mitä teen nyt väärin? Mutta ponille pojot siitä, että yritti parhaansa ratsastajan säätäessä ties mitä! Saatiin tosi kivaa ja rentoa avotaivutuspätkää ravissakin, vaikka ympyröillä ei tuntunut sujuvan ei sitten yhtään mikään, varmaankin siksi, että rauhoituin siinä aina keskittymään vain siihen yhteen liikkeeseen ja niihin apuihin, joita siihen tarvitaan. Luulen vähän, että järkytyin itse niin kovin siitä, ettei J ollutkaan sellainen, kuin viimeksi, että rupesin sitten tekemään liikaa juuri yksinkertaisten asioiden kanssa, kuten vaikka ympyrää ratsastaessani. Tästä poni sitten tietenkin hämmentyi, eikä tiennyt enää mitä tekisi, kun apuni olivat niin ristiriitaisia ja voimakkaita. Peiliin katsominen on taas paikallaan, mutta onneksi poni antoi virheet anteeksi. Ennen laukkaa otettiin pieni hetki käyntiä ja siinä ehti vähän nollata omia ajatuksia- onneksi! :)
Jespe on niin söpö :3
upea J <3
Laukka olikin päivän onnistunein askellaji, tosin ihan tositositosi suureksi yllätyksekseni- viimeksi ravi oli se seitsemäs taivas, nyt laukka oli avotaivutusten lisäksi ainut juttu, jossa onnistuttiin. Laukkaa työstettiin ihan vaan keskiympyrällä, ja ajattelin niin paljon eteen, kuin vaan ponista irti sain- viimeksi se laukka kaatui siihen, että tyydyin Jespen tarjoamaan alitempoiseen, laahaavaan laukkaan. Nyt irrottelin pari ympyrää ihan kevyessä istunnassakin, ja ponia sainkin jo viimeisille ympyröille ihan kivasti työstettyä muotoon ja astumaan itsensä alle hyvin- saatiin aikaan jopa liitovaihe! :D  Että jos jostain olen iloinen tässä tunnissa, niin siitä, että korjasin sen virheen, jonka viime tunnilla tein :)
pienen pieni formula :)
vroooom....!
No, ilman virheitä ei kuitenkaan voi koskaan oppia. Nyt tehtiin niin roppakaupalla virheitä, eli ensi kertaan voi parantaa ihan reilusti, jolloin saa taas hyvän mielen onnistuessaan- pohjalta on helpompi nousta ylemmäs, ei ihan nappiin menneestä tunnista olekaan niin helppo parantaa ensi kertaan! Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu, kuvia katsellessa huomaa ne hyvätkin hetket ja edes pienenpieni hymynkare käväisee kasvoilla :) Ensi kerralle Lotta lupaili estetuntia, mutta sitä seuraavalle koulutunnille sitten viimeistään ihan kunnolla "kissa pöydälle" ja nämä virheet maton alle :)
loppuun vielä tietenkin loppuravit molempiin suuntiin, poni oli saanut laukasta vähän askeleelleen pituutta ;)
kyllä se ravikin siitä onneksi sitten parani ja muuttui rennommaksi, eli hyvillä mielin lopeteltiin :)
taputukset poni oli kyllä todellakin ansainnut, niin yritteliäs herrasmies! :)
Pahoittelut vähän down- fiiliksellä kirjoitetusta postauksesta, seitsemän pistettä jäi enkun laudaturista (jota siis lähdin korottelemaan eximiasta), yksi piste puuttui psykologian "magna cum laude approbaturista" eli M:stä. Erityinen pohjanoteeraus oli äidinkieli, josta olen saanut läpi lukion tosi hyvää arvosanaa, nyt napsahti sitten C. Masentaa ja kismittää, enkä tiedä pitäisikö lähteä uusimaan vai ei. No, niin tai näin, valkolakki tulee näilläkin arvosanoilla ja toivottavasti jo sitten YO-juhlissa pystyy hymyilemään ja antaa itselleen anteeksi tämänkin pohjanoteerauksen :) On tässä nyt kuitenkin tapahtunut hyviäkin asioita, sain kivoja kesätöitä ja YO-juhlien valmistelut ovat ainakin minun osaltani hyvällä mallilla. Eniten odotan silti YO-kuvien ottoa Pillerin kanssa :)♥
Kyselkäähän kysymyspostaukseen vielä, kysymyksiä tullut vasta 11 ja lisää tarvitaan! Tulossa tässä lähiaikoina myös kuvapostausta heposista jo aika kesäisissä maisemissa toissapäivältä, tuli tosi kivoja poseerauskuvia ja muutama riekkumishetkikin tallentui jälleen muistikortille :) Tässä esimakua, Jarvi osaa poseerata!
kopioin omasta Facebookistani, kun kuvat ei ole tällä koneella,
eli pahoittelut vähän heikosta laadusta! :)

