lauantai 28. helmikuuta 2015

Kuukauden erikoispostaus: helmikuun paras heppa (videokooste)

Moi!
On taas kuukauden erikoispostauksen aika- erikoispostaus tosiaan silläkin tavalla, että luvassa on videokooste! Helmikuussa kävin siis ratsastamassa yhteensä kolme kertaa Rauhalahdessa ja kerran Järvenpäässä Stinan vuokrahepalla. Siihen en nyt sen kummemmin puutu, mutta pääasia oli, että sain ratsastaa silläkin viikolla ja vieläpä uudella, mukavalla kaverilla. Repa oli siis entinen ratsastuskouluheppa, muistaakseni 16- vuotias ja vietteli nyt moninaisten vuokraajien kanssa rentoa vanhan papan elämää :)
Rauhalahdessa "ratsutrio" meni siis näin: Pilleri (koulutunti), Rasmus (maasto), Pilleri (esteet). Valinta parhaasta hepasta on tällä kertaa erittäin, erittäin helppo. Vaikka Rasmus olikin maastoratsuista mitä parhain ja maastoreissu oli oikeasti elämäni hauskin ratsastustunti, Pilleri oli kuukauden paras heppa.
Helmikuu on ollut tosi opettavainen, pääasiassa siksi, että olen oppinut taas katsomaan itseäni ja toteamaan, että "kyllä se nyt vaan on sinussa se vika". Eihän se heppa tee, jos sitä ei oikein pyydä! Videoiden katsominen tunneista on auttanut tosi paljon tajuamaan mitä ja milloin tekee väärin- niin este- kuin koulutunneillakin. Siksi haluankin jatkaa sillä linjalla, että mahdollisimman usein on joku videoimassa tunnin kulkua. Tietoisuutta omasta ratsastamisesta on aina hyvä kasvattaa- opin paljon uutta ja vanhaa niitä katsellessani :)
Pilleri oli 1.2 tunnilla toisaalta tosi super, mutta toisaalta sitten itse tekemäni virheet jäivät kaihertamaan mieltä. Perusratsastaminenkin voi tuntua välillä tosi vaikealta, eikä se tietenkään tunnu kovin hyvältä nähdä tekevänsä joko väärin tai sitten ei tee yhtikäs mitään asian edistämiseksi. Molemmat siis tietenkin väärä tapa menetellä. Hevonen suorittaa aina parhaansa, ainakin kun on kyse Pilleristä, mutta eihän sekään voi tehdä oikein, jos en pyydä oikein. Tietenkin myös Pillerillä on "töhöpäiviä", mutta silloinkin se tekee kyllä juuri niinkuin pyydetään, kun vaan pyydetään oikein. Ei se ole sellainen hevonen, joka jäisi kyselemään, että onko ihan pakko. Siksi postauksenkin nimi on "Vika istuu aina selässä", koska minähän se sen homman siellä vedin sinne penkin alle. Siksi pidänkin sitä tuntia yhtenä opettavaisimmista koskaan, enkä olisi sitäkään tajunnut, jos en olisi videomateriaalia saanut koko tunnin pituudelta katseltavaksi- olisin voinut sokeana syyttää hevosen kuumuutta siitä, ettei homma toiminut. Niin se vaan avasi silmät. Heppa toimi unelmasti silloin, kun vaadin rauhassa, pitkäjänteisesti ja hermostumatta. Heppa lähti juoksemaan pois alta ja apuja karkuun, kun turhauduin touhuun ja itseeni. Hevonen opetti tuollakin tunnilla niin älyttömän paljon.
Edellisellä tunnilla aiheena olivat sitten esteet ja tuo sama "ratsastamattomuus" ja tavallaan sen odottaminen, että asia itsestään oikenisi, olivat jääneet päälle. Harmittaahan se ihan vietävästi, kun heppa on oikeasti tosi mahtava, mutta itse saat senkin suorittamisen näyttämään huonolta, kun et anna sen edetä, saatika anna sille yhtään tukea paikan suhteen. Ärsyttää, kun tietää nuokin asiat, mutta ei vaan tavallaan tajua niitä tunnin aikana. Mikälie tunnin blackoutti siinäkin tuli...

