maanantai 18. maaliskuuta 2019

Kun parasta oli tippuminen!

(C) Sanna R.
Kaikissa postauksen kuvissa ja videoissa esiintyy Zellma, jonka omistaa Terhi Toikka.
Moikka!
Moni varmasti odottaa jo juttuja koululta, joten ei odoteta tämän pidempään, vaan otetaan esittelyyn minun viime viikkojen esteheppa, joka on meidän ratsastuksenopettajan oma hevonen, Zellma. Zellma, kutsumanimeltään "Selma" tai "Semu", on 15-vuotias hollantilainen puoliverinen. Selma hyppäsi Terhin kanssa 140cm ratoja, mm. sijoittuen kolmanneksi vuoden 2017 hallimestaruuksissa 145cm luokassa. Selma on viilettänyt useampaan otteeseen myös HIHS-areenoilla! Aika hurjaa päästä tällaisen hevosen selkään, ihan uskomatonta!             
(C) Tia H.
(C) Sanna R.
(C) Tia H.
Tätä me harrastettiin alkuun paljon :D
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
Selma on koulutunneilla vähän tahmea, mutta puomeilla ja esteillä paljon menevämpi, samaan tapaan kuin syksyn treenihevonen Champ oli. Kunhan Selma lähtee liikkeelle, on sillä kyllä tosi kiva ratsastaa ja sillä on mahtavan hienot askeleet! Joskus ja toisinaan Semu vähän pukkaa, mutta se on nyt vähentynyt tosi paljon, kun on löytänyt ne Selman omat nappulat, niin pukkinappulaa ei ole tullut vahingossa paineltua. Siitä jos jostain olen tosi iloinen, koska en koskaan ole ollut rohkeimmasta päästä pukittelevien hevosten ratsastuksessa... Hoitaessa Semu on tosi kiltti ja sympaattinen tamma :) Selman mielestä ruoka ja herkut on ihan parasta, ja niitä se aina aktiivisesti etsii kaikilta kaksijalkaisilta. Korvat tötteröllä se katselee kaikkia uusia juttuja, kamalinta ikinä on maneesia kiertävä traktori, joka aina silloin tällöin vilahtelee maneesin ikkunoista ja sehän se vasta on sivuloikan arvoista... Myös pienet ponit on Selman mielestä kovin ihmeellisiä otuksia, joihin täytyy suhtautua varauksella! Ei Selma kuitenkaan erityisen säikky tai säpsy ole ja rohkeasti se tutkailee sitten asioita, jos ne on pelottavia :) Selma suorastaan tykkää siitä, että esteen alla on jotain täytettä, ja silloin se ponkaisee oikein innolla siitä yli, jolloin sen hyppyyn tulee ihan valtava voima ja silloin saa pidellä harjasta tosissaan kiinni!
(C) Tia H.
(C) Tia H.
"JIPPII, POSSUJA!"
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
Selmalla olen tosiaan nyt hypännyt pari kertaa, ollaan menty myös sileää ja puomeja, ja käyty maastoilemassa. Ensimmäisen kerran Selmalla ratsastin 19. helmikuuta, ja siitä lähtien kaikki esteet on ylitetty tämän huipputamman kanssa <3 Ehdoton suosikkini on kyllä se este-Selma, mutta kyllä tätä tammaa on ilo työstää myös sileällä ja onhan se ihan mahdottoman hieno! Vielä ei kouluhommissa olla mitään ihmettä tehty, mutta se on ihan hyvä- ensin ne perusasiat kuntoon ja sitten vasta kokeilemaan kaikenlaisia hienouksia. Enemmän keskitytään puomikouluun, kun on kuitenkin estehommat meillä tähtäimessä, joten työstetään melko paljon erilaisia tekniikkatehtäviä maapuomien parissa. Pikkuruisen ollaan harjoiteltu pohkeenväistöjä ja avoja, jotka sujuu ihan hyvin! Jos minulla olisi tässä koulussa "ylimääräistä aikaa", käyttäisin Semunkin ehdottomasti kouluaitojen sisäpuolella ;) Selmasta on moneksi! Esteillä ollaan menty pääosin 70-80cm tehtäviä, ja kuskinkin hermo alkaa jo kestää, kun Selma on tällaisilla pienemmillä esteillä hyvin varma menijä. Jos en näe paikkaa tai en ole ihan varma, annan Selman hoitaa homman ja otan itse vain harjasta kiinni- ja se todella kannattaa Selman selässä, hypyssä on ihan huikeat määrät voimaa, kun tamma innostuu! :) Tällaista hevosta on kyllä tosi kiva ratsastaa esteillä, kun se on kilpahevosen tapainen ihan normaalilla tunnillakin- se lukittaa esteet heti, kun sille näyttää ne, ja se on silloin tosi keskittynyt. Ja silloin ratsastaminen tuntuu tosi helpolta, paikat osuu ja laukka etenee hyvin ihan huomaamatta! Meillä on kyllä niin hauskaa tuolla keppien seassa, että on ihan vaikea uskoa- mistä näitä aivan huikeita hevosia oikein ilmestyy juuri minun kohdalleni?
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
Ensin loikataan vähän ylös ja eteenpäin...
(C) Iina L.
Sitten kiskaistaan takajalat niin korkealle, että heikompia heikottaa...
(C) Iina L.
Ja sitten koitetaan, josko se vauhti kelpaisi, kun kerta piti liikkua eteenpäin!
terveisin Semu
(C) Iina L.
Osasin minä olla myös ihan hevosiksi. - Semu
(C) Iina L.
Mutta, josko kaipaisitte selitystä postauksen otsikolle? Selmalla tosiaan hyppäsin ihan ensimmäistä kertaa silloin helmikuun 20. päivä, ja tiesin kyllä jo ennen tuntia, jo edellisenä päivänä, että nyt muuten tämä tyttö lentää ja ei yhdessä hevosen kanssa :D Ja niinhän siinä sitten kävi, että päivän viimeisellä tehtävällä tieni erkaantui Selmasta, kun en todella uskonut sen enää hyppäävän, kun olin nyppinyt kaiken vauhdin pois tuijottaessani kauhuissani kapeaa pystyä, josta oli tarkoitus mennä yli. Tultiin niin pohjaan, että olin jo tavallaan luovuttanut ajatuksen hyppäämisestä, mutta Selma hyppäsikin- ja kaikki tuossa tilanteessa olleet tietää, että silloin ollaan jo pulassa siinä vaiheessa, kun on kuviteltu, ettei hevonen enää hyppää. En ollut yhtään valmis, ja hypyn voima linkosikin minut komeasti irti satulasta ja takaisin en enää laskeutunut, vaan tömähdin Selman viereen :D Minuun ei sattunut ollenkaan, ja kiipesin kaverien avustamana takaisin selkään, tulin saman tehtävän uudestaan ja tällä kertaa annoin Selman edetä, meni tosi hyvin ja olin niin onnellinen- minä tipuin, ja minä selvisin, ja tulin saman tehtävän samanlaisena vielä uudestaan! Koko matkan tallille hehkutin jokaiselle vastaantulijalle, että minä tipuin ja minä selvisin, ja voi ette tiedäkään, miten iloisia kaikki olivat! Tippuminen on ollut minulle tavallaan pelko, sillä olen tippunut tosi vähän, ja sen takia se on tosi pelottavaa. Mitä enemmän tippuu, sitä vähemmän se pelottaa- ja kun menee vuosia, vuosia, ja taas vuosia, ettei tipu ollenkaan, niin se alkaa olla jo melkoinen mörkö koko satulasta muksahtaminen. En tietenkään olisi ollut yhtä iloinen, jos olisin itseäni satuttanut tai Selmalle olisi käynyt jotain, mutta koska selvisimme molemmat naarmuitta, oli tilanne enemmänkin terapeuttinen, kuin traumaattinen. Olen niin ylpeä itsestäni, etten pyytänyt tuota pystyä, jolta tipuin, pienemmäksi. Olen niin iloinen, että nousin heti satulaan, enkä jäänyt miettimään ja pelkäämään. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että päästiin tuo tehtävä onnistuneesti vielä loppuun, ja että Selma tuli esteen uudestaan niin hienosti, vaikka edellinen kerta olikin täysi katastrofi. Tällaisia hetkiä jokainen ratsastaja varmasti kaipaa polulleen- hetkiä, jolloin ylität itsesi ja voitat pelkosi.

