keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Ponivälit ja hevonen- "ei käy kateeksi!"

Moi!
Nyt olisi luvassa tiistain ja keskiviikon estekurssista höpöttelyä. Edellisen päivän jutuista voit lukea täältä! Näin tiistain tehtävän jo maanantai-iltana, kun oli se oma tunti silloin, ja nukahdin kyllä hyvin onnellisena- puomi, innari, laukka-askel pystylle, sekä laukka-askel okserille. Easy! Siinä kun pääsee hyvin sisään niin kaikki hyvin. Tai ainakin piti olla, väli olikin pikkuponien laukka-askel ja Pilleriä sai kyllä nykiä takaisin ihan urakalla, että päästiin ehjin nahoin myös ulos, vaikka hyvin oltaisiinkin päästy sisään...
Minä olin edelleen erittäin iloinen, kun sain jatkaa pikkujätkä Pillerin kanssa, vaikkei maanantain esteet olleetkaan mikään huippusuoritus. Puunasin sen huolella ja yritin laittaa sille lettiä, mutta sillä oli niin lyhyt "tukka", ettei siitä oikein tullut mitään, niin mentiin sitten ilman mitään hienoja kampauksia maneesiin. Nyt alkulämpimät sujui jo ihan mukavasti ja sain pidätteet hyvin läpi, Pilleri oli myös aika letkeänä sinä aamuna. Iloisella päällä tunnuttiin molemmat olevan ja innokkaina odoteltiin hyppäämisen alkua :) Ravien ja laukkojen jälkeen aloiteltiin tulemaan ihan vain innarille, muut esteet oli sivussa. Esteet oli siis ristikkoina, ja ensimmäisen yrityksen kaahotuksen jälkeen sujui jo paremmin ja päästiin rauhassa sisään sarjalle.
Ilme kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa?
Toistoja taidettiin tehdä kaksi tai kolme, kunnes perään lisättiin siihen yhden laukan päähän pysty. Ei meillä mitään varsinaista vaikeutta, väli vain oli vähän ahdas vauhdista riippumatta. Kerran tultiin tosi huonosti sisään ja jäin hypystä jälkeen, mutta päästiin ehjin nahoin kolauttelematta pois kuitenkin. Minun piti tulla yhden kerran muita enemmän tämä, että mahduttaisiin varmasti okseriakin edeltävään väliin ilman vahinkoa, kun olin liikenteessä isoimmalla ja varmaan ainakin radalla kuumimmalla hepalla :P Hyvin kuitenkin meni muutamaa virhettä ja pohjaan tuloa huolimatta, ja mekin päästiin hyppäämään okseria. :)
Minusta se okseriväli oli jopa vähän tilavampi, kuin se innarilta pystylle oleva, mutta kyllä me ainakin kerran siihenkin tultiin niin vauhdikkaasti että taidattiin lanata puomi mukaan laakean hypyn takia. Pilleri kun innostuu yhtäkkiä estevälissä niin ei siinä paljoa ehdi tehdä :D Muut kerrat meni sitä yhtä ryöstämistä lukuunottamatta hyvin ja hyppely tuntui tosi mukavalta ja heppa tuntui myös nauttivan :)
mahtiponi <3
Keskiviikkona oli sitten vuorossa pikkuinen rataharjoitus, jonka harjoittelu aloiteltiin ihan paloissa, este kerrallaan. Ensin otettiin normaalien alkulämppien jälkeen hyppyjä punaiselle ristikolle, tälle tultiin hyvin, mutta jatkettiin taas ties missä laukassa. En keskittynyt ollenkaan siihen laukkaan, vaan ratsastamaan tarkasti esteen ja seinän vähän ahtaaksi jääneeseen väliin, kun esteen johde oli liian lähellä uraa- en kuitenkaan halunnut satuttaa itseäni enkä Pilleriä jättämällä sille epäselväksi, minne ollaan menossa, jolloin se saattaisi yrittää hypätä päin seiniä okseria väärinpäin.... Kuitenkin päästiin aika rauhassa etenemään aina esteelle eikä esteen jälkeenkään enää lähdetty kuin tykin suusta.
