tiistai 9. heinäkuuta 2019

#3 Kilpailukuulumisia [MyDay-video]

(C) Saara K.
Moikka!
Pahoittelut, etten viime viikolla kerinnyt postailla, kuin yhden kerran! Viimeiset kaksi viikkoa olivat melkoista hulabaloota, jonka seurauksena edellinen viikonloppukin meni lähinnä nukkuessa ja akkuja ladatessa- mutta täällä ollaan taas, kera videopostauksen! Kilpailukausi tosiaan starttasi ihan todenteolla työssäopin alettua täällä Vanhamäellä, kun olen päässyt yhtä perjantaita lukuunottamatta joka viikolle kilpailuihin mukaan. Olen startannut Kamillalla yhden heB luokan, sekä yhden heA:n, ja Turolla yhden heA:n- näistä starteista ihan uskomaton tulos, kolme voittoa, on minulla vaan ihan uskomattoman hienoja hevosia käytössä täällä <3 Turo on startannut myös esteillä, 80-90cm radoilla. Yritettiin läpäistä 90cm kilpailusuorituksen näyttöä kesäkuun lopussa, jolloin tämän videonkin kuvasin, mutta valitettavasti sallitut virhepisteet ylittyivät, joten yritettiin uudestaan viime viikolla ja sittenhän se meni läpi! :) Videoon en ole ehkä itse ihan täysin tyytyväinen, sekä lataamisessa, että editoinnissa oli vähän ongelmia, mutta tällainen tästä tuli nyt tällä kertaa. Valitettavan vähän sain hevosia taltioitua kiireen tohinassa videolle mukaan, mutta ensi kerralla sitten enemmän heppojakin mukaan videolle! Pidemmittä puheitta, tässäpä blogin ensimmäinen tallivideopostaus :)

Seuraavaa videopostausta voisinkin kuvata vaikka Elmo Jankarin valmennuksista, joita ennen saatan hyvällä tuurilla päästä Ville Vaurionkin oppiin- olen ihan superinnoissani, niin siistiä! :) Jos tulee jotakin toiveita mieleen tulevaisuuden videopostauksia ajatellen, niin kertokaa ihmeessä, toteutan teidän toiveita mielihyvin.

Joko Sinä olet päässyt aloittamaan kilpailukauden, tai oletko käynyt seuraamassa jonkin ratsastuksen lajin kilpailuja?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Aurinkoista viikkoa teille kaikille!
XOXO,
Siiri

maanantai 1. heinäkuuta 2019

#2 Kun minä liian isoja esteitä hyppäsin...

Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Emma Julkunen, kiitokset!
Heippa!
Polkaistaan heinäkuu käyntiin oikein kunnon estetreeneillä, kun juhannuksen jälkeen sulateltiin grilliruokia Turon ja Rontin kanssa. Turolla hyppäsin tiistaina vitosradasta tuttuja linjaa, suunnanvaihtoestettä ja trippeliä, ja Rontin kanssa keskiviikkona edellämainittujen lisäksi vielä kolmoissarjaa. Turon treeneistä on kuvia, ja Rontin reenailuista lisänä kuvia, sekä videoita (myös hidastettuja, kiitos Ronja)! Ajattelin, että kerron molemmista ukkeleista samassa postauksessa, kun harjoitukset kuitenkin olivat niin samanlaisia, ja virheet toistuivat yhtälailla molempien kanssa. Jos joku miettii, niin Turo on se ensisijainen näyttöhevonen, mutta Turollakin kun on ollut tässä ongelmaa kaviopaiseiden kanssa, niin on hyvä treenata vähän varahepallakin, jonka takia hyppäsin sitten keskiviikkona vielä Rontilla. Ja onhan se rikkaus treenata erilaisilla hevosilla, vaikkei näyttöön olisikaan tarkoitus mennä! :)
Turon tunnistatte vaaleanruskeasta värityksestä :)
Rontti puolestaan on tumma ja mustaharjainen.
Kuskilla oli takanaan tosiaan hyppytaukoa ihan muutaman viikon verran, mutta jostainhan ne treenit oli taas polkaistava käyntiin. Työpäivän starttiin rakensin tosiaan tiistaina kentälle vitosradasta tutut 21,5m linjan pysty 90cm - okseri 110cm (es110cm - ts115cm - p110cm). Radallahan tämä olisi tasaokseri, mutta Vanhiksella on tapana käyttää mieluummin hieman nousevia oksereita, minkä takia pistin takapuomille vielä yhden reiän lisää korkeutta, mieluummin treenataan isompaa, kuin pienempää mitä radalla tulee olemaan. Melkoinen monsterihan siitä tuli... Linjan lisäksi rakensin trippelin (k110cm - p130cm), joka tullaan yksittäisenä, sekä suunnanvaihtopystyn (80cm) keskelle kenttää. Keskiviikkona lisäsin vielä kolmoissarjan toiselle pitkälle sivulle (pysty 90cm - 6,1m - okseri es105cm ts110cm p90cm - 6,7m - okseri es110cm ts115cm p110cm). Täytyy sanoa, että isolla ulkokentällä siellä isojen esteiden seassa nuo 90cm ja 80cm pystyt näyttivät ihan pikkuisille, mutta isot okseri ja jäätävän hirveän näköinen trippeli sitäkin pahemmille. Minähän en siis vuosiin ole hypännyt mitään 90cm isompaa, ja silloinkin kun hyppäsin vuosia ja vuosia sitten, oli se yhden viikon kestäneen leirin ajan sellaisilla hevosilla, jotka handlasivat tuota tasoa vaikka silmät kiinni ja väärinpäin- ei siis ollut mitään väliä, mitä kuski siellä selässä yritti (vai yrittikö mitään). Turo on kyllä äärimmäisen varma hyppääjä, mutta ei erityisen tarkka ponnistuspaikan suhteen, minkä takia ajaudun sen kanssa hirveän helposti pohjaan, kun en uskalla käyttää jalkaa kohti esteitä, ja hevonenhan tekee ihan juuri sen, mitä pyydän, ja siellähän sitä sitten ollaan ihan kiinni oksereiden etuseinissä... Rontti puolestaan tietää itse usein kuskia paremmin, ja katselee paikkoja itsekin. Treeniin lähdettiin vähän pelonsekaisin fiiliksin, sillä ihan ensimmäisissä treeneissä olin meinannut tippua ainakin viisi kertaa, kun Turo hyppäsi niin valtavia hyppyjä oksereille (hypyissä ei ollut siis muuten mitään vikaa, melkoinen ilmavara vain), enkä osannut pysyä tarpeeksi pitkään etukenossa, vaan suoristuin ja olin jo tavallaan itse laskeutunut ennen hevosen laskeutumista hypystä. Kaulallahan sitä sitten vietettiin aika paljonkin aikaa noissa treeneissä :D Nyt mentaliteettina oli, että leijun vaikka liian pitkään liitovaiheen mukana, mutta en lähde suoristumaan liian aikaiseen. Teemana säilyi myös ihan ensimmäiseltä hyppytunnilta mukaan tarttunut "Pyllistä, Siiri, pyllistä!" :D Uuden "tekniikan" oppimisen pariin siis!
