tiistai 24. maaliskuuta 2015

Katastrofaalinen rata, mutta sehän riitti!

Heipsan!
Nyt löytyi viimein aikaa koota kisapäivän tapahtuman yksiin ja höpötellä teillekin tarkemmin. Kisoista on juttua vilahdellut täällä blogissa, Facebookissa ja Instagramissakin, ja miksipäs ei, olen ruusukkeesta tosi iloinen! My Weekend- videopostaus tyssäsi suunnitteluvaiheeseen, kun en tiennyt ennen verkkojen alkua edes saanko kuvaajaa paikalle, mutta onneksi on ratasuoritukset kuitenkin videolla!
Aamulla heräsin ehkä ensimmäistä kertaa sitten kirjoitusten kahdeksan jälkeen, aina olen herännyt viimeistään 7.30 kuluneiden viikkojen ajan. Olo oli levännyt ja tosi pirteä, mutta aika tuntui aamulla matelevan turhankin hitaasti- haluan jo tallille! Olin pakannut kaiken valmiiksi perjantai-iltana, huolehtinut kaiken priimakuntoon kypärää, kameraa ja saapikkaita myöten, sekä tietysti tarkistanut, että jääkaapissa edelleen on se porkkanapussi, josta aina mystisesti häviää pari porkkanaa nameiksi hepoille. Ratsastushousut odottivat puhtaina lipaston päällä, samoin "kisapaitani" (lue: valkoinen gina tricot'n pitkähihainen...) ja muut vaatekerrat. Yksinkertaisesti ei mitään tehtävää, ja tunteja lähtöön olisi vielä kuusi! Päätinkin sitten käydä tallilla kuvaamassa auringossa kylpeviä poneja sillä aikaa, kun isä kävisi asioilla.
80cm luokan voittajaponi!

Jotenkin se aika siinä istuskellessa, tallilla käydessä ja välipaloja napostellessa kului ja vihdoin pääsin lähtemään. Meinasin vieläpä myöhästyä, kun en ottanut huomioon sitä aikaa, mikä meni toppautuessa järkyttävän kylmään säähän. Olin sopinut tulevani kuvaamaan kaverini Sinin tuntia klo 13.30 ja kuvasaldosta tulikin ihan hyvä, aurinko paistoi kivasti maneesin ikkunoista sisään ja vaikka Sinin uljas ratsu Retu olikin musta, jäi se ihan hyvin tässä valaistuksessa ikuistetuksi kuviin. Oli kiva käydä taas kuvaamassa myös ratsastusta, eikä aina vain laidunta! Tähän hommaan saa kysyä kyllä muutkin!
Rataa tai lähtöjärjestystä ei ollut näkyvillä vielä tuolloin, mutta kyllä se sitten tuli, kun kello alkoi ylittää kolmen ja toinen opettajista saapui tarkistamaan rakentamamme radan ja laittamaan puomit oikeisiin korkeuksiin. Radassa oli minua ja Pilleriä- ensimmäisinä lähtijöinä- ajatellen erittäin inhottavia käännöksiä, jotka voi joko vetää hullun lyhyillä reiteillä, tai ottaa varman päälle ja kerätä myös sekunteja matkaan. Kumpia reittejä sitten valitsin, en edes paljasta miten olin suunnitellut ratsastavani, koska toteutus meni juurikin niitä varman päälle pitkiä reittejä ja lähestymisiä käyttäen, että saataisiin asiat järjestykseen, kuten Lotta sanoo...
80cm verkka meni ihan hyvin, heppa kuunteli siirtymisiä hyvin ja polki eteen. Pilleri vähän jännäsi C-päätyä, koska nythän siellä oli aina yhtä järkyttävien pienien vihreiden poneja syövien ukkeleiden lisäksi hurjasti ihmisiä, katsomot täynnä. En ainakaan myönnä, että moinen katsojamäärä olisi omaa jännitystäni lisännyt, koska jokainen silmäpari unohtui hyppäämisen alettua ja hommaan keskityttiin :) Ristikolle tuli ihan hyviä, teräviä hyppyjä, mutta kerran tuli taas se sen kummallinen tavaramerkkiloikka, johon ei kuuluisa Erkkikään ehdi mukaan. Tämän takia tultiinkin sitten vielä kerran, ja nyt päästiin rauhassa lähelle ja hyvällä hypyllä yli.
Lämppäeste nostettiin ratakorkeuteen, eli 80cm:iin. Pilleriä alkoi vähän töhöttää, kun kerrankin on jotain hypättävää, mutta ihan hyvin me selvittiin. Aika paljon sai ottaa kiinni, että ehti mallata askelta alkuunkaan, mutta onneksi hepalla on hyvä estesilmä itselläänkin, niin ei ole hengenvaarallista, jos minulta jää ratkaisu puolitiehen, kunhan tuen heppaa ponnistuksen ja hypyn läpi. Vielä yksi hyppy radan ainoalle okserille (joka tuntui ihan järjettömän isolta) ja odottelemaan lähtömerkkiä.

"'Pohjassa' oli päivän sana"