Tuon jälkeen en olekaan Selman kanssa erkaantunut enää, vaan ollaan pysytty visusti yksikkönä esteitä ylittäessä. Selman kanssa olen myös oppinut uudestaan tuon jo kerran kadottamani taiteenlajin, sukeltamisen, sillä Selman kanssa se todella kannattaa näin alkutaipaleella. Vielä edellisellä viikolla sain ihan kuivaharjoitella kevyttä istuntaa, mutta enää siitä ei ole tullut noottia- kiitokset Selmalle siitä! Tämä hevonen on ihan huikea opettaja <3
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
Täytyy sanoa, että koen olevani ihan äärettömän etuoikeutettu saadessani ratsastaa tällaista hevosta viikoittain, saadessani hypätä sillä vaikka olen itse vielä hyvin kokematon, ja saadessani kokea Selman kanssa asioita ja hetkiä, joita en ehkä koskaan kuvitellut tekeväni- ehkä oikea sana tilannetta kuvaamaan olisi unelmien täyttymys, sillä nuorena tyttönä seurasin Terhiä ja Selmaa esteradoilla. Kuopion kansallisissa kisoissa huomioni herättivät aina hevoset, joilla oli isot tai muuten näyttävät päämerkit, ja Selmahan on ihan äärettömän suloinen ison läsinsä kanssa <3 Selman selkään pääseminen, aivan kuten Champinkin ratsastaminen, olivat asioita, joita en villeimmissäkään unelmissani koskaan uskonut tekeväni. Koskaan ei pitäisi sanoa, ettei jokin ole mahdollista, vaan kannattaa uskoa unelmiinsa :)

Oletko Sinä löytänyt uusia, ihania treenikavereita?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

maanantai 11. maaliskuuta 2019

"Sinulla on joku ihmeellinen, pakottava tarve tehdä kokoajan jotain"

Hän, joka niin urheasti joka kerta yrittää <3
... kuinka hankala voi olla suora 17 metrin linja?

Moikka!
Otetaankin vielä Pilleristä lisää juttua ja jatketaan meidän edellisen estetreenin pariin. Tällä tunnilla hypättiin yhden askeleen sarjaa (n. 6,5m), sekä suoraa 17m linjaa. Oli niin ihanaa saada Pillerille sopiva sarjaväli, niin Pillerikin sai edetä sarjaan sisään! Tehtävät kuulostavat kovin yksinkertaisilta, mutta täytyy myöntää tuon suoran linjan tuottaneen aivan liikaa päänvaivaa... Ja nimenomaan siis kuskille, ei Pillerillä ollut mitään vaikeuksia suorittaa haluttua neljää laukkaa, kun kuski olisi vain osannut antaa olla. Se on hankalaa olla tekemättä mitään! Tämän tunnin videokoosteen halusin toteuttaa ääniraidallisena, joten en nyt selitä sen kummempia, annetaan videon selostuksineen hoitaa homma :)