Tiistain alkuverryttelyn suoritin puoli-itsenäisesti, melko paljon laukaten. Jaanan opastuksessa tein sitten melko paljon laukan kokoamista ja eteenpäinratsastusta, sillä vaikka Turo on hyvin herkkä ja kuuliainen, jää se takaa helposti hitaaksi ja liian pieneen liikkeeseen, jolloin sillä on tosi vaikea lähestyä pienessä laukassa esteitä, kun se ei oikein laukkaa sitten kuitenkaan kunnolla. Opeteltiin siis heti käyttämään vahvaa jalkaa myös kokoamisen läpi, jotta Turo polkee ja "pompottaa" laukkaa. Eron tunsin kyllä heti, ja vaikka luulisi, että tuollaisen asian tajuaisi itsekin, mutta ei sitä vaan niin ison hevosen selässä meinaa ymmärtää, ettei se tosiaan laukkaa kunnolla, vaikka vauhtia olisikin ihan "normaalisti". Mutta hyvä se oli tämäkin taas muistutella mieleen jo alkuverryttelyssä. Eteenpäin Turo reagoi hyvin, mutta siinäkin minun oli oltava tarkkana, ettei ne sen takajalat laiskistu ollenkaan, vaan säilyttää sen kokoamisessa saadun energian ja Turon paino pysyisi takaosan päällä, etten päästä sitä liian pitkäksi isossakaan laukassa. Siinäkin oli omat ongelmansa, mutta nopeasti sain juonen päästä kiinni :) Rontin kanssa tein keskiviikkona ihan samoja asioita, mutta Rontin kanssa oli tärkeää säilyttää keula ylhäällä, kun se kulkee mielellään itse aika pitkällä kaulalla, mutta sitä ei siinä moodissa kannata näin isoille esteille missään nimessä tuoda. Nenä ylös, paino takajaloille, siinä hyvät teemasanat molempien ratsujen kanssa!
Itse hyppääminen aloitettiin molempina päivinä suunnanvaihtopystyllä, ensin ympyrän uralla säilyttäen kokoajan vasemman laukan, ja sitten muutaman toiston jälkeen suuntaa vinohypyllä vaihtaen ja ympyrällä hypäten oikeassa laukassa. Turo suoritti tosi hyvin, mutta kuskilla jäi taas se jalalla ratsastaminen vähän vaiheeseen ja ponnistuspaikan tullessa lähelle oli Turo vähän hidas. Sitä harjoiteltiin toistojen avulla tällä tehtävällä, ja parani kyllä omasta mielestäni tosi paljon, eron tunsin ainakin selkään ihan selkeästi, että miten se ponnistus itsessään muuttui, kun toin sen paremmin takaosansa päällä ja suorana esteelle, kuin silloin kun tulin vähän miten sattuu soitellen sotaan. Rontin kanssa sama homma, vahvaa jalkaa kohti esteitä, vaikka tulisikin hyvään paikkaan, ettei vanha herra koe houkutusta ottaa sellaista pienenpientä askelta enää esteen eteen. Otettiin vielä sitten muutamat perättäiset laukanvaihdot esteelle vinohyppyinä, ja ne onnistui tosi hyvin, Turon kanssa huomattavasti helpompaa kuitenkin jostain syystä, vaikka ei Ronttikaan huonosti missään nimessä suorittanut. Vaihdoissakin minun pitää vaan muistaa uskaltaa pitää hevonen kuin hevonen suorana, eikä jäädä ratsastamaan vaihtoja sisäohjalla liiaksi. Ja oma katse ylhäällä, etten tarkista laukkaa, vaan laukasta huolimatta ratsastan jalasta eteen, niin sekä Turo, että Rontti vaihtavat kyllä viimeistään kaarteessa sitten. Onnea on näin kiltit treenihevoset...<3 Otettiin vielä muutama hyppy linjan ensimmäiselle pystylle vasemmasta kierroksesta, ja siinä se taas kulminoitui, miten hyvin Turo hyppää läheltäkin, jos vaan muistan pitää jalan kiinni ja pitää sen keulastaan kevyenä. Vautsi, mikä hevonen! Rontin kanssa ei ollut mitään ongelmaa tälle esteelle, hyppypaikka osui yllättävän jees kohdilleen ja laukka säilyi sujuvana. Kulttuurieroa kyllä Turoon tuossa Rontissa siinä mielessä, että kädellä saa olla melko paljonkin painetta, kun taas Turon kanssa käsi täytyy pitää hyvin kevyenä. Molemmat ukkelit suoritti alkuverryttelyn kyllä tosi hyvin! :)
"Meinaat että suoraan tulen tuon kokosena?"
Turo: "Elä kysele, ihan on sopivia.."
Kehnosti sisään...
Ja ihan okserin sekaan... :(
On se rohkea hevonen, kun yritti vielä hypätä!
Turokin totesi, että ei olla kiinni näissä puomeissa enää tänään... :D
