maanantai 25. maaliskuuta 2019

Kauneutta

Jonna Bordin kouluvalmennukset
(C) Jessica H.
(C) Jutta K.
Moikka!
Kun edellinen postaus oli vähän niinkuin Selman kuulumisista, niin ajattelin nyt kirjoitella teille myös Ruletin kuulumisia :) Ruletti on tosiaan jatkanut näyttöratsuni virassa, ja seuraavana meillä olisi edessä nivel A (helppo A kenttäkilpailuohjelma NO:6), sekä kanki A (FEI:n kenttäkilpailuohjelman CCI** 1998). Kenttäponin näytön me suoritimme tosiaan jo helmikuun ensimmäisenä päivänä, saavuttaen arvosanan K3 <3 Mutta ei pidä tuudittautua missään nimessä tyytyväisyyteen, kun on mennyt tähän saakka hyvin- seuraavat radat ovat kuskille oikea haaste ja todellinen näytön paikka, sillä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta A:n radoista. Onneksi ratsu on todellinen koulukonkari ja tietää nuokin ohjelmat jo ulkoa!

Valitettavasti olen mennyt jonnekin hukkaamaan videon kenttäponin näytöstä, mutta on rata kuitenkin tallessa Instagramin syövereissä, joten yllä ratavideo pätkittynä minuutin kokoisiksi paloiksi. Kokonaisuudessaan rata oli hieman vaatimaton, ja Ruletti tuntui melko väsyneeltä, mutta toisaalta radalla oli paljon helpompi ratsastaa, kun Ruletti oli vähän hitaampi- se on minulle tosi hankala paikka, kun Ruletti aloittaa ennakoinnin ja kuumuu (kuten videollakin näkyy lisätyn käynnin jälkeen). Mutta onneksi nyt, näin melkein kahta kuukautta myöhemmin, voin sanoa että avaimia myöskin tuohon tilanteeseen on löydetty taas muutamia lisää :) Odotan innolla meidän debyyttiä A-tasolla! Koululla onkin iltakoulukisat heti huhtikuun alussa, ja sinnehän me nyt ollaan tottakai menossa- debytoimaan ja samalla harmittavasti todennäköisesti viimeistä kertaa starttiin. Tavoitteena meillä on tottakai myös siellä A-rata, joko kangilla tai ilman riippuen siitä, mikä ohjelma kisoihin valikoituu, jotta saadaan koulukilpailunäyttö suoritetuksi :) Mutta ei mielellään otettaisi ihan vielä vastaan sitä haastetta nimeltään takaosakäännös, kun ollaan niitä treenattu vasta kerran... Toivotaan siis vähän tuuriakin ohjelman suhteen!
Jonna Bordin kouluvalmennus
(C) Jessica H.?
Jonna Bordin kouluvalmennus
(C) Jessica H.?
Jonna Bordin kouluvalmennus
(C) Jessica H.?
Jonna Bordin kouluvalmennus
(C) Jessica H.?
Jonna Bordin kouluvalmennus
(C) Jessica H.
(C) Jutta K.
(C) Jutta K.
Arkeenhan meille kuuluu edelleen runsaasti maastoilua sileän treenien lisäksi, ja nyt kun Selma on tullut kuvioihin, ovat puomihommat Ruletin kanssa jääneet. Sen jalat ovat myöskin nyt alkaneet keräillä vähän enemmän nestettä, joten on varmasti ihan hyväkin asia, että Ruletin kohdalla puomit pysyvät maan tasolla, ja melko harvakseltaan papparainen "joutuu" edes maapuomien pariin. Hassua, kun Ruletti kauheasti tykkää kyllä puomeista, mutta sitten toisaalta ne ovat kuitenkin kauhean jännittäviä ja hurjia :D Mutta kyllä me puomejakin välillä mennään, eikä vaan nuttura tiukalla reenata- tottakai, eihän sitä muuten kukaan jaksaisi, jos ei olisi mitään vaihtelua! Sen olen kyllä Ruletin kanssa huomannut, että jos sillä koko viikon vain kiertää sitä maneesin kehää, niin kyllä alkaa loppuviikosta hevonenkin olla aika tylsistynyt. Onneksi Ruletti on vuorenvarma maastoratsu, ja meidän viikko-ohjelmaan kuuluu vauhtimaastot (tai vähän rauhallisemmat, miten Ruletti milloinkin tahtoo)- ja silloin muuten mennään niin kovaa, kuin Ruletti vain jaloistaan koskaan pääsee! Ruletti tykkää siitä ihan haljetakseen, eikä kyllä vanhallakaan hevosella kauaa mene kiertää Hinkulaa ympäri ratsujen reittiä pitkin, kun sen laukassa karauttaa :) Meitä olikin yksi päivä kuvaamassa meidän luokkalainen, joten myöskin vähän vauhtikuvia maastoreitin varresta mukana näiden vakavien koulutreenien kuvien seassa.
(C) Jutta K.
(C) Jutta K.
(C) Jutta K.
(C) Jutta K.
(C) Jutta K.
(C) Jutta K.
Erityisen hyvin treeneissä ovat nyt viimeaikoina sujuneet keskiravit, avotaivutukset, sekä pohkeenväistöt, joita on nyt jonkun verran treenailtukin (=joka treenissä tehty tavalla tai toisella). Myös laukannostot ovat nykyään ihan hurjan paljon siistimpiä, kun opin viimein käyttämään painoapuja sillä tavoin, että ne ovat riittävän selkeitä laukannostoa varten. Enää ei ole tuli ponin hännän alla nostoja tehdessä, hehe! Avotaivutuksissakin oli vielä ennen työssäoppia aivan järkyttävän suuria vaikeuksia, mutta nyt ne sujuvat jo tosi hyvin seinän tukea apuna käyttäen. Mehän jopa verrytellään tehden laukassa avo- ja sulkutaivutuksia, sekä pohkeenväistöjä! Kehitys on ollut hurjaa, ja on ollut ihana kuulla, miten opettajat ja meidän valmentaja tykkää meidän yhteistyöstä ja osataan luoda jo harmoninen kuva katselijan silmiin- on meistä myöskin käytetty sanaa "kaunista", joka kyllä liikuttaa ainakin minua tosi paljon. Se on minusta paljon se, että jokin on kaunista, kun ratsastuksesta puhutaan- hevonen yksin on aina kaunis, mutta se, ettei ratsastaja häiritse tuota kauneutta, on aivan upeaa.
(C) Iina L.
(C) Jutta K.
Golden Roulette <3
(C) Jutta K.
Mutta onko meille Ruletin kanssa mikään hankalaa? Päänvaivaa on ehkä eniten tuottanut lähiaikoina keskilaukka, mutta se on pieni murhe- on tuo hevonen vaan niin mahtava, niin ystävänä, kuin kokeneena suunnannäyttäjänä tässä polulla ammattilaiseksi. Rakastan Rulettia niin valtavasti, ja kyllä se vaan kirvelee ja kovasti, kun tiet eroaa sitten joskus, tänä keväänä tai myöhemmin. Ruletille toivon niin paljon kaikkea hyvää <3 Me nautitaan meidän viimeisistä kuukausista yhdessä täysin rinnoin, ja jos jään viimeiseksi, joka papparaisen kanssa suuntaa viimeisille kouluradoille- me lopetetaan tyylillä!