En oikein tiedä, millaiset fiilikset minulle tästä tunnista jäi- sarja sujui ihan superhyvin, ja sen tuleminen oli joka kerta tosi sujuvaa ja helppoa meille molemmille. Linjalle suoritukset kuitenkin ailahtelivat laidasta toiseen, välillä tultiin pitkää viittä, välillä ahdasta neljää. Pillerissä ei ole missään nimessä mitään vikaa, mutta jostain syystä ei nyt oikein paikat tuolle linjalle ollenkaan hahmottuneet ja ratsastaminen ulos kaarteesta oli tosi tuskaisen vaikeaa. En minä ymmärrä yhtään, mitä siellä selässä haahuilin, en yhtään osaa analysoida noita omia ratkaisujani. Opettaja sanoi noiden viimeisten suoritusten jälkeen, että miksi ihmeessä otan ensin kauheasti kiinni, ja sitten ajan eteen? Eikä minulla ollut vastausta siihen, sillä en todella ymmärtänyt ajavani Pilleriä eteen, vaan halusin nimenomaan hidastaa sitä ja saada kauemmaksi okserista. Ihan tosi tympeää, kun tuli tehtyä noinkin suuria virheitä, mutta toisaalta jälleen kerran on todettava, että jos ei koskaan tekisi virheitä, olivat ne pieniä tai suuria, ei koskaan kehittyisi eteenpäin. Virheistä oppii, se on vaan pidettävä näiden tuntien jälkeen mielessä- ei pidä luovuttaa eikä masentua, vaan nyt ihan uudella innolla pusketaan vaan eteenpäin ja yritetään ensi kerralla uudestaan!
t. Zellma
om. Terhi Toikka
(C) Tia H.
Ensi kerralla voitaisiinkin esitellä teillekin uusin jengin jäsen, joten palaillaan taas pian! :)
Onko Sinulla ollut noita hetkiä, jolloin koitat tehdä jotain ihan muuta, mutta sitten teetkin toisin?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Tämän tunnin jälkeen en ole päässytkään Pillerin selkään, mutta jospa sitten kuun loppupuolella taas. Olisi kiva päästä korjaamaan noita tällä tunnilla sattuneita virheitä tuolla 17m linjalla, mutta katsotaan, mitä tulevat tunnit tuovat tullessaan. Minulla alkaa tosiaan päivystysviikko taas täällä Hinkulassa 14. päivä, jolloin en ehdi kuin iltapäivän ratsastuksiin, jos silloin vain heppanen riittää alle. Toivottavasti pääsen silloinkin kuitenkin ratsastamaan vastapainoksi tallihommille! :)
XOXO,
Siiri

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Kevätaurinko kutkuttaa hevostenkin kavionpohjia - vauhtia ja vaarallisia tilanteita tiedossa!

<3
Aurinkoista alkanutta kevättä kaikille!
En oikein edes tiedä, millä sanoilla tänne enää saapuisin- tuntuu, että olen pettänyt teidät lukijat, ja myös itseni, kun aina uudelleen lupaan tulla teille kertoilemaan kuulumisia, mutta aina uudelleen viikot vierähtävät ohitse ja en julkaisekaan mitään. Kevät on saanut minuun aina ihan uutta virtaa, ja nyt haluankin tehdä tällaisen ihan erityisen kevätlupauksen- jokaisen viikon maanantaina avaan bloggerin. Maanantaista tulee blogipäivä (tai ilta, sillä päivänhän olen koulussa), jolloin voin kirjoitella teille kuulumisia, julkaista julkaisematonta materiaalia, ja ainakin kertoa perjantain ratsastustunnista, jos koululta ei ole mitään kertomisia. Vaikka ainahan nyt treeneistä on kerrottavaa, vaikkei kuvia olisikaan! Ja sitä materiaalia- sitähän nyt on, sitä on ihan kauheasti, niin paljon, etten oikeasti edes tiedä, mitä niillä kaikilla kuvilla ja videoilla tekisin. Ja siitäpä sainkin vähän oljenkorsia tähän uuteen kerran viikossa olevaan blogipäivään, kun voin aloittaa kertomalla vanhoista tunneista, joista minulla tällä hetkellä on vielä kertomattomia tarinoita :) Hieman teitä jännityksessä pitääkseni, aion ihan ensimmäisenä kertoa Pilleristä, vaikka minulla olisi myös tippumisen sisältävä tunti kerrottavana- otetaan se sitten ensi kerralla, mutta nyt Pilleriin ja Pillerin melko hurjaan esteintoon!
Kuvitan nyt tätä postausta julkaisemattomilla kisakuvilla meidän viimeisestä startista, kun tästä tunnista on vain videota :)
Hyppäsin tosiaan Pillerillä helmikuun alussa, samana päivänä jolloin minulla oli ollut kenttäponin näyttörata- oli aivan ihanaa päästä tuulettamaan päätä koulukiemuroista parhaan Pillerin selkään! Pillerilläkin oli opettajan kertoman mukaan ollut hieman taukoa estetunneilta, mutta eihän se meitä ole ennenkään hidastanut, joten eikun vain koulupenkki hevosen selkään ja kohti maneesiin rakennettuja estetehtäviä. Oli yksittäinen okseri lävistäjällä, yksittäinen pysty pitkällä sivulla ja toisella lävistäjällä oleva yhden askeleen sarja. Aloiteltiin tietenkin alkuverkalla, ravattiin pari kierrosta molempiin suuntiin ja myöskin laukattiin vähäsen ennen hyppyjen aloittamista, Pilleri tuntui oikeastaan tosi hyvältä :) Ainut häiritsevä tekijä oli jalassa olleet lainakengät, kun omat uudet saappaat olivatkin pidempään telakalla, kuin olin aavistanut, mutta onneksi opettajan ratsastuskengät mahtuivat omaan jalkaan ja sain mennä tällä kertaa ilman saappaanvartta (koska opettajan chapsit eivät ikimaailmassa olisi mahtuneet minun jalkoihin...), joten oma jalka tuntui jotenkin oudon huteralta ja tuntuma hevosen kylkeen oli ihan kummallinen. Onneksi alla oli kuitenkin kaikista luotettavin poni! Verryttelyhyppyinä otettiin yksittäistä pystyä, jonka eteen opettaja laittoi maapuomin. Maapuomi oli innarivälillä esteestä, eli sellainen 2,5m päästä esteestä, ja tarkoitus oli, että hevoset laukkaisivat puomin yli puomin jäädessä etu- ja takajalkojen väliin, ja ponnistaisivat suoraan siitä yli pystystä. Pillerille tämä tehtävä oli kovin hämmentävä alkuun, sillä puomi oli lyhyellä välillä Pillerin normaalilaukalle, ja kun P vielä oli niin kovin innoissaan, olivat ensimmäiset ylitykset melko holtittomia- eivätkä oikeastaan edes ylityksiä, kun pysty kolautui ponin mukana maahan ensimmäiset kaksi kertaa :D Oli tosi hankalaa lähestyä tehtävää, kun Pilleri alkoi venyttää ja venyttää kohti tehtävää, ja minä koitin vain lyhentää ja lyhentää. Opettaja antoi meille sitten vähän armoa ja siirsi puomia parikymmentä senttiä kauemmas esteestä, jolloin saatiin tehtävä onnistumaan ja pystykin pysyi kannakkeillaan :) Tultiin vielä uudestaan ihan samalla tavalla, ja nyt Pilleri lähti vähän kaukaa loikkaamaan puomista yli, mutta selvitti silti pystyn hienosti- mutta herätimme ainakin hilpeyttä, kuten videosta kuuluu :D
Seuraavana tehtävänä meillä oli tulla lävistäjällä ollut yksittäinen okseri, jolta jatkettiin tälle verryttelystä tutulle puomi-pysty tehtävälle. Okserille Pilleri tuli ihan hyvin, kuskilla oli vaikeuksia nähdä paikkaa, mutta onneksi aina voi napata harjasta kiinni ja antaa konkarihevosen hoitaa :) Laukkakin vaihtui sitten lennosta esteen jälkeen hienosti oikeaksi ja matka jatkui kohti tuota melko hirvittäväksi kuskin päässä muodostunutta innaritehtävää- Pilleri malttoi niin hienosti, kunnes käänsin sen kohti tehtävää ja sitten se alkoi taas se laukka-askeleen vääjäämätön piteneminen, kuskin suusta pääsee "voi perse!!" ja poni onkin jo jalkoineen aivan solmussa puomien ja esteiden välissä, kuski kaulalla ja toinen jalustin irti jalasta... Tuo tilanne ei naurattanut silloin yhtään (paitsi muita tuntilaisia :D), mutta nyt tuota videonpätkää katsellessa on kyllä hymynkare jo kasvoilla. Varsinkin toteamus "EI TULE MITTÄÄN! AI LUOJA!", kun saan ponin pysäytettyä saa aikaan sellaisia tahattomia hörähdyksiä- en oikeastaan ollut vihainen Pillerille, mutta kyllä minua pelotti henkiriepuni puolesta tulla tuota kyseistä tehtävää, kun tuntui, etten hallitse Pillerin laukkaa ollenkaan kohti puomia. Onneksi tuota tehtävää ei tarvinnut tulla enää tuolla tunnilla uudestaan... :D