Rata... No, miten sen nyt sanoisi. Välillä tuntui hyvältä ja välillä tuntui, että voisinpa vajota maan alle. Ykkösestettä Pilleri ei millään tavalla katsonut, mutta käytin silti vahvemman pohkeen, koska halusin, että hypätään vähän kauempaa, kun ei askelta sovi enää lähemmäs. Hienosti P otti tämän avun vastaan ja hyppy lähti siitä mistä pitikin, tosin ehkä vähän turhan laakeana. Ykköseste tuli uudelleen radan kuudentena esteenä ja oli esteistä pienin, en tiedä johtuiko sitten siitä vai mistä, mutta minusta vähän näyttää, että Pilleriä ei yhtään kiinnostanut moinen minieste, ja hyppäsikin jalat aika "auki" molemmilla kerroilla- vai johtuuko sitten siitä, että paikka jäi vähän ideaalipaikkaa kauemmaksi molemmilla kerroilla, ja siksi hyppy näyttää hyvin laakealta.
Kakkosesteelle inhottavan pitkä lähestyminen, mutta aikaa saada laukkaa kuntoon ja tahdikkaaksi. Ajauduttiin "himpun verran lähelle", sekä vielä kaiken lisäksi liirattiin reunaan, jälleen hieman kummallinen leiskautus, mutta ei minulla mitään hätää, näihin on ehtinyt tottua. Matka jatkuu kohti sarjaa 3ab, joka onkin ihan järkyttävä katastrofi- pohjaan ensimmäiselle, pidäte ei mennyt läpi, enkä uskaltanut ratsastaa eteen, kun on vain yhden normaalilaukan väli, joka siis muuttuisi varmasti ahtaaksi, jos ajaisin eteen ja hyppy ei tulisi pian alas. No, puhtaasti yli a-osasta, b:lle erittäin reunaan, mutta heppa tekee taas yhden huippusuorituksen ja selvittää sarjan puhtaasti, edes kolauttamatta! Kuski oli valmistautunut jo pysähdykseen ja siksi rumasti jäljessä, mutta eipä heppa taida sellaista sanaa esteillä tuntea ;) Tästä kehu ja kiitos kesken radan, matka jatkuu linjalle 4-5, jonka olin suunnitellut sujuvani kivasti neljällä, mutta hirmuokseria en halunnut teilata alas, eli otin viisi- tai siis yritin ainakin kovasti, tuli neljä ja puoli- pelkuri... Okserille taasen pohjaan, mutta heppa kokoaa itsensä hienosti läjään ja selvittää jälleen puhtaasti. Kuutoseste taas vähän laakean oloisesti, mutta paremmalla paikalla.
Voi sinua sarja, miten minä sinua vihaankaan. Seiskaesteenä oli sarja C-päädystä diagonaalilla, ja Pilleri oli tosi kiireisen oloinen pois katsojien luota. Ei se siis kiihdyttänyt tai mitenkään pillastunut, mutta oli vähän sellainen... hätäisen oloinen. Pidäte ei taas tahdo mennä läpi ja a-osa keilataan oikein kunnolla mukaan, onneksi P ei ole moksiskaan puomista jaloissaan ja tsemppaa taas, sekä nostaa itsensä hienosti yli b-osasta, ihan pohjasta. Alkoi tässä vaiheessa jo kuskin päässä vähän heräillä epätoivo, kun ei tämän ihan näin pitänyt mennä alkuunkaan!
Enää yksi este jäljellä, lämppäpysty katsomoon päin ja sille ehkä radan tyylipuhtain hyppy. Selvittiin hengissä, vaikka olihan se ihan katastrofi se sarjan ratsastus molemmissa suunnissa. Hepalle kuitenkin superjätti-iso kiitos siitä, että teki parhaansa kuskin taitojen puitteissa ja pelasti monta paikkaa omalla tsempillään! Tuloksena aika (joka ei tuntunut todellakaan niin pitkältä:D) 01.03 ja neljä virhepistettä, jolla jäätiin kakkosiksi kisan voittaneille neljän sekunnin verran, virhepisteitä oli molemmilla saman verran. Vaikka rata olikin aika kauhea, olen iloinen hepan ja itseni puolesta, että ruusuke oli kuitenkin tuomisina kotiin. Heppa kyllä tuntui tajuavan, että "Ahaa, nythän mä oonki tähti!" ja pörhisteli siinä sitten ruusuke korvanjuuressaan oikein komeana... Sööttiä! Luotto heppaan oli ainakin 110% tämän radan jälkeen, eli lähdin erittäin rohkein mielin kohti 60-70cm rataa, joka oli siis täsmälleen sama, mutta pienempänä.

Selästä minun ei tarvinnut laskeutua, sillä 60-70cm verkka alkoi heti palkintojenjaon jälkeen. Ruusuke pois korvanjuuresta ja kävelyä hetkinen sillä aikaa, kun uudet ratsastajat nousivat selkään. Kävelin vielä muutaman voltin silloin, kun muut nosti raville, koska oltiin kuitenkin vasta suoritettu rata, mutta totesin sitten olevani hitaampana vähän edessä ja rupesin ravaamaan muiden mukana. Hepalta en vaatinut mitään kouluhevosen supermuotoa, vaan eteenpäinpyrkimystä ja pidätteen vastaanottamista. Teinkin pysähdyksiä aina kun voin pitkille sivuille ja taivuttelin päädyissä ympyröillä, koittaen vakuuttaa hepalle, ettei siellä päädyssä ole yhtään mitään, mikä sen söisi.
Laukkaa taas kevyessä istunnassa muutama kierros ja ristikolle yksi hyppy. Hyvä, rauhallinen, ei kaukaa, vaan läheltä- näin se sujui ja jätettiin ristikko sitten siihen ja käveltiin kentän keskellä. Pystyn taisin jättää kokonaan väliin ja tulin sen sijaan nyt minimaaliselta tuntuvan okserin kerran. Ihan hyvä hyppy siihenkin ja varmoin mielin odottamaan lähtövuoroa. Olin tässä luokassa kolmas lähtijä, eli nyt saisin vähän mallata muiden vauhtia ja reittivalintoja omiini. Vastustajina tässä luokassa oli Retu ja tykkiponit, osallistujia seitsemän vai oliko kahdeksan. Ponien vauhtia en missään nimessä halunnut lähteä tavoittelemaan, koska sillä tavalla oltaisiin ryssitty joka ihmeen este :D Lähdin siis rauhassa meidän tahdilla hakemaan päivän nollaa, mutta höpönlöpön..

Ykköselle taas se laakea, mutta muuten hyvä hyppy. Laskeudutaan vastalaukassa, ja korjaan ravin kautta myötälaukaksi pitkällä välillä. Kakkoselle nyt jo vähäsen parempi lähestyminen, mutta taas pohjassa (huoh). Siitä sujuva eteneminen sarjalle, mutta edelleen, harmittavasti liian lähelle ja heppa joutuu jälleen ponkaisemaan pystysuoraan kohti taivaita. Puhtaasti kuitenkin, ja tällä kertaa myös keskemmältä yli b-osalta ja mahtui ihan oikea laukka-askel sujuvana väliin... Linjalla ei ongelmia, hyvä viisi askelta, eikä oikein sitä pahuksen sarjaa ennenkään... Laukka hieman kiihtyi linjan jälkeen ristilaukan takia, mutta onneksi korjaantui nopeasti ja kuutoselle mallikas ylitys. Laukka vähän "kuumeni" ja jälleen tiputus 7a-osalta. Harmittaa niin vietävästi, vika oli niin selkeästi omassa ratsastuksessani, ei se heppa huvikseen sitä samaa kahdesti tiputa. No, jälleen jatketaan neljän virhepisteen kanssa viimeiselle esteelle ja taas hyvä ylitys sille. Jäätiin kuitenkin tämän luokan toiseksi viimeisiksi, koska muut suorittivat nollaradan. Hyvää harjoitusta joka tapauksessa!