Sitten otettiin hyppyjä sarjalle ristikko-ristikko, tämä meni hyvin ja saatiin rauhassa mentyä viidellä askeleella, niinkuin pitikin. Koska kaikilla sujui tuo aika hyvin, nostettiin ne pystyiksi ja tultiin uudelleen, nyt jouduin ottamaan jo enemmän kiinni välissä, että saatiin se viisi sinne, vaikka neljäkin olisi ihan sujuva Pillerille. Menin vaan mieluummin lähelle, kuin lähtisin laukka-askelta liian kaukaa, kuten tuli myöhemmin tehtyä... :'D Tämä taidettiin tulla vaan kahdesti, kun siirryttiin pystyn kimppuun, joka tultiin taas kahdesti, kerran pohjaan, toisella hyvin. Sen jälkeen taas baanattiin kerran ja kerran oltiin mukavasti lapasessa, vaikka vähän pompahdeltiinkin, kun ei maltettu kävellä millään omaa vuoroa odottaessa.. :P Jäljellä oli enää viimeinen este, eli okseri, joka tultiin kahdesti ja se meni minusta hirmu hyvin molemmilla kerroilla!
Sitten se suurin haaste, eli rata- säilyisikö kontrolli? Rata meni punaiselta pystyltä keltaiselle pystylle, siitä sarjalle ja sarjalta okserille. Lyhyt ja ytimekäs, mutta ihan tarpeeksi ratamainen, että Pilleri innostuisi viemään ratsastajaa 10000-0 :P Ensin tultiin samoilla korkeuksilla, kuin oltiin hypätty lämmittelyt. Ekalle tultiin hyvin, sitten piti pysäyttää ristilaukan takia... :D Jatkettiin pystylle, vähän kaukaa mutta olin mukana hommassa ja ihan ookoo homma sekin, siitä päästiin ilman pysäyttämistä jatkamaan sarjalle, joka taidettiin tulla sitten neljällä kun tuli pikkuinen arviointivirhe ja reaktio siihen liian myöhään... Okseria ennen piti taas pysäyttää ja nostaa uudestaan laukka, kun mentiin liian kovaa. Ei kuitenkaan tarvinnut mitään ylimääräisiä ympyröitä häslätä, vaan nosteltiin kulmasta laukka ja tultiin sitten siihen pitkän sivun keskellä olevalle okserille ihan jees, kivalla hypyllä.
Toiselle kerralle nostettiin vähäsen esteitä ja sujui taas ihan hyvin, mutta keltaiselle pystylle tuli joku tosi kummallinen "hypätään tästä- eipäs hypätäkään"- loikka, kun olin ajatellut ottaa ponnistuksen kauempaa, mutta Pilleri halusikin tulla ihan pohjaan ja teilattiin siitäkin sitten ylin puomi mukanamme. Okserille tuli myös aika vauhdikkaasti, mutta hyppy pysyi onneksi tarpeeksi "ylöspäin" vauhdista huolimatta ja puomit pysyi ylhäällä. Kyllä meistä vielä hyvä pari tulee, kun opitaan vähän malttamaan kumpainenkin. Lotalle sanoinkin, että luotan Pilleriin kuin kallioon, ja että se pelasti kyllä paikan jos toisenkin minun jäädessä arpomaan, mitä tehdään.
hahahaha XD tässä se pohjaan tullut kenguru-loikka, johon en päässyt ollenkaan mukaan :D
Mielestäni kehityin kurssin aikana tosi paljon, niin istunnan, hevosen hallinnan, etäisyyksien hahmotuksen ja rohkeudenkin kannalta. Tuntui, että olin suurimmassa osassa hyppyjä hyvin mukana ja osasin vapauttaa pidätteet, kun hyppyyn lähdettiin, enkä jäänyt häsläämään liikaa, vaikka vauhtia olisikin ollut. Osasin nähdä, että nyt ponnistus tulee vähän aiottua kauempaa ja pääsin hyppyyn mukaan. Opin näkemään ponnistuspaikkoja laskematta, enkä jäänyt tuijottamaan estettä. Uskalsin lähteä kauempaakin, mutta uskalsin myös ratsastaa hyvin lähelle- opin siis tekemään omia ratkaisuja, enkä vain matkustellut, kuten kesän estetunnilla. Olen tosi ylpeä meistä ja uskon, että nyt kun esteitä on useammin, kehitytään nopeasti paremmiksi ja paremmiksi, sekä voidaan kesällä mennä jo kisoihin ilman huolen häivää kontrollin kadottamisesta- vaikka onhan se välillä ihan hauskaa. Kurssi oli hirveän mukava, eikä kireä pakkanenkaan haitannut, jäätyneet naamakarvat on vaan suloisia! :3
<3
Toivottavasti muillakin oli yhtä innostavat vuoden viimeiset päivät! Tämän myötä,  
ihanaa uutta vuotta 2015 ja onnea jokaiselle ratsastajalle omalle matkalleen! :)

tiistai 30. joulukuuta 2014

Vauhdikasta hyppelyä ja kouluvääntöä

Pahoittelut, että postaus on myöhässä, mutta en viitsinyt julkaista, ennen kuin sain kuvat itselleni!