Verryttelyhyppyjen jälkeen pidettiin pieni hengähdystauko ja ruvettiin ihmettelemään suoraa linjaa pysty-okseri. Radallahan sitä täytyisi tulla ensin kuudella, ja sitten viidellä laukalla. Hyppäsin Turon kanssa viime talvena maneesissa kolmosradan, jossa oli myöskin standardivälillä neljä laukkaa pysty-okseri, ja meillä se kävi kyllä ahtaaksi- olin valmistautunut pidättämään kuutta laukkaa varten ihan tosi, tosi, tosi paljon. No, ensimmäisellä kerrallahan siinä kävi sitten niin, että Turo tulikin seitsemän laukkaa, ja ponnisti aivan pohjasta okserista periaatteessa läpi. Minun teki mieli heittää hanskat tiskiin, ei Turon olisi tarvinnut todellakaan lähteä siitä enää hyppäämään ilman mitään vauhtia niin isosta esteestä yli- tuli sellainen tosi inhottava tunne, että nyt tämä hevonen on liian suurissa vaikeuksissa minun kanssa, enkä pysty auttamaan sitä yhtään. Turo ei ole missään nimessä kokematon ja hyppykykyähän sillä on, mutta se ei osaa vielä hahmottaa sitä, mistä kannattaa vielä yrittää hypätä ja mistä kannattaisi jättää hyppäämättä, minkä takia nämä tilanteet tuntuu tosi vaarallisilta, kun hevonen ilman itsesuojeluvaistoa yrittää vielä kaikkensa ja saattaa satuttaa itsensä hypätessään ihan esteiden sekaan. Tuli hirveän paha mieli sen takia, kehua en koskaan voi tarpeeksi tuota hevosta... No, Jaanahan ei mitään taukoa anna kun kuskin virheestä oli kyse, vaan tultiin heti uudestaan. Jaana painotti, että kun Turo reagoi noin hyvin, niin tasapainottava puolipidäte välissä riittää, eikä tarvitse ottaa liikaa laukkaa pois lähestyessäkään, vaan sujuvammin sisään ja sitten välissä odotellen. Nyt saatiin se kuusi, mutta on tuon hevosen hyppyvoima vaan jotain niin suurta, että kaulallehan minä taas lensin. Mutta, täytyy sanoa, että isoin estehän se oli mitä olin koskaan hypännyt. Että annan sinänsä itselleni kyllä anteeksi sen, etten osaa myödätä niin isoihin hyppyihin vielä mukaan. Toistoja ruvettiin sitten ottamaan, välillä sain tuotua Turon ihan tosi hyvään paikkaan okserille, ja välillä jäätiin taas vähän lähelle, mutta ylihän Turo siitä joka kerta meni virheistä huolimatta ja jatkoi innolla eteenpäin. Ihana oli kuitenkin huomata, että sain tuotua sen linjan ensimmäiselle esteelle aina ihan sujuvasti sisään, eikä otettu yhtään sellaista niin pohjaan tullutta hyppyä, että vauhti olisi kärsinyt. Ehkä minua auttoi siinä se, että pystyn jälkeen odotti vielä isompi este, niin se 90cm ei näyttänyt sitten ollenkaan niin kamalalta ja uskalsin ratsastaa sille rohkeammin myös sillä jalalla kaarteessa. Hyvä fiilis jäi siinä mielessä kuuden laukan suorituksista, että tuli vain yksi totaalimoka ja loput oli ihan ok siedettäviä kuitenkin! :D
Hypyt okserille oli ihan jäätäviä, ai kamala :D
Jaana sanoo minua koppakuoriaiseksi hypyissä, ja siltähän se kyllä erehdyttävästi näyttää :D
Vaikka kuinka yritin olla mukana ja liioitella hyppyyn mukautumista, jäin aina ponnistuksesta jälkeen, kun hypyt olivat niin voimakkaita. Loppujen lopuksi se auttoi, kun oikeasti ajattelin ottavani Turoa hypyssä korvista kiinni!
Alkuun Rontin hyppyyn oli hankala "sopeutua" Turon hyppyjen jälkeen, mutta lopulta Rontin hypyissä oli paljon helpompi olla kyydissä, kun Rontti hyppää hieman enemmän itseään säästellen.
Rontin kanssa aloitettiin samalla tavalla, ja säästyttiin seitsemän laukan mokalta onneksi. Kuusi laukkaa oli ihan ns. normaalia laukkaa Rontilla, mutta tärkeää oli kuitenkin tehdä pieniä pidätteitä välissä, että Rontti tuli tarpeeksi kauas kuitenkin okserista, kun se ei ole ihan niin nopea ja notkea nousemaan, kuin monta vuotta nuorempi Turo. Tulikin sitten todistettua myös Rontin kieltoja, kun yli ei enää okserista mentykään, jos jäin jalalla tyhjäksi tai en ottanut tarpeeksi niitä pidätteitä ja tuli liian pohjaan. Alkuun vähän säikähdin ja tuli taas tosi paha mieli itselle, kun kyseessä on hevonen joka kantaa mainetta "eihän se kiellä", ja siinä sitä oltiin, useamman kiellonkin jälkeen. Tuli sellainen olo, että nyt ratsastan oikeasti ihan päin honkia, kun tämä hevonen kieltää, jonka ei ns. "pitäisi" kieltää. Muutaman kerran huusin itsekin, että nyt kiellätin ihan itse, kun näin että askel ei passaa, ja aloin jarruttaa jonkun järkevämmän ratkaisun sijaan. Silloin kun ratsastin itse rohkeasti ja en jäänyt pyytelemään anteeksi, ettei nyt tullut ihan sentilleen siihen optimipaikkaan, niin kyllähän se Ronttikin sitten yli meni ja ihan korvat hörössäkin. Pelko jäi kuitenkin takaraivoon, kun sen tallin varmimman hevosen olin nyt saanut kieltämään ja epävarmaksi itsestään, niin mitenhän meidän vielä käykään...