Näin päivä oli sitten saatu päätökseen, riisuin hepalta varusteet ja annoin sille porkkanan hotkaistavaksi. Eihän se nyt ihan putkeen mennyt, mutta jos suoraan myönnän, niin ei se todellakaan noin huonon näköiseltä tuntunut.. :P 60-70cm rata sisältää vähemmän räikeitä virheitä, joskin siinäkin niitä on liikaa. Tarvitaan lisää harjoitusta, paljon lisää harjoitusta, jotta radoista tulisi sujuvia. Voisin myös lyhentää ohjia, ettei kättä tarvitsisi voimakkaankaan pidätteen aikana nostaa, vaan sen voisi pitää rauhassa alhaalla. 60-70cm radalta löysin myös hyvänä juttuna sen, että vaikka voin pidättää esteiden välissä hyvinkin voimakkaasti, heti kun saan vastauksen hepalta rentoutan käteni takaisin alas ja annan hepan jatkaa hommiaan rauhassa. Parannettavaa jäi kuitenkin paljon!
Auton hetken lämmettyä lähdin ajelemaan kotia kohti, ruusuke repunsangassa kiinni. Häkeltyneenä, onnellisena, ehkä vähän huvittuneena: "Nyt on sitten vuoden tuurit käytetty, ensi kisoissa ratsastat huolella..." ja kirosin vielä kerran sen sarjan, jolle tein aina jonkinsortin virheen, jokaisesta suunnasta ja joka kerta. Ennen kaikkea olin kiitollinen Pillerille siitä, että se kirjaimellisesti pelasti meille ruusukkeen.

Oletko sinä jo avannut kisakauden? Miten teillä meni?
Löytyykö ruudun toiselta puolelta halukkaita keväisen bannerin tekijöitä? 
Lähden huomenna Tampereelle siskoni luo, mutta palaan jälleen sunnuntaina Kuopioon ja juuri ajoissa ehtiäkseni sunnuntain estetunnille! Tavoitteet sille tunnille on jo selkeät: yhtä hyvin vaihtuvat laukat ja et teilaa sarjaesteitä. Kukkanen sentään...
 
XOXO,
Siiri

lauantai 21. maaliskuuta 2015

SUPERPONI!

Moi!
Tulin ihan vaan pikaisesti kertomaan kisoista :) Lähipäivinä sitten lisää juttua, mutta tuli vaan hoppu tulla kertomaan, että ponin supersuoritus riitti 80cm toiseen sijaan neljän sekunnin päähän voittajasta, eli elämäni ensimmäinen ruusuke on nyt saatu. Saatiin 4vp sarjan A-osalta- jarru katosi ja lähti oikein huolella lanaamalla puomi mukaan. Samainen sarjan A-osa tipahti myös 60-70cm luokassa ja se tiputus olikin siinä mielessä kohtalokas, että taidettiin jäädä viimeisiksi :) Onneksi heppa kuitenkin selviytyi mitä hulluimmista paikoista hienosti, yritti parhaansa ja enemmänkin, ja vaikka kuski oli vähän hukassa, heppa hoiti homman kotiin ja saan olla kyllä niin hurjanhurjan ylpeä <3 kaksi porkkanaa ei olisi millään riittänyt kiitokseksi tästä suorituksesta, huomenna keksin jotakin superherkkua tälle superhepalle!
Kiitokset Jenna V.:lle kuvaamisesta! :)

Tulen mahdollisimman pian kertomaan lisää ratavideoiden ja muutaman kuvan kanssa! :) Toivon kovasti saavani kuvia myös muilta, koska radalta on tosiaan vain videota ja muita esteitä hypättiin vähän huonoihin suuntiin- eli, jos sinulla sattuu olemaan meistä otoksia, niin olisin erittäin kiitollinen, jos lähettäisit niitä minulle Facebookissa tai sähköpostilla siiri.jaaskelainen@wippies.fi :)

Happy, happy, happy!
XOXO,
Siiri

PS. Päivitän mahdollisesti myös pikaisesti bannerin! Yritän huomenna kyhätä jotain nopsaa- älkää huoliko, se minun tekeleeni vaihtuu varmasti, kunhan saan tekeillä olevia bannereita itselleni muilta bloggaajilta :) ei pysty enää katselemaan tuota lumisadetta...!

torstai 19. maaliskuuta 2015

Linkattujen blogien top 7 ja kunniamaininnat!

tää on musta vaan niin upea otos <3 r. Regato, "Retu"
Heippa taas!
Nyt tämä kevät-ihminen onkin repäissyt: lukenut kaikki yli 50 linkattua blogia läpi, liittynyt moneen blogiin, mm. jokaiseen tässä mainittuun ja vielä tarinoinut tämän postauksenkin- auringon helliessä kasvoja ikkunasta. Luvassa on siis top 7 (hyvän onnen numeroni!) linkatuista blogeista, sekä muutama "kunniamaininnan" saanut, koska en raaskinut jättää niin mahtavia blogeja uloskaan tästä postauksesta. Jokainen linkattu blogi oli omallat tavallaan huisin kiva, jokaisen blogin löydät täältä! Kiitoksia ihan jokaiselle bloginsa linkanneelle :)

Järjestys ei ole parhausjärjestys, vaan ensimmäisenä linkkauslistalta löytynyt on ekana, toinen tokana, jne. :)

Elämäni Valttikortti

Mimmi kirjoittelee blogissaan puuhailuistaan oman hevosensa, Ässän kanssa. Ässä on minusta hurjan suloinen ja jotenkin niin "eläväisen oloinen", että eihän siitä voi olla tykkäämättä :* Pieni pilke silmäkulmassa tällä parivaljakolla tekee blogista tunnelmaltaan iloisen, vaikka harrastaminen onkin tavoitteellista- liian vakavaksi ei mennä ja Mimmi kirjoittaakin kattavasti, mutta silti mielenkiintoisesti ratsastuksistaan. Minun mielestäni Mimmi ottaa blogissaan hyvin myös lukijoiden toiveet huomioon ja on myös sen takia tosi lukijaystävällinen :)
Kuningas Brego