Kai sitä voi jotenkin tottua siihen hitaampaan, kootumpaan laukkaan, eikä sitten tajua enää, ettei se ole hepan "oma, luonnollinen laukka". Pillerinkin saa antaa edetä ihan reilusti ravissa ja laukassa, koska se on iso ja kookasliikkeinen hevonen. Ei sen kanssa oikein auta sipsuttaa vaan pientä ravia tai laukkaa ympäri maneesia. Se minun pitäisi nyt sisäistää. Jos tehtävänä on koota, kokoa. Jos tehtävänä on sujua viidellä laukalla, ota kiinni vasta sitten, kun näet, että nyt mennään neljällä, äläkä nyplää jo valmiiksi kuuden askeleen väliksi. Jos kisoissa olisi vaikkapa "Clear round"- periaate, eli kaikki nollalla virhepisteellä radan suorittaneet sijoittuisivat, ratsastaisin rauhallisella temmolla jokaisen esteen tarkasti, ettei hyppy muuttuisi laakeaksi ja olisi enemmän aikaa korjata asioita ennen estettä ja sen jälkeen. Jos tarkoituksena olisi ratsastaa nopea puhdas rata, ottaisin sarjoille sisään pienemmän laukan, mutta yksittäisille ihan reilusti etenevämmän, koska Pilleri ottaa pidätteen kyllä nopeasti vastaan- jos paikka ei sovi, se itsekin jo sovittelee, vaikka minä en tajuaisikaan. Niillä pikkuradoilla, joita ollaan nyt harjoiteltu (eli siis noin. 4-5 esteen ratsastukset, paljon käännöksiä ja laukan vaihtoja) Pilleri on toiminut tosi hyvin temmon suhteen ja tullut aina kiinni, kun olen pyytänyt. Kikkakolmosena pidäte ulko-ohjasta, jos muuten muuttuu kuuroksi. Eihän se kaunista ole, kun pysäyttää hevosen kesken radan, mutta sillä se rauhoittuu taas kuuntelemaan. Meillähän sujuu jo tosi hyvin jos vertaa vaikkapa kesän aikas holtittomaan menoon, eli ei tässä pidä ihan masentua kuitenkaan. Pitäisi vaan tajuta kaikki tämä, jonka tajuaa nyt, kun ei ole enää hepan selässä.
Kaiken kaikkiaan olen oppinut paljon uutta erityisesti itsestäni ratsastajana. Olen tosi pitkäjänteinen hevosen kanssa, mutta itseni kanssa en niinkään. Omia, mahdottoman typeriä virheitä on ollut vaikea sietää. Mutta nyt kun tämänkin seikan tajusi, niin ehkä se lähtee sujumaan paremmin, kun oppii nollaamaan heti kun huomaa, että alkaa "kasaantua" niitä negatiivisia tuntemuksia.

Kaikki varmaan lukiessaan ymmärsivätkin, että tässä kuussa kyse oli ennemminkin minun huonoudestani ratsastajana, kuin hepan huonoudesta sen arvailussa, mitä haluan, kun en pyydä oikein. Eihän se hevonen tietenkään lue ajatuksia, vaikka muuten onkin erittäin lahjakas ihmisen lukija. Minä turhauduin, menin lukkoon, lopetin yrittämisen. Heppa teki juuri sen mukaan, eikä sitä voi siitä syyttää. Pilleri on edelleen paras ja hienoin, mutta tituleeraan itseni kuukauden riman alittajaksi. Tästä ei auta kuin nousta takaisin selkään, hyvällä fiiliksellä ja petrata! Toivotaan, että saan jatkaa Pillerin kanssa, vaikka nyt onkin mennyt vähän metsään. Täytyy osoittaa olevansa hevosen arvoinen :)

Kiitos, jos jaksoit koko sydämen purun ja vuodatuksen lukea. Joskus kai sitä menee vähän ohi aiheen, ja tästä taisi nyt tulla enemmänkin kuukauden itsetutkiskelu. Nämä kuitenkin hyödyttää jokaista ratsastajaa, eli älkää pahastuko :) Minä nyt vaan onnistuin peittämään hevosen parhauden omien virheideni (vai virheitteni...?) alle. I should've done you better.

XOXO,
Siiri

tiistai 24. helmikuuta 2015

Sehän meni pyllylleen...