Nyt jo naurattaa, mutta kyydissä ollessa ei naurattanut kyllä ollenkaan :D
Otettiin vielä ennen rataharjoituksia yksittäiset hypyt trippelille, Turon kanssa ensin ilman kolmatta puomia, ja sitten kokonaisena. Ilman kolmatta puomia se meni ihan superhyvin, mutta kolmannen puomin ilmestyttyä jähmetyin taas satulassa, käytin viimeisellä askeleella liian vahvasti jalkaa yrittäessäni tuoda Turon himpun lähemmäs estettä ja Turohan ymmärsi sen käskynä ottaa ihan jäätävä loikka- en osannut olla hypyssä mukana, ja kyllähän se oli taas anteeksipyynnön paikka Turolta, eihän sitä nyt tuolla tavalla vaan pitäisi nuoria hevosia tuoda yhtään minkäänlaisille esteille. Selvittiin kuitenkin, vaikka Turo hyppäsi tolppienkin korkeuden yli :D Olin vain yhden kerran aiemmin hypännyt trippeliä koko elämäni aikana, ja se oli Rauhalahdessa Lucas-ponilla ihan miniminikorkeuksilla. Silloinkin meinasin kyllä heittää veivini, kun Lucas lähti aivan liian kaukaa pituusesteelle ja kompuroi takapuomiin, meinattiin lentää nenälleen... Joten pienet traumat noista pituusesteistä on olemassa, niin olen kuitenkin tosi iloinen että uskalsin yrittää ja edes koitin jotain ratkaisua sillekin esteelle ratsastaa. Rontti ei mitään trippelin lämmittelyhyppyä kaivannut, kun se on nähnyt vitosradankin elämässään lukemattomia kertoja, joten Rontti tuli sen sitten vasta radalla.
Hengähdystauon jälkeen ruvettiin lisäämään tehtäviä, en nyt kuollaksenikaan enää muista, missä järjestyksessä hypättiin minkäkin hevosen kanssa, mutta tehtävä alkoi aina suunnanvaihtopystyllä vinoon kerran tai useammin, jolta jatkoin trippelille ja siitä linjalle sisään viidellä laukalla Turon kanssa, kun taas Rontti lisäsi kolmoissarjan aina johonkin väliin. Suunnanvaihtopysty sujui edelleen hyvin, eikä Turo ollenkaan ihmetellyt, vaikka olisin tullut ihan reilustikin vinoon, kunhan pidin sen suorana niin ei ollut mitään ongelmia. Trippeli sujui jo paremmin, vaikka toki välillä sain kerätä kamppeitani hypyn jälkeen taas sieltä Turon kaulalta, mutta se suotakoon jälleen isoimpien koskaan hypättyjen esteiden jälkimainingeissa :P Linjalle suoritukset olivat edelleen vähän niin ja näin, en jostain syystä vaan nähnyt linjan sisällä mitään paikkaa, jonka takia askelten laskemisesta huolimatta välillä tuli mokia ja kuusi askelta pohjaan. Turo kuitenkin selvitti tehtävän yleensä puhtaasti, on sillä sitä voimaa siellä takaosassa ihan hirveästi.
Turo <3
Lopuksi tultiin vielä linjaa muutaman kerran yksittäisenä kuudella laukalla ja ilman okserin takapuomia, että saisin ratsastettua ns. paineettomammin, kun hypyn ei tarvitse kantaa enää takapuominkin yli. Se sujuikin sitten tosi hyvin, ja minun oli huomattavasti helpompaa myös keikkua kyydissä. Löysin myös paljon paremman tyylin vielä tähän treenivaiheeseen ratsastaa tuota linjaväliä, eli sen sijaan että koittaisin vaan tasaisesti puksuttaa heti alkuunsa pystyltä kuudella laukalla okserille, otan ensin Turon pystyn jälkeen kiinni ja keulan ylös, ja sitten vasta ratsastan Turoa jalasta eteenpäin ns. "perille" okserille viimeiset kolme askelta. Silloin olin itsekin paljon paremmin kartalla hypyssä, kun tiesin, että tästä me lähdetään ja vauhtia oli ns. "riittävästi", hyppy oli paljon sujuvampi. Ei toki se ideaalitapa, mutta tähän kuskin totuttamiseen oikein toimiva. Siihen saivat hypyt tältä päivältä sitten riittää Turon kanssa, ja olihan siinä jo ihan hiki molemmilla- eikun loppuhölkkäämään ja ihmettelemään, että tässä sitä vielä vaan ollaan, vaikka pelottikin.
Kolmoissarjaakaan en ollut aiemmin hypännyt tällaisena, enkä varsinkaan näin isona, mutta ihan hyvin siitä sitten kuitenkin selvittiin alkuvaikeuksien jälkeen!