Kuningas Brego

Ansku kirjoittaa myöskin omasta hevosestaan, Bregosta. Brego on mielestäni niin jotenkin blogin nimen arvoinen- kuningas. Välillä se tosiaan tuntuu keksivän ihan omiaan ja hauskuuttaa sillä lukijoita, Anskua lainaten: "Luonne Bregolla on tohveli, vaikkakin vähän höpsö. Ei kaikista välkyin kaveri välttämättä, mutta sitäkin rehellisempi." Ansku ja Brego harjoittelevat nyt esteitä toisesta blogista tutun Roosan ohjeistuksella, joka lisää mielestäni blogin mielenkiintoisuutta tosi paljon, kun voi kahdesta blogista lukea ajatuksia samasta jutusta! Parivaljakossa on potentiaalia vaikka minne ja minun on helppo samaistua Anskuun- itsekin olen kammoksunut esteitä, vauhtia ja paikan sopivuutta. Kyllä se siitä luonnistuu harjoituksen myötä, tsemppaan mukana! :)Punaruunikko

Punaruunikko

"Vallu" kirjoittaa blogissaan Ammusta, 23- vuotiaasta tammamammasta, joka ei kyllä itse tiedosta ikäänsä. Kaksikon touhuihin oli mukava tutustua ja vaikka luinkin vain muutaman postauksen, ihastuin ikihyviksi :) Vallun kirjoitustyyli on mielestäni hurjan mukavaa luettavaa ja se olikin ensimmäinen syy, miksi jäin sivulle pidemmäksi aikaa tutustumaan. Vallu ratsastaa myös ratsastuskoulussa, mutta Ammu on tämän blogin päätähti!

Voitolla Tähtiin!

Ei voi kuin ihalla Katin lahjoja kirjoittamisessa! :) Tykkään tosi paljon varsinkin "Ikävä"- postauksesta. Kati on tosi lahjakas kertomaan asioita niin, että saa lukijansa mukaan tunteeseen. Katilla on oma poni Orion, sekä ylläpitoponi Knatte- molemmat syötävän suloisia! Mutta eihän niitä kukaan saa tietenkään syödä :o Voitolla Tähtiin!- ulkoasu ja erityisesti banneri ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan minun mieleeni. Vaikka Kati ei kirjoitakaan normaalisti kirjakielellä, mikä on siis oma tyylini ja tutuin alueeni, saa postaukset tämänkin tulevan YTL:n sensorin heltymään ja heittäytymään tekstin vietäväksi- puhekielestä huolimatta :)
Elämän murusia

Elämän murusia

Milja on ratsastuskoulun oppilas, mutta hänellä on myös monta hoitoheppaa ja ratsastettavaa. Lahjakas nuori, tässä melkein muuttuu kateudesta vihreäksi. Myös Miljan kirjoitustyyli miellyttää minua ja mielestäni Milja on myös tosi rehellinen siitä, miten on mennyt- sanotaan, jos on vähän jännittänyt ja myönnetään omat virheet. Miljan tyylissä tykkään myös siitä, että pohditaan myös ratkaisuja ongelmiin, kuten vaikka viimeisimmässä postauksessa mietitään, miten esteistuntaa lähdetään korjaamaan eteenpäin ja mitä hyvää on tapahtunut jo nyt. Blogin jokaisesta postauksesta välittyy myös mielestäni jonkinlainen fiilis, oli se sitten iloa, surua, jännitystä... Kannattaa tsekata!
Rosannen hevoselämää

Rosannen hevoselämää

Tässäpä tulee sitten yksi jo ennen tätä postausta suosikkeihini nousseista blogeista. Rosannen hevoselämää-blogi. Tutustuin blogiin viime kesänä ja koukutuin kyllä välittömästi. Rosanne, eli "Rosa" on superhyperlahjakas esteratsastaja, jolla on oma kisaheppa, Bella. Bella ei ole Rosan ensimmäinen oma hevonen, mutta ymmärtääkseni aika erilainen Bateen verrattuna. Blogissa tykkään tosi paljon ulkoasusta ja siitä, että Rosa kertoo aika ytimekkäästi, mutta kuitenkin kattavasti ratsastuksista ja julkaisee paljon videoita ja laadukkaita kuvia. Olisi tosi kiva joskus tavata Rosa, ja nähdä kaksikko kisakentillä! :) Tämä tyttö ei turhia hermoile missään tilanteessa!
I dressyrsadeln

I dressyrsadeln

Näin ruotsin kielessä erittäin taitamattomalle tämän blogin nimi tuotti tuskaa, eli olkoot se jatkossa ihan vain "koulusatulassa".. :D Tiiti on ei vain äärettömän lahjakas ratsastaja, vaan myös hurrrrjan hyvä kuvaaja. Silmä lepää tämän blogin kuvasaldoissa! Koulusatulassa- blogin päätähti on tamma Diva VIII, eli "Diiva". Hurjan kaunis ja myös tosi näyttävä ratsu. Mielestäni tässäkin blogissa se "the juttu" on hyvällä mielellä kirjoitetut postaukset, vaikka tosissaan harrastetaankin. Tykkään siitä, kun ei turhia surkutella ja katsotaan eteenpäin! Tämäkin ratsukko olisi kyllä kiva nähdä joskus livenä, on nimittäin niin mukavan näköistä menoa! :)

Sitten vielä kunniamaininnat, käykäähän kurkkaamassa tekin!