Heippa!
Sunnuntaina oli vihdoin ja viimein se paljon odotettu ja toivottu estetunti! :) Tehtiin ihan perusjuttuja taas, linjat meni diagonaalilla (kokorataleikkaalla) okseri-okseri 17m välillä H-B ja toisella diagonaalilla oli pysty-pysty samoin 17m välillä. Kukaan ei varmaan arvaa kenet oli listaan mulle laitettu?
Ylläripylläri, uljas vakioratsuni Pilleri.
Alkulämpimät tehtiin aika nopeaa, muutama kierros käyntiä, sitten jo ravia, suunnan vaihto ja laukkaa molempiin suuntiin. Ei mitään erikoista, uljas ratsuni osoitti vähän menohaluja ja saikin sitten tehdä paljon laukka-pysähdys ja laukka-käynti siirtymisiä, ennen kuin aloitettiin itse hyppääminen. Aloitettiin kaarevalla linjalla ristikko-ristikko (M-kulmasta B:kulmaan) ja vaikkei se nyt ekalla mennyt ihan putkeen reitin suhteen, eikä vaihtunutkaan se laukka, niin paikat osui kohdilleen hyvin ja homma maistui molemmille. Pilleriä sai aika huolella ratsastaa kulmaan, kun siellä oli taas olevinaan jotakin hurjan pelottavaa... Toisella vaihtui hyvinhyvin liioitelluilla avuilla laukka ja hypyt edelleen mukavia ja sujuvia, kulmaankin sujuvammin, vaikka toiselle ristikolle paikka ehkä hieman huti. Näitä pätkiä en jostain syystä nyt löytänyt videokoosteeseen mistään, varmaan tuli joku virhe siirtäessä kamerasta koneelle tai jotakin.
Tehtävää jatkettiin kaarevalta linjalta pysty-pysty linjalle. Ensimmäinen kerta säädettiin taas ties mitä, tai siis minä säädin ja tuloksena "sujumattomasta" laukasta kenguruloikka viimeiselle pystylle. No, tästä parannetaan, vai? Vaan kun ei. Jotenkin menin vähän lukkoon ja ratsastaminen loppui kuin seinään. Laukat ei vaihdu, nyplääminen senkuin jatkuu ja hyppään jo ennen hevosta esteitä...
Varmaan minun takia helpotettiin tehtävä linjaksi pysty-pysty, joka tuli viidellä askeleella, koska selässä oli sellainen nypeltäjä, että eihän se heppa oikein edennyt. Muutama toisto sille ja sitten hypättiin loppuun vielä okseri-okseri, jolle minun piti ajaa kuulemma niin paljon eteen, kuin vain suinkin :D Voi että. "Kuvittele, että ratsastat kisoissa aikaluokkaa!". En. En halua baanailla täällä ympäriinsä. Mitäs jos tuleekin stoppi kun askel ei sovi millään? Mitäs jos kaadutaan esteen sekaan? Mitäs jos lennän täältä alas?
Hauskaahan se oli ja turhaan pelkäsin, heppa hoiti homman myös vähän reippaammassa vauhdissa! Mutta kyllähän se vähän pelotti, vaikka Pilleriin luotinkin. Sen ehkä huomaa siitä, että tuli vinkaistua esteen päällä "huiii...", kun ekaa kertaa tultiin okserille ja oltiin ihan pohjassa :D Äänitehosteissa ei onneksi oltu ainoita kuitenkaan... :)

Tunti oli... no, mun osalta tosi epäonnistunut. Paikat ei oikein osuneet ja muutenkin en oikein ratsastanut tällä kertaa. Mietin koko videon julkistamista, mutta mitä sitä esittämään mitään aina onnistuvaa tai jotakin ratsastuskoulun eliittiä, kun on siitä erittäin, erittäin kaukana. Joskus käy näin, ja se on vielä minun tasoisilleni täysin normaalia, että menee lukkoon, eikä sitten oikein tee mitään. Huomasin myös olevani kuin säikähtänyt kissa tuolla okserien päällä. Hartiat ihan lysyssä ja muutenkin selkä pyöreänä.
Mutta huonoa fiilistä tasoittamaan hyviäkin uutisia, sain järjestettyä YO-kuvat Pillerin kanssa kuntoon ja tallilla oli ilmoitus koulu- ja estekisoista. Kisakauden korkkaus siis lähenee! Kesällä sitten yhdet tai kahdet kisat lisää ja ehkä vielä talvella viimeiset, riippuu miten järjestetään. Suunnitelmissa siis toistaiseksi Helppo C:1 2000 ja esteissä 60-70cm tai 80cm. Osallistuminen olisi halvempaa, jos osallistuu enempään kuin yhteen, niin ajattelin, että voisihan sitä molemmat esteluokat mennä. Ei ehkä tämän postauksen yhteyteen mitenkään loogisesti sovi tuo homma, kun meno oli tuon näköistä, mutta nyt meni näin. Kisoihin on siis vielä estepuolelle kuukauden verran aikaa ja koulukisoihin kaksi. Tavoitteena hyväksytty tulos Helppo C ja esteistä puomeitta ja pysähtymättä sijoituksille tai sitten ei. Pilleri osaa kyllä olla ruusukehai, kun se saa oikeaan... mielentilaan- mennään vähän reippaammin, mutta ei juosta alta tai muuteta hyppyä hirveän laakeaksi. Isolle hevoselle kuitenkin ne korkeimmankin luokan esteet on vaan pieni koipien nosto ja niitä voi lähestyä vaikka ravissa, jos tarve vaatii. Hyvillä mielin siis eteenpäin, vaikka nyt tulikin pohjanoteeraus. Mutta mutta, pohjalta voi vaan nousta!