Kävin kuvaamassa vielä keskiviikkona pikku töhöö laitumella <3
Heippa!
Nyt saattekin sitten oikein kunnon hevostelupläjäyksen, sillä tässä postauksessa kerron maanantain estekurssista ja ratsastustunnista. Tähän olisi helppo yhdistää vielä tiistain ja keskiviikonkin kurssi, koska kaikki kolme päivää olen ratsastanut (onnesta soikeana) pikku vauvalla, eli Pillerillä! Aloitetaan kuitenkin aikajärjestyksen ekasta, eli maanantai aamun estekurssin tunnista :) Myöhemmin tulee sitten yhdistelmäpostaus tiistain ja keskiviikon estekurssista. Valitettavasti maanantain kurssista ei ole kuvia itse hypyistä, kun Venlan piti mennä talliin viemään Ferryä pois, eikä sitten kuvia kertynyt- muilta päiviltä niitä kyllä on!
Heräsin 7.20 ja vaikka olin ihan hirveän väsynyt, lähdin heti tekemään aamuhommia, pesemään hampaita ja etsimään tarpeeksi vaatetta päälle tallille. Jännitti kyllä tosi paljon, kun esteistä on niin pitkä tauko, mutta jännitys helpotti pikkuisen kun sain Pillerin alle- eli yli ainakin mennään, ellen mokaa ihan totaalisesti. Tehtävä vaikutti oikeastaan vähän vaikealta, kun sitä katselin lapulta ja ihan maneesin rakennettuakin rataa katselin vähän vierastaen. Tykkäsin kyllä yhden laukan sarjasta pysty-okseri, mutta kaareva linja ristikko-ristikko (5 laukka-askelta) vähän hirvitti, koska vaikka esteet oli minimaalisia, tiesin että käännös voi tuottaa kontrollivaikeuksia, jos hyppy ekalle ei osu. Pilleri kun pukkaa vähän kuumumaan :D no, ei auta pelätä vaan heppa varusteisiin (se luuli pääsevänsä ulos kuten normaalisti aamuisin ja olikin karata karsinasta....) ja maneesiin.
Aloiteltiin verkkaamalla ravissa ja laukassa molempiin suuntiin- lämmittely on tavallaan ihan vaan sileällä ratsastusta, eli kontrollissa pysyi ja mukavasti oli ruunapoika kuulolla. Aloiteltiin hyppääminen sitten suoraan sillä (typerällä) kaarevalla linjalla ja siinä kävi kyllä juuri niinkuin ajattelin- jos hyppy osui ekalle, saatiin kuusikin laukkaa väliin tekemällä vähän laajempi kaari, mutta jos ei osuttu, niin se oli suorinta tietä ilman jarrua kohti seuraavaa estettä. Ei onneksi sattunut mitään sen kummempaa, kunhan vaan hukattiin ne jarrut siinä ja oltiin vähän trouble makers- fiiliksillä loppu tunnin ajan :P Kauhistuin itse eniten sitä, että en saa ehkä maailman yksinkertaisimmalle esteratsulle vaihdettua laukkaa esteen päällä edes puolessa suorituksista. Hävettää ja toivon että asia korjaantuu rutiinin myötä... Tultiin kaarevaa vielä toisesta suunnasta ja siinä oli sitten ristilaukan takia välissä vähän kontrolliongelmia, sekä vaikeuksia hahmottaa askeleen sopivuutta esteelle, mutta selvittiin.