KUNNIAMAININNAT:

http://friisilainen.blogspot.fi/ Unelmien musta
http://matskuntallielamaa.blogspot.fi/ Elämää heppatyttönä
http://ablemajor.blogspot.fi/ Kaikki peliin!
http://pinkun-ja-inkun-life.blogspot.fi/ Pinkku ja Inkku
http://tavoitteena-mahdottomuus.blogspot.fi/ Tavoitteena mahdottomuus
http://wiimajailana.blogspot.fi/ Vapain siivin
http://riiviotjakaurakamu.blogspot.fi/ Kolme pientä riiviötä ja Kaurakamu

osaa se pappakin edustaa! r. Majgårdens Lukas, "Lucas"
On tosi vaikea lähteä sanomaan niitä syitä ja seikkoja, miksi tykkäsin nyt juuri näistä, mutta koitan muutamalla "yleiskohdalla" tiivistää:
- En valikoi blogeja mitenkään "erikoistumisen" pohjalta. Lukulistaltani löytyy ihan jokaista lajia, kilparaveista, matkaratsastuksesta, vikellyksestä ja lännenratsastuksesta lähtien este-, kenttä- ja kouluradoille. Tykkään lukea ihan kaikesta hevosiin liittyvästä, ei sen tarvitse olla edes ratsastusta :) Tarinat hoitohevosista on myös ihania!
- Lukijamäärä ei hetkauta minua- olkoot 10 tai 1000, blogi on minun silmissäni täysin samanarvoinen :)
- Ulkoasuissa tykkään rauhallisuudesta, en pidä neonväreillä kyllästetyistä blogisivuista :P
- Kun etsiskelen uutta luettavaa, painotan eniten tekstin laatua. Nimitän itseäni YTL:n tulevaksi äidinkielen sensoriksi, koska pidän huolitellusta ainakin suurimmaksi osaksi kirjakielisestä tekstistä, jossa oikeasti avataan, mitä ollaan tehty. Eli en henkilökohtaisesti pidä sellaisesta "Menin Pollel, oli iha jees, ei mul muuta, moi!", vaikka tämä saattaakin olla vähän vanhanaikainen mielipide.

Toivottavasti edes joku löytää uutta luettavaa, minä ainakin löysin! Huomenna alkaakin oikea talliviikonloppu, katsotaan alkaako kuva/videopostauksen kuvaus jo huomenna. Ainakin aamulla ajattelin (jos ei ole ihan hirveä sää) hoitaa pyörän kuntoon ja polkaista aamulaitsalle taas ihmettelemään elämän ihanimpia otuksia. Jos sää on huono, jään kotiin muokkaamaan viime sunnuntain kuvasatoa pois alta, kun tässä nyt koulun päättyessä tulee varmaankin vietettyä tallilla aikaa. Keväisten kuvien myötä myös päivitys ulkoasuun on lähiviikkoina mahdollinen :)

Löysitkö uutta luettavaa?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta, linkkailehan blogisi mukaan niin pääsen vastaamaan :*

XOXO,
Siiri

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Vauvaheppailua, keväinen maasto ja kisainfoa!

Ensin pikainen info: luvatonta kopiointia on nyt jostakin kumman syystä päässyt tapahtumaan, jonka vuoksi jokainen ottamani kuva, jossa en itse esiinny tulee julkaisuun tekijänoikeus merkinnällä, eli C-merkinnällä. Toistaiseksi luvattomasti kuvia julkaisseet ovat uskoneet sanaa, mutta tapauksia välttääkseni kuviin merkitään näkyvästi, kuka sen on ottanut. Kopiointi ei edelleenkään ole sallittua, mutta tällä yritän ehkäistä kuvien väittämistä omaksi. Ethän siis koskaan kopioi luvatta, et täältä, etkä kenenkään toisenkaan sivulta. Ei sinustakaan tuntuisi kivalta, jos ottamaasi kuvaa väitettäisiin jonkun toisen ottamaksi- ollaan reiluja toinen toisillemme.