Otetaan vastaan kannustavia kommentteja! :) Oikeasti nyt jos koskaan kaivataan vähän rohkaisua :)
Tsemppiä muillekin, jotka ongelmiensa kanssa painii! :)
XOXO,
Siiri

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Vika istuu aina selässä

Heippa!
Jo heti alkuun pahoittelen taas kuvamateriaalin laatua!
mr. Oripoika...
Nyt olisi vuorossa juttua helmikuun ekasta tunnista, eli mennään vähän takaperoisessa järjestyksessä. Toivottavasti ei haittaa ketään, mutta tämä nyt vaan on venynyt niin kauan, etten viitsinyt valmiita postauksia tämän takia jättää julkaisematta. Helmikuu alkoi kyllä toisaalta superhyvin, mutta toisaalta jäi vähän huono maku suuhun kuitenkin. 1.2 kiipesin Pillerin selkään ja aiheena oli ihan perusratsastus, kuten tammikuun viimeiselläkin tunnilla Pojun kanssa- paljon siirtymisiä, takaosan aktivointia ja taivuttelua. Ei tehty mitään erikoista, mutta kyllä noissakin riitti jo hommaa hieksi asti!
Eri tehtävistä minulla ei ole hirveästi sanottavaa ja tunnista on jo muutenkin niin kauan, että yksityiskohdat ovat päässeet lipsahtamaan mielestä. Kerron nyt kuitenkin niin kattavasti, kuin vain suinkin pystyn tunnin kulusta ja omista fiiliksistä :) Aloiteltiin alkukäyntien jälkeen ravissa ihan vaan maneesia ympäri, voltteja ja ympyröitä sai ja pitikin tehdä, että hepat alkaisi lämmetä ja taipua pikkuhiljaa. Pilleri tuntui ihan normaalilta itseltään, mutta epäonnekseni lämmittelysuunnaksi sattui meidän huonompi kierros, eli vasen kierros. Kamelina siis juostiin ja oikeasti aika pää viidentenä jalkana, mutta kyllä pidäte meni läpi, silloin kun sen teki. Pidäte ei vain vaikuttanut kovin pitkään :D Mutta kyllä se siitä alkoi kuitenkin parantua ja tahti löytyä, jäykäksi vaan jäätiin. Oli kuitenkin aika jo vaihtaa parempaan, oikeaan kierrokseen ja videolla kun tämä suunnan vaihto kun sattui olemaan, niin kyllä se on kuin taikaisku :D Heti tulee pienen pieni myötäys ohjasavuille ja tahti korjaantuu "iskevämmäksi". Hassua, miten voikin toimia niin paljon paremmin toiseen suuntaan! Hetki jatkettiin ravissa ja tehtiin pysäytyksiä ja siirtymisiä- Pillerin kanssa on vaan niin helppo saada tasajalkapysähdys! Ainakin Pojun jälkeen tuntui, että hommahan hoituu ajatuksella. Toisaalta hepat on sillä tavalla tosi samanlaisia pysähdyksissä, että jos jokin on huonosti, niin se on se toinen takajalka, joka on jäänyt sen reilun kavionmitan taaemmas. Ratsastajan valmisteluissa ja pidättävissä avuissa jälleen siis vika- pohkeet vaan lähelle...
Sitten siirreltiin kaikki käyntiin ja jatkettiin taivuttelua ja pysäytyksiä, mutta nyt Lotta kävi niiden heppojen luona, jotka "raipan hipsuttelun" hyväksyy vähän aktivoimassa takaosaa. Masin jälkeen Lotta tulikin jo meidän luokse ja Pilleri oli alkuun vähän "mikäs tämän homman nimi nyt on, tolla on jo raippa tuol seläs?", mutta oli kuitenkin tosi rauhallinen eikä hötkyillyt karkuun raippaa totuttelun aikana (Lotta siis silitteli hepan takajalkaa raipalla). Sitten lähdettiin siinä käynnissä tekemään volttia Lotan pitäessä kiinni sisäohjasta ja hipsutellessa takajalkaa raipalla. Videolla näkyy se, mitä en selkään tuntenut- Pilleri juoksi karkuun, koska en tehnyt pidätteitä. Mutta kyllä poljenta takaa parani sitten, kun tajusin ottaa edestä kiinni, jos se lähtee karkuun.  Itse asiassa ne videonpätkät motivoi ihan älyttömästi, kun näki, että Pilleri osaa kulkea älyttömän hienona kyllä, eikä se minun tähän mennessä "hieno" olekaan ollut parasta, mitä minä saisin siitä irti. Tavoite on siis noussut pykäliä ylöspäin ja tiedän nyt, mitä haluan nähdä, kun katson heppaa päätypeileistä. Sama tehtiin toiseen suuntaan sitten, kun muitakin oli hipsuteltu, omaa vuoroa odotellessa tehtiin käynnissä siirtymisiä ja taivuttelua.