Sitten kun olisi tuo ylävartalo vielä yhtä "inessä" näissä okserien hypyissä, kuin kädet :D
Rontti suoritti ratoja sitten vähän vaihtelevammalla menestyksellä. Rata ensinnäkin alkoi sillä, että Rontti kielsi suunnanvaihtoesteelle, joka tosiaan oli sen 80cm korkea. Korkeus, jolla Rontti vielä pelastelee kuskia kuin kuskia ihan kyselemättä. Alkuun se sai minut hieman lamaantumaan, ja valehtelematta mietin, että hienoa, nyt menin sitten pilaamaan tämän hevosen. Ei muuta kuin uutta yritystä, ja eikun stoppaa. Koitin kyllä ratsastaa topakasti, mutta luulen ratsastaneeni edelleen hieman anteeksipyydellen, kun treenit eivät olleet sujuneet mitenkään hohdokkaasti, ja minusta tuntui, ettei tämä ole enää reilua Rontillekaan, kun ei tästä tule yhtään mitään. Jaana sitten pisti vähän sisua kuskin sieluun, ja sitten selvittiin vinohypyistä yli. Linjalle tultiin viidellä ja yli meni ja jopa ihan hyvästä paikastakin okserille. Trippeli sujui ehkä parhaiten koko päivän treenistä, sille ei tullut kertaakaan sellaista fiilistä, että kumpikaan meistä olisi ollut epävarma- luulen, että siinä Rontti pääsi auttamaan minua sillä omalla estesilmällään, kun ei ollut mitään askelmäärää, vaan se oli ihan yksittäinen hyppy. Ne oli kyllä tosi kivoja lähestymisiä! Kolmoissarja tuotti välillä vähän päänvaivaa, jos tultiin pienesti sisään, niin ei meinannut ihan vauhti riittää yli kahdesta okserista enää, mutta kyllähän Rontti senkin sitten hoiti kuin ammattilainen. Tultiin sitten esteitä ihan pidemmän aikaa peräkkäin, Jaana vain huusi aina ohjetta minne mennä ja mehän sitten mentiin. Linjalle tuli muutama kielto, nimenomaan sille okserille, mutta totesin taas itse kiellättäneeni kun tuli pelko puseroon ja käsijarru päällä siihen viiteen ei vaan venytty. Kolmoissarjan Rontti selvitti joka kerta tosi hienosti, samoin trippelin. Suunnanvaihtoa Rontti yritti vähän kysellä, mutta siitä uskalsin sen vaatia sitten yli vähän huonommastakin paikasta, enkä antanut enää sille pysähtyä. Minusta tuntui, että oltiin tultu jo ainakin viisi minuuttia erilaisia tehtäviä putkeen, ja huusin sitten yhden trippelin hypyn jälkeen, että en vaan jaksa enää ja siirsin Rontin käyntiin. Ei niinkään, että olisin ollut fyysisesti väsynyt, vaikka kuuma keli olikin, mutta minusta vaan tuntui, että minä en henkisesti enää jaksa, minulla oli huono olo ja suorastaan heikotti. Tiedättekö te sen tunteen, kun ette oikeasti haluaisi millään lähestyä edes niitä esteitä, mutta on vaan mentävä? Minä luulen, että se sai minut kulumaan henkisesti tosi väsyneeksi treenin aikana, ja sitten vaan loppui se rohkeus, enkä saanut itseäni enää pakotettua hengittämään ja ohjaamaan seuraavalle esteelle. Tunne oli ihan kamala, ja nimenomaan ne tunteet saivat minusta yliotteen ja rupesin itkemään. En osannut sanoa, miksi itkin, vaikka Jaana sitä minulta kysyi useammankin kerran ja pyysi puhumaan. Luulen, että se pelkotila, jonka kanssa olin ensimmäisestä kiellosta asti taistellut vaan oli liikaa. Kävin ylikierroksilla, enkä vaan jaksanut enää patistaa itseäni hevosen lisäksi niistä esteistä yli. Tietyllä tapaa luovutin ja annoin periksi. Sanoinkin Jaanalle, että ehkä se kunnon säikähdys niistä kielloista tuli vasta noin jälkikäteen päälle. Hetken hengähdystauon jälkeen tultiin sitten vielä muutaman kerran tehtäviä, linjasta otettiin okserin takapuomi pois ja nyt ne sujuivat tosi hyvin. En tiedä, mitä siinä välissä sitten tapahtui, oloni oli edelleen väsynyt ja heikko, mutta jotenkin minä sitten keräsin ne viimeisetkin rippeet, mitä minulla oli antaa ja ratsastin kaiken taitoni mukaan. Oli hienoa, kun sain vielä onnistumisen, vaikka aika pohjalla siinä treenien aikana jo kerittiin käydä- mitä parhain hetki oppimiskokemuksena, vaikka olikin siinä hetkessä tosi raskasta. Ronttikin pääsi loppuhölkälle, ja minä laskeuduin tärisevin jaloin kävelyttämään Ronttia vielä hetkeksi maastakäsin. Olipahan treenit...