Moi!
Kirjoitettu 14.3 Nyt olikin käynnissä koulukurssi, eli ei oltukaan ensimmäisinä liikenteessä tallilla ja hepat olikin listassa valmiina :) Vanha tuttu, tallin uusimpiin kuuluva Arttu-vauva oli tämän sunnuntain ratsu :) Menin Artulla ekaa kertaa kesällä ja se jäikin myös ainoaksi tähän asti. Pikkuvauva (Arttu kääntyy siis toukokuussa kuusivuotiaaksi) oli niin utelias kaikkea kohtaan, mutta satulan laitto oli selkeästi herran mielestä kamalaa kun piti yrittää ottaa pepusta ja käsivarresta vähän haukkua ja pyöriä karkuun- tästä opimme, että laitetaan se kilttikin heppa kiinni! Onneksi se ei kuitenkaan ihmisen päälle tule missään tapauksessa, niin se pysähtyi sitten sillä, kun meni itse puolittain eteen ja laittoi vaan satulavyön kiinni :) Suitsien laittokaan ei hirveästi tuntunut huvittavan, kun piti kutkutella ja maanitella, että arvon herra suvaitsi avata suunsa :P Varusteet saatiin kuitenkin niskaan ja maneesin siitä sitten vääntämään koulukiemuroita!
Päivän tehtävä kuulosti hyvin yksinkertaiselta- paljon "normitaivutuksia" ja avotaivutuksia. Aloiteltiin käynnissä tekemään avotaivutuksia molemmat pitkät sivut ja C-L diagonaalilla aina sen suunnan mukaan, mistä halkaisijalle tultiin (vasemmalta tultaessa vasemmalle avo, oikealta oikealle). Arttu teki kyllä ikäänsä nähden tosi kuuliaisesti silloin, kun sain poikituksen pysymään hyvänä ja tuin ponia hommassa. Välillä mentiin kyllä ihan puhdasta pohkeenväistöä, mutta parempi sekin kuin ei mitään :P Opettelemassahan siellä oltiin :)
Tätä kun oltiin tarpeeksi tehty, niin siirryttiin tekemään ravissa... Oivoivoi, ei minua näille opetteleville poneille selkään opettamaan mitään, kun eihän me oikein... niin, no ei me oikein tehty ravissa enää mitään :D Jos käynnissä saatiin koko pitkä sivu ja iso osa diagonaalista onnistumaan, niin nyt kyllä onnistuttiin vain murto-osassa tekemistä. Itse lähdin istumaan ihan vinossa ja muutenkin annoin ponin ehkä vähän juosta, eli eihän siitä oikein sitten sitä avoa kovinkaan mallikkaasti tehty. Ei tämä minua kuitenkaan harmita yhtään, koska poni opettelee ja samoin minä, niin eihän sitä aina kaksi noviisia yhdessäkään onnistu :) Hyvääkin pätkää kyllä saatiin, mutta ei tosiaan niin pitkäkestoisena, kuin käynnissä- pääasia, että onnistumisiakin kuitenkin tuli!
Tässä Rommin taidonnäyte- imitaatio siitä, miltä minusta tuntuu herätä sunnuntaiaamuna 7.15 omia aikojani!
Sitten kun kaikille tuli hyviä avoja, annettiin pitkää ohjaa välikäynneille ja jakaannuttiin siinä samalla pääty-ympyröille. Kuvitelkaas, minä Artun kanssa laukkaamassa pääty-ympyrällä Pillerin tykö, koska oltiin tunnin reippaimmat ratsukot :D Hassua, että Artun kokoinen pieni hevonen pysyy (ja oikeastaan otti kiinnikin ja Pillerin piti väistää meitä!) Pillerin vauhdissa. Toisella pääty-ympyrällä oli Poju, Tommi ja Eetu, koska ne touhottaa C-päädyssä, niin me rauhalliset mentiin sitten sinne :) Laukka oli oikeastaan paaaaaljon helpompi nostaa kuin kesällä, mutta paaaaaljon vaikeampaa ratsastaa sellaiseksi kuin haluaa verrattuna kesään. Keskityttiin ihan vaan siihen, että hevonen kulkisi pohkeen ja ohjan välissä, eikä vastustelisi apuja mistään suunnasta. Arttu kaatui voimakkaasti sisään ja muutenkin punkesi sisäpohjetta vastaan (ihme kyllä minä en nyt tätä tästä ponista tunnistanut, mutta onneksi on opettaja kertomassa, mitä tapahtuu:D). Uusissa tuttavuuksissa tosiaan on se "huono puoli", ettei oikein tiedä, miten niiden pitäisi mennä. Vahvoja istunnalla tehtyjä puolipidätteitä ja sisäjalalla kopsuttelua, kai se hetken aikaa toimi paremmin. Lottakin sanoi, että aika pitkänä päästin sen laukkaamaan, mutta minä ajattelin vähän niin, että parempi laukata kovaa vapaammassa muodossa, kuin antaa sen jäädä hitaaksi kaikille mahdollisille avuille ja lönkötellä eteenpäin. Tykkäsin kyllä vähän baanata ja olla ei-niin-kouluratsastajamoodilla siihen lopputuntiin! :) Laukassa muutama siirtyminen raviin puolipidätteestä, eli heppa on ainakin tosi herkkänä istunta-avuille, joka oli toisaalta hyvä juttu!
Vähäsen ravia ja ansaitut loppukäynnit (tämä heppahan pysähtyi ravista jo kaartoon, kun vaihdoin suuntaa; "onks ihan pakko? eiks voitais jo lopettaa?" eli jotain tuli tehtyäkin!). Taputukset ja alas ratsailta, ihan hyvillä mielin, mutta täytyy kyllä sanoa, että Arttu on eniten Pilleristä eroava heppa koskaan :D Hurjan kevyt edestä ja nopea liikkeistään. Pillerillä kun siellä saa suorastaan leijua liitovaiheiden aikana ja pitää hevosen päätä omilla käsivarsillaan... :D Mutta hyväähän se tekee ratsastaa erilaisilla hevosilla! Ja Arttukin on niin mukava, kun sen saa toimimaan ja pehmenemään :) Nyt tällä kertaa ei rentouteen asti keritty, mutta ei se mitään, myöhemmin sitten :)
hepat sai viime sunnuntaina nauttia auringosta aamulaitsalla! ne söpösti kaikki siristeli kun olikin yhtäkkiä niin kirkasta :)

Kirjoitettu 17.3 Päätin yhdistää nämä myöhästyneet postaukset, koska kumpikaan ei ollut mitenkään erikoinen juttu. Nyt vikalla tunnilla ennen kisoja meinattiin hypätä, mutta ei haluttu kiusata ei-niin-estehullua ryhmäläistä, niin mentiin kauniissa kevätsäässä maastoon! Minua vähän pelotti, että liukastutaan ja kaadutaan Pillerin kanssa, mutta ainut, joka meinasi liukastua olin minä, kun "nousin selkään" ja kantapää päättikin lähteä hevosen mahan alle... En kuitenkaan pyllähtänyt ja sain Pilleristä tukea juuri ajoissa! Ei siis maastoutumista tällä kertaa ;) Vaikka eihän se olisi ollut oikea maastoutuminen, kun en ehtinyt edes selkään!
Järjestyksessä Jarvi (Lotta), Bobo, Pilleri, Rasmus ja Rommi lähdettiin taivaltamaan auringossa paistatellen tallilta metsäteitä kohti. Kyllä siinä vaan sielu lepäsi ja Pillerin tuttu askellus lohdutti kirjoituksista masentunutta mieltä. Sunnuntaikävelijöitä kyllä oltiin loppua kohti, hidastuttiin ja hidastuttiin ja pian oltiinkin jo varmaan 20m jääty Bobosta. En voinut sillä pohjalla ravata (asfaltti), niin siinä sitten yritin pikakävelyä päästä takaisin letkaan. Samaa teki toinen sunnuntaikävelijä Rommi, joka tuli rauhassa yksinään peränpitäjänä.
Ravattiin Jätkänkämpän tie ja laukattiin se takaisin, kaikki sujui rauhallisesti ja muuten käveltiin liukkaiden teiden takia. Mulla ei ollut ihan niin hauskaa kuin viime maastossa, mutta tämä rauhoitti kyllä juuri sopivasti kisoja ennen- ei mitään hullua epäonnistumista estetunnilla, eikä mitään päätöntä menoa. Rauhallista, vähän bondaamisen oloista, rentoa menoa. Pillerin kanssa maistuu kävelymaastokin, enkä valita ollenkaan! Ja tietysti herra ansaitsi porkkanan tästäkin hurjasta mallisuorituksesta ;)