Millaisella fiiliksellä sinä olet lähiaikoina ratsastellut?
Miten sinä suhtaudut tekemiisi virheisiin ratsastuksessa?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta, linkkaathan blogisi! :)
Seuraavalla kerralla saattekin katsella ponien ulkoilusta ikuistamiani kuvia! :)
XOXO,
Siiri

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Viikon blogihaaste: Se taitolajeista pelätyin

Moi!
Nyt on vuorossa viikon blogihaaste, jossa palkinto on ainakin minun mielestäni aika huikea- yli sadan euron arvoinen kirjapaketti koskien istuntaa! Kirjoista löytyy harjoituksia jokaisen ratsastajan istunnan parantamiseksi ja muutenkin kirjat olisivat varmasti joka ikiselle harrastajalle ja pidemmällekin ehtineelle hyödyllisiä- istuntaa voi aina hioa eteenpäin, eikä koskaan ole täydellinen, vaikka lähellä sitä voi olla. Ja tietenkin tähän haasteeseen tartutaan, vaikka ei olekaan ihan ensimmäinen kerta, kun kokoonnutaan istuntapostauksen äärelle :)

Tuoli-istunta

Voi, sinä ihana ikean penkki, joka aina kuvitelmissani tulet siihen satulan paikalle ratsastaessa. Oikeasti, miksi ihmeessä jalat seikkailee?! Itse en ymmärrä satuloiden toppauksista tai tukirakenteista yhtikäs mitään, joten en syytä ainakaan niitä- sen sijaan tiedostan kyllä erittäin, erittäin hyvin, suorastaan loistavasti, kuinka jäykkä keho minulla on. Pääsetkö sinä risti-istuntaan? Minä en. Saatko sinä polvet lattiaan jalkapohjat vastakkain? Minä en. Pystytkö sinä istumaan kivuitta vähän leveämmän hevosen satulassa? Minä en! Minulla on tosi jäykät lonkat, koska en ole niitä nuorempana viitsinyt venyttää suuntaan enkä toiseen. Nykyään jokaiseen treeniin kuuluu niin alussa, kuin lopussakin venytellä lonkat ja reidet huolella, ja siitä alkaa olla jo pikkuhiljaa hyötyä :) Virheeni venyttelyn huolellisessa toteuttamisessa vasta nyt kostautuu jalkojen kokonaisvaltaisena jäykkyytenä, joka näkyy erityisesti satulassa- jalka pyrkii sille luonnollisempaan asentoon eteen. Hohhoijjaa. Nyt en sano, että treeniä treeniä treeniä, vaan venyttelyä, venyttelyä, venyttelyä. Ja rentoutumista!