Vaihtoehtoinen video katsottavaksi, jossa on myös kolme järkkärillä kuvattua pätkää alkuverkasta, joita en alkuperäistä videota editoidessani ollut huomannut.
Kaikista tämän postauksen kuvista ihan jäätävän suuri kiitos ihanalle Emmalle, joka tuli ikuistamaan meidän treenejä. Rontista otetuista videoista hidastuksineen kiitos Ronjalle, olette ihan huippuja! :)

Pelottaako hyppääminen koskaan Sinua?
Miten Sinä ratkaiset sen tilanteen, kun pelko alkaa ottaa yliotetta?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Aivan mahtavaa viikkoa teille kaikille, nauttikaa alkaneesta heinäkuusta täysillä! :)
XOXO,
Siiri

perjantai 28. kesäkuuta 2019

#1 Trust is about us- what is it about?

Moikka ja tervetuloa Trust is about us-hevosblogin pariin!
Blogin takana haahuilee parikymppinen ikuinen hevostyttö Siiri. Opiskelin ratsastuksenohjaajaksi Ylä-Savon ammattiopistossa Hingunniemessä vuosina 2017-2019, suorittaen opintojeni loppusuoran kesätyössäopissa Vanhamäen tallilla Suonenjoella. Virallisesti valmistun näillä näkymin 31.07.2019, työssäopin päättyessä 26.07.2019- tosin, ei ole vielä poissuljettua jatkaa työssäoppia elokuulle, jotta saadaan lisää aikaa treeneihin. Lisää Hingunniemestä voit lukea UKK Hinkula-välilehdeltä. Jos Vanhamäen tallin jengi puolestaan kiinnostaa, suuntaa Vanhamäen talli-välilehdelle!
Lyhykäisyydessään muu historiani hevosten parissa kulkeutuu vuoteen 2006, jolloin aloitin ystäväni rohkaisemana alkeiskurssin Rauhalahden ratsastuskoulussa Kuopiossa. Siitä lähtien olen käynyt ratsastustunneilla "Rauhiksessa" kerran tai pari viikossa, nykyään tosin harmittavan harvoin, sillä en pääse työssäopin takia käymään omalla vakiotunnillani. Mutta silloin tällöin käyn Rauhalahdessa yhä edelleen, siellä on monta rakasta ponia ja yksi ylitse muiden... Lisää Rauhiksesta voit lukea Rauhalahden ratsastuskoulu-välilehdeltä!
pv-r. Basso "Turo"
(C) Emma Julkunen
Tämä blogi on elänyt elämäänsä jo vuodesta 2014, mutta päätin palata tauon jälkeen takaisin ihan puhtaalle pöydälle. Blogi näyttää kyllä yhä ja edelleen ihan samanlaiselta, mutta kaikki vanha sisältö on palautettu luonnoksiin- kenties noita arkistojen helmiä tulen vielä joskus jollain tapaa julkaisemaan sellaisenaan tai hieman korjailtuna, mutta halusin aloittaa kirjoittamisen nyt ihan alusta. Miksikö? Siksi, että yksi vaihe elämässäni on päätöksessään, ja haluan rakentaa blogia uudenlaiselle imagolle. Hieman sotkien vanhoja hyviä ideoita vanhasta blogista uusiin juttuihin, mitä olen pyöritellyt päässäni jo jonkin aikaa. Yhä ja edelleen tämä on tuntipostauksineen kuin oma treenipäiväkirjani, johon tallennan rakkaita muistoja harrastuksen varrelta, mutta sitä maustamassa on myös hieman erilainen, opiskelun aikana löydetty puoli, erityisesti itseäni kiinnostaisi julkaista erilaisia harjoituksia, mitä hevosen kanssa voisi tehdä yksinään tai vaikkapa pyöritellä mielessään tuntia suunnitellessa ihan ryhmällekin. Trust is about us 2.0, tervetuloa mukaan meidän matkaan!

Haluan listata muutamia tavoitteita, tai jopa lupauksia tälle uudelle alkavalle matkalleni blogin parissa, eli tässä tulee "Trust is about us- what is about?"- listaus loppuvuodelle 2019!

1. Pyrin postaamaan 2-3 kertaa viikossa
Treenipostauksia ei välttämättä jokaiselta viikolta tule (ainakaan ajankohtaisina), sillä eihän sitä aina pääse ratsastamaan. Aiheita tästä maailmasta silti löytyy ihan loputtomasti suorastaan, ja ehkäpä myös videopostausten olisi pikkuhiljaa aika saapua blogiin! Pidättekö "höpöttelyvideoista", vai seuraatteko mieluummin vähemmän puhetta sisältäviä videoita? Minä tykkään itse molemmista, mutta tekijänä olen luontevampi jättämään puhetta vähemmälle- mutta täällähän on tarkoitus haastaa itseään ja kehittää niitäkin juttuja, missä ei ole niin hyvä! :) Mielipidepostauksetkin tai erilaiset kootut vinkkipostaukset voisivat olla hyviä täyttämään postausvirtaa aina silloin tällöin, ettei aina olisi vain treenijuttuja :) Kerran viikossa postaaminen kuulostaa kyllä niin vähältä, että tavoittelen ehdottomasti 2-3 julkaisua viikossa, mutta annan itselleni luvan olla ottamatta stressiä- jos postausta ei synny, ei sitä vaan sitten synny, eikä se ole maailmanloppu. Stressiä ei kuitenkaan pidä ottaa, blogi on minulle rakas harrastus!
Ruletti ♥
(C) Saara K.
2. Kuukauden erikoinen- ratsastusharjoitus!
Kerran kuussa tulen julkaisemaan kuukauden erikoispostauksena jonkin harjoitteen, minkä olen itse suunnitellut. Nämä harjoitteet käyvät sekä itsenäisesti ratsastaville, että esimerkiksi muille tunteja pitäville ideoiksi! :) Joskus nämä harjoitteet voivat olla myös maastakäsin tehtäviä juttuja. Koitan havainnollistaa tehtäviä kuvin, tai videoin.