Seuraavaksi siirryttiin työskentelemään sarjan parissa ihan yksittäisenä tehtävänä. Väli oli 5,5m eli Pillerille melko lyhyt, mutta pikkuesteillä vielä ihan selvitettävissä. Pilleri tuli ekalla kerralla oikeastaan ihan tosi hyvin, eikä ampunut kohti estettä kulmasta, jolloin mahduttiin ottamaan ihan normaali laukka-askel ennen okseria! :) Unohdin vaan antaa laukanvaihtoavut, niin laukka jäi vääräksi, mutta se saatiin korjattua sitten esteen jälkeen vielä oikeaksi. Toisella kerralla tuli taas tosi hyvin, mutta vieläkin haaveilin omiani ja en antanut Pillerille merkkiä laukanvaihdosta, joten korjailtiin ravin kautta vielä esteen jälkeen. Opettaja sen hyvin sanoikin, että vaikka keskityn kovasti siihen, että se pysyy hallinnassa ja tulee suoraan, eikä lähde liian kovaa, niin minun pitäisi pystyä okserin ponnistuksessa jo hellittämään ja antamaan merkki laukanvaihdosta, kun Pilleri sen osaa hienosti tehdä. Kolmas kerta se sitten toden sanoi, ja opettajan muistutuksesta minäkin sain sen johtavan ohjan toteutettua ja Pillerihän vaihtoi kuin vanha tekijä (se tosin taitaakin olla jo sellainen vanha tekijä ;) ), päästiin sujuvasti jatkamaan eteenpäin! Ainoa miinus oli se, että Pilleri lähti kääntymään, enkä päässyt jatkamaan ihan yhtä pitkälle suoraan esteen jälkeen, mutta yksi pieni asia kerrallaan näitä asioita taas palautellaan meidän molempien mieliin. Tultiin vielä yhden kerran, ja nyt opettaja vähän nosti okseria ja pidensi väliä Pillerille. Minua nauratti ihan hirveästi, kun opettaja kysyi Pilleriltä että; "Noniin herra Pilleri, olisiko tämä teidän arvolle sopiva este?" nostaessaan takapuomia :D Pillerihän terävöityi nähdessään moisen pikkutikkujen jälkeen, ja se oli niin ihanasti korvat hörössä menossa- varmasti ensimmäinen yli 60cm este ponille pitkään aikaan <3 Vaikka askel jäikin nyt vähän kauas okserista, kun jouduin ottamaan pitkän askeleen sisään sarjalle, selvitti Pilleri tehtävän ihan superhienosti! Kaikki traumat tuolta puomi-pysty tehtävältä unohtuivat samointein ja tilalle tuli hurja onnellisuus siitä, että Pilleri selvitti tuon esteen ja meni sen hirmu mielellään- paras poni <3
Tässä me ylitetään radan viimeistä estettä...
..ja yli maalilinjasta puhtaalla radalla <3
Loppuraveissa Pallero oli oikea kouluhevonen, ja liikkui tosi hyvin :) Hitsi, että olisi kivaa päästä joskus jatkamaan sillä estetunnin jälkeen suoraan koulutunnille, kun se vertyy hypätessä niin hyvin! Ei sitä oikein voi kuin fiilistellä, kun normaalisti niin kankeasta hevosesta kuoriutuukin jopa hieman lennokas otus ja lisätty ravikin tulee niin hyvin! Ne on hienoja hetkiä, kun ne palaset loksahtaa kohdalleen- on se estetunnin loppuraveissa tai koulutunnin työskentelyssä, näistä hetkistä pitää nauttia ja välillä vaan fiilistellä hevosen tarjoamasta kyydistä :) Mutta täytyy hieman kriiseillä tuosta epätasaisesta tuntumasta, kun ohja käy löysänä ja ponin pää veivaa puolelta toiselle heti, jos en keskity siihen, tunnenko molemmat suupielet yhtä suurella paineella. Kehityskohta havaittu! Tunnista jäi kyllä kokonaisuudesssaan kuitenkin tosi hyvä fiilis, vaikka tuo puomitehtävä olikin aika vaikea. Pillerin kanssa on hypätty vielä myös tuon jälkeen, mutta siitä lisää sitten myöhemmissä postauksissa- parasta, kun maailman hienoin poni pääsee vielä tekemään sitä, mistä tykkää ihan eniten (tottakai siis syömisen lisäksi) <3