Ravissa jatkettiin sitten vasempaan kierrokseen, kun kaikkia oli "hipsuteltu", jotka sen rauhassa ottaa. Ihan hävetti katsella videoita ravista vasempaan sen hipsuttelun jälkeen, koska se näytti just siltä, että kaikki on väärin- liian nopea tahti, pää ylhäällä, selkä alhaalla... Ratsastaja yrittää istua harjoitusravia, joka jännittää heppaa entisestään. No, suosiolla sitten keventämään ja heppaa rauhoittelemaan. Ympyröitä ympyröiden perään... Nopeita käynti-ravi-siirtymisiä... Jalustimet pois, jotta istunnan saisi syvemmälle ja vaikuttavammaksi- sitä se kuuntelee. Suunnan vaihto onneksi tapahtui vielä ennen laukkaa ja sain Pillerin tosi pienellekin raville ympyröillä, mutta lisäaikaa ravin työstämiseen oltaisiin kyllä henk.koht. nyt tarvittu, koska liian pian alettiin tehdä laukkatehtävää joka meni vähän plörinäksi sitten sen takia, kun en saanut apuja läpi saatika heppaa kuulolle.
ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.. :P ei saisi turhautua!
Jatkettiin siis tekemällä pitkille sivuille vähintään kolme käyntiin siirtymistä ja lyhyille sivuille tehtiin laukassa isot voltit/pienet ympyrät. Siirtymiset sujui onneksi tosi hyvin, eli ei nyt oltu ihan hukattu niitä hanskoja, joilla homman piti olla hallinnassa, mutta voi elämä sitä laukkaa. Yritin vaikka mitä jekkuja, että heppa olisi normaali, ihana matalamuotoinen itsensä siinä, mutta ei kun halutaan olla formuloita ja (jos nyt laukassa voi) juosta nenä edessä karkuun. En voi kyllä hevosta syyttää, vika istuu aina selässä. Suuntaa vaihdettiin ja nyt sitä vauhtia tuli jo opettajankin mielestä vähäsen liikaa ja minua käskettiinkin sitten kokoamaan ja pidättämään ihan "pikkulaukalle". Olisinpa vain toivonut, että olisin osannut tehdä jotakin muuta, kuin roikkua ohjassa kirjamellisesti odottamassa tahdin hiljentymistä. Ehkä hirvein moka minkä voi tehdä, kun yrittää saada hevosta hiljentämään!! Voivoi. Kyllähän se ärsyttää ja moittii itseään seuraavat viisi päivää. Hoin videota katsellessanikin, että "istu, istu, istu, käsi hiljaa, istu, istu, istu liikettä vastaan, ISTU NYT...". Toisaalta hyvä, että virheensä tiedostaa. Kyllähän se laukka siitä parani loppujen lopuksi, mutta en vain voisi olla vihaisempi itselleni tekemistäni virheistä. Loppuraveissa sitten annoin pitkää ohjaa ja ajattelin, että ravailee nyt sitten miten haluaa. Vähän se onneksi venytti askeltaan ja niskaakin, kun sai pitkät ohjat (Pillerillä ne pitkät ohjat vaan ei ole löysät, kun sillä on niin pitkä kaula..:D). All in all, tunnista jäi toisaalta tosi sellainen "opin tänään paljon"- fiilis, mutta toisaalta meni vaan osittain niin penkin alle, että ärsyttää. Päällimmäisenä kuitenkin jäi tosi motivoitunut fiilis ja kun seuraavan kerran kiipeän koulutunnilla Pillerin selkään, aion tehdä parhaani ja muistaa oppimani. Ja en aio tehdä sitä virhettä, että turhaudun kesken tunnin. En enää koskaan :)
Toivottavasti nyt ei maistunut puulta tämä postaus, kun aika tarkkaan syyniin pääsi tämänkin tunnin sisältö, eikä kuvien laatukaan ole parhaista parhainta antia. Osaan kuvista jäi myös Windows Media Playerin alapalkki, vaikka yritin sitä häivytellä pois häiritsemästä... Ainakin omaa tietoisuuttani omasta ratsastuksestani tämä postaus auttaa paljonkin, kun kirjoittaessaan tajusi paljon "uusia" virheitä. Sunnuntaille ollaan toivottu estetuntia, katsotaan tuleeko!
jätkän pää on minun yläkropan kokonen.. :D♥
Pikaisiin kirjoittelemisiin taas, ja tuhannet kiitokset kaikille uusille lukijoille liittymisestä ♥