Lentokoneen siivet jalkojen jatkona

Jepjep, siitä varpaiden mahdottomuudestahan tässä puhutaan... Lonkkien jäykkyyden lisäksi myös nilkkani ovat erittäin jäykät. Niiden ei mielestäni pidäkään olla kovin taipuisat, ettei satu vahinkoa ja petä vaikka nilkka alta kesken juoksulenkin, mutta kyllä ne nyt voisivat sen verran taipua, että osoittaisivat menosuuntaan *jupinaa*. Minun varpaani eivät koskaan, eivät siis koskaan, ole osoittaneet satulassa menosuuntaan kantapään ollessa alhaalla, koska tunnen nilkan vääntelystä moiseen asentoon epämiellyttävää kipua. Erityisesti vasemman jalan nilkka on kipeä, koska se on pyörähtänyt ympäri ja on siksi liikeradaltaan rajoittuneempi, kuin oikea nilkkani. Vasen nilkka vihoittelee jo estejalustimien kanssa, koska nilkka pitää painaa huolella alas ja vartalon paino on jaloilla- siksi jätänkin jalustimet "ihannepituutta" pidemmiksi, jotta voin ratsastaa kivuitta. Vanha vamma ei kuitenkaan selitä sitä, miksi molemmat varpaat leikkivät olevansa lentoon lähdössä olevan ratsukon siivet. Kun eivät ole! Typerää, mikseivät usko?
No, leikki sikseen. Jalan asento ei liiku oikestaan mielen vieressäkään tunneilla, lähinnä miettii pohkeen pitämistä lähellä ja jos jotakin, niin sen jalan pitämistä oikealla paikallaan. Jos minulle varpaista sanotaan, saan pidettyä ne ehkä puolikkaan kierroksen menosuuntaan, kunnes pakotus nilkoissa on jo niin epämukavaa, että pikkuruiset siipeni ovat taas entisessä kuosissaan sivuille sojottamassa. Onneksi tämänkin asian eteen voi tehdä jotain, ja jokaiseen saliharjoitukseen kuuluu myös jumppapallo-osio, jolloin istun pallon päällä kuin hevosen selässä ja vääntelen jalkojani oikeaan asentoon- istunnan alle, varpaat menosuuntaan, kantapäät alas. Tämä auttaa jonkun verran, mutta siihen, että pystyisin koko tunnin menemään ilman moisia lentohärpäkkeitäni, on vielä pitkä matka.
kuva on tosi huonolaatuinen, mutta ei varmasti
jää keneltäkään huomaamatta nuo lentovehkeet?

Prätkätyttöjä

Sitten niihin käsiin, jotka tuntuu jokaiselle aiheuttavan jonkunlaisen murheen kryynin. Kyynerpääni pysyvät suhteellisen hyvin kyljissä, tai ainakin niiden lähellä, mutta hohhoijjaa niitä ranteita. Ranteet kääntyy mulla herkästi etenkin edestä kevyillä hepoilla vaakatasoon ja kädet lipuu kaaaaauas toisistaan, jostain syystä erityisesti ympyröillä, jolloin ranteiden kääntyminen tekee ohjastuntumasta kovan ja joustamattoman. Toisin sanoen, ohjasote tuntuu hevosesta silloin hyvin epämukavalle ja myös ratsastaja jännittyy hevosen pelästyessä moista tunnetta suupielissään- sitten yritetään rauhoitella heppaa levittämällä ne kädet kuin maailmaa syleillen... Ranteiden kääntymistä ties miten päin en itse tunneilla meinaa millään huomata, mutta onneksi opettaja huomauttaa ja yleensä sitten muistankin ainakin tehtävän loppuun asti pitää nyrkit oikein! Käsien leviämisen tavallaan tiedostan, mutta se ei jotenkin vaan mene pääkoppaan asti, että kanna ne kädet. Käsien levittäminen ei työkaluna oikein ole pätevä hevosen rauhoittamiseen tai muuhunkaan- kädet siis vaan täytyy kantaa ja pitää omalla paikallaan, ei tekosyitä! Ratsastuksessa pitää keskittyä niin isoihin, kuin pieniinkin asioihin itsessä ja hevosessa, eli ei ihme jos unohtuu jokin asia- hyvä juttu on kuitenkin se, että tämä asia on helppo ja vaivaton juttu korjata! Täytyy vain liimata vaikka otsaan lappu, että nyrkit pystyyn ja kädet paikalleen, niin jaksaa sitten pitää mielessä ihan koko tunnin ;) Ja tähänkin löytyy tuhat ja yksi kikkaa pitää asiat kunnossa- parhaimmaksi olen kuitenkin todennut opettajan huudon: "älä aja mopedilla!" ja "kanna kädet!" :) 