Oletko Sinä saanut keväästä lisävirtaa omiin päiviisi?
Mikä on suosikkivuodenaikasi?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Milloinhan viimeksi olisin kirjoittanut kunnon tuntipostauksen? Ihanaa päästä pohtimaan taas tuntien kulkua teidän kanssa, muistan taas miksi tähän hommaan alunperin ryhdyttiinkään- on tämä hieno kanava jakaa omia mietteitä teidän muiden kanssa! :) Kiitos siitä, että olet siellä ruudun toisella puolella meidän menoa seuraamassa! :)
XOXO,
Siiri

torstai 3. tammikuuta 2019

Tervetuloa 2019!

Moikka!
Syvä huokaus ja rauhoittuminen koneen ääreen- jälleen kerran suuret pahoittelut siitä, etten ole itsestäni ilmoitellut mitään täällä blogin puolella. Into ei missään nimessä ole hiipunut, ja nyt uuden vuoden myötä halusinkin tulla taas takaisin tänne ja kertoilla teille missä mennään ja mitä meinataan tänä vuonna. Aloitetaan siitä mihin viimeksi jäätiin, eli päätin kuitenkin lähteä vielä ainakin joksikin aikaa takaisin koululle. Suonenjoki oli mahtava paikka, ja aion ehdottomasti palata sinne takaisin, silloin kun sen aika taas on. Mutta tältä erää koin itselleni parhaaksi lähteä vielä koululle. Osittain siksi, etten ollut vielä valmis jättämään niitä hevosia, joista oli muodostunut itselleni hyvin tärkeitä, ja osittain myös siksi, että koin opintojen olevan kuitenkin paremmin suunnattuja silloin, kun opettajat päivittäin hallinnoi omia tekemisiä- huolehditaan, että päästään tekemään niitä asioita, jotka treeniä oikeasti kaipaa, kuitenkaan vahvuuksiakaan unohtamatta. Saa nähdä, kadunko tätä päätöstä, mutta tällä hetkellä seison tämän sanomani takana.
Pahoittelut kuvan rakeisuudesta, mutta tässä me kahden kuukauden tauon jälkeen!
(C) Eveliina H.
Työssäopin loputtua, 21.12.2018, pääsin joulun pyhien jälkeen myöskin palaamaan Rauhalahteen ja kuinkas ollakaan, me vielä hypättiin Pillerin kanssa <3 Aika vähänhän siitä jäi jälkipolville kerrottavaa, kun minä olin hukassa ja Pilleri turhankin hyvin avuilla, niin mentiin vähän alitemmossa- voitteko uskoa, me hitaita?! Mutta uskotaan, että vielä me päästään ne mokat korjaamaan ja menemään taas tukka putkella, vaikkakin hieman hillitympien tikkujen yli. Kuskia suorastaan jännitti uusi estekalusto, niin oli kyllä vallan mainio idea mennä enimmäkseen ihan kavalettikorkeuksia, mutta ei Pilleriä kyllä jännittänyt yhtään, niinkuin ei koskaan ennenkään. Sama tuttu Pilleri se vieläkin oli! Menin myös ylimääräiselle tunnille, jolloin menin koulua pitkästä aikaa Cromilla, sekin oli ihan hauska tapaus ja kehitystä oli kyllä hevosen puolelta tapahtunut ihan älyttömän paljon sitten viime kerran!
Turo, jolla tein sitten lopulta 3-radan näytön arvosanalla K3
- en vieläkään uskoisi todeksi! Upea Turo <3
No, vuosi vaihtui ja lauantaina on sitten vuoden ensimmäisen tunnin aika, saa nähdä miten tämä vuosi polkaistaan käyntiin- jos sitä vaikka tipahtaisi, kun nyt on taas kovemmat pakkaset ja ponit tunnetusti pörheinä? No, jospa se ihan hyvin menee ja sunnuntaina palaan sitten taas Kiuruvedelle puistelemaan pölyjä asuntolan huoneesta, ja maanantaina sitten jälleennäkeminen- en malttaisi odottaa, mahtavaa päästä näkemään kavereita ja etenkin hevosia taas pitkästä aikaa! Toisaalta kyllä myös jännittää tosi kovasti, kun ei tiedä, ketkä niitä omia treenikavereita sitten on, tai onko edes niitä treenikavereita heti starttiin, kun aloitan päivystysvuorosta 10.1. No, ainakin saa heti hyvän tuntuman, millä tuulella kukakin heppa nyt on- yleensä se ei näillä pakkasilla jätä ketään ainakaan kylmäksi se hevosten show etenkään sisään hakiessa :D Mahtavaa kuitenkin palata takaisin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön, vaikka vähän jännittääkin jotkut asiat.
Mutta, kuten tapoihin on kuulunut, myös vuodelle 2019 asetetaan tavoitteita, tällä kertaa vain seitsemän kappaletta. Koitin valita asioita, jotka olisivat itselle oikeasti merkityksellisiä, jotka ihan oikeasti haluan saavuttaa, vähän kuin lupauksia itselleni tästä tulevasta vuodesta. Lähdetään käymään listaa pienine perusteluineen siis läpi, mitäpä tässä turhia höpisemään, asiaan!