Mikä on Sinulle vaikea kouluratsastusliike?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Ruletti tähdittää oikein aktiivisesti Instagram-tiliä (@trustisaboutus), joten jos tämä pappa on sinunkin mielestä aivan mahtava, niin sieltä meidät löytää- joka viikko, melkein joka päivä <3 Sieltä löytyy myös lisää videonpätkiä meidän menosta! :)
XOXO,
Siiri

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Kun parasta oli tippuminen!

(C) Sanna R.
Kaikissa postauksen kuvissa ja videoissa esiintyy Zellma, jonka omistaa Terhi Toikka.
Moikka!
Moni varmasti odottaa jo juttuja koululta, joten ei odoteta tämän pidempään, vaan otetaan esittelyyn minun viime viikkojen esteheppa, joka on meidän ratsastuksenopettajan oma hevonen, Zellma. Zellma, kutsumanimeltään "Selma" tai "Semu", on 15-vuotias hollantilainen puoliverinen. Selma hyppäsi Terhin kanssa 140cm ratoja, mm. sijoittuen kolmanneksi vuoden 2017 hallimestaruuksissa 145cm luokassa. Selma on viilettänyt useampaan otteeseen myös HIHS-areenoilla! Aika hurjaa päästä tällaisen hevosen selkään, ihan uskomatonta!             
(C) Tia H.
(C) Sanna R.
(C) Tia H.
Tätä me harrastettiin alkuun paljon :D
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
Selma on koulutunneilla vähän tahmea, mutta puomeilla ja esteillä paljon menevämpi, samaan tapaan kuin syksyn treenihevonen Champ oli. Kunhan Selma lähtee liikkeelle, on sillä kyllä tosi kiva ratsastaa ja sillä on mahtavan hienot askeleet! Joskus ja toisinaan Semu vähän pukkaa, mutta se on nyt vähentynyt tosi paljon, kun on löytänyt ne Selman omat nappulat, niin pukkinappulaa ei ole tullut vahingossa paineltua. Siitä jos jostain olen tosi iloinen, koska en koskaan ole ollut rohkeimmasta päästä pukittelevien hevosten ratsastuksessa... Hoitaessa Semu on tosi kiltti ja sympaattinen tamma :) Selman mielestä ruoka ja herkut on ihan parasta, ja niitä se aina aktiivisesti etsii kaikilta kaksijalkaisilta. Korvat tötteröllä se katselee kaikkia uusia juttuja, kamalinta ikinä on maneesia kiertävä traktori, joka aina silloin tällöin vilahtelee maneesin ikkunoista ja sehän se vasta on sivuloikan arvoista... Myös pienet ponit on Selman mielestä kovin ihmeellisiä otuksia, joihin täytyy suhtautua varauksella! Ei Selma kuitenkaan erityisen säikky tai säpsy ole ja rohkeasti se tutkailee sitten asioita, jos ne on pelottavia :) Selma suorastaan tykkää siitä, että esteen alla on jotain täytettä, ja silloin se ponkaisee oikein innolla siitä yli, jolloin sen hyppyyn tulee ihan valtava voima ja silloin saa pidellä harjasta tosissaan kiinni!
(C) Tia H.
(C) Tia H.
"JIPPII, POSSUJA!"
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
Selmalla olen tosiaan nyt hypännyt pari kertaa, ollaan menty myös sileää ja puomeja, ja käyty maastoilemassa. Ensimmäisen kerran Selmalla ratsastin 19. helmikuuta, ja siitä lähtien kaikki esteet on ylitetty tämän huipputamman kanssa <3 Ehdoton suosikkini on kyllä se este-Selma, mutta kyllä tätä tammaa on ilo työstää myös sileällä ja onhan se ihan mahdottoman hieno! Vielä ei kouluhommissa olla mitään ihmettä tehty, mutta se on ihan hyvä- ensin ne perusasiat kuntoon ja sitten vasta kokeilemaan kaikenlaisia hienouksia. Enemmän keskitytään puomikouluun, kun on kuitenkin estehommat meillä tähtäimessä, joten työstetään melko paljon erilaisia tekniikkatehtäviä maapuomien parissa. Pikkuruisen ollaan harjoiteltu pohkeenväistöjä ja avoja, jotka sujuu ihan hyvin! Jos minulla olisi tässä koulussa "ylimääräistä aikaa", käyttäisin Semunkin ehdottomasti kouluaitojen