Lauantaina siis on estekisat (klo 16 alkaen), kaikki halukkaat paikalle saapuvat saavat ainakin minun suoritusta kuvata. Jos haluaa, minulle voi lähetellä materiaalia s-postilla tai vaikka Facebookissa. :) Kaikkiin kuviin ja videoihin merkkaan kuvaajan ja jos sinulla on oma blogi/muu "kotisivu" niin merkkaan mielihyvin senkin! :) Materiaalia ei voi koskaan olla liikaa, vaikka kyseessä onkin vain kaksi rataa.
Niinpä niin, päätin ottaa haasteen vastaan ja ratsastaa myös 80cm luokan, vaikka ei välttämättä olla siihen ihan satavalmiita. Eli lauantaina ratsastan ensin 80cm radan ja sitten 60-70cm- Pillerillä tietenkin. Tavoitteena ruusuke 60-70cm luokasta, mutta silti erittäin rauhallinen ja hallittu suoritus. 80cm lähden hakemaan vain puhdasta rataa, en voittoaikaa. Myönnän, että jännittää jo nyt niin että vatsanpohjassa asti tuntuu, mutta tiedän hepan olevan minulle turvallisin valinta kaikista mahdollisista ja Pilleri suorittaa kyllä parhaansa varmasti. Lupaan itsekin tehdä parhaani, mutta melkein lupaan myös unohtavani vaihtaa laukkaa jne., kun on niin paljon muuta jännää siinä menossa. Haha!
Pyrin tekemään viikonlopusta video- tai kuvapostauksen, koska on kerrankin paljon hevostelua! Päivittäin en kuvaa varmastikaan kaikkea mitä teen, kuten vaikka telkkarin katselua, jokaista ruokaa tai päiväunia. Perjantaina suunnittelin myös käyväni tallilla, jos sää suosii ja luonnollisesti kameran kanssa! Eli kelpaisiko My Weekend- tyylinen video/kuvapostaus, kirjoitusten päättymisen kunniaksi?

Pahoittelut vähäisestä kuvituksesta, mutta halusin vaan nopsaan jotakin postata ja kuvien muokkaukseen menee nykyään aikaa niin kauan, niin päätin sitten tinkaista siitä, että saatte jotakin nopeaa kuulumispostausta! Seuraavan kuulumispostauksen päätinkin toteuttaa videolla, eli sitä odotellessa :)

Ihanaa kevättä ihan jokaiselle!
XOXO,
Siiri

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Linkkaa blogisi!

Moikka!
voi että kun herra oli söpö<3
40. lukijan erikoispostauksen äänestyksessä jaetulle ykkössijalle tulivat "linkkaa blogisi" ja "tallin ja hevosten esittely"- video. Mutta koska teitä on jo 44, niin päätin toteuttaa teille ihanille molemmat postaukset :) Kuten jo aiemmin totesin, tallin esittelyä en voi toteuttaa juuri nyt kirjoitusten takia, niin olkoon se toinen osa tästä erikoispostaussarjasta sitten- sen julkaisen sitten myöhemmin, kun löytyy aika kuvaamiseen ja editointiin. Mutta nyt vaan linkkailemaan blogeja! :)
Linkatuista blogeista valitsen mielestäni mukavimmat ja kirjoitan niistä pari sanaa erilliseen postaukseen. Ja voihan se olla, että löydän uutta lukemista lukulistalleni! :) Ei siis ole sen tyyppinen idea, että "arvostelisin" kaikki linkatut blogit.
Ihan kaikki saavat linkata bloginsa, ei tarvitse olla blogini lukija. Jos kuitenkin liityt lukijaksi, mainitse se kommentissasi niin liityn takaisin! :)

Kun linkkaat blogisi...
- Muista tosiaan jättää linkki, älä vain blogin nimeä!
- Voit kertoa lyhyesti blogistasi kommentissa :)
- Kerro, voiko bannerisi kopioida postaukseen.
- Jos haluat, linkkaa jokin erityinen postaus, jonka haluaisit minun lukevan :) (huom. vain yksi!)
- Ethän linkkaa blogiasi montaa kertaa! :)

Aikaa linkkailla blogeja on kirjoitusten loppuun asti, eli 18.3 iltaan asti :) Postaus julkaistaan 12. viikolla :)

Blogi elää 8.3-18.3 varmaankin ratsastustuntipostauksia lukuunottamatta aika hiljaista elämää, että voin rauhassa lukea ja valmistautua kirjoituksiin. Tämä silti suotakoon, sen jälkeen palataan sitten entistäkin aktiivisempana kirjoittelemaan! :)
Onnea kaikille kevään kirjoituksiin osallistuville! Pitäkäähän peukkuja pystyssä minullekin :)

XOXO,
Siiri

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Toinen tilaisuus

Heippa!
maailman paras ja komein heppa<3
Ai että, ihanaa. Kerrankin se toive toteutui! Kuten viime postauksessa totesin, halusin tosi kovasti päästä hyppäämään Pillerillä ja korjaamaan ne viime kerran lusmuilut ja pelkotilat maton alle. Ja pääsinhän minä, olen tositositosi kiitollinen Lotalle siitä! :) Laurikin tuli tunnin varoitusajalla kuvaamaan, kun en ketään muuta saanut paikalle houkuteltua ja sehän tarkoittaa sitä, että sain taas tarkastella menoani videolta ja niin saatte tekin :) Fiilis on ainakin tuhat kertaa parempi kuin viimeksi, koska tein tänään mielestäni juurikin ne vaaditut asiat niin hyvin kuin suinkin osasin. Tunnin jälkeen, kun Lotta perinteisesti kysyi, miten omasta mielestä meni, totesin, että tahtoisin saada pidätteet hellemmin tai tavallaan nätimmin läpi, kun nyt sai taas kiskaista hevosen melkein seisauksiin linjalla. Lotta vastasi sitten siihen, että pidätteen kauneudesta ei kannata huolehtia, koska avun täytyy olla aina olla juuri niin voimakas, että hevonen siihen reagoi. Jos heppa ei reagoi esimerkiksi juurikin siihen pidätteeseen, niin sitten vaikka pysähdyksiin, kunhan saa sen avun läpi. Lotta vielä ovella maneesista poistuessani sanoi, että älä huolehdi, et ratsastanut rumasti, vaan sen voimaisilla avuilla, joita heppa kuunteli kuumuspäissään. Siitä tuli parempi mieli, ja ymmärsin itsekin, että eihän se oikein parane, jos vaan yrittää nätisti ja yrittää nätisti, mutta mitään ei tapahdu- silloin tarvitaan vahvempi apu.