Vuosi 2019 tulee pitämään sisällään...
(C) Ida Tikkanen
#1 👉 Aktiivista kilpailemista
Yhä enemmän ja enemmän sitä kokee paloa kouluratsastukseen, ja yhä enemmän sitä haluaisi jo päästä starttaamaan ensimmäiset kilpailuluokat. En tosiaan ole vielä tätä hetkeä aiemmin koskaan kuulunut ratsastusseuraan, nyt on hakemus vetämässä Suonenjoen Vasama Ridersiin, ja odottelen vastausta, joten kilpailu-ura tosiaan avataan tänä vuonna. Koulullahan järjestetään kilpailuja joka kuukausi, mutta en kuitenkaan halua asettaa tavoitetta liian konkreettiseksi, esimerkiksi starttimäärän suhteen, sillä jos treenit ei suju, niin turha kai sitä on mennä yrittämään vielä hankalampaan paikkaan ja tuottaa vain mielipahaa sekä hevoselle, että itselleen. Haluaisinkin, että jokaiseen kilpailuun voisin lähteä varmalla mielellä, tietäen sen, että hyvin se menee. Aktiivinen kilpaileminen auttaisi myös osaltaan siihen, ettei tarvitsisi jännittää sitten joka kerta niin hurjan paljon, kun homma alkaisi käydä tutuksi- ja hevosethan meillä on tottuneita kisakonkareita, joten ei ainakaan siitä jää kiinni!

VilliSämpylä!
(C) Iina L.
#2 👉 Treenaamista hyvällä mielellä
Joskus olen huomannut sen kouluratsastajan nutturan vähän alkavan kiristää, jolloin on viimeistään älyttävä, että nyt hei höllää vähän. Ruletin kanssa tuon ymmärtäminen, jopa ennakoiminen, oli helppoa- jos minä väkisin koitin vääntää, niin ei kyllä tullut varmasti edes niistä meidän vahvuuksista yhtään mitään, mutta kun mielentila oli oikea, oli Ruletti ihan superstara. Hevonen, joka luki minua kuin avointa kirjaa. Ja välillä minäkin kuulin, mitä se yritti minulle sanoa. Ehdottomasti hienoimpia hetkiä, joita olen koskaan kokenut, on ne pienet yhteyden hetket- ja ei niitä oikeasti kyllä tule kokemaan, jos ei pidä omaa mieltään rentona myös sen totisista totisimman treenin parissa, tai kilpailuissa. Se olisi mielestäni ihan superhieno juttu, jos oppisin tämän vuoden aikana painamaan mielestäni pois ne ikävät asiat, jotka stressaa tai harmittaa, ennenkuin nousen hevosen selkään. Ja silloin se treenikin sujuu paremmin, kun keskittyy siihen olennaiseen- hevoseen.

SuicideSquad 8)<3
#3 👉 Myös omasta hyvinvoinnista huolehtimista
Vähän liittyen tuohon edelliseen- on opittava kuuntelemaan itseään, mutta ei saa valehdella itselleen. "Ei jaksa" on vähän sellainen asia, mitä on helppo väittää itselleen, vaikka oikeasti kyllä voisi viitsiä vähän heilauttaa eväänsä. Ja silloin se mielikin varmasti pysyy virkeämpänä, kun muistaa tarjota itselleen erilaisia virikkeitä- ei aina koulun jälkeen vaan Netflixiä ja läksyjen tekoa, vaan jos sitä vaikka lähtisi ulos, tai vaikka jonkun toisen luokse kylään. Saa ja pitää levätä, mutta viime lukuvuonna sitä näin savolaiseen tapaan ilmaistua "lahnailua" tuli harrastettua turhankin paljon. Varsinkin niinä päivinä, kun koulupäivä ei ole ollut erityisen rankka tai on oltua vaikka pelkän teorian parissa sisällä, on mahdottoman kiva mennä vähän kuluttamaan energiaa ulos! :)
...Ja jos sitä vaikka hieronnassa kävisi, edes yhden kerran?

#4 👉 Keskittynyttä ja määrätietoista opiskelua
Vaikka tiedän, että jäljellä olevat viisi kuukautta tulevat sisältämään paljon erilaisia tehtäviä, deadlineja ja hurjan kasan näyttöpäiviä, haluan panostaa opiskeluun parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedän, että tulee stressaamaan niin maan kauheasti, ja tiedän, että välillä tekisi mieli heittäytyä lattialle ja ottaa oikein kunnon itkupotkuraivarit (jos ei nyt kuitenkaan), on ne tehtävät vaan paras aloittaa ajoissa, ja tehdä huolella, suunnitella tekemisensä niiden vaatimalla tavalla ja hallinnoida omaa ajankäyttöään niin, että aikaa jää myös muulle, kuin kouluun liittyville asioille. Liian monta kertaa tuntisuunnitelman teko on jäänyt yön pimeille tunneille. Liian monta kertaa on ollut ihan pihalla siitä, mitä pitää tehdä ja mihin päivään mennessä. Siispä ennen kouluun paluuta aion hankkia kalenterin, ja merkitä siihen kaiken, mitä pitää milloinkin tietää- ja voihan sitä samalla pitää treenipäiväkirjanakin, milloin kenenkin kanssa on mitäkin treenaillut ja miten on mennyt!