sisäpuolella ;) Selmasta on moneksi! Esteillä ollaan menty pääosin 70-80cm tehtäviä, ja kuskinkin hermo alkaa jo kestää, kun Selma on tällaisilla pienemmillä esteillä hyvin varma menijä. Jos en näe paikkaa tai en ole ihan varma, annan Selman hoitaa homman ja otan itse vain harjasta kiinni- ja se todella kannattaa Selman selässä, hypyssä on ihan huikeat määrät voimaa, kun tamma innostuu! :) Tällaista hevosta on kyllä tosi kiva ratsastaa esteillä, kun se on kilpahevosen tapainen ihan normaalilla tunnillakin- se lukittaa esteet heti, kun sille näyttää ne, ja se on silloin tosi keskittynyt. Ja silloin ratsastaminen tuntuu tosi helpolta, paikat osuu ja laukka etenee hyvin ihan huomaamatta! Meillä on kyllä niin hauskaa tuolla keppien seassa, että on ihan vaikea uskoa- mistä näitä aivan huikeita hevosia oikein ilmestyy juuri minun kohdalleni?
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
Ensin loikataan vähän ylös ja eteenpäin...
(C) Iina L.
Sitten kiskaistaan takajalat niin korkealle, että heikompia heikottaa...
(C) Iina L.
Ja sitten koitetaan, josko se vauhti kelpaisi, kun kerta piti liikkua eteenpäin!
terveisin Semu
(C) Iina L.
Osasin minä olla myös ihan hevosiksi. - Semu
(C) Iina L.
Mutta, josko kaipaisitte selitystä postauksen otsikolle? Selmalla tosiaan hyppäsin ihan ensimmäistä kertaa silloin helmikuun 20. päivä, ja tiesin kyllä jo ennen tuntia, jo edellisenä päivänä, että nyt muuten tämä tyttö lentää ja ei yhdessä hevosen kanssa :D Ja niinhän siinä sitten kävi, että päivän viimeisellä tehtävällä tieni erkaantui Selmasta, kun en todella uskonut sen enää hyppäävän, kun olin nyppinyt kaiken vauhdin pois tuijottaessani kauhuissani kapeaa pystyä, josta oli tarkoitus mennä yli. Tultiin niin pohjaan, että olin jo tavallaan luovuttanut ajatuksen hyppäämisestä, mutta Selma hyppäsikin- ja kaikki tuossa tilanteessa olleet tietää, että silloin ollaan jo pulassa siinä vaiheessa, kun on kuviteltu, ettei hevonen enää hyppää. En ollut yhtään valmis, ja hypyn voima linkosikin minut komeasti irti satulasta ja takaisin en enää laskeutunut, vaan tömähdin Selman viereen :D Minuun ei sattunut ollenkaan, ja kiipesin kaverien avustamana takaisin selkään, tulin saman tehtävän uudestaan ja tällä kertaa annoin Selman edetä, meni tosi hyvin ja olin niin onnellinen- minä tipuin, ja minä selvisin, ja tulin saman tehtävän samanlaisena vielä uudestaan! Koko matkan tallille hehkutin jokaiselle vastaantulijalle, että minä tipuin ja minä selvisin, ja voi ette tiedäkään, miten iloisia kaikki olivat! Tippuminen on ollut minulle tavallaan pelko, sillä olen tippunut tosi vähän, ja sen takia se on tosi pelottavaa. Mitä enemmän tippuu, sitä vähemmän se pelottaa- ja kun menee vuosia, vuosia, ja taas vuosia, ettei tipu ollenkaan, niin se alkaa olla jo melkoinen mörkö koko satulasta muksahtaminen. En tietenkään olisi ollut yhtä iloinen, jos olisin itseäni satuttanut tai Selmalle olisi käynyt jotain, mutta koska selvisimme molemmat naarmuitta, oli tilanne enemmänkin terapeuttinen, kuin traumaattinen. Olen niin ylpeä itsestäni, etten pyytänyt tuota pystyä, jolta tipuin, pienemmäksi. Olen niin iloinen, että nousin heti satulaan, enkä jäänyt miettimään ja pelkäämään. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että päästiin tuo tehtävä onnistuneesti vielä loppuun, ja että Selma tuli esteen uudestaan niin hienosti, vaikka edellinen kerta olikin täysi katastrofi. Tällaisia hetkiä jokainen ratsastaja varmasti kaipaa polulleen- hetkiä, jolloin ylität itsesi ja voitat pelkosi.