XOXO,
Siiri

tiistai 17. helmikuuta 2015

Kuukausittainen erikoispostaus: tammikuun paras heppa

Moikka!
Kuten te lukijat ja blogissa kävijät äänestitte, nyt on vuorossa olisi erikoispostaus tammikuun parhaasta hepasta. Ajattelin ensin, että voisin toteuttaa tämän videolla, mutta teen nyt laiskuuttani ihan perinteisenä tekstiversiona. Ehkä vaikka kolme "kuukauden paras heppa"-postausta voisi olla vuodessa videomuotoisia? :)
No sitten itse asiaan. Tammikuussa menin siis kolmesti Pillerillä ja kerran Pojulla. Kerran Pillerillä koulua ja kahdesti esteitä, kerran Pojulla koulua ilman satulaa. Vaikka tämän ekan postauksen tästä sarjasta kannattaisi olla hyvin tavanomainen, tästä nyt tulee vähän kummallinen, koska en osaa sanoa mitään muuta, kuin että Pilleri oli kuukauden paras esteheppa. Kouluhepasta ei nimittäin ollut tässä kuussa oikein tietoakaan, niin siitä ei nyt "parhaaksi" yllä kumpainenkaan. Molemmissa hyviä puolia, mutta molemmissa myös huonoja puolia. Siksi tässä postauksessa erittelenkin vähän molempien plussa- ja miinuspuolia kuukauden tunneilta :)

Pillerin plussat:

+ Mukava eteenpäinpyrkimys
+ Kiva rentous ja niskan venytys ravissa tuntien lopussa
+ Hyvä ratsastettavuus laukassa
+ Maltti esteillä
+ Askel pitenee ja rentoutuu tunnin kuluessa, etenkin ravissa
+ Laukanvaihto onnistui myös lennosta
+ Kevyt edestä estetunneilla

Pojun plussat

+ Oppivaisuus
+ Herkkyys
+ Palkitsee heti rentoutumalla, kun ratsastaja tekee oikein
+... toisaalta ei anna mitään ilmaiseksi
+ Ihanan "haasteita tarjoava"
+ Loistava työstettävyys ravissa, kun saa pidätteet läpi ja takaosan töihin
+ Keveys edestä
materiaali sanoi kaput niin tämä ei nyt oikein kuvaa hienoa kouluheppaa... mutta onpahan kuva tästäkin ponista!

 Pillerin miinukset

- Kuumuminen vastalaukkatehtävällä, kuurous pidätteelle, kun vauhdinhurma vie ponin mukanaan
- Energian uudelleenkanavoinnin vaikeus :P
Keksimällä keksitty:
- "Kummallisuus", ei ole oma itsensä

Pojun miinukset

- Kuurous pidätteelle, välillä oltiin kuin Vermon ravisuoralla :'D
- Välillä sisäpohjetta vasten punkeminen, varsinkin laukassa
- Ajoittainen ravin kiireisyys