Sähköjänis, siinäpä Pillerille lisänimi :D
(C) Ida Tikkanen
#5 👉 Rehellisyyttä
Olen saanut paljon kehuja siitä, että kerron rohkeasti sosiaalisessa mediassa myös niistä treeneistä, jotka eivät ole sujuneet ihan niin hyvin, ja näytän myös niitä huonompia hetkiä. Sitä haluan ehdottomasti jatkaa, ja näyttää sen todellisuuden siitä, miten meillä ja minulla sujuu. Joskus se on tosi vaikeaa, katsoa omaa tekemistään, tajuta ne kaikki virheet, ja näyttää kyseinen pätkä myös muille- mutta se on sitä, milloin itse koen kehittyväni, kun kerron oman näkemykseni siitä, miksi nyt meni näin, ja näytän sen myös muille. Ehkä siitä saadaan aikaan keskustelua, joku voi löytää ongelmaansa vertaistukea, ja saattaa saada vinkkejä myös niiltä, jotka eivät ole meitä livenä koskaan nähneet. Erilaiset näkökulmat on sellainen asia, mitä kannattaa metsästää ja niitä kannattaa pohtia- älä koskaan kuitenkaan kuuntele sitä, että olet ihan huono, tai sinusta ei koskaan tule mitään. Sellainen kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa, ja arvosta sinä itse itseäsi, jos sitä kukaan muu ei tee! Ole rohkeasti oma itsesi!

(C) Tia H.
#6 👉 Treeniä maastoesteillä
Ei välttämättä kovin paljoa, mutta sanotaanko, että jos viisi kertaa pääsisi kesällä maastoesteille, niin olisipa huippu juttu! Toikka meille vähän lupaili, että voidaan nyt keväällä hypätä mekin, jotka näytön jo teki, kun me siitä kovasti tykättiin, ja olisihan se mukavaa. Maastoesteet saa minut syttymään ihan eri tavalla, ja eihän sitä oikeasti koskaan voi tietää- jos se unelma käykin toteen, ja vielä joskus starttaan kenttäkilpailuissa? Pitää tavoitella niitä omia unelmiaan, ja en minä tästäkään tule päästämään irti, vaikka se nyt näyttääkin tosi epätodennäköiseltä.

#7 👉 90cm ratatreeniä ilman pelkoa
Hyi, hirveä ajatus, mutta joskus on hyvä haastaa itseään. Minulle ei riitä se, että selviäisin ns. kisaradan näytöstä, joka on 90cm, vaan haluan, että pystyn treenaamaan 90cm ratoja ilman, että pelottaa. Pelottakoon se metri sitten seuraavaksi, mutta koitetaan nyt päästä eroon siitä, että 80cm jo pelottaa!

Pieniä, suuria tavoitteita. Toivottavasti vuosi tuo mukanaan paljon hienoja hetkiä, meille kaikille! :)

Millaisia tavoitteita Sinulla on tälle vuodelle?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Tämän myötä haluan toivottaa teille kaikille siellä ruudun toisella puolella menestystä uuteen vuoteen!
XOXO,
Siiri

torstai 15. marraskuuta 2018

Life is life

(C) Sanna R.
Moi!
Suuret pahoittelut jälleen hiljaisuudesta, mutta päivässä ei montaa tuntia aikaa ole enää jäänyt blogijutuille, kun aika liitää tallilla juosten. Työssäoppi täällä Suonenjoella, Vanhamäen tallilla on sujunut oikein hyvin, olen tykännyt täällä olla ja minut on otettu tosi hyvin vastaan :) Melkein joka päivä olen päässyt ratsastamaan, ja näyttöhevonenkin on esteille löytynyt- en ole oikeastaan muita kokeillutkaan esteillä, mutta näyttöjä pompin ison ja komean Rontti-nimisen ruunanrupsukan kanssa. Rontti on 14-vuotias suvultaan ja rodultaan tuntematon hevonen, säkäkorkeus nousee kunnioitettavaan likemmäs 180cm korkeuteen, mutta luonteeltaan tämä jätti ei poikkeuksellisesti ole kovin lempeä, eikä Rontti välitä ylimääräisestä huomiosta vaan arvostaa rauhaa. Meistä ei valitettavasti ole mitään kuvia tai videoita, mutta tunneista olen silti kirjoitellut Instagramin puolelle- mm. tiistaina loikattiin 100cm okseri, oli aika hurjaa, mutta Rontti hoiti homman tosi hienosti! Instagram onkin ollut nyt pääosassa tässä somettamisessa ja kuulumisten kertomisessa, kun ei oikein blogiin asti ole materiaalia. Täytyy vaikka ensi viikolle ottaa järkkäri mukaan ja kuvailla heppoja ja tiluksia, niin saataisiin teillekin näkyville vähän menoa ja meininkiä, mikä meillä täällä on :) Kouluhevonen näyttöihin on vielä vähän hakusessa, kun eräs Lissu-tamma, johon itse olen silmäni iskenyt ja tykkään sitä ratsastaa, on maajoukkuerenkaassa ja ei sen takia tee erityisemmin tunteja muiden, kuin tämän pararatsastajan kanssa. Mutta kyllä täytyy nauttia hetkistä, kun Lissun selkään pääsee, on se sen verran ihana tapaus! :) Kaikkia tallin hevosia en ole vielä edes kokeillut, mutta oikeastaan ei ole kiirekään- olen mahdollisesti jäämässä tänne. Eli en ehkä enää palaa kouluun Hingunniemeen, vaan suoritan opintoni loppuun täällä Suonenjoella.