3. Videopostauksia (vähintään) kerran kuussa
Tallivideopostaukset ovat aina olleet suosittuja, ja niiden lisäksi videoitahan voi tehdä vaikka ja mistä! Pyrin kuitenkin aina siihen, että videopostaukset liittyvät hevosiin tai ratsastukseen, että ihan sellaista "perus MyDayta" ilman heppoja ei kyllä tule julkaistua :) Höpöttelyvideotkin esim. osana mielipidepostausta olisivat ihan mielenkiintoisia ideoita toteutukseen.

4. Ääniraidalliset ratsastusvideot
Näistä on aina pidetty paljon, ja haluan edelleen pystyä teille tarjoamaan näitä videoita myös tässä "uudessa" blogissa. Etenkin pimeämpinä vuodenaikoina, kun tuntien materiaalit ovat pitkälti videoita kuvien sijaan, saa tällä kivaa vaihtelua ratsastuspostauksiin :)

5. Kehityspostauksia
Se on tosi hieno juttu, jos kiinnittää ihan ajatuksella huomiota omiin kehityskohtiinsa ja lähtee yksi kerrallaan kehittämään niitä heikkouksia. Ajattelinkin, että voisin asettaa jokaiselle kuukaudelle tai parille vähän kehitettävästä asiasta riippuen yhden tavoitteen, ja sitten tarkastella sen kuukauden tai parin päästä, minkälaista kehitystä tapahtui. Tällaisia postauksia tykkäisin myös itse lukea, ja sen takia haluan lähteä kokeilemaan tällaista ideaa :)
(C) Jutta K.
6. Istuntavinkit- virheet ja vahvuudet esille!
Tykkään tosi paljon pitää istuntatunteja, ja varsinkin nyt kun olen itsekin osallistunut Centered Riding-kurssille, tuntuu, että ideoita olisi kiva jakaa muillekin. Ehkä siellä ruudun takana on joku toinenkin, joka ei koskaan ole hokaissut, miten käynnissä oikein istuttaisiin hevosen mukana- tällaisia pieniä ideoita haluaisin aina tilaisuuden tarpeen lisätä ihan normaalinkin treenipostauksen sekaan. Varsinkin, kun kuvista ja videoista näkee aivan älyttömän hyvin niitä omia mokia (mutta myös niitä vahvuuksia!), niin olisi oikein hienoa pohdiskella niitä istuntaankin liittyviä juttuja teidän kanssa, eikä keskittyä liiaksi vain hevosen suorittamiseen :)

7. Positiivisuushaaste- jatkuva mielentila
Tein Instagramin puolella keväällä seitsemän päivän positiivisuushaasteen, joka levisi kulovalkean tavoin. Ideana oli postata seitsemän päivän ajan jokaisena päivänä, ja kertoa joku asia, joka sinä päivänä oli mukavaa tai onnistui. Huomasin itsekin, että vaikka välillä oli vaikea löytää sitä positiivista asiaa, jos treenit menivät päin honkia tai mieli oli maassa- mutta kun niitä päiviä kelasi ihan ajatuksella läpi, huomasi, että siitä kurjemmastakin päivästä löytyi monta mukavaa hetkeä, ja yleensä oli vaikeampi päättää minkä hetken halusi nostaa esille, kuin sen positiivisen asian löytäminen. Tätä positiivista ajattelutapaa haluan levittää omalla toiminnallani, ja saada jokaisen löytämään edes se pienen pieni ilonaihe synkemmälläkin hetkellä- aina ei voi olla iloinen, mutta muista, ettet koskaan ole täysin epäonnistunut :)

8. Haasteista puheenollen...
Haluan tarttua rohkeasti erilaisiin haasteisiin ja suorastaan vaadin, että haastatte minutkin mukaan aina kun tartutte itse johonkin sosiaalisessa mediassa liikkuvaan haasteeseen! Etenkin haasteet, jotka vievät minua mukavuusalueeni ulkopuolelle ovat enemmän kuin tervetulleita :)
Joskus treeneissä voi itkettääkin- eikä se ole mitenkään noloa.
(C) Emma Julkunen
9. Rehellisyys, nyt ja aina.
Koskaan en halua kiillottaa tai kaunistella sosiaalisessa mediassa näkyvää imagoa. Haluan olla sama ihminen, näit minut sitten kisoissa, treeneissä, tallilla tai vaikka kaupassa. Haluan näyttää onnistumisten ohella myös mokani, lupaan, etten editoi videoista niitä epäonnistumisia pois tai poista epäedustavia kuvia kamerasta. Miten olisi aina silloin tällöin sellainen mokakooste, että muistettaisiin kaikki se elämän tosiasia, ettei aina vaan voi onnistua?

Oletko Sinä koskaan aloittanut vanhaa ja tuttua asiaa uudestaan tauon jälkeen?
 Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)
psst. Laitathan savumerkkejä myös lukijaksi liittymisestä, että huomaan liittyä takaisin! :)

... On ihan mahtavaa olla takaisin ♥ Toivotan myös Sinut tervetulleeksi meidän matkaan, olit sitten vanha tai uusi lukija! ♥
XOXO,
Siiri