Kaarevan linjan jälkimmäinen este, verkkahyppy
Muutaman toiston jälkeen siirryttiin hyppäämään pysty-okseri sarjaa, joka sujui jo vähän paremmin. Olin päättänyt ennen tuntia laskea askelia, että osaisin tehdä ratkaisun esteelle, mutta kyllä se vähän unohtui siinä tehdessä ja tulin ihan arvioimalla ponnistuspaikoille. Välillä lähdettiin turhan laakealla hypyllä kaukaa, jolloin okserille tultiin pohjaan, mutta ei se mitään - kuten Lottakin sanoo, mieluummin pohjaan kuin kaukaa. Siinäkin päästiin pikkuhiljaa yhteisymmärrykseen etenemisvauhdista ja ponnistuspaikasta, vaikka okserin jälkeen vähän turhan kovaa jatkettiin matkaa. Ei siinä muuten mitään, mutta kun okserin jälkeen piti seuraavassa tehtävässä jatkaa eteenpäin...
ilmeeni kun eka sarjaeste kesän jälkeen :D
Eli tehtävä muuttui pieneksi rataharjoitukseksi, kun pysty-okseri sarjalta piti jatkaa kaarevalle linjalle, ja siitä vielä kaarevan linjan ekalle osalle (sininen ristikko). Pysty-okseri meni mun mielestä molemmilla kerroilla "radalla" hyvin, mutta kontrolli hukattiin esteen jälkeen ja kaahattiin ristikosta ohi. Uusi yritys ja rata loppuun asti, tosin nyt Lotta käski pysäyttää Pillerin jokaisen tehtävän jälkeen, koska se yritti vähän kaasutella liiankin kuurona avuille- niin kuurona, ettei se oikein ollut enää edes huvittavaa, että toinen niin innostuu. Vaikka eihän siitä sille vihainen voi mitenkään olla, kun oma moka oli. Toinen yritys radalla jo paljon paremmin, vaikka pysäytykset oli käytössä nytkin. (en nyt myönnä olevani nuori dementikko, mutta en muista tultiinko rataa yksi vai kaksi kertaa..:D) Loppuun otettiin vielä kaksi hyppyä pelkälle pystylle.
superponi!!! <3

Siihen loppui maanantain hyppelyt ja päätin, että huomenna otan alkulämpimässäkin laukka-pysähdys /käynti siirtymisiä PALJON, että kontrolli pidetään loppuun asti vähemmällä kiskomisella ja vääntämisellä- ratsastuksen on kuitenkin tarkoitus olla jokaisessa muodossaan eleetöntä.
Illan tunnilla väänsinkin sitten pörisijän kanssa koulua, tehtiin ihan perustaivutteluja oikeastaan aika vapaasti. Valitettavan selvästi tuli vauvelin toispuoleisuus esiin, kun oikeaan kierrokseen oltiin oikein elastisia, rentoja ja taipuisia, kun taas vasemmalle aivan järkyttäviä alta juoksevia rautakankia. Ratsastelinkin välillä ravia kiinni ja istuin alas, että heppa ymmärtäisi, ettei nyt tarvitse kaahottaa. Söpö se kyllä oli kun korvat hörössä vaan mennä puksutti! Eipä tunnista sen kummempaa kerrottavaa, kun varsinaista tehtävää ei ollut, mutta päällimmäinen fiilis oli vähän sellainen, että ei ollut samanlainen kuin ennen, koska paras askellaji työstää oli laukan sijaan ravi, ja se on ihan ookoo olla toisessa askellajissa parempi kuin ennen. Aika vahvalla jalalla sai oikeastaan ratsastaa, ja varsinkin siirtymisissä, joita tein paljon aamusta oppineena, piti muistaa pitää jalka lähellä. Ihan mukava tunti oli, ja jäi näin viimeiseksi maanantain vakiotunniksi!
rakastan tuota satulahuopaa!!
Tiistaista sitten lisää, kun saan kurssin kuvat itselleni iki-ihanalta Venlalta, joka maanantain tunninkin ystävällisesti kuvasi! Kiitoksia siis kovasti hänelle näistä, sekä kaikista kurssikuvista! :)

XOXO,
Siiri