Tänään oli hyvä päivä ❤ Ensin Rontilla estetunnilla, tehtiin paljon erilaisia, hevosta jumppaavia tehtäviä: innaria, jumppasarjaa, sekä laukanvaihtoesteitä. Rontti oli alkuun taas laiska, mutta siitä se käynnistyi tehtävien edetessä ja päästiin tulemaan jumpan okseri ennätyskorkeudessaan 100cm 💪❤ Kyllähän se pelotti ja hirvitti, mutta Rontti on itse niin iso, ettei se este näyttänyt sitten kuitenkaan ollenkaan liian isolta 😜 Ja Könttihän hoiti homman mestarin lailla, monta kertaa 😍 Jäi superhyvä fiilis, tottakai senkin takia että päästiin radalle ja suoritettiin hyvin, mutta etenkin siksi, ettei pelko ottanut valtaa 💪 Rontin jälkeen hyppäsin suoraan Viivin selkään, sekin pääsi hyppäämään. Alkuun tamma vähän töhelsi, mutta laukat oli erittäin hyviä tänään ja Viivikin hyppäsi oman ennätyksensä, 80cm okserin (videosta kiitokset Jaanalle 😊) osana RATAA! 😍💪 Viivi selvitti monta muutakin vaativaa tehtävää ja teki kaiken superhienosti 🌪 Huippu tamma!! 💫 Mun starat ❤ #suovari #vanhamäki
Henkilön Trust is about us (@trustisaboutus) jakama julkaisu
En ole vielä lopullisesti päättänyt jäänkö tänne vai palaanko kouluun taas ensi vuodeksi, mutta kaverit koululta ovat tuoneet "suru-uutisia", kun sekä Champ että Ruletti ovat siirtyneet toisille ratsastajille näyttökäyttöön, joten en tiedä, kenen kanssa sitten jatkaisin. Itkuhan siinä pääsi, kun luki ne viestit. Lapselliseen tapaan en oikein edes haluaisi mennä muilla hevosilla, enkä varsinkaan vaihtaa Rulettia kehenkään- se oli minulle mahdottoman tärkeä hevonen, ei vain siksi, että se oli minun näyttöhevoseni, vaan siksi, että se oli minun paras ystäväni koko Kiuruvedeltä. Se on opettanut minulle vuodessa äärettömän paljon asioita, enkä ollut valmis lopettamaan yhteistyötä tähän.
(C) Tia H.
Pidän Vanhamäen opettajista, pidän hevosista, pidän erityisesti omista työkavereistani, ja pidän meidän asiakkaista. Pidän työtehtävistäni ja siitä, miten minut otetaan huomioon, enkä ole koskaan yksin minkään asian kanssa. Ratsastusseura toimii juurikin tällä tallilla missä olen, Suonenjoen Vasama Riders, ja kilpailla sekä valmentautua voi varmaan niin paljon, kuin lompakonnyörit antaa periksi. Elmo Jankarikin käy täällä valmentamassa, mutta minä en taida sinne pystyä koskaan menemään, kun en osaisi toimia Elmon läsnäollessa, haha :D Paikka on kaikkea sitä, mitä minä olen halunnut jo jonkin aikaa- hurjan hyvät resurssit kehittymiselle, niin hevosten, opetuksen kuin tilojenkin puolesta. Minuun ja taitoihini todella uskotaan.
(C) Tia H.
Mutta mitä se sitten tarkoittaisi Rauhalahden kannalta? Ei sen minun mielestäni tarvitse tarkoittaa mitään hurjaa ja lopullista. Ei välttämättä edes perjantain vakiotunnilla lopettamista, mutta työvuoronihan ovat ti-la, joten en ole perjantaisin päässyt tunnille nyt pitkään aikaan. Toki työvuoroja voi toiveesta muuttaa, mutta ihan hyvin tämä näinkin on toiminut. Toisaalta voisinhan minä ottaa ihan irtotuntejakin aina mielen mukaan, tai vaihtaa vaikka lauantaille- Pillerillä kun ei enää hypätä, niin ei tarvitsisi oikeastaan edes olla estepainotteinen tunti, vaan nautitaan Pillerin kanssa pikkutikuista silloin tällöin, ja koitetaan muuten muuntautua kouluratsukoksi. Ei minun tarvitse Rauhalahdessa käymistä lopettaa, enkä haluakaan, niin kauan kun Pillerissä vaan henki pihisee. En koskaan tule asettamaan Pilleriä toissijaiseksi, eikä se häviä yhdellekään hevoselle milliäkään- se on minun silmissäni aina se kaikista parhain, tärkein, rakkain ja opettavaisin. Sellaista ei tule toista.
Viimeisten kisojemme maaliviivalla- voittajina <3
Entä sitten kaikki ystävät, jotka Hingunniemessä olen tavannut, ja joiden kanssa olen viettänyt opiskelujen parhaat ajat- hekin painavat päätöksessäni paljon. Haluanko todella luopua heistä, vaikka luvattiin, että tavataan taas tammikuussa? Haluanko todella vaihtaa kaiken sen, minkä Hingunniemessä sain ja koin? Päätös painaa harteita ja tuntuu, että jos nyt valitsen väärin, menee kaikki mönkään.
(C) Tia H.
Life is life. Elämä on elämää, ja siinä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista. Joskus täytyy luopua jostain hyvin rakkaasta, että voi päästä taas eteenpäin. Joskus täytyy ajatella sitä, mikä olisi itselle parhaaksi. Mitä itse mieluummin tekee. Vaikka vaakakupit tuntuisivat olevan täysin yhdenvertaisia, on osattava valita.

Oletko Sinä joutunut tekemään vaikeita, jopa raskaita päätöksiä tänä syksynä?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

En itsekään tiedä, mitä seuraavan nurkan takaa tulen löytämään. Mutta ei se elämää kummempaa kuitenkaan- kaikesta kyllä selviää, ja kai kaikella on myös tarkoituksensa.
XOXO,
Siiri