Tuon jälkeen en olekaan Selman kanssa erkaantunut enää, vaan ollaan pysytty visusti yksikkönä esteitä ylittäessä. Selman kanssa olen myös oppinut uudestaan tuon jo kerran kadottamani taiteenlajin, sukeltamisen, sillä Selman kanssa se todella kannattaa näin alkutaipaleella. Vielä edellisellä viikolla sain ihan kuivaharjoitella kevyttä istuntaa, mutta enää siitä ei ole tullut noottia- kiitokset Selmalle siitä! Tämä hevonen on ihan huikea opettaja <3
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
(C) Tia H.
Täytyy sanoa, että koen olevani ihan äärettömän etuoikeutettu saadessani ratsastaa tällaista hevosta viikoittain, saadessani hypätä sillä vaikka olen itse vielä hyvin kokematon, ja saadessani kokea Selman kanssa asioita ja hetkiä, joita en ehkä koskaan kuvitellut tekeväni- ehkä oikea sana tilannetta kuvaamaan olisi unelmien täyttymys, sillä nuorena tyttönä seurasin Terhiä ja Selmaa esteradoilla. Kuopion kansallisissa kisoissa huomioni herättivät aina hevoset, joilla oli isot tai muuten näyttävät päämerkit, ja Selmahan on ihan äärettömän suloinen ison läsinsä kanssa <3 Selman selkään pääseminen, aivan kuten Champinkin ratsastaminen, olivat asioita, joita en villeimmissäkään unelmissani koskaan uskonut tekeväni. Koskaan ei pitäisi sanoa, ettei jokin ole mahdollista, vaan kannattaa uskoa unelmiinsa :)