Alkulämpimiin otin ihan kuulkaas yleisraipan mukaan. Eihän sitä Pillerille tarvitse käyttää, kun se reipastuu ilmankin. Oli helppo ratsastaa vaan kohti tasaista tuntumaa, kun heppa kulki itse eteen hyvässä tahdissa :) Alkulämpimät taas aika nopsaan vaan ravia ja laukkaa molempiin suuntiin, sitten raippa heitetään vaan pois maneesin ovelle ja odotellaan mukavasti edenneen hepan kanssa omaa vuoroa ensimmäiselle tehtävälle.
Päivän tehtävä oli kuin meille ratsukkona luotu. Ensin tultiin jumppasarjaa puomi-ristikko-puomi-ristikko-puomi. Tässä siis hieman vauhtia maksimeista pois, että mahdutaan hyvin sisään (onneksi ei tällä kertaa ollut ponivälejä!). Uskalsin kuitenkin hyvin sujua sisään sarjalle ja ehjinä tultiin joka kerta poiskin :) Ei olisi tarvinnut ottaa kiinni ollenkaan, mutta ekalla otin silti, kun tuli vähän reippaammilla askelilla sisään. Lotta sanoikin, että ehkä vähän liikaa jarrua ja huomautti, että mahdutaan kyllä ihan hyvin sillä sujuvallakin laukalla. Tätä tultiin kolmesti, ja meni ihan hyvin :) Toisella kerralla paikka osui nappiin, muilla taisi jäädä etu- tai takajalkojen väliin puomi. Toisella kerralla päätin myös pysäyttää esteen jälkeen, koska niinhän minua on neuvottu tekemään, jos yhtään tuntuu, että nyt mennään liian lujaa. Mutta eihän se mitään, kun hyvin kuitenkin meni muuten :) Videolla on mielestäni eka ja toinen suoritus, kolmannessa oli käynyt joku hämminki kameran kanssa ja kuva oli sumentunut :)

Sitten jatkettiin toisella pitkällä sivulla olevalle linjalle (17,5m) ja tehtiin siinä harjoituksia lähinnä ratsastajan estesilmän harjaannuttamiseksi. Tultiin aina kaksi kertaa peräkkäin tietyllä askelmäärällä ja aloitettiin viidellä. Sujui musta tosi kivasti ja hallitusti :) Ekalla kerralla tosi hyvin, toisella otin liian voimakkaasti kiinni ja mielikuvituksen avustuksella laukka-askelia tuli kuusi. Ei se kuitenkaan mitään, pääasia ettei neljällä! Mutta sitten... Sitten tulikin sen pahan viholliseni, eli eteen ajamisen vuoro- neljällä askeleella sujuttaisiin tai sitten ei millään. No, tultiinhan me se neljällä, mutta kyllä se vaan tuntuu paljon hurjemmalta se vauhti tuonne selkään, kuin miltä se videolla näyttää :D Olen ylpeä, että vaikutin tässäkin hurjaakin hurjemmassa vauhdissa ponnistuspaikkaan, enkä vain matkustellut. Mutta myönnän, että harjasta tarrasin kiinni! Neljän laukan jälkeen oli tarkoitus tulla sitten kuudella, ja voitte kuvitella miten vaikeaa on saada se jo hommasta niiiin innostunut poni kuuntelemaan sitä pidätettä ja malttamaan ne askeleensa kuuteen saakka. Voivoivoi... :D Ekalla yrittämällä hirveällä keskivaiheen paikoillaan laukkaamisella änkäsin sen kuusi askelta sinne, mutta tuli puomi mukaan. Toisella tulikin sitten alkuun tosi hyvin kiinni, mutta kaksi viimeistä askelta liian lujaa ja viidellä, mutta hyvään paikkaan.
Tämän jälkeen palattiin siihen iki-ihanaan viiteen askeleeseen ja jatkettiin vielä linjalta jumppasarjalle laukanvaihdon kautta. Pystylle tuli taas sellainen kenguruloikka, kun minä ajattelen, että hypätään tästä, mutta heppa ajattelee, että eikun järjestellään vielä tällainen kummallinen kenguruosuus tähän. No höpsis, eihän se mitään ajattele- en vain tukenut esteelle saakka, jolloin päätös paikasta jäi vaitonaiseksi. Vaihdon sai tehdä ravista tai lennosta, mutta en nyt lennosta halunnut edes yrittää, kun mentiin taas sitä ristilaukkaa/vastalaukkaa ja ties mitä säädettiin siinä, eli ihan ravin kautta meidän kohdalla. Tuntui, että Pilleri ampaisi kuin tykin suusta laukan vaihduttua kohti päätyä, mutta ei se kyllä videolta taaskaan näytä siltä... Hmph.. Sarjalle kuitenkin ihan tarpeeksi rauhassa sisään, ja ihan ookoo suoritus jäi siis viimeiseksi, vaikka hieman liikaa jarruttelenkin sarjalla. Ihan mukava taas tuollainen pieni "radanpätkä" ottaa loppuun :) Olisi kyllä jäänyt parempi mieli, jos tuo vaihto olisi ollut vähempi kuningassäätö :P

Tunnissa mukavinta oli se, että minä oikeasti ratsastin ja tein asioita oikein. Tein oikeita päätöksiä ja uskalsin myös luottaa hevoseen ihan tosissani. Uskalsin ratsastaa eteen, mutta uskalsin myös ottaa kiinni. Olen oikeastaan tosi ylpeä itsestäni, että sain aikaan näin ison muutoksen yhdessä viikossa. Jes! Mutta huomaan kuitenkin edelleen yhden aika ison virheen, nimittäin en osu kertaakaan esteen keskelle :D Mutta vähän haastetta hepalle hypätä aina tolpan vierestä.. :P No ei, täytyy kiinnittää huomiota siihen :)
Paremmilla mielin kuitenkin mietin osallistumista kisoihin tämän jälkeen!

Kommentoikaa ihmeessä, jos teillä on oma blogi niin käyn kommentoimassa teille takaisin jotakin mukavaa :*
B
Ihanaa hiihtolomaa kaikille!
XOXO,
Siiri

ps. Toivottavasti video näkyy nyt upotuksena!