Tästä nyt sitten ihan vaan fiilispohjalta, kuten jo sanoin, Pilleri oli paras esteillä ihan ylivoimaisesti kaikista, joita olen koskaan esteillä ratsastanut. Mutta Poju nyt kyllä sileän ratsastuksessa huitaisi ohi niin että viuhahti, se oli vaan paljon miellyttävämpi nyt tällä kertaa, kuin Pilleri koulutunnillaan. Pillerissä muutenkin havaittavissa ehkä pientä turhautumista, kun karsinassa kiukuttaa ja ulos ei pääse pitkäksi aikaa huonojen säiden takia. Ajattelin keksiä jonkin virikkeen sen karsinaan, ettei sitä niin tylsistyttäisi! Heitelkää vaan ideoita, jos keksitte jotakin turvallista ja "ei syötävää", ettei syö itseään kipeäksi :)
tätä kohti pyritään, edettiin ehkä 10metriä tällä tavalla, kun Lotta oli avittanut kaikkia vuorollaan takaosan aktivoimisessa... Postausta tulossa myöhemmin, tämä helmikuun ekalta tunnilta! Mutta kattokaa nyt kui hieno toinen osaa olla <3
Eli summa summarum:
Kuukauden Kautta aikojen paras esteheppa: Pilleri
Tammikuun lähimpänä parasta kouluheppa: Poju

Pikaisiin kirjoittelemisiin taas, kertokaa mitä tykkäsitte!
XOXO,
Siiri

maanantai 16. helmikuuta 2015

Elämäni ensimmäinen peltoralli hangessa!