Perjantai-illan keno

No ei oikeasti, vaan takakeno. Hyvin harvoin könötän hepan selässä eteen, mutta sitäkin useammin harjoitusravissa taaksepäin. Jespen kanssa tämä olikin oikea mega-ongelma, koska istuminen oli muutenkin jo aika ala-arvoista... Nojaa siinä vielä sitten taakse, niin saat oikein painopisteesikin väärään paikkaan ja hevonen menee ihan hämilleen! En yleensä nojaa taakse, mutta ponien kanssa sekin ongelma jotenkin nostaa aina päätään, koska pienet (pomputtavat) askeleet tuntuvat minusta vaikeille, jolloin nojaan taakse mielestäni "ihan pikkuisen vain" saadakseni tasapainoni takaisin- "pikkuisen" taitaa minun luokassani olla puolimetriä. 
Tähän ei kai auta muu, kuin harjoitus. Keskivartalon harjoitus ja itse ratsastamisen treenaus- kyseessä on siis ongelma oman kehon rajojen tunnistamisessa, missä mikäkin osanen milloinkin menee. Vahva keskivartalo auttaa pitämään vatsan, selän ja kyljet jäntevinä, jolloin istuu melkein automaattisesti suorassa jalkojen jatkona ja hyvässä ryhdissä. Kyseinen tunti saattoi olla istunnallisesti katastrofi, koska olin jo aika väsynyt tullessani suoraan pesistreeneistä tallille- mutta tämäkin ongelma on helppo korjata treenaamalla selkä, kyljet ja vatsa kuntoon niin voimaltaan kuin kestävyydeltäänkin, sekä tarkkailemalla aina peileistä tai vaikka kysymällä opettajalta, miten siellä selässä oikein matkusteleekaan. Tiedostaminen on ensimmäinen askel ongelman korjaamisessa! :)
tässä takakeno+liikettä vastaan istuminen+vinous (eli siis oikea superotos!)
ja tässä sitten vastaavasti tuoli-istunta, lentohärpäkkeet ja takakeno- bonuksena vielä leuan rönötys ja katse niskassa!
Tiivistetään homma siis näin: olen jäykkääkin jäykempi lantiostani kieroutunut korkkiruuvi, joka yrittää parhaansa mukaan olla olematta lentokone, prätkätyttö tai baarijakkaralla istuva masentunut sinkku. Loppuun tulikin kaksi kuvaa, joista näkyy kaikki ongelmat! Siinä on jo aika paljon pielessä. Mutta, vaikka tässä paketissa on aina jokin väärin, on pääasia se, että jokaisella tunnilla jokin on kuitenkin hyvin, edes hetken aikaa! Jokaisella tunnilla varpaat ovat hetken oikeaan menosuuntaan. Jokaisella tunnilla katson edes sekunnin oikeaan suuntaan, kääntäen vartaloani sen mukaisesti. Jokaisella tunnilla jalkani on edes metrin verran oikealla paikallaan, ja joka ikinen kerta nyrkkini ovat edes yhden askeleen ajan pystyssä. Eli kyllä minulta oikeat palaset löytyy, mutta ehkä minusta ei vain ole rakennusinsinööriksi?!

"Istunta on taitolaji."

Onneksi paketti on joskus kutakuinkin koossakin! Ihan meillä kaikilla :)
Minkälaisia vekottimia te olette ratsastaessanne?
Linkkaa oma postauksesi kommentteihin!
Lukija lukijasta & kommentti kommentista :) 

XOXO,
Siiri