Oletko Sinä löytänyt uusia, ihania treenikavereita?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

XOXO,
Siiri

maanantai 11. maaliskuuta 2019

"Sinulla on joku ihmeellinen, pakottava tarve tehdä kokoajan jotain"

Hän, joka niin urheasti joka kerta yrittää <3
... kuinka hankala voi olla suora 17 metrin linja?

Moikka!
Otetaankin vielä Pilleristä lisää juttua ja jatketaan meidän edellisen estetreenin pariin. Tällä tunnilla hypättiin yhden askeleen sarjaa (n. 6,5m), sekä suoraa 17m linjaa. Oli niin ihanaa saada Pillerille sopiva sarjaväli, niin Pillerikin sai edetä sarjaan sisään! Tehtävät kuulostavat kovin yksinkertaisilta, mutta täytyy myöntää tuon suoran linjan tuottaneen aivan liikaa päänvaivaa... Ja nimenomaan siis kuskille, ei Pillerillä ollut mitään vaikeuksia suorittaa haluttua neljää laukkaa, kun kuski olisi vain osannut antaa olla. Se on hankalaa olla tekemättä mitään! Tämän tunnin videokoosteen halusin toteuttaa ääniraidallisena, joten en nyt selitä sen kummempia, annetaan videon selostuksineen hoitaa homma :)

En oikein tiedä, millaiset fiilikset minulle tästä tunnista jäi- sarja sujui ihan superhyvin, ja sen tuleminen oli joka kerta tosi sujuvaa ja helppoa meille molemmille. Linjalle suoritukset kuitenkin ailahtelivat laidasta toiseen, välillä tultiin pitkää viittä, välillä ahdasta neljää. Pillerissä ei ole missään nimessä mitään vikaa, mutta jostain syystä ei nyt oikein paikat tuolle linjalle ollenkaan hahmottuneet ja ratsastaminen ulos kaarteesta oli tosi tuskaisen vaikeaa. En minä ymmärrä yhtään, mitä siellä selässä haahuilin, en yhtään osaa analysoida noita omia ratkaisujani. Opettaja sanoi noiden viimeisten suoritusten jälkeen, että miksi ihmeessä otan ensin kauheasti kiinni, ja sitten ajan eteen? Eikä minulla ollut vastausta siihen, sillä en todella ymmärtänyt ajavani Pilleriä eteen, vaan halusin nimenomaan hidastaa sitä ja saada kauemmaksi okserista. Ihan tosi tympeää, kun tuli tehtyä noinkin suuria virheitä, mutta toisaalta jälleen kerran on todettava, että jos ei koskaan tekisi virheitä, olivat ne pieniä tai suuria, ei koskaan kehittyisi eteenpäin. Virheistä oppii, se on vaan pidettävä näiden tuntien jälkeen mielessä- ei pidä luovuttaa eikä masentua, vaan nyt ihan uudella innolla pusketaan vaan eteenpäin ja yritetään ensi kerralla uudestaan!
t. Zellma
om. Terhi Toikka
(C) Tia H.
Ensi kerralla voitaisiinkin esitellä teillekin uusin jengin jäsen, joten palaillaan taas pian! :)
Onko Sinulla ollut noita hetkiä, jolloin koitat tehdä jotain ihan muuta, mutta sitten teetkin toisin?
Kommentti kommentista ja lukija lukijasta! :)

Tämän tunnin jälkeen en ole päässytkään Pillerin selkään, mutta jospa sitten kuun loppupuolella taas. Olisi kiva päästä korjaamaan noita tällä tunnilla sattuneita virheitä tuolla 17m linjalla, mutta katsotaan, mitä tulevat tunnit tuovat tullessaan. Minulla alkaa tosiaan päivystysviikko taas täällä Hinkulassa 14. päivä, jolloin en ehdi kuin iltapäivän ratsastuksiin, jos silloin vain heppanen riittää alle. Toivottavasti pääsen silloinkin kuitenkin ratsastamaan vastapainoksi tallihommille! :)
XOXO,
Siiri