Moikka taas, pitkästä aikaa!
Siitä onkin vierähtänyt jo kaksi viikkoa, kun viimeksi tänne ehdin postailemaan. Miksikö? No, kuten edellisen postauksen lukeneet ehkä muistaa, helmikuun ensimmäinen viikko meni kouluhommissa prelien ja YO-kokeiden avauksen muodossa ja viikonloppu Helsingissä. Sunnuntai-maanantai yönä sairastuin vatsatautiin, jonka takia en ole Apassionatasta otettujen (harmittavasti hieman epäonnistuneiden) kuvien kanssa ehtinyt puuhailla saatika julkaista tänne teille katseltavaksi. Show oli ihan mahtava, hevoset sai melkein kyyneleet silmiin :) Tiistaina menin sitten edelleen aika heikkovointisena englannin YO-kuunteluun, mutta onneksi kuitenkin olo alkoi siitä päivän mittaan kohentua ja torstaina olikin penkkaripäivä. Itselleni päivä ei tuntunut mitenkään erikoiselta, enkä ollut aikonut mennä ollenkaan, mutta Laurin seuraksi kuitenkin lähdin ja vaikken koululla viihtynytkään, oli rekka-ajelu ihan mahtava :) Lauri jäikin sitten yökylään ja käytiin tosi romanttisesti koulun loppumisen kunniaksi Hesen autokaistalta ruokaa... :P Perjantaina vanhemmat lähti Tampereelle, mutta minä jäin kotiin teatterin, ratsastuksen ja lauantaisen Lappeenrannan reissun takia- kävin siis KalPan vieraspelireissulla ystävänpäivän kunniaksi Nipsun kanssa. Nyt sitten ollaankin jo eilisessä sunnuntain ratsastustunnissa menossa- menoja on siis ollut, mutta onneksi tahti nyt helpottaa ja päivät kuluvat kirjoja selaillen tai mielenkiintoisempaa puuhaa etsiskellen. Toivottavasti löydän aikaa ja saan myös rästipostauksia julkaistuiksi, että saadaan blogiin taas vähän eloa!
No, otsikosta ehkä arvaattekin, että mentiin maastoon. Vaihtoehdoiksi heppavalinnassa jäi Pilleri, Retu tai Rasse. Elisa oli siinä vielä myös valitsematta, joten ajattelin jättää Pillerin ottamatta, että Elisa saa ottaa sen jos haluaa ja otin Rasmuksen, koska sillä on tosi turvallista ja näköjään myös superhauskaa mennä maastoon! Lauri oli tullut kyllä mukaan tallille, mutta katsoin paremmaksi antaa Laurin lähteä kuitenkin kotiinsa, kun oli -10'C ja lumessa on vaikea tarpoa hevosten perässä- ei siis järkkärillä otettuja kuvia tällä kertaa, vaikka olisi kyllä tullut varmasti aivan upeita. Sää oli kuin morsian, aurinko paistoi ja lumi kimalteli- täydelliset kuvausolosuhteet, mutta ei tällä kertaa kuitenkaan kuvaajaa. Ensi kerralla sitten :3
Rasmus on kyllä niin enkeli karsinassa ja tuntuu paljon ihmisläheisemmältä, kuin muistinkaan- eikä enää hötkyillyt varustamisessakaan tai pään harjauksessa (vaikka jäi kyllä vähän likaiseksi, kun en halunnut kaveria koetella). Pian lampsittiinkin kentälle ja hän ihan malttoi seistä paikoillaan, kunnes oltiin valmiina lähtöön! :) Hassu poni rupesi kyllä pärisemään heti, kun pääsi liikkeelle... Maastoon lähdettiin johtohevosena kalliotakin varmempi Jarvi, perässä Masi, Bobo, Pilleri, me ja vielä Tommi perää pitämässä. On se hyvä, että Pilleri oli meidän peräpään tulijoiden edessä jarrut omaavana, koska maastossa oli kyllä kaikki katastrofin ainekset :'D
Käytiin ihan normaalireissu ensin Jätkänkämpälle laitumien läpi, mutta siinä juuri ennen perille pääsyä tulikin vastaan lastenrattaat. Voi ei. Ei minulla mitään hätää, mutta Tommi on niin pöhelö, että pelkää, tai ainakin esittää pelkäävänsä rattaita. Se oli jo ennen vaunujen kohdalle tuloa ottanut jotain pulttia hiihtäjistä, mutta onneksi siinä ei nyt mitään kummempaa kuin ravispurtti muiden perään pikku empimisen jälkeen. Vaunuista se ei meinannut suostua selviämään, pyöri ja pakitteli, pelleili ja lopulta tappelun jälkeen tuli hurjaa laukkaa muita kohti, kun oltiin pysähdytty odottelemaan- siinä saatiin me toimia jo vähän jarruna ja päädyttiinkin sivuttain tielle- onneksi hevoset ei kuitenkaan juokse toisistaan läpi... Onneksi Tommilla oli selässään kokenut ja rauhallinen ratsastaja ja haavereilta säästyttiin! Jatkettiin matkaa ravilla Jätkänkämpän pihaan ja sujui ihan rauhallisesti, takaisin tullessa otettiin tiellä laukkaa ja voi että minua huvitti niin katsoa, kun kaikki vaan loikkasi laukalle ja olivat ihan innoissaan! Ihanaa, sanalla sanoen ihanaa :) Nauroin ihan ääneen, kun se tuntui niin hurjalta :)
Vasemmalta oikealle: Rasmus, Pilleri, Masi, B ja Tommi :)
Sitten takaisin metsäpoluille talviseen maisemaan. Oli rauhallista ja hevosetkin malttoi kävellä, vaikka olivat kaikki ehkä vähän täpinöissään pakkasmaastosta. Sitten käännyttiinkin jo takaisin talleille laitumien läpi ja jatkettiin vielä pikkulenkki "Männikköön", jossa otettiinkin kentän sijasta ravia ja laukkaa laitumella. Hevoset oli niin suloisia, kun ne kaikki oli niin pörheinä menossa- etupää malttoi ravata, mutta me takapään sählät (Rasse ja Tommi, sekä välillä myös Pilleri) otettiin laukkaa puolivahingossa. Rasselta lensi siellä jo suojatkin etujaloista ja takasuojatkin repsottivat puoliksi irti. Vauhtia siis ainakin piisasi! Lotta halusi ottaa meistä vielä kuvan, kun oli niin kaunista ja kaikilla oli hyvä mieli- kuva löytyy myös tallin Facebook- sivuilta! Tästä olisi niin täydellistä ottaa kuvia myös järkkärillä, mutta kaikkea ei voi saada- tällä kertaa sain ihan mahdottoman hauskan ja vauhdikkaan, tapahtumarikkaan maastoreissun, enkä kyllä vielä ole mukavemmassa maastossa käynyt! Heppavalinta osui täydellisesti nappiin tällä kertaa, koska Pilleriä en olisi varmaan saanut pidettyä ja Rasse ei missään tapauksessa pukita tai keksi mitään muutakaan tyhmää, jolloin olisin lentänyt lumihankeen. Iloa tästä reissusta riittää kyllä vielä moneksi päiväksi!
Pahoittelen kuvien laatua, mutta pääasia että on jotakin materiaalia tästäkin reissusta muistona :) Toivottavasti muilla on ollut yhtä ihana viikonloppu! 

XOXO,
Siiri